solidaarisuustalous – Kapitaali.com

SolidarityWorks: Uusi virtuaalinen yhteisölaboratorio

admin — Wed, 20 Sep 2023 12:12:06 +0000

SolidarityWorks on Shareablen suunnittelema uusi yhteiskunnallisen muutoksen virtuaaliyhteisölaboratorio. Tämä ohjelma koostuu “Co-Labseista” (virtuaalisista oppimistiloista), jotka voimaannuttavat ihmisiä rakentamaan yhteisöllisiä solidaarisuusprojekteja. Kaksi colabs-pilottia ovat: Emergency Battery Co-Lab ja Library of Things Co-Lab — ja lisää suunnitellaan tulevaisuuteen — ja homma on vasta alkamassa.

Miksi solidaarisuus?

Kasvavien yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten haasteiden aikana tarve radikaaleille, rohkeille ja tuoreille ideoille ei voisi olla selkeämpi — ilmastomme ja yhteiskuntamme muokkaaminen vaatii luovia vaihtoehtoisia malleja elämiselle. Vuoden 2020 hulina näytti meille mikä on mahdollista. Me aloimme navigoida kriisejä etäämmältä — kirjaimellisesti. Me kuvittelimme uudelleen ja raivasimme uusia polkuja siellä missä olimme maailmassa. Tämä sai meidät ajattelemaan: Mikä tekee tämän kaiken mahdolliseksi? Mitä työkaluja tarvitsemme jatkoon? Brainstormien, braindumppien, yhteisökahviloiden ja tekoälyn epäonnistumisten jälkeen — jota pohdittiin neljässä eri osavaltiossa ympäri maata — me päädyimme yksittäiseen ideaan: SolidarityWorks.

Koska se on aina ollut.

Gotong-royongin parissa (keskinäistä yhteistyötä yhteisten tavoitteiden eteen) Sawahanissa, Indonesiassa. kuva: berita.suaramerdeka.com

Mitä meinaamme tehdä kaikella tällä solidaarisuudella?

Shareable on ollut tärkeässä roolissa radikaaleissa transformatiivisissa kulttuureissa — me olemme julkaisseet yli 4500 tarinaa ja 300 opasta, antaneet yli 50 siemenrahoituspäätöstä ja antaneet neuvoja sadoille organisaattoreille, politiikan laatijoille ja yhteiskunnallisille innovaattoreille. Me hyödynnämme tarinankerronnan historiaamme, rooliamme solidaarisuustalouden ekosysteemissä ja kerättyä kokemustamme paikallisyhteisöjen auttamisessa siirtymään inspiraatiosta toimintaan Co-Lab -virtuaalioppimisen avulla.

Mitä ovat Co-Labit?

SolidarityWorksin Co-Labit ovat resurssien keräämisen ja jakamisen virtuaalihubeja. Co-Labit on suunniteltu vahvistamaan olemassaolevia solidaarisuustalouden aloitteita oppimalla niistä ja jakamalla niistä tietoa seuraavin keinoin:

Tutkimusten tekeminen nykyisten hankkeiden parhaista käytännöistä.
Open-source digitaalinen oppimisresurssien työkalupakki
Live-koulutustyöpajat
Apurahaa kapasiteetin rakennukseen
Kenttää vahvistavat aloitteet
Apurahapaikat yhteisön hankkeiden käynnistämiseksi

Vaikka yhteislaboratorioiden tarkoituksena on viedä meidät lähemmäs kollektiivista vapautumista, polut, joita kuljemme sinne pääsemiseksi, saattavat näyttää hieman erilaisilta meille kaikille. Siksi meillä on Sprint Co-Lab ja Deep Co-Lab.

Sprint Co-Labit

Nämä Co-Labit ovat 8-12 viikon mittaisia sprinttejä sosiaalisen yhteistyön luovissa projekteissa. Me tuomme abolitionistit, kouluttajat, ruohonjuuritason organisaattorit ja harjoittajat yhteen vetämään viikottaisia työpajoja tavalla, joita voimme kaikki soveltaa yhteisöissämme. Tämä digitaalinen open source -työkalujen, oppaiden, tukijärjestelmien ja live-työpajojen keskuspaikka auttaa sinua ja porukkaasi käynnistämään toimintaa. Voit lukea lisää heinäkuun 2023 Emergency Battery Co-Labista.

People Power -yhteisö juhlii ensimmäistä yhteisomisteista aurinkovoimaprojektia Kaliforniassa.

Deep Co-Labit

Voit sitoutua syvemmällä tasolla 12 kuukauden mittaiseen Co-Labiin. Nämä Co-Labit keskittyvät projekteihin, jotka tyypillisesti vaativat syvemmän tukijärjestelmän. Ne voivat olla pääomavaltaisia ja vaatia huomattavasti suurempaa sitoutumista, mutta tämän takia me teemme yhteistyötä alunperinkin — keventääksemme taakkaa. Me solmimme kumppanuuksia organisaattorien vertaistukiverkostojen kanssa kehittääksemme open-source -työkaluja, muotteja, oppaita, webinaareja ja apurahoja pääomavaltaisemmille projekteille osana laajempaa solidaarisuustalouden verkostoa.

Lue lisää syyskuun 2023 Library of Things Co-Labista täältä.

La BOMin työntekijät ja jäsenet osallistuvat World Cafe -työpajaan, jossa pohditaan mitä vaaditaan ‘Sharing Hubiksi’ ryhtymiseen. Työpajaa vetää Shareablen Tom Llewellyn. kuva: Shareable

SolidarityWorksin apurahat

SolidarityWorks-stipendit ovat vuoden mittaisten Co-Labien voimaannuttava komponentti. Apurahamme on suunniteltu yhteisöjen kanssa niitä varten, jotka ovat olleet yhteiskunnallisesti marginalisoituja ja joihin eniten vaikuttavat ilmastotuhot, rakenteellinen eriarvoisuus ja luokkasorto. Osana stipendiä 5-10 organisaattoria saavat Amerikassa kuukausittaisen stipendin, kahdenvälistä valmennusta, teknistä apua ja siemenrahaa solidaarisuustalouden projektia varten.

Tulevista ’23/’24 SolidarityWorksin apurahoista tulee tietoa pian.

Näemme uusia maailmoja horisontissa, mutta tiedämme, että kollektiivisen vapautumisen saavuttaminen edellyttää meidän kaikkien yhteistyötä. SolidarityWorks on ohjelma, jossa voimme työskennellä näiden yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja löytää polkuja kohti kauniimpaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa, jonka tiedämme olevan mahdollinen. Liity meihin ja löydä SINUN polkusi täältä.

Solidaarisuudella,

Shareable

Lähde: https://www.shareable.net/everything-you-wanted-to-know-about-solidarityworks/

Itseorganisoituminen solidaarisuustalouksissa

admin — Fri, 28 Dec 2018 11:11:23 +0000

Teppo Eskelinen, Sunna Kovanen & Ruby van der Wekken

Solidaarisuustaloudet pyrkivät haastamaan epäreilut ja kestämättömät kapitalistiset käytännöt uudelleenjärjestelemällä talouden. Konsepti ja käytänteet ovat syntyneet suurimmaksi osaksi Maailman Sosiaalifoorumeissa sekä työläisten ja tuottajien itsejärjestäytymisestä Etelä-Amerikassa osana 1900-luvun lopun antiglobalisaatioliikettä. (Alhojärvi et al. 2015; Laville 2015, 46-47). Konsepti viittaa paikalliseen arvoperustaiseen tuotantoon ja eri jokapäiväisen talouden muotoihin, kuten reiluun kauppaan, työläiskollektiiveihin ja hoivatyöhön. Se viittaa myös näiden muotojen periaatteiden skaalaamista koskeviin visioihin tuottajaverkostojen ja poliittisen liikkeen avulla. Täten käyttäjä-tuottajat ovat solidaarisuustalouden tekijöitä, eivät kuluttajat tai sijoittajat. Solidaarisuustalouden tuottajat pyrkivät kunnioittamaan suoraa demokratiaa, tasa-arvoa, ekologisuutta ja yhteisvastuuta sen sijaan, että tavoiteltaisiin aina ensiksi rahallista liikevoittoa, ja näin he ylläpitävät ja hoivaavat yhteisvaurautta ja yhteistekemistä.

Kaupungit ovat ydintiloja näiden uusien tuotantomallien kokeiluille, kun urbaani tila itsessään voidaan nähdä jatkuvasti sen asukkaiden yhteistuottamana ja -käyttämänä, toisin sanoen, yhteisvaurautena (Kip 2015, 42). Yhteisvauraus tarkoittaa yhteisiä hyödykkeitä jotka kukoistavat vain jos niiden käyttäjä-tuottajat kykenevät kehittämään yhteistekemisen käytäntöjä: osuustoiminnan kulttuuria, konfliktin ratkaisua ja oppia vastaanottavaisuutta toisten tarpeille ja subjektiivisuudelle (Kip et al. 2015, 9; Ramos 2016, 3–4). Nämä arvoperustaisen urbaanin yhteisvaurauden hallinnoinnin kokeilut ovat usein kuitenkin valtion ja markkinoiden näennäisesti loppuunkuluttamia, mikä luo tarpeen tämän väärän dikotomian ylittäville sosiaalisille ja fyysisille tiloille. Moninaisten talouksien rakentamisen prosessi saattaa luoda uusia struktuureja markkinoiden ja valtioiden tuolle puolen, mutta ei välttämättä ilman niitä. (Bollier & Helfrich 2015, 10).

Solidaarisuustaloudet: periaatteet ja tilat

Itseorganisoituminen solidaarisuustalouksissa tulisi ymmärtää erillisenä ”perinteisestä” siviiliyhteiskunnasta, sillä käytännön ydin on määritellä uudelleen tlaoudellinen arvo ja elämän ylläpidon keinot. Toimijat ovat, kuitenkin, moninaisia, ja erityisesti Suomessa monet yhteiskunnalliset osuuskunnat, kolmannen sektorin organisaatiot tai löyhät työryhmät noudattavat solidaarisuustalouden periaatteita ilman halua tulla identifioiduksi pääosin solidaarisuustalouden toimijoina. Näiden toimijoiden itseorganisoituminen tarkoittaa neuvottelua eri toimijoiden itsensä muodostamien eri liittoutumien välillä, voittoa tavoittelevien ja julkisten sektorien välillä sekä relevanttien käytäntöjen puolesta ja niitä vastaan. Nämä ovat avoimia prosesseja ja kehittyviä systeemejä, ja niitä ei täysin voi kuvata käsitteellä ”organisaatio”, joka viittaa staattiseen systeemiin. ”Solidaarisuustalouden karttaa”, (http://viewer.transformap.co) käytetään levittämään informaatiota niin, että toimijat joilla on yhteiset poliittiset ja kehitykselliset tarpeet ja ratkaisut voivat löytää toisensa helpommin.

Vaikka solidaarisuustalous ei ole yksittäinen johdonmukainen liike, idea itsessään saattaa avata ydintilaa neuvotteluissa kaikkein tärkeimmistä yhteisistä säännöistä ja tavoitteista kaupunkien uuden talouden toimijoiden välillä (Eskelinen & Kumpuniemi 2017). Neuvottelut ja yhteistyö ovat tärkeitä ensinnäkin turvaamaan urbaanin yhteismaan jatkuvalta yksityistämiseltä. Yhteiset tilat ovat itseorganisoituneen tuotannon perusta, kuten kaupunkiviljelmät, pyöräpajat, yhteisasuminen ja kokoukset. Kuitenkin tällainen yhteistoiminta ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseksi ei yleisesti ole tunnustettu oikeutettaessa vajaakäytössä olevien tilojen käyttöä ja hallintaa. (Venäläinen 2011; Ortiz 2015, 19). Toiseksi, jos käyttäjä-tuottajat toimivat itsenäisesti identifioituessaan ainoastaan ”yrittäjäliikkeeseen” (Lyons & Hamlin 1996, 2-5), niiden pyrkimykset keskittyvät helposti markkinoilla kilpailuun sen sijaan, että organisoitaisiin hyvä kaupunki kaikille pitkällä aikavälillä.

Itseorganisaatio ja hallitus

Sellaisenaan mitä itseorganisaation käsite ei tarkoita on riippumattomasti tai erossa laajemmasta yhteiskunnasta toimimista. Koska kaupunkiseutujen kaikkien mahdollisten käyttäjien oikeuksien ja tarpeiden välinen sovittelu ei ole juuri mahdollista ohjata itseorganisoituneilta solmuilta, muodollisen hallinnon rakenteet ja resurssit väistämättä edistävät kaupunkien yhteistoimintaa joillakin tavoin.

Solidaarisuustaloudet suuresti hyötyisivät ”partnerivaltiosta” tai osallistavasta paikallishallinnosta ja suunnittelumalleista, erityisesti Suomessa, hyvinvointivaltion mekanismeilla on historia. Bauwens ja Kostakis määrittelevät partnerivaltion ”toimintalinjojen ja ideoiden klusteriksi, jonka perustavanlaatuisena tehtävänä on edistää suoraa sosiaalisen arvon luomista ja keskittyä yhteismaan piirin suojeluun” (Bauwens & Kostakis 2014, 66). Partnerivaltion idea vaatii yksinkertaistetun hallintokritiikin välttämistä, ja noin sitä ei tulisi perustaa ”julkisen yhteistoiminnan infrastruktuurin tuhoamiselle” ison yhteiskunnan malliin (Bauwens 2012). Sen sijaan, kukoistava yhteisvauraus ja vertaistuotanto vaatii kunnallista vaurautta ja vahvoja kunnallisia instituutioita.

Partnerivaltio voi, silloin, ensinnäikin sallia kokeilut ja ylläpitää ”suojatiloja” (Smith & Raven 2012). Toiseksi, se voi olla avoimen hallinnon käytäntö, joka sallii kansalaisten osallistumisen sekä (osittaisen) yhteistekemisen sen instituutioissa.

Esimerkkinä aikapankit

Aikapankit ovat esimerkki itseorganisoidusta talousjärjestelmästä ja työkalusta edistää yhteistekemistä. Aikapankissa jäsenet vaihtavat palveluksia käyttäen egalitaarista aikavaluuttaa, Suomessa ”tovi” (yksi tunti). Aikapankit tähtäävät rinnakkaisen vaihdantajärjestelmän luomiseen, joka perustuu tasa-arvon ja vastavuoroisuuden arvoihin. Aikapankeilla on sisäinen kirjanpitojärjestelmä jolla pitää kirjaa jäsenien tileistä. Aikapankissa jäsen voi tarjota palveluja toisille, esimerkiksi korjata pyörän, saada toveja siitä, ja pyytää palvelua muilta omilla tienesteillään.

Yhtään vaurautta ei synny siinä mielessä, että kirjanpito täsmää nollaan, kuitenkin yhteisön rakentaminen, taitojen tunnustaminen aliarvostetuiksi markkinoilla ja mukanaolo tuottavat paljon yhteiskunnallista arvoa. Aikapankkeja on ollut olemasa Suomessa jossain muodossa suhteellisen pitkään ja nykyään suurin ja kaikkein näkyvin aikapankki STAP (Stadin aikapankki) syntyi 7,5 vuotta sitten.

Aikapankit Suomessa luovat vaihdon ja päätöksenteon alustan ilman virallista organisaatiota. Täten jäsenten roolit, vaihdannan sisältö, työnteon periaatteet, reagointi ulkoisiin paineisiin ja linkit muihin samanlaisiin aloitteisiin ovat neuvoteltavissa. Esimerkkinä itseorganisoituvista prosesseista Helsingin Aikapankin Aapisen määritteleville periaatteille (Stadin Aikapankki 2017), jossa STAP esittää tavoitteekseen ”tukea ihmisten keskinäistä avunantoa, ja tämän kautta vahvistaa yhteisökulttuuria”. Aapinen myös selventää, että uusien jäsenten tulee näyttää sitoutumisensa solidaarisuustalouden arvoihin.

Itseorganisoitu arvonluonti aikapankissa painottaa tarvetta ottaa mukaan talouksia (eettisesti motivoituneiden) ihmisten interaktioihin kaiken muun lisäksi. Aikapankit ovat täten metodeja joilla puskea lisää paikallista ja yhteisön avulla hallittavaa ymmärrystä taloudellisesta vaihdannasta. Jokaisella kansallisella kontekstilla on eri vasteensa aikapankkitoiminnalle. Tämä on kaikkein näkyvintä ongelmien piirissä kuten verotus tai työmarkkinoiden sääntely, tai halukkuus ottaa mukaan aikapankit olemassaolevalle vapaaehtoissektorille.

Aikavero: valtion organisaation tuolla puolen, hyvinvointivaltion arvoilla

Vuonna 2013 Suomen veroviranomainen päätti, että niinkutsutut ammattilaispalvelut aikapankeissa vaihdettuina tulee panna verolle, niiden markkina-arvonsa mukaan. Tämä nähtiin aikapankkien taholta perustavanlaatuisella tavalla aliarvostavan niiden tasa-arvon ydinperiaatetta. Vastauksena Helsingin Aikapankki ehdotti verovapautta kahdeksi vuodeksi, jotta arvioitaisiin aikapankkitoiminnan yhteiskunnalliset implikaatiot aikaveroehdotuksen lisäksi. Aikavero on olemassaoleva verotusjärjestelmä joka pätee aikapankin arvon ideaan. Tällä hetkellä jokaista saatua tovia kohtaan 2 prosenttia allokoidaan valituille taloudellisille toimijoille aikapankissa. Tämä periaate voi laajentua ottamaan mukaan myös julkisia toimijoita, ja näin niistä tulee aikapankkien jäseniä ja aikaveron saajia. Tämä on esimerkki verosta jolla hyödykkeellistetään julkinen piiri sen sijaan että yksityistettäisiin se.

Se mitä tämä ehdotus vaatii, on aikapankkitoiminnan ja sen aikaveron tunnustamista solidaarisuustalouden rakentajana. Lisäksi, yhteisvaurautta ja yhteistekemistä edistetään julkisen päätöksenteon tavoitteina ja työkaluina joilla vastata nykyisiin painostaviin sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin.

Aikapankin tapauksessa tämä tarkoittaisi hallinnon halukkuutta oppia aikapankkien arvoista, ja sallia heidän omien instituutioidensa reformointi. Aikavero a) syntyy olemassaolevista aikapankkikäytänteistä; b) ei yritä puskea muuta arvon ideaa kuin mikä sen jäsenten määritelmä on; c) kasvattaa aikapankin toimintatilaa; d) on mukana julkisten instituutioiden toiminnassa seuraamassa kansalaisten määrittelemää arvoa ja mahdollistamassa transformaatiota. Täten sitä voidaan pitää itseorganisaation ideaalin seuraajana.

Uudelleenorganisaatiosta transformaatioon

Solidaarisuustaloudet ovat hyviä esimerkkejä itseorganisoitumisesta, mutta erittäin rajallisessa mielessä. Yhteismaatalouksien kontekstissa itseorganisoituminen tulisi nähdä aktiivisena, avoimen mielen prosessina, jossa toimitaan yhteistyössä ja kollektiivisesti oppitaan tilojen ja resurssien joustavaa hallinnointia, sen sijaan että pidettäisiin yllä tietyn tyyppistä organisaatiorakennetta.

Solidaarisuustaloudessa itseorganisointi on myös poliittinen lähestymistapa, ja täten organisointia ei voida ymmärtää erillisenä transformaatiosta. Transformaatiota edellytetään taloudellisen arvon määritelmässä, tavoissa rakentaa yhteisöjä ja oikeuksissa ottaa tila haltuun. Tämä tila voi tarkoittaa konkreettista urbaania tilaa tai tilan sosiaalista funktionalisointia, mikä ei ole itsessään ylhäistä, mutta se kasvaa markkinoiden ja valtion yhteistyön mukana, ja kannustaa niitä pitämään yhä kovempaa kiinni yhteistekemisen arvoista.

Viittaukset

Alhojärvi, Tuomo & Ryynänen, Sanna & Toivakainen, Niklas & Van Der Wekken, Ruby (2015). Solidaarisuustalous. In the publication Jakonen, Mikko & Tiina Silvasti (Eds.): Talouden uudet muodot. Into Kustannus, Helsinki.

Bauwens, Michel (2012). Blueprint for P2P Society: The Partner State & Ethical Economy. Shareable.net. [Retrieved 7 April 2012]

Bauwens, Michel & Kostakis, Vasilis (2014). Network Society and Future Scenarios for a Collaborative Economy. Palgrave MacMillan, Basingstoke.

Bollier, David & Helfrich, Silke (2015). Patterns of Commoning. The Commons Strategies Group in cooperation with Off the Commons Books, Amherst/Jena/Chiang Mai.

Laville, Jean-Louis (2015). Social and Solidarity Economy in Historical Perspective. In Utting, Peter (Ed.): Social and Solidarity Economy: Beyond the Fringe. Zed Books, London.

Lyons, Thomas S. & Hamlin, Roger. E. (1996). Economy without walls. Praeger Publishers, Westport.

Kip, Markus (2015). Moving beyond the city: Conceptualizing Urban Commons from a Critical Urban Studies Perspective. In Dellenbaugh, Mary & Markus Kip & Majken Bieniok & Agnes K. Müller & Martin Schwegmann (Eds.): Urban Commons. Moving beyond state and market. Birkhäuser, Basel/Berlin/Boston.

Ortiz, Daniel O. (2015). Creating and Appropriating Urban Spaces – The Public versus the Commons: Institutions, Traditions, and Struggles in the Production of Commons and Public Spaces in Chile. In Dellenbaugh, Mary & Markus Kip & Majken Bieniok & Agnes K. Müller & Martin Schwegmann (Eds.): Urban Commons. Moving beyond state and market. Birkhäuser, Basel/Berlin/Boston.

Ramos, José M. (2016). The City as Commons: a Policy Reader. In Ramos, José M. (Ed.): The City as Commons: a Policy Reader. The Commons Transition Coalition, Melbourne.

Smith, Adrian & Raven, Rob (2012). What Is Protective Space? Reconsidering Niches in Transitions to Sustainability. Research Policy 41:6, 1025-103.

Stadin Aikapankki (2017). Stadin Aikapankin ABC. [Retrieved 22 March 2017]

Venäläinen, Juhana. (2011). Oikeus urbaaniin tilaan – huomioita poliittisen talonvaltausliikkeen uusvanhasta oikeusperustasta. Oikeus 40:3, 326-346.

Lähde:

http://www.yss.fi/journal/self-organisation-in-solidarity-economies/

8 dokumenttia solidaarisuustaloudesta

admin — Fri, 28 Jul 2017 11:11:36 +0000

Lähde: shareable.net

Shapes of Exchange in the Solidarity Economy on vain yksi monista lyhytelokuvista joita voit nähdä osana Solidarity NYC:n videosarjaa Portraits of the Solidarity Economy.

Asiat ovat muuttumassa. Vanha paradigma, joka pyrkii pitämään meidät koukussa suurkorporaatioiden asiakkaina, on menettämässä otettaan. Sen sijaan yhteisöt ympäri maailman ovat liittymässä yhteen tyydyttääkseen perustarpeensa ja tämän seurauksena ne kukoistavat. Kun digitaalisen median työkalut ovat helpommin saatavilla, ihmisten on helpompi kääntää katse kohti oman yhteisön pyrkimyksiä, näyttää maailmalle mitä he ovat saaneet aikaan jakamisen kautta, ja toivottavasti inspiroida muut alkaa tekemään asioita. Kahdeksan filkkaa alla ovat vain pieni näyte niistä monista jakamisliikkeen kuvauksista. Jotkut ovat lyhyitä, toiset taas täyspitkiä. Ne kaikki kertovat siitä että jakamisliike kasvaa päivä päivältä. Mitä dokumentteja sinä lisäisit tähän listaan?

1. Shift Change

Olemme puhuneet aiemmin työntekijäomisteisten osuuskuntien noususta sekä työntekijäomisteisuusmallin eduista. Shift Change -dokumentaarissa me pääsemme nykyisten työntekijäomisteisten yritysten takahuoneisiin jotka “kilpailevat menestyksekkäästi nykypäivän taloudessa samalla tarjoten turvallisia, arvostettuja työpaikkoja demokraattisilla työpaikoilla.” Palkittujen filmintekijöiden Melissa Youngin ja Mark Dworkinin käsialaa, “Shift Change kannustaa tukemaan työntekijäomisteisuutta, ja tarjoaa ruohonjuuritason kokemuksia eri yrityksistä ja sijainneista.” Dokkarin voi katsoa verkossa.

2. Occupy the Farm

Occupy the Farm seuraa satojen kaupunkiviljelijöiden pyrkimyksiä lopettaa ostoskeskuksen rakentaminen viimeisellä maatilkulla East Bayssa. Istuttamalla tuhansia siemeniä, rahtaamalla omat vetensä ja kieltäytymällä poistumasta maa-alueelta jota he ovat alkaneet viljellä, Occupy the Farmin organisoijat ovat osoittaneet, että yhteisön vastustus voi johtaa yhteisön resilienssiin. Elokuvan ensiesitys oli Berkeleyssä juuri hetki sitten. Elokuvan esitysaikoja voi etsiskellä sen Facebook-sivuilta.

3. Solidarity NYC – Portraits of the Solidarity Economy

Solidarity NYC on ollut kädet täynnä hommia levittäessään sanaa solidaarisuustaloudesta ja yhteisön tukemispyrkimyksistä, jotka muokkaavat sitä tapaa jolla newyorkilaiset ovat yhteydessä päivittäin resursseihin. Näiden ruohonjuuritason toimien lisäksi he ovat tuottaneet sarjan lyhytelokuvia nimeltään “Portraits of the Solidarity Economy” jotka tuovat esiin yksilöitä, organisaatioita ja yrityksiä joista New Yorkin solidaarisuustalous koostuu. Videolla nähdään Cooperative Home Care Associates, suurin ja vanhin työntekijäomisteinen osuuskunta USA:ssa. Elokuvan kaikki potretit on mahdollista lukea heidän verkkosivuiltaan.

4. Growing Cities

Ruoka on yksi ihmisen perustarpeista, ja myös yksi kaikkein itsestäänselvimmistä asioista joita voimme jakaa keskenämme. Ja kun yhä suurempi osa maailman ihmispopulaatiosta asuu kaupungeissa, ruokaniukkuus on todellisuutta monille yhteisöille. Idea kaupunkiviljelystä on muuttumassa tarpeelliseksi seuraavaksi askeleeksi monille. Vierailemalla kaupunkiviljelmillä ympäri USA:aa, Growing Cities tutkii kaupunkiviljelyn roolia Amerikassa ja kysyy miten paljon valtaa sillä on kaupunkien elvyttämisessä ja ruokatottumuksiemme muuttamisessa. Tsekkaa myös elokuvantekijöiden verkkosivut.

5. 596 Acres: Living Lots as a Solution

Yhteisöpuutarhojen ja muiden kollektiivisten tilojen rakentamiseksi täytyy ensin olla jokin paikka minne ne pystyttää. Ja vaikka kaupungit voivat olla aika tiiviisti asuttuja, todellisuudessa niissä on paljon käyttämätöntä tilaa jopa kaikkein väkirikkaimmillakin alueilla. Tämä on se jonka 596 Acres havaitsi kun he oppivat, että kaikkien viiden kukkulan alueella New York Cityssä on 596 eekkeriä (241 hehtaaria) käyttämätöntä tonttimaata. Massiivisen kartoitusprojektin kautta 596 Acres kartoitti ja luetteloi kaikki tontit ja otti mukaan kuntatietoja siitä keneen ottaa yhteyttä ja miten muuttaa nuo tontit joksikin josta koko yhteisö voi nauttia. Videolla näkyy yhteisön jäseniä jotka ovat ottaneet tontin naapurustonsa omistukseen ja työskentelevät aktiivisen jakamisyhteisön rakentamiseksi.

6. Fixing the Future

On olemassa monia tapoja joilla uusi talous tulee esiin kaupungeissa ympäri maailman. Dokumentissa Fixing the Future juontaja David Brancaccio vierailee yksilöiden ja yhteisöjen luona ympäri USA:ta jotka ovat sitoutuneet uuden kestävämmän ja tasa-arvoisemman talouden visioon. Dokumentissa nähdään paikallisyritysten yhteenliittymiä, yhteisöpankkeja, aikapankkeja, työntekijäosuuskuntia ja paikallisvaluuttoja. Fixing the Future näyttää meille että on olemassa monenlaisia tapoja olla mukana muuttuvassa taloudessa.

7. Real Money, Real Power: Participatory Budgeting 2014

Osallistava budjetointi ei välttämättä kuulosta kivalta tai edes mielenkiintoiselta. Mutta kiitos Participatory Budgeting Projectin porukalle sekä heidän informatiiviselle videolle, jonka ansiosta me nopeasti opimme että osallistava budjetointi on kiinnostava tapa yhteisön jäsenten aktivoimiseksi liittyen yhteisön rahankäyttöön. Osallistava budjetointi on demokraattinen prosessi, jossa yhteisön jäsenet suoraan päättävät miten käyttää osan julkisesta budjetista. Tämä tehdään ehdottamalla projekteja, kouluttamalla ja kertomalla näistä projekteista, ja sitten äänestämällä niitä projekteja joihin rahat halutaan sijoittaa yhteisössä. Katso video ja opi lisää, ja katso myös Shareablen opas sekä heidän verkkosivut siitä miten saada lisää informaatiota osallistavan budjetin käyttöönottoon yhteisössä.

8. DIY Manifesto

The DIY Manifesto on kolmen interaktiivisen dokumentin sarja, joka kertoo yhteisön omavaraisuuteen pyrkimisestä Detroitissa, Michiganissa. Jokainen filmi keskittyy eri projektiin, joiden tarkoitus on voimaannuttaa yhteisöä. Ensimmäinen keskittyy ruokaan ja yhteisöpuutarhoihin, toinen keskittyy mesh-hälytystietoverkkoon eristäytyneelle yhteisölle, ja kolmas keskittyy polkupyöräosuuskuntaan jonka pyrkimys on voimaannuttaa yhteisön jäseniä, erityisesti naisia ja LGBT-porukkaa. Vieraile verkkosivuilla jossa pääset kokeilemaan jokaisen filmin täydentäviä interaktiivisia elementtejä.

Lähde: shareable.net

Brasilian naiset kääntyvät solidaarisuustalouden puoleen

admin — Thu, 30 Mar 2017 06:10:30 +0000

Kirjoittanut Anna Cash

Pitäen mielessä laajemman ymmärryksen solidaarisuustaloudesta Brasiliasta, todistukset yrittäjien osallistumisesta itsessään paljastavat todelliset hyödyt tämänkaltaisessa työssä markkinasyrjäytymisen kiertämisestä siihen että luodaan uudenlaisia tiloja, joissa naiset voivat mietiskellä kodin ja tuottavien tilojen välistä juopaa.

On olemassa yli 300 solidaarisuustalouden yritystä, taikka empreendimentos econômicos solidários (EESs), jotka osallistuvat 14 eri tapahtumaan joista koostuu Circuito Rio EcoSol, Rion solidaarisuustalouden piiri. Monet osallistujista ovat faveloista, ja monet EES:t ovat liittyneet yhteen verkostoiksi.

Mulheres Guerreiras da Babilônia (Babilônian soturinaiset), esimerkiksi, muodostavat 10 naisen yhdistyksen joka valmistaa laukkuja ja tarvikkeita joissa kuvituksena on kuvia heidän yhteisöstään, mukana myös kuvia vahvoista afrobrasilialaisista naisista. He ovat liittyneet yhteen toisten EES:n kanssa muodostaakseen solidaarisuustalousyrittäjien verkoston Pavão-Pavãozinhosta, Mangueirasta, Babilôniasta, ja Santa Teresasta.

Mara Adell Sustentável, yhdistys Complexo do Alemãossa, tekee myös laukkuja ja muita tarvikkeita, mutta kestävällä fokuksella. Heidän kahdeksan hengen yhdistyksensä kierrättää PVC-bannereita, vesipulloja ja ”mitä tahansa mitä käsiin vain saa” uusiokäyttöön luoviksi lisälaitteiksi. Mara Adell, tärkeä yhdistyksen johtaja, muodosti solidaarisuustalouden yritysverkoston Complexo do Alemãoon, jossa on 13 EES:ää, mukaan lukien Mara Adell Sustentável, jotka osallistuvat tällä hetkellä.

Devas on ollut toiminnassa Complexo da Maréssa 18 vuoden ajan tuottaen kestäviä vaatteita. Tänä päivänä 12 naista osallistuu, vaikka heitä oli yhdistyksen huippuaikoina 26. Devas:n perustaja ja fasilitaattori Clarice Cavalcanti on ollut tärkeässä johtamisroolissa puskiessaan Rio de Janeiroa tukemaan solidaarisuustaloutta omissa käytännöissään, voittaen joitain tärkeitä voittoja. Nyt hän koordinoi neljää 14:sta messutapahtumasta joista piiri koostuu.

Miksi solidaarisuustalous?

Joten miksi nämä ihmiset, tässä tapauksessa lähinnä naiset Rion faveloista, saavat elantonsta solidaarisuustaloudesta?

Selviytyminen ja ideologia ovat kaksi tärkeää ja toisiinsa linkittynyttä komponenttia. Joissain tapauksissa sama henkilö on motivoitunut molemmista komponenteista: ne jotka tietävät kokemuksen syvällä rintaäänellä että ”kapitalismi ei ole kaikille eikä se koskaan ollutkaan,” Claricen sanoin, joskus sitä vain sattuu niin että tulee kaikkein syvimmällä tavalla vakuutetuksi toisen maailman — ja toisen työn — olevan sekä mahdollista, että tarpeellista.

Toisaalta, Mara Adell Complexo do Alemãosta tekee eron ”myyjän” ja ”militantin” välille, ja todellakin on olemassa juopa solidaarisuustaloudessa niiden välillä, jotka näkevät pelkät kaupalliset mahdollisuudet selviytymisstrategioina, sekä niiden joilla on enemmän ideologinen omistautuminen asialle. Mara selittää, että Complexo do Alemãon solidaarisuustalousverkosto, jonka hän on perustanut, on nyt 13 kaikkein omistautuneimman EES:n verkosto, koska monet niistä jotka alunperin halusivat osallistua, olivat vain kiinnostuneita tavaroiden myymisestä. Mara selittää, että ”ne tavarat tulivat usein Kiinasta; me tiedämme että ne tehdään orjatyövoimalla, ja se ei ole se mitä solidaarisuustalous oikeasti on”.

Solidaarisuustalous ja elämänlaatu

Clarice näkee kaikkein tärkeimmän voiton Brasilian solidaarisuustaloudessa “työn sosiaalisena järjestäytymisenä”. Olennaisesti solidaarisuustalouden pyrkimys on vaikuttaa sekä työmarkkinoiden kuiluihin sekä laajempiin yhteiskunnallisiin heikkouksiin. Tämä tapahtuu kahden päämekanismin avulla:

EES:t voivat vastata tulonhankkimisen tarpeeseen siinä missä työmarkkinoilta poisjäänti — sekä koulutuksellisten epäkohtien että spatiaalisen syrjinnän kautta — on voimakasta.
EES:t voivat tarjota tukea antavia työtiloja, jotka tyydyttävät sosiaalisen interaktion tarpeet ja lievittävät köyhyyden ja väkivallan aikaansaamia traumoja.

Työmarkkinoilta syrjäytymiseen vastaaminen

Vuoden 2016 ensimmäisen kolmanneksen aikana Brasilian työttömyys kasvoi 10,2 prosenttia. Maassa ei ole tarpeeksi hyviä työpaikkoja, lisäksi, ainoastaan 40 prosentilla favelojen asukkaista on lukiopaperit tai korkeampi koulutus, monillakaan ei ole tarpeeksi koulutusta saada hyviä olemassaolevia työpaikkoja.

Osaamisen ja mahdollisuuksien kohtaanti-ongelmien lisäksi moniet favelojen asukkaat kohtaavat syrjintää johtuen heidän osoitteestaan. Tätä kutsutaan myös nimillä “spatiaalinen syrjintä.” Clarice Devasista huomauttaa että monet hakemukset heitetään roskikseen kun hakijalla on Complexo da Marén osoite, siihen pisteeseen asti että Marén asukkaat merkitsevät hakemuksiinsa naapurissa olevan Bonsuccesson osoitteekseen.

Tutkija Janice Perlman läpikotaisesti on summannut favelojen työttömyyden dynamiikkaa vuoden 2005 tutkimuksessaan joka kävi läpi surveydataa vuodelta 1969. Favelojen asukkaita haastateltiin, ja he pitivät “hyvää työpaikkaa hyvällä palkalla” (tai “kohtuullista työtä kohtuullisella palkalla” epävirallisen talouden puolella) “yksittäisenä tärkeimpänä tekijänä menestyksekkäälle elämälle” — yli tekijöiden kuten hyvä terveys, koulutus, asuminen, maan hallinnointi, hallinto, tai henkilökohtainen turvallisuus.

Perlman sitten painotti suurimpia esteitä toivotulle elinkeinolle. Näihin kuuluu:

Korkeakoulutuksen standardit työhön pääsylle johtuen koulutuksen rakenteen kehittymisestä;
Tuotantoteollisuuden katoaminen Rion metropolialueelta;
Rakennustyöpaikkojen katoaminen 60/70-lukujen huipun jälkeen;
Kotimaan palvelutyöpaikkojen väheneminen, joka oli yksittäinen suurin naisten tulonlähde vuonna 1968, johtuen keskiluokan kireämmästä budjetista, automaatiosta ja pikaruoan saatavuudesta;
Kokonaisvaltainen stigma favelojen asukkaita vastaan.

Perlmanin tutkimus näyttää, että favelojen asukkaat ovat erittäin tietoisia spatiaalisesta syrjinnästä: elinkeinojen esteiden käsityksiin liittyen 84 prosenttia vastaajista listasi favelassa asumisen suurimmaksi esteeksi, verrattuna 80 pronsentin listaamaan ihonväriin, 74 prosentin listaamaan ulkonäköön, 60 prosentin listaamaan syntyperään ja 54 prosentin listaamaan sukupuoleen. Perlman esittää, että kun vertaillaan tuloja favelan asukkaiden ja muiden Rion asukkaiden välillä, faveloissa asuvilla on huomattavasti pienempi tuottoaste koulutusinvestoinnissa (kontrolli: muut demografiset tekijät).

Se on selvää, että favelojen asukkaat suljetaan usein ulos mahdollisuudesta elinkeinoon. Tämä on tärkeä aihe, erityisesti ottaen huomioon että favelojen asukkaat pitävät hyvää työpaikkaa sosiaalisen liikkuvuuden avaintekijänä.

Siellä missä työpaikkoja on, kuitenkin, voi olla ero perinteisessä taloudessa tienattujen ja solidaarisuustaloudessa tienattujen ansioiden välillä. Esimerkiksi, Clarice huomauttaa että jokainen Devasin tuotebudjetti kirjaa työvoimakustannuksia R$23 per tunti, kun taas tyypilliset työvoimakustannukset ompelimossa ovat luokkaa R$2.50:sta R$3 per tunti.

Tukitilojen luominen

Palkka, edut ja työpaikan olosuhteet usein eroavat toisistaan solidaarisuustalouden työssä ja niissä perinteisen talouden työpaikoissa joihin favelojen asukkaat eniten pääsevät.

Kun EES:t ovat epävirallisia, on heillä on haasteita tarjota etuja jäsentyöntekijöilleen. Tämä alleviivaa lainsäädännöllä virallistetun muodon tarpeellisuutta EES:lle. Devasin, Mulheres Guerreiras da Babilônian, ja Mara Adell Sustentávelin tapauksissa kaikki ovat rekisteröityjä yhdistyksiä ja näin niillä on kyky maksaa tukia. Clarice painottaa että Devasin työntekijäjäsenet saavat sosiaaliturvaa, ja että viimeaikaisen jäsentyöntekijän, joka tuli raskaaksi, oli mahdollista ottaa äitiyslomaa jota hän ei olisi muuten kyennyt neuvottelemaan niissä työllistymismuodoissa jotka hänelle aiemmin olivat olleet tarjolla.

On olemassa myös epävirallisia etuja EES:ssä työskentelystä, erityisesti äideille ja kotitalouden naisväelle yleisesti. Rio de Janeiro on kaupunki joka karkottanut monet palvelutyöntekijät kukkuloille ja lähiöperiferiaan, joka tekee lastenhoidosta haasteellista äideille jotka työskentelevät kaukana kotoa, johtuen pitkistä työmatkoista. EES:n jäsentyöntekijät usein tulevat yhteisöistä jossa heidän työpaikkansa sijaitsee, tai joissain tapauksissa tuottavat kotonaan, tulevat paikalle vain kokouksiin, järjestötoimintaan ja kaupallisuuteen, ja kaikki tämä sallii joustavamman lastenhoidon.

Ruokapalveluihin keskittyneessä solidaarisuustalouden osuuskunnassa Rio Grande do Sulissa, kollegan kanssa tehdyssä kenttätyössä psykologi Marilene Liége Daros ja osuuskunnan jäsenet ja nais-jäsentyöntekijät puhuivat laajasti tästä dynamiikasta:

“Täällä voit lähteä jalkaisin liikkeelle jos sairaalla tyttärelläsi on ongelma kotona, esimerkiksi. Koska kaikki liikkuvat jalkaisin. Se oli tavoite.”

“Jos olet viisi minuuttia myöhässä tavallisesta työstä, olet kadulla seuraavana päivänä.”

“Eilen me emme kaikki kyenneet tulemaan paikalle (aikataulu)ongelmien takia, joten me päätimme tulla perjantaina sen sijaan.”

Teimme harjoituksen jossa pyysimme näitä jäsentyöntekijöitä vertailemaan tavallista työtä ja solidaarisuustalouden työtä vapaalla assosiaatiolla:

Perinteinen talous	Solidaarisuustalous
Erottaa henkilökohtaisen elämän työstä	”Vastuullinen vapaus”
Vaativaa tuotannon suhteen, tuloskeskeistä	Laatu- ja prosessikeskittynyttä
Asettaa naiset epäedulliseen asemaan	Suosii naisia
Riistävä, väheksyy terveyttä ja perhettä	Terveellinen ruokavalio, terveys, ykseys
”Vie pois meiltä monia oikeuksia, jättää haavoittuvaiseksi”	Oman yrityksen omistaja, ”vapaus keskustella, vapaus mennä vessaan, vapaus olla tulematta jos ei pääse”

Yksityiselämän ja työelämän välisen suhteen uudelleenmäärittely

Työsuhde joka hämärtää rajaa kotona lapsista huolehtimisen ja työvoiman leivissä tehdyn työn välillä voi tuntua askeleelta taaksepäin naisten oikeuksissa, joka syrjii naisten yksityiselämää ilman että tarjotaan mahdollisuuksia edistyä ammatillisesti. Lisäksi EES:t tässä artikkelissa ovat kaikki teollisuudenaloilla joita voidaan pitää tyypillisen feminiineinä: käsityöt, ruoka, räätälöinti.

Kuitenkin, kuten brasilialainen sosiologi Helena Bonumá esittää, solidaarisuustalouden järjestelyt voivat tuoda “yksityisen tuottavalle kentälle”, jolla määritellään uudelleen nämä kentät sekä “painottaa lisääntymisen kenttää olennaisena elämän tuotannolle”. Ruoantuotannon esimerkissä osuustoiminnallisten työntekijäjäsenten vapaus vastata perheen tarpeisiin koskee myös työn järjestelyjä, ja niiden jatkuva keskustelullinen heijastus perhesuhteisiin on tästä osoituksena.

Todellakin, monet feministitutkijat huomauttavat siitä, että julkisen ”työn” kentän sekä yksityisen palkattoman hoitotyön kentän välisen jakaantumisen jäykkyys on olennainen osa naisia alistavien rakenteiden ylläpitoa. Huomattava feministinen poliittinen tieteilijä Nancy Fraser on sanonut, “Ei voi olla ’naisten emansipaatiota’ niin kauan kuin tämä… rakenteissa oleva sukupuolistunut ja hierarkkinen ’tuotantoon’ sekä ’lisääntymiseen’ jakaminen… pysyy.”

Monet Brasilian matalan tulon yhteisöjen naiset ovat joko mukana sekä tuotannossa että lisääntymisessä kotitaloutensa naispäämiehenä, tai ovat mukana hoitotyössä kahdessa kontekstissa — heidän perheensä takia, tai rikkaamman perheen työntekijänä. Tästä toisesta tapauksesta Fraser huomauttaa, että on tärkeää olla tietoinen tavoista joilla ’“lean in” -feminismi tarkoittaa “lean on” -riippuvuusfeminismiä: Nykyisessä rakenteessamme naiset ammattilais- ja johtajaluokissa voivat hyötyä suuremmasta omaan uraan kulutetusta ajasta vain jos he ovat muista riippuvaisia kotitöiden ja lasten hoitamisen kanssa. Tämä voi tarkoittaa tukevaa partneria, mutta usein se tarkoittaa matalapalkkaista, prekaaria naistyöntekijää.

Tarina yhteisöstä ja poliittisesta järjestäytymisestä

Eräs Brasilian solidaarisuustalouspiireissä tunnettu menestystarina, joka alleviivaa sitä kuinka EES:t voivat tarjota vaihtoehdon “lean in” -feminismille, on Univens, räätäliosuuskunta Porto Alegressa. Kun Univensin työntekijäjäsen kamppaili ilman ketään joka olisi huolehtinut heidän lapsistaan, he perustivat yhteisön päivähoitolan. Osuuskunta tarjoaa kursseja, joita jäsenet pitävät erityisen tärkeinä kun naapurusto alkaa rakoilla yhä enemmän. He ovat kiinnostuneita laajentamaan näitä kursseja räätälöinnistä teatteriin, maalaukseen ja muihin kulttuuriohjelmiin. Kurssit alkoivat 18 ihmisen mukanaololla mutta nyt niillä on pitkä jonotuslista. Univens on myös solidaarisuusrahasto joka auttaa muissakin yhteisön kriiseissä ja se miettii yhteisöpankin perustamista.

Johtohahmo Nelsa Nespolo liittää osuuskunnan menestyksen kolmeen tärkeään seikkaan: ensiksikin, ihmissuhteisiin — kaikki osuuskunnassa asuvat kulmilla ja jatkuvasti näkevät toisiaan yhteisössä huolimatta siitä mitä osuuskunnassa tapahtuu; toiseksi, kokemus järjestäytymisestä — Nelsa on aiemmin ollut mukana nuorten ja tehdastyöntekijöiden järjestäytymisessä, joka on johtanut ymmärrykseen demokratian periaatteista; ja viimeisenä, läpinäkyvyys — osuuskunnassa on hyvä varainhoito ja läpinäkyvyydestä johtuen ei sisäisten resurssien käytössä ole koskaan ilmennyt ongelmia. Mahdollisesti yhdistävänä seikkana Nelsa esittää sen, että Univens ei halua kasvaa yli 30 ihmisen suuruiseksi, koska sisäinen demokratia toimii hyvin tällä skaalalla.

Univensin tarina kertoo yhteisöstä ja poliittisesta järjestäytymisestä. 20 vuotta sitten tässä naapurustossa asukkailla ei ollut minkäänlaista infrastruktuuria, esim. kivettyjä katuja tai jätehuoltoa. Tuohon aikaan Porto Alegren kaupungin osallistava budjetointipolitiikkaa sai aikaan paljon — naapurusto liittyi yhteen ja alkoi pyytää heidän tarpeidensa tyydyttämistä yksi katu kerrallaan. Suurtyöttömyyttä kohdatessaan 1990-luvulla naapuruston naiset alkoivat liittyä yhteen tehdäkseen rahaa ompelutyöllä. Alussa työskennellen kotoaan, he lopulta perustivat osuuskunnan. Tuolloin ei ollut tukea osuuskunnille, joten he kävivät momentti momentilta läpi lain kiemurat, ja loivat omat säännöt, jotka perustuivat asumisosuuskuntaan. Nykyään heillä on sosiaaliturva, lomat (10 päivää heinäkuussa ja 20 päivää helmikuussa), sairasloma ja lisät vuoden lopussa.

Ottaen huomioon tuplavuorojen ja kotoa tehdyn maksamattoman työn realiteetit, EES:t kuten Univens, jotka määrittelevät uudelleen kodin ja työn suhteen, voivat olla vapauttavia vaikka ne eivät allekirjoittaisikaan tiettyj’ länsimaisia käsitteitä siitä mitä naisten edistys on. Todellakin, EES:t voivat olla keino solidaarisuustalouden yrittäjille rakentaa osallistavampaa kansalaisuutta, joka tulee olemaan myös sarjan viimeisen artikkelin aiheena.

Tämä on toinen kolmeosaisesta sarjasta koskien Brasilian solidaarisuustaloutta. Osan yksi voit lukea täältä.

Artikkeli ja kuvat postattu myös RioOnWatch:ssa ja Shareablessa.

Lähde:

Why Women in Brazil Are Turning to the Solidarity Economy

Solidaarisuustalouden havainnollistamisesta

admin — Tue, 31 Jan 2017 06:48:06 +0000

Kirjoittanut Caroline Woolard

Olemme iloisia saadessamme jakaa tämän fantastisen julisteen, jonka tekstin on kirjoittanut Caroline Woolard ja kuvittanut Jeff Warren. Juliste on saatavilla myös espanjaksi ja mandariiniksi. Seuraava teksti on lainattu Unterbahn.comista:

Mihiin käytäntöihin ja paikkoihin voimme luottaa ja mitä voimme vahvistaa tulevaisuudessa?

Se mitä voidaan kutsua ”vaihtoehtoiseksi” taloudeksi USA:ssa tunnetaan globaalisti solidaarisuustalouden nimellä. Solidaarisuustalous tunnistaa ja yhdistää ruohonjuuritason käytännöt kuten lainapiirit, osuuspankit, työläisosuuskunnat, yhteisön turvallisuusaloitteet, yhteisöjen media-asemat ja yhteisöjen maavarannot jotta muodostetaan voimakas poliittinen valta. Konsepti on noussut etelässä nimellä economia solidária ja se on saamassa jalansijaa USA:ssa monilla nimillä, mm. yhteisötalous, rauhan talous, työläisten talous, sosiaalinen talous, uusi talous, kiertotalous, regeneratiivinen talous, paikallistalous ja osuustalous.

Kun monet ovat viimein heräämäässä todellisuuteen että valkoisen ihmisen ylivalta uhkaa julkista terveydenhuoltoa päivittäin, suuri määrä ihmisiä sivistää itseään, määrätietoisesti purkaen alistavia rakenteita organisaatioissa, ja oppien seuraamaan mustia ja värillisiä artisteja sekä organisaattoreita, jotka ovat olleet hyökkäyksen alla satoja vuosia ja jotka ovat aina olleet johtajia solidaarisuustaloudessa. Lisää tietoa solidaarisuustaloudesta saat vierailemalla osoitteissa:

http://www.communityeconomies.org/Home ja http://solidaritynyc.org

Marco Arruda Brasilian solidaarisuustalousverkostosta samoi Maailman sosiaalifoorumissa vuonna 2004: “Solidaarisuustalous ei synny ajattelijoista tai ideoista; se on konkreettisen historiallisen taistelun lopputulosta ja yksilönä ja kollektiivina kehittymistä… innovatiiviset käytännöt mikrotasolla voivat olla mahdollisia ja rakenteellisesti tehokkaita sosiaalisessa muutoksessa mikäli ne punoutuvat yhteen muodostaakseen aina laajempia yhteistyöverkostoja ja tuotanto-rahoitus-jakelu-kulutus-koulutus-viestintä -solidaarisuusketjuja.”

Lähde:

Illustrating the Solidarity Economy

Solidaarisuustalous

Solidaarisuustalous on oikeudenmukaisempaan, kestävämpään ja demokraattisempaan talouteen tähtäävää toimintaa, joka toimii vaihtoehtona valtavirran talousajattelulle ja voiton maksimoinnille. Solidaarisuustalous on aikapankkeja, vaihtopiirejä, yhteiskunnallisia yrityksiä, osuuskuntia, omavaraisviljelyä ja paljon muuta.

SUSY (Sustainability and Solidarity in Economy) on Euroopan laajuinen yhteistyöhanke, johon osallistuu Suomesta Eetti. Tutustu toimintaan ja hankkeessa kerättyihin solidaarisuustalouden esimerkkikäytäntöihin täällä! Hanke jatkuu vuoden 2017 loppuun.

Helsingissä ja Tuusulassa toimiva ruokaosuuskunta Oma Maa valittiin 2015 osaksi eurooppalaista kartoitusta. Oma Maan tavoitteena on kattaa jäsentensä koko ruoantarve Tuusulassa Lassilan tilalla tuotettavalla ruoalla. Katso maanviljelijä Jukka Lassilan haastattelu tästä.

Lähde: http://www.eetti.fi/solidaarisuustalous

PROCOMUNS: Luentoja uudesta taloudesta

admin — Mon, 16 May 2016 11:18:49 +0000

Seuravassa on kolmepäiväisen PROCOMUNS-tapahtuman sisältöä Barcelonasta maaliskuusta 2016. Tapahtuma käsitteli commons-taloutta julkisen vallan, peer2peer-tuotannon ja yhteistyötalouden näkökulmasta. Tavoitteina oli saada aikaan ehdotuksia julkiselle vallalle säännöiksi ja tarjota teknisiä ohjeistuksia alustojen rakentamiseen yhteistyötä tekeville yhteisöille.

Video on puoliksi englantia ja puoliksi espanjaa. Kielivalinta tapahtuu äänikanavan kautta. Vasen kanava espanjaksi, oikea englanniksi.

Esitykset:

Julkishallinnon käytännöt commons-talouksissa

Avoin design ja teollisuus-commons

Mikä talous? Liikevoitto vs. kestävyys (I)

Commons ja kaupungit

Vapaat ja hajautetut teknologiat

Euroopan Komission kuulutus hajautetulle arkkitehtuurille ja rahoitusinstrumenteille

Mikä talous? Liikevoitto vs. kestävyys (II)

Julkishallinnon käytännöt commons-talouksissa (II)

Vertaisosuustalous: Yhteistyö, feminismi & sosiaalinen solidaarisuustalous

Lohkoketju ja julkishallinto

Open Source -kiertotalous

Arvonluonti ja yhteistuotanto