kirjoittaja: Joe Lightfoot

Huhtikuun 2023 muokkaus – Olen lisännyt artikkelin loppuun Liminal Update -osion, jossa on uusi graafinen kartta, joitakin uusia linkkejä ja kuvaus joistakin suuntauksista, joita olen nähnyt kehittyvän sen jälkeen, kun tämä artikkeli alun perin julkaistiin.

---

Jossain matkan varrella olen näköjään epävirallisesti liittynyt alakulttuuriin tai memeettiseen ekosysteemiin, jota olen alkanut kutsua Liminaaliseksi verkoksi (The Liminal Web). Vaikka tässä ajattelijoiden ja teoreetikkojen kansainvälisessä kokoonpanossa ei ole mitään tiukkoja rajoja, on melko selvää, että olet liittynyt joukkoon, kun vähintään kolmekymmentä prosenttia kaikesta kuluttamastasi intellektuaalisesta mediasta on peräisin tästä tietystä noosfäärisestä releestä.

Tältä se näyttää 2D:nä.

Liminaalisen verkon visuaalinen esitys

Joukkoon kuulumisen hienovarainen pörinä

Liminal Web koostuu yksilöistä, joilla on usein pitkä historia siinä, että he tuntevat etteivät he kuulu täysin mihinkään erityiseen paikkaan tai tilaan, ja siksi heillä on taipumus pitää kiinni ryhmäidentifikaation tunteesta melko kevyesti. Kuulun itse tähän kategoriaan, minkä vuoksi on ollut virkistävää huomata, että minulle on tavallista mukavampi samaistua laajasti tähän tiettyyn alakulttuuriin. Tietyillä hetkillä tuntuu siltä, että olen itse asiassa saattanut löytää lähimmäksi omaa memeettistä heimoani.

Tämän artikkelin tarkoituksena on siis jakaa osa tästä joukkoon kuulumisen orastavasta pöhinästä, ja se on yritys kuvata Liminal Webin ääriviivoja, jäljittää sen historiaa, tunnistaa sen jännitteitä, kuvata sen puutteita ja osoittaa joitakin sen piileviä mahdollisuuksia. Toivon, että se voi toimia kutsuna ihmisille, jotka eivät tunne tätä tilaa, tulla tutustumaan siihen ja samalla herättää keskustelua ja ehkä jopa lisää yhteenkuuluvuutta jo paikalla olevien ihmisten keskuudessa.

Vaikka olen yrittänyt ottaa huomioon mahdollisimman paljon omia henkilökohtaisia ennakkoluulojani, on vaikea välttää värittämästä tilan yleistä muotoa ja tunnetta omien mieltymysteni, näkökulmani ja sidonnaisuuksieni kautta. Toissijainen motivaatio tämän teoksen kirjoittamiseen on siis verrata muistiinpanoja muiden paikalla olevien kanssa ja selvittää, näemmekö me kaikki jotakin samankaltaista. Aavistelen, että näemme. Ja että tietyistä näkökulmista katsottuna se on itse asiassa melko kaunista katseltavaa.

Mikä Liminal Web oikein on?

Liminal Web on kokoelma ajattelijoita, kirjailijoita, teoreetikkoja, podcasteja, videokuvaajia ja yhteisön rakentajia, jotka kaikki jakavat suuren osan näkökulmia maailmaan. Siihen eivät kuulu ainoastaan sisällöntuottajat, vaan myös ihmiset ja yhteisöt, jotka resonoivat näiden tekijöiden esittämien ajatusten kanssa.

Kuten kaikki skenet, se aloitti toimintansa pikemminkin läpileikkauksena muista jo olemassa olevista yhteisöistä, mutta viime vuosina se näyttää muodostaneen tarpeeksi oman identiteettinsä, jotta se voidaan luokitella omaksi erilliseksi verkostokseen. Tätä samaa ryhmittymää on jo kuvattu ja määritelty useilla eri tavoilla, kuten Sensemaking Web, Intellectual Deep Web ja Meta Tribe. Tarkoitukseni on täydentää näitä aiempia kuvauksia hieman erilaisella tulkinnalla ja tuottaa toivottavasti rikkaampi ymmärrys siitä, mitä kohti me kaikki olemme prosessissa menossa.

Pitääkö sille antaa nimi? Ja jos kyllä, miksi ‘Liminaalinen’?

Aina kun annamme jollekin asialle nimen, vaarana on, että siitä tulee staattinen. Aivan kuten romanttisissa suhteissa, sillä hetkellä, kun ”käymme keskustelun” ja päätämme, että olemme ”yhdessä”, osa taikuudesta voi haihtua hetkessä, eikä se enää koskaan palaa. Mutta aivan kuten romanttisissa kumppanuuksissa, jos pystymme pysymään läsnä kokemukselle, jonkin nimeäminen olemassa olevaksi voi avata meille aivan uusia syvyyksiä suhteiden mahdollisuuksiin, ja se on tarkoitukseni tässä.

Päädyin nimeen Liminal, koska yksi sanan määritelmistä on ”asettua asemaan rajan tai kynnyksen molemmin puolin”, mikä minusta kuvastaa täydellisesti ajatusta siitä, että jokainen tilassa oleva yrittää omalla ainutlaatuisella tavallaan luoda uudenlaista uudistuvaa kulttuuria ja samalla hoivata vanhaa. Jeremy Johnson tarjoaa kauniin tulkinnan siitä, miksi sana Liminal sopii niin hyvin meidän aikaamme tässä samannimisessä lehdessä julkaistussa artikkelissa. Käytän termiä tässä kevyesti ja odotan, että skene tietenkin jatkaa kehittymistään, siirtymistään ja muuttumistaan ajan mittaan yhdessä niiden nimien kanssa, joita käytämme kuvaamaan sitä. Sitähän kohtaukset loppujen lopuksi tekevät, ne kulkevat yksi toisensa jälkeen paljon laajemmassa näytelmässä.

Missä Liminal Web on saanut alkunsa

Ehdotan, että Liminal Web alkoi kiteytyä useiden podcastien ja youtube-kanavien myötä, jotka syntyivät vuosina 2015-2020. Kukin näistä alustoista tutki hyvin samankaltaisia aiheita ja esitteli samankaltaisia vieraita ja loi näin ollen erillisen ajattelijoiden ja ajatusten verkoston. Tässä on lyhyt katsaus tuosta ajanjaksosta:

Vaikka on olemassa useita muitakin alustoja ja sisällöntuottajia, jotka olivat aktiivisia ja vaikutusvaltaisia tuona aikana, mainitsen erityisesti nämä kuusi, koska niiden kaikkien yhteiset vieraat ovat hyvin lähellä toisiaan. Olen alkanut pitää kutakin heistä kriittisinä maalikerroksina, jotka värittivät kankaan, josta tuli Liminal Web. Tänä aikana tilalle oli myös tärkeää, että Jonathon Rowson ja Tomas Bjorkman käynnistivät Perspectivan vuonna 2016 ja Metamoderna julkaisi The Listening Societyn vuonna 2017.

Ajattelijoiden tila ja mikä heitä yhdistää

Jos saisin tehtäväkseni kutsua viisi ihmistä puhumaan johonkin tapahtumaan siinä toivossa, että saisin houkuteltua ja innostettua mahdollisimman laajan läpileikkauksen Liminal Web -yhteisöstä, ehdottaisin luultavasti (ei missään tietyssä järjestyksessä):

Kuten kaikki festivaalien kokoonpanot, tämäkin aiheuttaa epäilemättä jonkinasteista kiistelyä, ja toivottavasti siitä on hauskaa väitellä Liminal-ystävien kanssa. Jokainen näistä kuuluisuuksista on kuitenkin esiintynyt vieraana vähintään neljässä niistä kuudesta podcastista, jotka uskoakseni auttoivat muodostamaan Liminal Webin, joten valinta on jossain määrin objektiivinen.

Jotta saisit paremman käsityksen alan ajattelijoiden kirjosta, olen lisännyt luettelon eräistä muista henkilöistä, jotka ovat myös esiintyneet vieraina useissa podcasteissa ja media-alustoilla. Heihin kuuluu mm.:

Mutta jos minun pitäisi valita vain yksi mittari Liminal Webin memeettisen  laajuuden määrittämiseksi, se olisi The Stoan vierasvalikoiman laajuus. Toinen käyttökelpoinen mittari olisi se, kuinka moni ihminen on osallistunut Emerge-tapahtumiin Euroopassa viime vuosina.

Vaikka voi olla vaikea kuvailla, mikä yhdistää näin monenlaisia ajattelijoita toisiinsa, näyttää siltä, että kyse ei ole niinkään siitä, mitä ihmiset ajattelevat asioista, vaan enemmänkin siitä, miten he ajattelevat niistä. Tyler Alterman kiteytti asian hyvin tässä twiittisarjassa, jossa hän ja muut hahmottelevat sitä, mitä hän ja muut ovat kutsuneet nimellä Meta Tribe:

Liminal Webin keskustelunaiheita

Antaakseni käsityksen siitä, millaisista aiheista Liminal Webissä useimmiten keskustellaan ja tutkitaan, tässä on pieni sanapilvi, jonka tein.

Mutta tämä aiheiden luettelo kertoo oikeastaan vain pintatason ajatustenvaihdosta skenen sisällä, sillä tietyissä hetkissä voi syntyä paljon läpinäkyvämpiä ja hienovaraisempia ihmissuhdekokemuksia. Tällaiset kokemukset ylittävät pelkän menettelytapatiedon vaihdon ja viittaavat pikemminkin uuteen tapaan olla yhdessä kuin uuteen tapaan tehdä. Ne ovat todella varsin yleviä.

Tällaiset tapahtumat voidaan kuvitella ryhmänä ihmisiä, jotka seisovat yhdessä silmät kiinni ja katsovat hiljaa kohti yötaivasta ja aistivat kollektiivisesti tarinoita ja tuntemuksia, jotka odottavat heitä siellä tervehtimässä. Tällainen symboliikka korostaa sitä, että yksi Liminal Webin keskeisistä tutkimuskohteista on se, miten voimme yhdistää järjestelmämuutoksen yangin ja yhdessäolon yinin. Miten päästämme samanaikaisesti irti hallinnasta ja kasvatamme samalla kykyjämme uteliaamman ja ystävällisemmän maailman kasvattajina.

Liminal Webin intellektuaalinen perintö

Ehdotan, että koko tilaan ovat vaikuttaneet voimakkaasti useat systeemiajattelijat ja syntetisoijat, kuten Alfred Korzybski, Buckminster Fuller, Gregory Bateson, Octavia Butler, Joseph Campbell, Marshall McLuhan, Jean Gebser, Ken Wilber, Joanna Macy, Ursula Le Guin, E.F. Schumacher, James Baldwin ja Donella Meadows.

On selvää, että on olemassa paljon laajempi joukko filosofeja, psykologeja, tiedemiehiä, sosiologeja, taloustieteilijöitä ja poliittisia teoreetikoita, jotka ovat myös vaikuttaneet asiaan, mutta olen valinnut tämän kokonaisvaltaisemman vaikutusvirran, koska he ovat yleensä pyrkineet omaksumaan mahdollisimman laajan näkökulman. Heillä on myös taipumus sekoittaa työssään eksoteerisia (tai systeemimuutos) ja esoteerisia (tai sisäisyyden tunne) elementtejä, mikä on monille Liminal Webin jäsenille tyypillinen ajattelutapa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tässä tilassa olevat hyväksyisivät kaikki mainitsemieni nimien ajamat ajatukset, sillä kyseessä on loppujen lopuksi melko irrallinen luettelo.

Muutamia muita nimiä, joita uskon myös arvostettavan laajalti, ovat Terrence Mckenna, Aldous Huxley, Carl Jung ja Alan Watts. Kaikki heistä ovat myös erikoistuneet leikkisästi integroimaan ja syntetisoimaan valtavia tietomassoja työssään. Ja lopuksi James P. Carsen kirja Finite and Infinite Games ansaitsee mielestäni erityismaininnan, sillä se on usein mainittu laajalti alan ajattelijoiden kannalta keskeisenä.

Liminal Webin poliittinen kirjo

On mielenkiintoista pohtia, ilmeneekö perinteinen poliittisen vasemmiston ja oikeiston kirjo avaruudessa. Vaikka tämä kahtiajako on parhaimmillaan rajallinen, kun sitä sovelletaan näin monimutkaiseen ja omalaatuiseen ajattelijoiden joukkoon, se venyy käyttökelpoisuutensa äärirajoille. Silti minusta on silti mahdollista (ja tavallaan hauskaa) yrittää kartoittaa asioita karkeasti Liminaalisen Vasemmiston ja Liminaalisen Keskustan välisellä spektrillä.

Valitettavasti voin jo kuulla joidenkin Liminaalikavereideni huokaukset: ”Kuinka kehtaat pelkistää meidät yhteen binäärikirjoon, minua ei pidetä niin karkeasti aisoissa!” he protestoivat. ”Kuulen teidät, ystävät, edes kolmetuhatta kirjoa ei voisi koskaan tehdä oikeutta elohopeisten näkökulmienne hienoille vivahteille”, vastaan.

Silti pyydän anteeksi, sillä tässä minä nyt kuitenkin olen…

Olen sijoittanut alustat ja projektit eri puolille kirjoa eräänlaisen Overtonin ikkunan keskiarvon perusteella, joka perustuu niiden koko sisältöön. Suhtautukaa tähän kuitenkin varauksella, sillä lähes kaikki nämä projektit pyrkivät integroimaan poliittisen kirjon kaikkiin kohtiin sisältyvää viisautta ja pyrkivät usein myös sovittelemaan vastakkaisten maailmankatsomusten välillä.

Ehdottaisin, että kaikki alla olevassa taulukossa esitetyt projektit sopivat yllä olevassa taulukossa määritettyyn tilaan.

Jännitekohdat ja erot

Vaikka Liminal Webin arvot ovat laajalti yhteneväiset, kuten minkä tahansa ihmisryhmän kohdalla, on olemassa myös selviä kulttuurisia jännitteitä, mielipide-eroja, persoonallisuuksien yhteentörmäyksiä ja älyllisiä erimielisyyksiä. Uskon, että tilan ihmiset osaavat paremmin olla kunnioittavasti eri mieltä (tai suoranaisesti riidellä) keskenään kuin muissa alakulttuureissa, mutta monia jännitteitä on edelleen ratkaisematta.

Tämä on yksi syy siihen, miksi koko Liminal Webin analysointi on mielestäni niin mielenkiintoista. Vaikka se on edelleen epämääräinen, löyhästi määritelty ja suurelta osin verkossa toimiva verkosto, se edustaa silti ihmisjoukkoa, jonka kanssa olen eniten samoilla linjoilla sen suhteen, miten hahmotamme maailmaa, ja se tarjoaa siten tietoa siitä, millainen harmonisen yhteenkuuluvuuden taso on tällä hetkellä mahdollista laajemman ihmisryhmän välillä.

Onko realistista odottaa, että kaikki pystyvät ratkaisemaan erimielisyytensä sovinnollisesti? Minkä verran konflikteja ja erimielisyyksiä on väistämättä kaikissa ihmisryhmissä, olivatpa ne kuinka kognitiivisesti virittyneitä tahansa? Onko mahdollista integroida tilassa esiintyvät monenlaiset poliittiset, henkiset ja kulttuuriset maailmankatsomukset ja luoda todella kukoistava, kannustava ja moninäkökulmainen ajattelijoiden ja tekijöiden verkosto?

Joinakin hetkinä minusta tuntuu, että tällainen resonoiva yhteenkuuluvuus on jo olemassa (se on varmasti olemassa laajemman Liminal Webin tietyissä osissa), toisina hetkinä minusta tuntuu, että projisoin vain omia toiveitani ja unelmiani johonkin, joka ei ole vielä aivan olemassa.

Yksi mielenkiintoisimmista ja vilkkaimmista jännitteistä tilassa liittyy näkökulmaeroihin ajattelijoiden ryhmän välillä, jota olen kutsunut systeemirunoilijoiksi, ja niiden välillä, jotka ovat lähempänä erilaisia metateorioita ja kehitysvaihemalleja. Omasta näkökulmastani näyttää siltä, että ensin mainitut pitävät jälkimmäisiä yleensä elitistisinä, liian strukturoituneina ja ehkä vailla täydellistä kummallisuutta ja orgaanisuutta, jota tarvitaan, jotta voitaisiin ylittää mielekkäästi nykyisten kulttuuristen rakenteidemme rajat.

Kun taas jälkimmäiset katsovat, että edelliset ovat jollakin tavalla haluttomia sitoutumaan siihen, mitä he pitävät epämiellyttävänä mutta väistämättömänä totuutena vallitsevasta kehityshierarkiasta, ja ehkä myös jossain määrin kyvyttöminä sitoutumaan siihen, mitä he pitävät laajempina emansipatorisina metanarratiiveina. Ja vaikka systeemirunoilijoiden on houkuttelevaa heittää metateoreetikot vain moderniteetin uudelleenluomiseksi uuden lipun alla ja vastata tähän väittämällä, että tällainen kritiikki on vain yksi esimerkki postmodernista rajoittuneisuudesta, olen itse sitä mieltä, että kumpikaan näistä kahdesta kannasta ei tee oikeutta toiselle osapuolelle.

Korostan tätä näkemyseroa, koska minusta tuntuu, että näiden kahden välillä on löydettävissä tärkeä synteesi, ja minusta on mielenkiintoista verrata näitä vastakkaisia näkemyksiä, sillä ne muistuttavat Jean Gebserin ja Ken Wilberin integraalisten teorioiden välisiä peruseroja, vaikkei tämä olekaan missään nimessä täydellinen vastaavuus.

Tämän erityisen erimielisyyden lisäksi, jos minun pitäisi nimetä joitakin kiistanalaisimpia kysymyksiä tämän alueen ajattelijoiden keskuudessa, niihin kuuluisivat muun muassa:

Liminal Webin varjot ja sokeat pisteet

Kuten kaikella, myös Liminaalitilalla on omat varjopuolensa, ja osoitan tässä joitakin niistä siinä toivossa, että voisimme integroida ne paremmin ajan myötä. Eri hetkinä olen nähnyt jokaisen näistä elementeistä myös siinä, miten itse esiinnyn, joten pidän itseäni hyvin pitkälti osana sellaista dynamiikkaa, jota hahmotan tässä osiossa.

Liian älyllinen ja analyyttinen – Huolimatta siitä, että tilassa puhutaan mielen, kehon, sydämen ja sielun välisen tasapainon säilyttämisen tärkeydestä, tila on silti usein erittäin aivopainotteinen. Tämä ei oikeastaan ole yllätys, sillä kun vietetään niin monta tuntia miettimällä syvällisesti niin monia asioita ja viestimällä näistä ajatuksista toisillemme sähköisten laitteiden välityksellä, jopa kaikkein maadoittuneimmilla meistä on taipumus tuntea olonsa jokseenkin ruumiittomaksi. Tällainen intensiivinen ajattelu voi myös etäännyttää meidät sellaisesta hiljaisuudesta ja läsnäolosta, jotka mahdollistavat hienovaraisemmat sisäisen kokemuksen tilat, joihin ironista kyllä suuri osa älyllisestä keskustelusta ylipäätään tähtää.

Väittäisin myös, että laajempana skenaariona pohdimme edelleen kovasti sitä, miten kunnioittaa ja integroida sellaisia olemisen ja tietämisen tapoja, jotka ylittävät sanat ja rationaalisuuden kokonaan. Tätä voisi arkkityyppisesti kuvata jatkuvana haasteena ja taidemuotona luoda tilaa ja integroida feminiinisempien/oikeiden aivojen/yinin aspektien viisautta kulttuurissa, jota maskuliininen/vasempien aivojen/yang-energia hallitsee ja muokkaa niin voimakkaasti.

Elitismi – Monilla näyttämöllä olevilla ihmisillä näyttää olevan korkea älykkyysosamäärä ja korkea tunneälykkyysosamäärä (tai ainakin haluamme uskoa niin ja arvostamme sitä, että meidät nähdään sellaisena). Tämä tarkoittaa, että monet ideat ja niistä keskustelemiseen käytetty kieli voivat olla vastenmielisiä ihmisille, jotka eivät tunne kaikkea jargonia. Voin kuvitella, että joillekin ihmisille tilan ulkopuolella (ja sisällä) se voi vaikuttaa vain joukolta älykkäitä ihmisiä, jotka rutiininomaisesti vahvistavat toisiaan siitä, että he ovat niin älykkäitä, herkkiä ja oivaltavia, mikä ei tietenkään vaikuta kovin kutsuvalta. Luulen, että tiettyinä hetkinä ihmisten (useimmiten mutta ei aina miesten) välillä voi olla myös hienovaraista kilpailuhenkisyyttä, kun he vertailevat omia maailmankuvamallejaan. Ironista tässä on myös se, että usein jaamme keskenämme erittäin monimutkaisia, jargonilla täytettyjä ja siten suhteellisen eksklusiivisia keskusteluja, joiden nimenomaisena tarkoituksena on kehittää osallistavampaa ja verkottuneempaa globaalia kulttuuria.

Monimuotoisuus – Tilassa on edelleen paljon WEIRD valkoisia miehiä (minä mukaan lukien), ja tämä voi johtaa siihen, että suuri osa keskustelusta on liian maskuliinista ja maskuliinisen tuntuista. Se koostuu myös enimmäkseen ihmisistä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta (merkittävässä määrin Kanadasta), mikä keskittää keskustelun länsimaisiin ajatusmalleihin ja ideoihin ja sulkee samalla tahattomasti pois kaikki, jotka eivät puhu englantia. Ihannetapauksessa ajan mittaan tila houkuttelee ja juhlistaa yhä laajempaa joukkoa ajattelijoita kaikenlaisista kulttuureista ja yhteisöistä.

Ego – Monilla meistä on se, mitä kuvailisin liian paisuneeksi tai ehkä tarkemmin sanottuna suhteellisen hillittömäksi egoksi. Tämä ei ole kovinkaan yllättävää, kun otetaan huomioon, että mukana on monia erittäin ansioituneita, menestyneitä ja arvostettuja henkilöitä. Olen kuitenkin havainnut, että vaikka on paljon puhetta siitä, että viljellään kokonaan uusia tapoja liikkua maailmassa, on silti edelleen monia tapauksia, joissa ihmiset (itseni mukaan lukien) pyrkivät olemaan oikeassa, tulemaan tunnustetuksi ja jopa palvotuksi. Ehdotan myös rakastavasti, että nämä aivan liian inhimilliset motiivit ovat ehkä aktiivisempia monissa meistä kuin mitä on usein mukava katsoa ja todella omistaa.

A-pelimäisyys – Huolimatta tilassa toimivien uudistavista arvoista ja eetoksesta suurin osa keskustelusta ja ajatustenvaihdosta tapahtuu edelleen myöhäiskapitalismin (eli A-pelin) kontekstissa. Tämä tarkoittaa, että kirjamyyntiä, Youtube-katselukertoja, uusia seuraajia, kurssimyyntiä ja uutiskirjeen tilauksia tavoitellaan jatkuvasti, vaikka tällaiset mittarit eivät olekaan luojien keskeinen tarkoitus. Tämä pätee erityisesti ihmisiin, jotka saavat elantonsa tuottamalla sisältöä kyseisessä tilassa, ja se tuo mukanaan hienovaraista kaupallistumisen ilmapiiriä. Tätä on luonnollisesti lähes mahdotonta välttää ennen kuin siirrymme täysin uuteen sosioekonomiseen paradigmaan, mutta mielestäni se on kuitenkin asia, jota kannattaa pitää silmällä. Miten vältämme sen kiusauksen, että keskitymme siihen, mikä on suosittua ja kannattavaa, eikä siihen, mikä on meille kulttuurina kaikkein tärkeintä ja tarpeellisinta?

Kaikki voi muuttua hieman synkäksi – Kun Metakriisiin on keskitytty niin paljon, ei ole yllätys, että yleinen tunnelma laajemmassa Liminal Webissä voi joskus tuntua hieman synkältä. Vaikka minusta on loputtoman inspiroivaa, miten halukkaita ihmiset ovat ottamaan niin suuren henkilökohtaisen vastuun niistä eksistentiaalisista riskeistä, joita lajina kohtaamme, jokainen meistä voi kestää vain tietyn määrän, ennen kuin alamme tuntea olomme tyhjäksi ja turraksi. Tästä syystä minusta on tärkeää, että me kaikki juhlimme toisiamme mahdollisimman usein ja nautimme ilosta, joka syntyy siitä, että olemme toistemme seurassa aina kun voimme.

Joitain yleisiä haasteita

Näyttää siltä, että Liminal Webissä on useita melko yleisiä haasteita, joita ihmiset kokevat. Minäkin kamppailen varmasti jokaisen näistä kanssa eri hetkinä matkan varrella. Joitakin niistä ovat mm:

Me löysimme toisemme, mitä nyt?

Nyt kun olemme löytäneet toisemme, mitä seuraavaksi? Yksinkertaisin vaihtoehto olisi vain jatkaa toistemme ristipölytystä luovalla tuotannollamme ja (enimmäkseen) etäystävyydellämme, samalla kun tapaamme aina silloin tällöin alueellisissa ja kansainvälisissä Liminal-tapahtumissa. Vaikka tämä kuulostaa minusta aika hyvältä, en voi olla kuvittelematta myös joitakin aivan fantastisempia mahdollisuuksia…

Järkeilykollektiivit

Eräs kehityskaari tilassa on ollut sellaisten ryhmien kehittyminen, joita voidaan vapaasti kuvata järkeilykollektiivien nimellä. Nämä ovat projekteja tai alustoja, jotka:

A. Julkaisee jonkinlaista Liminal-mediaa (podcasteja, haastatteluja, elokuvia jne.).

B. Houkuttelee ja kasvatta verkkoyhteisöä tämän sisällön ympärille.

C. Aloittaa syvemmän vuorovaikutuksen verkossa ennen kuin ottaa yhteyttä ja tekee yhteistyötä henkilökohtaisesti. Selkein esimerkki tästä on luultavasti Future Thinkers, joka aloitti podcastina, kasvoi täysimittaiseksi verkkoyhteisöksi ja on nyt kehittämässä omaa Smart Village -yhteisöään. Myös Rebel Wisdom on kulkenut samankaltaista polkua. Videoidensa ympärille rakentuneen vahvan kannattajakunnan ohella he ovat kehittäneet verkko- ja henkilökohtaisten keskustelujen, työpajojen ja kurssien ekosysteemin, jonka avulla ihmiset voivat sitoutua entistä enemmän.

Stoa on myös houkutellut istuntojensa ympärille löyhän ekologian, ja jotkut sen perustajajäsenistä kokeilevat parhaillaan digitaalisten jengien muodostamista, ja suunnitelmissa on myös avata filosofinen kahvila, jota Stoa voisi kutsua kodikseen Torontossa.

Yksi uudemmista ja dynaamisimmista lisäyksistä laajempaan skeneen on Denizen (entinen Dent), joka kasvoi ensin Clubhousesta ja on nyt kehittymässä media-alustaksi ja henkilökohtaiseksi kollektiiviksi ympäri USA:a ja sen ulkopuolelle. Se on erityisen kiinnostava siinä mielessä, että se asettaa aktiivisesti etusijalle yhteisöllisyyden vaalimisen ja siirtyy kohti enemmän yhdessä luotua kulttuuria.

Samaan aikaan Euroopassa Perspectiva jatkaa kokoontumisten järjestämistä ja verkostoonsa kuuluvien ihmisten välisten yhä merkityksellisempien siteiden luomista. Metamoderna on juuri aloittanut verkkokurssien tarjoamisen ja järjestää pian syventäviä retriittejä, ja sillä on visio perustaa jonain päivänä metamodernit luostarit. Life Itselfillä on jo useita asuinpaikkoja, ja Monastic Academy jatkaa keskusten avaamista eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Kanadassa Integral Leadership Review -ryhmä suunnittelee täysimittaista ekokylää.

On siis nähtävissä selkeä suuntaus, jossa digitaaliset yhteisöt muodostuvat ideoiden ympärille, ennen kuin ne vähitellen yhdistyvät fyysisemmiksi yhteisöiksi, joihin liittyy henkilökohtaisia tapahtumia ja paikkoja.

Ja nämä ovat vain niitä hankkeita, jotka tunnen. Olen varma, että myös muita yhteisöjä ja ekokyliä on valmisteilla laajemminkin. Tiedän, että Game B -tilan ihmiset ovat lähestyneet joidenkin Proto B -ideoidensa toteuttamista ja että James Erlichillä on horisontissa monia uskomattomia yhteisöllisiä kehityshankkeita. Myös Richard Bartlett, Natalia Lombardo ja Michel Bachmann ovat kokeneita yhteisöllisyyden kasvattajia, jotka kutovat aktiivisesti uusia mikrosolidarisuuden lankoja eri puolilla Eurooppaa.

On myös Nora Batesonin Warm Data -laboratorioita sekä John Vervaeken ja Guy Sengstockin Dialectic Dialogos -tapahtumia, joissa molemmissa kehitetään prototyyppejä uusista vuorovaikutuksen tavoista, jotka menevät paljon pidemmälle kuin pelkkä pintatason tiedonvaihto. Ja Uudessa-Seelannissa Enspiral (joka on ehkä Liminal Webin vieressä ja jossa on jonkin verran päällekkäisyyttä) jatkaa uraauurtavaa työtä sen suhteen, mikä on mahdollista vakiintuneen keskinäisen avun yhteisön ja yhteistyöverkoston puitteissa. Terran Collective tekee samanlaisia asioita Bay Arealla.

Aikaisemmin pitkälti memeettiset heimot ovat muuttumassa yhä enemmän ruumiillistuneiksi. Vaikuttaa siltä, että lähestymme toisiamme yhä merkityksellisemmillä tavoilla ja luomme samalla uudenlaista digitaalista ja fyysistä kulttuuria. Tämä on minusta Liminal Webin todellinen potentiaali, kasvattaa kokonaan uusia ihmissuhteiden ekosysteemejä, jotka perustuvat viisauteen, ystävällisyyteen ja leikkisään läsnäoloon.

Ja vaikka tunnen, että näiden järkeilykollektiivien jatkuvalla kehityksellä on valtava potentiaali sisäisen ja ulkoisen muutoksemme kannalta, olen myös hyvin tietoinen siitä, että yhteisön rakentaminen on erittäin monimutkainen ja petollisen aikaa vievä tehtävä. Olen siis kiinnostunut näkemään, miten kukin näistä projekteista kehittyy ajan myötä, ja olen utelias tutkimaan, miten voimme tarjota tukea niille, jotka ovat kunkin yhteisöllisen solmupisteen keskipisteessä. Onhan ihmisiltä paljon odotettavissa, että he sekä pyörittävät median luomiseen tarkoitettuja foorumeita että antavat tilaa terveille ja joustaville yhteisöille kehittyä.

Liminaaliset visiot

Haluaisin henkilökohtaisesti nähdä Liminal Webin kehittyvän ajan myötä monella muullakin tavalla:

Liminaalinen verkkoyhteisö – Mielestäni verkossa on potentiaalia paljon yhtenäisemmälle Liminaalin verkkokokemukselle. Juuri nyt on pieniä yhtenäisyyden taskuja, joita löytyy erilaisista Discord-ryhmistä, sähköpostilistoista, Facebook-ryhmistä ja yksityisistä ryhmistä Mighty Networksin ja Circlesin kaltaisilla alustoilla. Mutta jossain vaiheessa näiden viihtyisämpien ja omalaatuisempien Liminal Webin pimeiden nurkkien rinnalle haluaisin nähdä laajemmin jaetun verkkoalustan, joka yhdistää monia eri virtauksia laajemman skenen sisällä ja mahdollistaa suuremman ristipölytyksen niiden välillä. Useimmiten sosiaalisen median ryhmillä on taipumus ajautua pienimpään yhteiseen nimittäjään, mutta jos ne on kuratoitu huolella, olen huomannut, että ne voivat toimia syvällisesti voimakkaina säiliöinä asynkroniselle yhteisölliselle yhteenkuuluvuudelle.

Jos voisimme koota Liminal Webin muutaman tuhannen ihmisen yhteen uudenlaiseen lohkoketjupohjaiseen sosiaalisen median alustaan, joka suojaa jokaisen yksityisyyttä ja tietoja, uskon, että siitä voisi seurata paljon taikaa. Varsinkin, jos siellä olisi palkattuja ylläpitäjiä, jotka aktiivisesti vaalisivat intiimimpää ja tietoisempaa kokemusta, joka menisi paljon pidemmälle kuin pelkkien otosten ja meemien lähettäminen (niin hauskaa kuin se voikin olla).

Tällainen foorumi voisi toimia myös juomapaikkana, jossa Liminalin henkiset ihmiset voisivat muodostaa pienempiä ryhmiä ja osallistua vertaisryhmien prosessiryhmiin (valmennus, ympyröinti, yhteisterapia jne.). Ja kun jaetut virtuaalitodellisuustilat yleistyvät tulevina vuosina, tällainen alusta voisi myös tarjota keinoja järjestää kansainvälisiä festivaaleja digitaalisessa tilassa ja jopa kehittää kokonaan uudenlaisia digitaalisia kyliä verkossa. On tosin sanomattakin selvää, että tällaisen tekniikan syvällisen hyödyntämisen toisen asteen vaikutukset on otettava tarkkaan huomioon, ja niiden on aina pikemminkin täydennettävä kuin korvattava henkilökohtaiset vastineet.

Henkilökohtaiset Liminaaliset kollektiivit ja kylät – Toivon, että jonain päivänä löydän itseni asumasta yhdessä lukuisten muiden ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia Liminaalisia taipumuksia. Kirjoitin kirjan siitä, mikä on mahdollista, jos voit kerätä 25-200 ihmistä samaan kaupunkiin ja muodostaa kollektiivin. Ja tietysti myös täysimittaisen älykkään kylän kehittäminen yhdessä on aina mahdollista. Jos oikea projekti syntyisi, olisin valmis muuttamaan ympäri maailmaa sen toteuttamiseksi, joten seuraan tarkkaan, miten jo valmisteilla olevat erilaiset siirtokunnat kehittyvät ajan mittaan.

Eteläinen Liminal – Haluaisin nähdä Denizenin, Rebel Wisdomin tai The Stoan vastineen syntyvän Aasian ja Tyynenmeren alueelle ja huomioivan paremmin aikavyöhykkeet meille etelässä asuville. Olisi hienoa, jos meillä olisi paikallinen aistintekijöiden verkosto kaikkialla Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Aasiassa.

Liminaalinen liike – Ja lopuksi, kun haaveilen, haluaisin ajan myötä nähdä laajemman liikkeen yhdistyvän Liminaalisten ihanteiden ympärille ja alkavan vaikuttaa poliittiseen maisemaan soveltamalla Indra Adnanin ja Hanzi Frienachtin työn ideoita. Ja jos olisin hetken todella villi, voisin jopa jonain päivänä kuvitella eräänlaisen Solarpunk-henkisen, lohkoketjupohjaisen progressiivisen vastineen muodostamista Liminal Network State -verkkovaltiolle, mutta tällaiset ajatukset on luultavasti parasta jättää siihen, kun vihdoinkin pääsen kirjoittamaan Solar Punk Science Fiction -romaania.

Lopuksi: Liminaalista kiitosta

Mutta nyt olen vain syvästi kiitollinen siitä, että olen näin inspiroivan ja monipuolisen ihmisjoukon lempeällä kiertoradalla. Tässä laajemmassa verkostossa on niin monia uskomattomia ihmisiä, ja olen nöyrä ja otettu siitä, että saan keskustella niin monien heidän kanssaan. Tilassa on tällä hetkellä hyvin laaja kirjo maailmankatsomuksia ja filosofioita, ja toivon, että näiden eri näkökulmien väliset jännitteet eivät aja ihmisiä liian kauas toisistaan.

Yhteisön koostamisessa saamieni kokemusten kautta minulla on ollut onni saada tuntuma siitä, millaista on luoda kulttuuria sellaisen ihmisryhmän kanssa, jonka kanssa resonoi syvästi. Se on yksi arvokkaimmista asioista, joita olen kokenut, ja odotan innolla sitä päivää, jolloin saavutamme saman yhteenkuuluvuuden tason (digitaalisen tai fyysisen) Liminal Webin laajemman ihmisjoukon kanssa.

Minusta tuntuu, että me kaikki olemme hitaasti sulautumassa kohti jonkinlaista yhä monimutkaisempaa memeettisen symbioosin tilaa. Olemme muodostamassa kukoistavaa verkostoa järkeilijöistä, metateoreetikoista ja systeemirunoilijoista, jotka ovat yhä enemmän yhteydessä samanhenkisiin yhteisöihin omilla bioalueillamme ja jotka ovat samanaikaisesti yhteydessä jaetun ymmärryksen ja kollektiivisen älykkyyden maailmanlaajuiseen verkostoon. Eräänlaiseen fyysiseen ja digitaaliseen ekosysteemiin, johon voimme aina palata löytämään lohtua, iloa ja rakkautta niiden läsnäolosta, jotka voivat pitää sisällämme monia osiamme ja tulla pidetyiksi vastavuoroisesti.

Ja jos se, mitä olen tähän mennessä kokenut, on yhtään mitään, uskon, että siitä tulee yhä kauniimpi asia.

Liminaalisia projekteja & alustoja

Tässä on pidempi lista muista alustoista ja projekteista, jotka ovat joko Liminal Webin sisällä tai ainakin lähellä. Tämäkään ei ole täydellinen esitys, sillä olen varma, että on monia muita hankkeita, joihin en ole vielä törmännyt.

Liminaalinen päivitys – 18kk myöhemmin

On kulunut puolitoista vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran julkaisin tämän Integratiivisten ajattelijoiden kartan.

Ja vaikka pidimme leikkimielisen kuolemanrituaalin Liminal Webille varmistaaksemme, ettei siitä tulisi outoa muuttumalla liikaa ”jutuksi”, se on edelleen käyttökelpoinen nimitys, ja tämä artikkeli on edelleen suosittu, joten ajattelin, että oli aika päivittää se.

Omasta näkökulmastani (vaikka joskus tuntuukin vielä hieman vastenmieliseltä sanoa) termi Liminal Web ei ole vielä ylittänyt sitä, että se olisi liian outo pahalla tavalla. En siis vastusta muutaman ylimääräisen Liminal-mullan kerroksen lisäämistä silloin tällöin rohkaistakseni yhteisöllisen sienirihmaston kasvua koko verkostossa.

Tämän sanottuani olen lisännyt joitakin uusia projekteja grafiikkaan ja kiertänyt muutamia muita pois Liminalin parrasvalojen jakamisen nimissä. On syytä huomata, että tämän ei ole tarkoitus olla täydellinen kuvaus verkosta, vaan pikemminkin visuaalinen läpileikkaus, joka yrittää edustaa koko spektriä siitä, mitä näen jatkuvasti kehittyvänä Liminal-vibana.

Sen jälkeen, kun tämä teksti alun perin julkaistiin, olen huomannut useita Liminal-trendejä kehittymässä. Joitakin niistä ovat mm:

Useisiin uudessa kuvassa esitettyihin hankkeisiin on jo linkit, jotka on esitetty edellä alkuperäisessä artikkelissa. Seuraavassa on luettelo uusiin projekteihin johtavista linkeistä:

Ja tässä on pieni ja monipuolinen makupala muita tehokkaita projekteja laajemmasta Liminal Webistä. Joitakin näistä pidän keskeisempinä verkon kannalta ja toisia syrjäisempinä, mutta uskon, että ne kaikki edustavat laadukasta integratiivista ajattelua:

Haluaisin antaa ystävällisen huudon Intellectual Deep Webille ja The Wisdom Webille (jotka mainitaan tämän esityksen lopussa). Näen ne läheisinä naapureina laajemmassa noosfäärisessä maisemassa ja uskon, että molemmilla on paljon päällekkäisyyttä rajoilla.

Haluan myös kiittää Cheryl Hsua, Brendan Graham Dempseyta, Scout Rainer Wileyta, Tucker Walshia ja Layman Pascalia palautteesta ja näkemyksistä päivitykseen liittyen.