Fyysisen omaisuuden ja aineettoman omaisuuden välisten vastakkainasettelujen ja samankaltaisuuksien uudelleen läpikäynti saattaa auttaa valaisemaan haasteita joita kohtaamme näiden järjestelmien hallinnoinnissa kun ne kasvavat — sekä verkossa että sen ulkopuolella. (Disclaimer: Jotkut viittauksista olettavat että olet lukenut ensimmäisen osan.)

Omaisuuden ominaisuuksia: Henkilökohtainen, yksityinen ja julkinen

Kun olemme tutkineet talouksien historiallisia toteutuksia ja niiden skaalaantumisen hajoamispisteitä, me huomaamme samankaltaisuuksia systeemeihin jotka käsittelevät omistusoikeutta. Vaikka maailman kulttuureilla on erilaisia käsityksiä omaisuudesta, sille on kolme peruskategoriaa: henkilökohtainen, yksityinen ja julkinen.

Henkilökohtainen omaisuus on yksilön aktiivisesti itsensä käyttämää, kuten hammasharja, itsetehty omenapiirakka tai rannekello. Julkinen omaisuus on esineitä kuten julkiset kulkuväylät tai yhteinen puutarha joka on jäsenten hoitama. Yksityinen omaisuus on omistusta yleensä kiinteistöjen muodossa, mutta voidaan laajemmin nähdä suhteellisen käyttämättömänä yksilön tai yhteisön omaisuutena, kuten myös mikä tahansa omaisuus joka vaatii huomattavia ulkoisia turvallisuusjärjestelyjä (yleensä valtion tarjoamana). Esimerkkejä yksityisomaisuudesta on pankit, vuokra-asunnot ja purjeveneet. Näiden kategorioiden väliset viivat voivat joskus hämärtyä, mutta ei mennä niihin sen enempää jotta pidetään homma yksinkertaisena.

Yltäkylläisyys reaalielämän talouksissa

Erot yksityisen ja julkisen omistuksen mallien välillä, sekä myöskin niiden skaalautumiskykyjen välillä, ovat tärkeitä aspekteja tutkittavaksi taloudessa. Esimerkiksi yhteisö jossa ruoka ja ruoan kasvatukseen käytetty työvoima on yltäkylläistä (ehkäpä rakkaudesta puutarhanhoitoon), ruoka itsessään ei ole kauhean käyttökelpoinen arvon vaihdannan väline, sillä sitä tuotetaan riippumatta mistään markkinavoimien kysynnästä. Ja jos joku näistä puutarhureista tarjoaa neljää omenaa sepälle vaihdossa erityisestä puutarhurointityökalusta, normaaleilla markkinastandardeilla mitattuna vaihto ei ole järkeenkäypä sillä tuotantoa on yltäkylläisesti jo valmiiksi ja se mätänee mikäli sitä ei syödä.

Olisi kuitenkin järkevää sepälle nähdä puutarhurin työ arvokkaana yhteisölle ja tukea sitä yksinkertaisesti antamalla työkaluja ilmaiseksi ja jatkamalla heidän tuotteidensa syömistä vapaa-ajallaan. Kaksi versiota tästä vaihdannasta voi kuulostaa ekvivalenteilta, mutta insentiivit ja transaktiot ovat varsin erilaiset ominaisuuksiltaan kun systeemin koko kasvaa.

Julkisten puutarhojen skaalaaminen

Kaupankäynnin mieluisa tyyppi ylläolevassa yltäkylläisyyden skenaariossa, jota myös kuvataan nimellä lahjatalous, voidaan esittää Rai-kivien omistuksen jäljittämisellä (jota aiemmassa postauksessa tarkasteltiinkin) siten että se voi pitää itseään yllä skaalan ollessa pieni, mutta puutarhuri saattaa tajuta tuotteita kuluttavien ihmisten kanssa solmittujen suhteiden olevan vähemmän hyödyllisiä ja täten ne eivät enää riipu aiemmin solmituista yhteisösuhteista lahjoja antamalla.

Suuremmilla mittakaavoilla on järkeenkäypää näille tuottajille haluta tuottaa yksityisesti koska yltäkylläisyys pienenee kun kasvatetaan useammille ihmisille, samalla kun tuotteiden hinnoittelu auttaa takaamaan työvoiman, jolla on samanlainen tai suurempi tuottoaste ja sitä vähemmän todennäköisesti käytetään hyväksi. Tämä hinta voi tulla luoton muodossa (seuraamalla hedelmien ja vihannesten määriä jotka yksilöt saavat) tai suhteellisina hintoina vaihdossa muitten valuuttojen kanssa.

Kuitenkin kun yksityinen kehittyy sen kyvyssä skaalautua verrattuna yhteisesti hoidettuun puutarhaan, se ei välty skaalatalouksien mukanaan tuomilta haavoittuvaisuuksilta. Panoksien kustannusten pienentäminen samaan aikaan kun kasvatetaan tuotoksia on luonnollinen liiketoiminnan pyrkimys joka jossain kohtaa johtaa varsin itsetuhoiseen insentiivisykliin kohti yhä keskitetympää kontrollia.

Aineettoman omaisuuden ominaisuuksia

Nyt kun olemme saaneet aikaan perspektiivin reaalielämän omaisuuden peruskäsitteisiin, voimme kuvata sen varsin tarkkaan aineettomalle omaisuudelle jotta paremmin ymmärrämme teknologiateollisuuden haasteita työvoiman skaalaamisessa, joka menee avoimen lähdekoodin ja julkisen sisällön taakse. Aineeton omaisuus (intellectual property, IP) voidaan myös kategorisoida henkilökohtaiseen, yksityiseen ja julkiseen.

Henkilökohtainen IP on mikä tahansa idea tai tieto jonka pidämme itsellämme niin että vain me itse (ja ehkä jotkut harvat muut) voivat päästä siihen käsiksi, kuten terveystiedot ja henkilökohtaiset ajatukset.

Julkinen IP sitä vastoin on ideat ja tieto jota jaetaan vapaasti ja avoimesti kaikille, kuten säätiedot, jotkut akateemiset verkkojulkaisut ja tekijänoikeudeton sisältö.

Yksityinen aineeton omaisuus olisi dataa jota kontrolloidaan rajattuun käyttöön kuten ohjelmistojen lähdekoodi tai verkkojulkaisut jotka vaativat maksua sisällön näkemiseksi. Jotta vielä voitaisiin alikategorisoida yksityistä aineetonta omaisuutta, voi miettiä sekä niitä joita suojellaan fyysiseltä kopioinnilta (esim. Digital Rights Management, DRM) ja niitä joita suojelee laillinen turva kuten kopiosuoja tai jopa vapaan lähdekoodin lisenssit. Vaikka lisenssit kuten GPL ja MIT edistävätkin avoimia standardeja, se seikka että käytössä esiintyy rajoitteita tuo mukaan yksityisen, omistajan kontrolloiman IP:n. Ei sillä että tämä olisi väärä metodi (vahvasti seison MaidSafen päätöksen takana julkaista koodia GPLv3:n alla) mutta näiden määritelmien ja seuraavan sarjan osan kontekstissa mielestäni on tärkeää pitää tämä mielessä.

Julkisten puutarhojen idean skaalaaminen

Näiden rajoitteiden mukana on olemassa mitä ilmeisimmin suuri määrä yksityistä IP:a kaiken muotoisena ja kokoisena kun yhteiskuntamme reagoi ideoiden globalisaatioon. Patentit ja kopiosuojajärjestelmät on otettu käyttöön satoja vuosia sitten, niiden tarkoituksena tuottaa työmäärä luoville teoksille joilla ei ole luontaisesti niukkuutta, kuten keksintöjen piirustukset ja kirjoitukset, ja ne antavat yleensä taloudellista etua luojalleen. Valitettavasti tämänkaltainen ratkaisu olennaisesti asettaa hinnan aineettoman pääoman käsiksipääsyyn ja yksityistää omistuksen samalla tavoin kuin ”kerran lokalisoitu ja skaalautumaan pyrkivä” yhteisöpuutarha, mutta jopa radikaalisti. Fyysiset yltäkylläisyyden rajat aineettomalle pääomalle ovat suhteellisen mitättömät ja kutistuvat edelleen kiitos kasvavien tietokoneiden tallennuskykyjen. Joten samalla tavoin kuin yhteisöjen jäsene saattavat hoitaa puutarhaa, toiset saattavat itsekkäästi nauttia aineettoman pääoman luomisesta, kuten keksijät ja suunnittelijat, mutta heti kun heidän työnsä otetaan itsestäänselvyytenä, talouden tasapaino häiriintyy. Meidän tulisi kyetä tukemaan aineettoman pääoman tuotantoa pienessä mittakaavassa, mutta viestinnän ja tiedon globalisoituminen viime vuosisatojen aikana ei ole tehnyt tästä käytännöllistä.

Koodi ja sisältö omaisuuseränä

Monet DRM:ää, kopiosuojauksia ja patentteja vastustaneet aktivistit usein evankelisoivat siitä, että yksityinen IP on konfliktissa pitkäaikaisen kehityksen kanssa ja rajoittaa olennaisia vapauksia. Taloudellisten vastausten etsiminen jotta paremmin palveltaisiin aineettoman pääoman tuotantoa, jotta ihmisillä olisi insentiiviä jakaa ideoita julkisesti mieluummin kuin pitää ne yksityisesti suojattuina, on vaikea tehtävä ja todennäköisimmin sitä ei ratkaista yhdellä yksittäisellä ratkaisulla. Suurin osa valtavirran tutkimuslehdistä näkee julkaisemansa IP:n suojattavana omaisuuseränä jotta niiden liiketoiminta voitaisiin pitää pyörimässä ja täten ne tekevät käsiksipääsystä keinotekoisen niukan lyömällä siihen hintalapun. Monet ohjelmistokehitystä rahoittavat rahoittajat samalla tavoin näkevät tuotetun koodin merkittävänä omaisuuseränä, joka suojaa kilpailevilta toteutuksilta. Joissain tapauksissa voi olla sopimuksia yritysten välillä kun rakennetaan julkisia ratkaisuja standardointitarkoituksissa, mutta tämä ei ole luotettava ratkaisu ja siinä on mahdollisuus huonoihin toteutuksiin niiden standardien kanssa joihin monet joutuvat turvautumaan. Jotta aineeton pääoma integroitaisiin talouteen kunnolla, meidän tulee työskennellä pikemminkin itse talousjärjestelmän kehittämiseksi kuin pakottaa ideoille tiettyjä ominaisuuksia jotka tekevät niistä keinotekoisen niukkoja.

Sarjan viimeisimmässä postauksessa käyn läpi ratkaisuja jotka ovat puskeneet rajoja sen suhteen miten käsittelemme rahaa ja aineetonta pääomaa, ja erityisesti mitä SAFE voi tuoda mukaan tähän soppaan. Skaalaus on päätekijä monien niiden järjestelmien hajoamisessa joita näemme nyt valuutan ja omaisuuden sekä internetin itsensä tapauksessa, joten keskittämällä huomiomme tähän ongelmaan on olennaista. Vaikka MaidSafe työskenteleekin yksittäisen ratkaisun parissa jolla näitä asioita selvitetään kehittyneemmän internetin kautta, aiemmat kokeilut ja tulevat lisäprojektit muille tahoille tulevat olemaan välttämättömiä globaalin talouden ja digitaalisen yhteiskunnan todellisen perustan rakentamisessa.

Lähde:

https://blog.maidsafe.net/2016/04/18/theories-on-incentives-scaling-an-evolved-economy-pt-2/

Viime vuoden konferenssissa kerroin yleisluontoisesti SAFE-verkostosta ja isännöin tilaisuutta odottaen tutustuttavani ihmisiä verkostolle, kun taas tänä vuonna keskityin talouteen, insentiiveihin ja jakeluun erityisesti koskien vapaita ohjelmistoja ja digitaalista sisältöä. Kerron hieman lisää ajatuksista tässä. Erityisesti skaalataloudet ovat merkittävässä roolissa siinä miten liiketoimet ja organisaatiot kehittyvät globaalissa yhteiskunnassa. Tämä resurssien keskittäminen on mahdollistanut merkittäviä skaalaominaisuuksia jotka sallivat pienemmät panoskustannukset samalla kun pidetään tuotosten kasvu samalla tasolla. Vaikka tässä blogissa on esitetty monia ajatuksia liittyen mielenkiintoisiin taloudellisiin aspekteihin uuden internetin rakentamisessa infrastruktuuriperustaisista insentiiveistä   olennaisesti erilaiseen kuluttamiseen fyysisten tuotteiden ja digitaalisten tuotteiden välillä, näitä ajatuksia sopii tutkailla vielä lisää mikäli haluamme harkita ja toteuttaa parhaat ratkaisut. Näiden konseptien selittäminen vapaide ohjelmistojen harrastajille oli virkistävä kokemus minulle ja toivonkin että MaidSafe voi jatkaa positiivista vaikuttamista tämän aiheen yhteisön piirissä. Joskus on vaikeaa nähdä tulevaisuus jossa rahan ja arvon vaihtosysteemit toimivat ihmisiä varten sn sijaan että ne muuttuisivat monopolisoiduiksi ja palvelisivat vain vallassaolijoiden erityisintressejä. Mutta ottamalla askel taaksepäin me voimme nähdä kuinka nykyiset insentiivit edistävät sentralisaatiota ja miten uusien tapojen avulla me voimme ymmärtää ihmistalouden luonnetta ja havaintojamme omistusoikeudesta ja omaisuudesta jotta voimme rakentaa kehittyneemmän järjestelmän.

Rai-kivet & vastuullisuuden ja etäisyyden dynamiikka

Internet ja rahajärjestelmät omaavat samanlaiset historiat sen suhteen kuinka ne pyrkivät sentralisaatioon niiden globalisoituessa. Jos et jo tiennyt, epäluotettavat ja kontrolloivat vaikutukset serveripohjaisesta internetistä ovat suurimmat syyt SAFE-verkoston designille ja kehitykselle. Kuitenkin ymmärtämällä talouksien historiaa eri kulttuureissa ja niiden monimuotoisia ratkaisuja omistusoikeuksien siirtämisen, palvelujen omistamisen ja yleisen arvon hallinnoinnin ongelmiin, niiden yleisen insentiiviluonteen lisäksi ne ovat avainasemassa tämän uuden kehittyneemmän internetin rakentamisessa erityisesti mitä tulee skaalaamiseen.

Pienissä yhteisöissä ja heimoissa joissa yksilöt ovat solmineet suhteet kaikkien kanssa joiden kanssa he ovat tekemisissä, on suhteellisen helppoa ylläpitää taloutta ja omaisuuden vaihtoa ja pitää yllä yleisiä palveluja. Yakin saarella esimerkiksi asukkaat ovat käyttäneet kuuluisia Rai-kiviä (massiivisia, ei-siirrettäviä arvon ilmentymiä joita käytetään paikallisvaluuttana) jossa yhteisön jäsenet yksinkertaisesti pitivät kirjaa omasta omistuksestaan kun vaihdantaa tapahtui.

Tämän sortin systeemi voi toimia hyvin pienessä mittakaavassa silloin kun omistusten muistaminen ei ole ongelma, mutta heti kun yhteisö kasvaa yli yksilön kyvyn pitää kirjaa vaihdoistaan, Rai-järjestelmä väistämättä hajoaa käsiin tai keskittyy niin että vastuu hoidetaan tehokkaammin kolmannen osapuolen kautta. Vaihtoehtoisesti laajalle levinnyt kulta- ja hopeakolikoiden käyttö voidaan liittää sen kykyyn skaalautua laajemmin. Sen sijaan että muistettaisiin ei-liikuteltavien kivien omistusosuuksia, yksilöt voivat fyysisesti vaihtaa pienikokoisempia arvon esitysmuotoja ja tämä arvo pysyy helpommin yksityisenä. Kuitenkin voit kuvitella että tämä kullan anonyymi ominaisuus tuo mukanaan väärentämisen ongelman erityisesti kun kaupankäynnin läheisyys ja luottamus osapuolten välillä vaihdannassa katoaa. Joten jopa kasvavilla skaalaominaisuuksilla fyysisesti vaihdetuissa hyödykkeissä yhteisön pystyttäminen keskittyy omistuksen, turvallisuuden ja kullan puhtauden ympärille, ja lopulta niistä tulisi kolmannen osapuolen ratkaisemia ongelmia.

Skaalauksen luonteen syöksykierre

Tämä yhteisökohtainen keskittyminen ei ehkä ole pahin mahdollinen muoto jonka voi valita, erityisesti jos yhteisön jäsenet kykenevät pitämään tämän kolmannen osapuolen vastuullisena ja ehkäisemään niiden, jotka palvelua pyörittävät, muuttumista itsekkääksi. Minkä tahansa yhteisöpalvelun tapauksessa, kuten politiikan ja julkisen turvallisuuden joissa yksilöille annetaan erikoisvastuita joihin liittyy luottamus, systeemi romahtaa jos sitä ei pidetä 100% vastuussa olevana. Tämä vastuu vaatii aktiivista yhteisön osallistumista itsessään ja sillä itsellä on kestävyysraja. Jos yhteisöpankki riippuu liian monesta ihmisestä, pankkia hallinnoivien vastuut alkavat olla abstraktimpia kun suhde jäseniin levittäytyy ja katoaa. Tämä ei tarkoita etteikö yhteisöpankkia ylläpitävä ryhmä olisi aikeiltaan rehellinen ja hyvin organisoidut yksilöt osaisi skaalata selviämistään, mutta tämä ei ole normi, ja meidän ei tulisi olettaa tämän olevan standardi. Minkä tahansa altruistisen ja skaalattavan pankin täytyy ottaa vastuulleen ylimääräinen vihamielisten toimijoiden soluttautumisen ehkäiseminen kun niillä jotka kaipaavat valtaa vallan takia tyypillisesti on enemmän insentiiviä päästä valta-asemaan.

Tämä ongelma on itse asiassa erittäin samanlainen internetin keskittymisen ongelman kanssa monin tavoin, ja me voimme nähdä tämän tendenssin kohti kolmannen osapuolen vastuullisuutta turvallisuus-, identiteetti-, tallennus- ja monien muiden ratkaisujen kanssa. Muutoksen nopea aste internetin kehityksessä (joka suurimmaksi osaksi johtuu sen historiallisesti avoimesta ja vapaasta luonteesta) sallii ideat, kokeilut ja kehittelyt kehittyvän nopeasti ja löytää parempia ratkaisuja. Toisaalta me näemme juuri nyt huomattavaa tutkimusta ja testausta parempien globaalien talousratkaisujen (suurimmaksi osaksi johtuen niiden historiallisesti suljetusta ja kontrolloidusta luonteesta) kuten kryptovaluuttojen nousun, jotka suurelta osin ovat internetin avoimen ja vapaan luonteen ajamia.

Nämä yhtymäkohdat systeemien välillä siinä miten ne skaalautuvat ihmisyhteiskunnassa eivät ole asioita joita tulisi ylenkatsoa. Itse asiassa, jos tutkit toisten luonnossa esiintyvien biologisten järjestelmien luonnetta, voit löytää samanlaisia rajoja ja skaalailmiöitä. Luonto on harvoin onnistunut laajamittaisessa skaalauksessa, mutta joissain järjestelmissä on kiinnostavia resilienssiominaisuuksia ja pitkäaikaisia tehokkuuksia jotka voivat kehittyä myös ihmisten verkostoissa ja teknologioissa. Kuten saatat tietää, Argentiinan muurahaisilla on mielenkiintoinen skaalaus josta SAFE-verkosto on osittain saanut inspiraationsa missioonsa kestävästä, resilientistä ja hajautetusta internetistä. Kuitenkin on muita huomioon otettavia ominaisuuksia internetin skaalauksessa joita tutkin seuraavissa blogipostauksissa. Omistusoikeus ja miten se vertautuu aineettomaan omaisuuteen on avainelementti, erityisesti kun me menemme syvemmälle vapaan ohjelmiston ja digitaalisen sisällön maailmaan

Lähde: MaidSafe-blog,

https://blog.maidsafe.net/2016/04/01/theories-on-incentives-scaling-an-evolved-economy/