systeemimuutos – Kapitaali.com / Pääoma ja Uusi Talous Tue, 15 Jul 2025 11:11:50 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.8.3 /wp-content/uploads/2024/12/cropped-cropped-cropped-18293552513_de7ab652c7_b_ATM-1-32x32.jpg systeemimuutos – Kapitaali.com / 32 32 Liminal Web: metateoreetikoiden ja systeemirunoilijoiden kehittyvän alakulttuurin kartoittaminen /liminal-web-metateoreetikoiden-ja-systeemirunoilijoiden-kehittyvan-alakulttuurin-kartoittaminen/ /liminal-web-metateoreetikoiden-ja-systeemirunoilijoiden-kehittyvan-alakulttuurin-kartoittaminen/#respond Tue, 15 Jul 2025 11:11:50 +0000 https://kapitaali.com/?p=3214 Lue lisää ...]]>

kirjoittaja: Joe Lightfoot

Huhtikuun 2023 muokkaus – Olen lisännyt artikkelin loppuun Liminal Update -osion, jossa on uusi graafinen kartta, joitakin uusia linkkejä ja kuvaus joistakin suuntauksista, joita olen nähnyt kehittyvän sen jälkeen, kun tämä artikkeli alun perin julkaistiin.


Jossain matkan varrella olen näköjään epävirallisesti liittynyt alakulttuuriin tai memeettiseen ekosysteemiin, jota olen alkanut kutsua Liminaaliseksi verkoksi (The Liminal Web). Vaikka tässä ajattelijoiden ja teoreetikkojen kansainvälisessä kokoonpanossa ei ole mitään tiukkoja rajoja, on melko selvää, että olet liittynyt joukkoon, kun vähintään kolmekymmentä prosenttia kaikesta kuluttamastasi intellektuaalisesta mediasta on peräisin tästä tietystä noosfäärisestä releestä.

Tältä se näyttää 2D:nä.

Liminaalisen verkon visuaalinen esitys

  • Sisempi ympyrä edustaa kuutta media-alustaa, jotka ovat auttaneet omaleimaisen Liminal Webin syntymistä, koska niissä on paljon vieraita.

  • Toiseen ympyrään on koottu joitakin muita podcasteja, alustoja, yhteisöjä ja organisaatioita, joilla on taipumus omaksua samanlainen eetos ja maailmankatsomus kuin keskellä olevilla alustoilla tutkituilla alustoilla. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä tyhjentävä esitys, sillä on olemassa monia muita ihmisiä, alustoja ja hankkeita, jotka mielestäni myös muodostavat Liminaalisen verkon. Olen lisännyt pidemmän luettelon joistakin heistä artikkelin loppuun.

  • Ulommat ympyrät edustavat erilaisia alakulttuureja tai liikkeitä, jotka risteävät Liminaalisessa verkossa tutkittujen ideoiden kanssa, mutta joilla ei ole yhtä paljon ristikkäisyyksiä kuin kahdessa sisimmässä ympyrässä olevilla ryhmillä. Joissakin näistä (esimerkiksi Game B) on paljon enemmän päällekkäisyyksiä kuin toisissa, mutta tämä ei näy kuvassa.

  • Yhdessä kaksi sisempää ympyrää edustavat sitä, mitä olen alkanut määritellä löyhästi nimellä Liminal Web, joka sisältää paitsi visuaalisesti edustettuina olevat sisällöntuottajat ja yhteisöt myös kaikki ihmiset, jotka kuuntelevat ja resonoivat tämän ajatuskokoelman kanssa.

Joukkoon kuulumisen hienovarainen pörinä

Liminal Web koostuu yksilöistä, joilla on usein pitkä historia siinä, että he tuntevat etteivät he kuulu täysin mihinkään erityiseen paikkaan tai tilaan, ja siksi heillä on taipumus pitää kiinni ryhmäidentifikaation tunteesta melko kevyesti. Kuulun itse tähän kategoriaan, minkä vuoksi on ollut virkistävää huomata, että minulle on tavallista mukavampi samaistua laajasti tähän tiettyyn alakulttuuriin. Tietyillä hetkillä tuntuu siltä, että olen itse asiassa saattanut löytää lähimmäksi omaa memeettistä heimoani.

Tämän artikkelin tarkoituksena on siis jakaa osa tästä joukkoon kuulumisen orastavasta pöhinästä, ja se on yritys kuvata Liminal Webin ääriviivoja, jäljittää sen historiaa, tunnistaa sen jännitteitä, kuvata sen puutteita ja osoittaa joitakin sen piileviä mahdollisuuksia. Toivon, että se voi toimia kutsuna ihmisille, jotka eivät tunne tätä tilaa, tulla tutustumaan siihen ja samalla herättää keskustelua ja ehkä jopa lisää yhteenkuuluvuutta jo paikalla olevien ihmisten keskuudessa.

Vaikka olen yrittänyt ottaa huomioon mahdollisimman paljon omia henkilökohtaisia ennakkoluulojani, on vaikea välttää värittämästä tilan yleistä muotoa ja tunnetta omien mieltymysteni, näkökulmani ja sidonnaisuuksieni kautta. Toissijainen motivaatio tämän teoksen kirjoittamiseen on siis verrata muistiinpanoja muiden paikalla olevien kanssa ja selvittää, näemmekö me kaikki jotakin samankaltaista. Aavistelen, että näemme. Ja että tietyistä näkökulmista katsottuna se on itse asiassa melko kaunista katseltavaa.

Mikä Liminal Web oikein on?

Liminal Web on kokoelma ajattelijoita, kirjailijoita, teoreetikkoja, podcasteja, videokuvaajia ja yhteisön rakentajia, jotka kaikki jakavat suuren osan näkökulmia maailmaan. Siihen eivät kuulu ainoastaan sisällöntuottajat, vaan myös ihmiset ja yhteisöt, jotka resonoivat näiden tekijöiden esittämien ajatusten kanssa.

Kuten kaikki skenet, se aloitti toimintansa pikemminkin läpileikkauksena muista jo olemassa olevista yhteisöistä, mutta viime vuosina se näyttää muodostaneen tarpeeksi oman identiteettinsä, jotta se voidaan luokitella omaksi erilliseksi verkostokseen. Tätä samaa ryhmittymää on jo kuvattu ja määritelty useilla eri tavoilla, kuten Sensemaking Web, Intellectual Deep Web ja Meta Tribe. Tarkoitukseni on täydentää näitä aiempia kuvauksia hieman erilaisella tulkinnalla ja tuottaa toivottavasti rikkaampi ymmärrys siitä, mitä kohti me kaikki olemme prosessissa menossa.

Pitääkö sille antaa nimi? Ja jos kyllä, miksi ‘Liminaalinen’?

Aina kun annamme jollekin asialle nimen, vaarana on, että siitä tulee staattinen. Aivan kuten romanttisissa suhteissa, sillä hetkellä, kun ”käymme keskustelun” ja päätämme, että olemme ”yhdessä”, osa taikuudesta voi haihtua hetkessä, eikä se enää koskaan palaa. Mutta aivan kuten romanttisissa kumppanuuksissa, jos pystymme pysymään läsnä kokemukselle, jonkin nimeäminen olemassa olevaksi voi avata meille aivan uusia syvyyksiä suhteiden mahdollisuuksiin, ja se on tarkoitukseni tässä.

Päädyin nimeen Liminal, koska yksi sanan määritelmistä on ”asettua asemaan rajan tai kynnyksen molemmin puolin”, mikä minusta kuvastaa täydellisesti ajatusta siitä, että jokainen tilassa oleva yrittää omalla ainutlaatuisella tavallaan luoda uudenlaista uudistuvaa kulttuuria ja samalla hoivata vanhaa. Jeremy Johnson tarjoaa kauniin tulkinnan siitä, miksi sana Liminal sopii niin hyvin meidän aikaamme tässä samannimisessä lehdessä julkaistussa artikkelissa. Käytän termiä tässä kevyesti ja odotan, että skene tietenkin jatkaa kehittymistään, siirtymistään ja muuttumistaan ajan mittaan yhdessä niiden nimien kanssa, joita käytämme kuvaamaan sitä. Sitähän kohtaukset loppujen lopuksi tekevät, ne kulkevat yksi toisensa jälkeen paljon laajemmassa näytelmässä.

Missä Liminal Web on saanut alkunsa

Ehdotan, että Liminal Web alkoi kiteytyä useiden podcastien ja youtube-kanavien myötä, jotka syntyivät vuosina 2015-2020. Kukin näistä alustoista tutki hyvin samankaltaisia aiheita ja esitteli samankaltaisia vieraita ja loi näin ollen erillisen ajattelijoiden ja ajatusten verkoston. Tässä on lyhyt katsaus tuosta ajanjaksosta:

  • 2015 – Mike Gilliland ja Euvie Ivanova, jotka käynnistivät The Future Thinkers -podcastin juuri ennen kuin Brexit-äänestys ja Donald Trumpin valinta ennakoivat maailmanlaajuista oikeistopopulismin aaltoa.

  • 2018 – Muutamaa vuotta myöhemmin Daniel Thorson käynnisti Emerge-podcastin, jonka tarkoituksena oli hahmotella tätä moninaista ja silti jotenkin syvästi toisiinsa liittyvää ajattelijoiden joukkoa. Samoihin aikoihin David Fuller ja Alexander Beiner perustivat Rebel Wisdomin, joka toi saman ajatuskentän laajemman yleisön ulottuville laadukkaan videotuotannon avulla Youtubessa.

  • 2019 – Seuraavaksi Both/And Podcast ja The Jim Rutt show, jotka molemmat käsittelevät samankaltaisia aiheita, mutta kumpikin tekee sen omalla erityisellä maullaan ja tyylillään. Samoihin aikoihin tuli lähes mahdottomaksi pysyä kaiken sisällön perässä, jota tällä alalla tuotetaan.

  • 2020 – Heti pandemian tultua vuonna 2020 Peter Limberg perusti The Stoa -ryhmän ja teki uraauurtavaa työtä uudessa suositussa Zoom-palvelussa, jossa vieraat esittelevät lyhyempiä puheenvuoroja, joita seuraa laajempi yhteinen kyselytunti ja vastaukset.

Vaikka on olemassa useita muitakin alustoja ja sisällöntuottajia, jotka olivat aktiivisia ja vaikutusvaltaisia tuona aikana, mainitsen erityisesti nämä kuusi, koska niiden kaikkien yhteiset vieraat ovat hyvin lähellä toisiaan. Olen alkanut pitää kutakin heistä kriittisinä maalikerroksina, jotka värittivät kankaan, josta tuli Liminal Web. Tänä aikana tilalle oli myös tärkeää, että Jonathon Rowson ja Tomas Bjorkman käynnistivät Perspectivan vuonna 2016 ja Metamoderna julkaisi The Listening Societyn vuonna 2017.

Ajattelijoiden tila ja mikä heitä yhdistää

Jos saisin tehtäväkseni kutsua viisi ihmistä puhumaan johonkin tapahtumaan siinä toivossa, että saisin houkuteltua ja innostettua mahdollisimman laajan läpileikkauksen Liminal Web -yhteisöstä, ehdottaisin luultavasti (ei missään tietyssä järjestyksessä):

  • Daniel Schmachtenberger

  • Nora Bateson

  • Tyson Yunkaporta

  • John Vervaeke

  • Hanzi Frienacht

Kuten kaikki festivaalien kokoonpanot, tämäkin aiheuttaa epäilemättä jonkinasteista kiistelyä, ja toivottavasti siitä on hauskaa väitellä Liminal-ystävien kanssa. Jokainen näistä kuuluisuuksista on kuitenkin esiintynyt vieraana vähintään neljässä niistä kuudesta podcastista, jotka uskoakseni auttoivat muodostamaan Liminal Webin, joten valinta on jossain määrin objektiivinen.

Jotta saisit paremman käsityksen alan ajattelijoiden kirjosta, olen lisännyt luettelon eräistä muista henkilöistä, jotka ovat myös esiintyneet vieraina useissa podcasteissa ja media-alustoilla. Heihin kuuluu mm.:

  • Richard Bartlett

  • Joe Brewer

  • Zak Stein

  • Jeremy Johnson

  • James Erlich

  • Jamie Wheal

  • Douglas Rushkoff

  • Tomas Bjorkman

  • Ria Baeck

  • Johnathan Rowson

  • Layman Pascal

  • Bonnita Roy

  • Jordan Hall

  • Charles Eisenstein

  • Indra Adnan

  • Miriam Mason Martineau

  • Bayo Akomolafe

  • Alex Ebert

  • Alexander Bard

  • Stephen Jenkinson

  • Jeremy Lent

  • Samo Burja

  • Erik Davis

  • Guy Sengstock

  • Forrest Landry

  • Michael Taft

Mutta jos minun pitäisi valita vain yksi mittari Liminal Webin memeettisen  laajuuden määrittämiseksi, se olisi The Stoan vierasvalikoiman laajuus. Toinen käyttökelpoinen mittari olisi se, kuinka moni ihminen on osallistunut Emerge-tapahtumiin Euroopassa viime vuosina.

Vaikka voi olla vaikea kuvailla, mikä yhdistää näin monenlaisia ajattelijoita toisiinsa, näyttää siltä, että kyse ei ole niinkään siitä, mitä ihmiset ajattelevat asioista, vaan enemmänkin siitä, miten he ajattelevat niistä. Tyler Alterman kiteytti asian hyvin tässä twiittisarjassa, jossa hän ja muut hahmottelevat sitä, mitä hän ja muut ovat kutsuneet nimellä Meta Tribe:

  • ‘Metatribe-jäsenet ovat yleensä moniäänisiä: taiteilija-tutkija, tanssija-yrittäjä, ohjelmoija-munkki. Heidän työssään yhdistyy usein useita tieteenaloja kerralla.’

  • ‘Metatribe ei ole nihilistinen eikä lukkiutunut mihinkään eettiseen järjestelmään. Sillä on poliittisia mielipiteitä olematta vasemmistolainen, oikeistolainen tai keskustalainen. Nämä mielipiteet ovat alustavia, ei-dogmaattisia, mutta vahvasti tutkittuja, joten metatriitikot vaikuttavat usein ”heterodoxeilta”.’

  • ‘Metatribe-jäsenillä on taipumus olla monien ympyröiden muodostaman Venn-diagrammin keskellä, ja he asuvat usein samanaikaisesti monien alakulttuurien reunalla ja toimivat solmukohtina niiden välillä.’

  • ‘Metatribe on tieteellinen ilman skientismiä. Se on hengellinen, mutta ei ole new age eikä perinteisesti uskonnollinen.’

  • ‘Tyytymättömiä yhden alakulttuurin tai tieteenalan osittaiseen maailmankarttaan, metatribe-jäsenet ovat kehittyneet täyttämään väliin jääviä tiloja.’

  • ‘Kaikesta tästä huolimatta voisi olettaa, että metatribe-jäsenet ovat sitoutumattomia johonkin asiaan. Todellisuudessa he todennäköisemmin priorisoivat asioita. Suosittuja priorisoituja syitä ovat esimerkiksi eksistentiaalinen riski ja merkityskriisi.’

Liminal Webin keskustelunaiheita

Antaakseni käsityksen siitä, millaisista aiheista Liminal Webissä useimmiten keskustellaan ja tutkitaan, tässä on pieni sanapilvi, jonka tein.

Mutta tämä aiheiden luettelo kertoo oikeastaan vain pintatason ajatustenvaihdosta skenen sisällä, sillä tietyissä hetkissä voi syntyä paljon läpinäkyvämpiä ja hienovaraisempia ihmissuhdekokemuksia. Tällaiset kokemukset ylittävät pelkän menettelytapatiedon vaihdon ja viittaavat pikemminkin uuteen tapaan olla yhdessä kuin uuteen tapaan tehdä. Ne ovat todella varsin yleviä.

Tällaiset tapahtumat voidaan kuvitella ryhmänä ihmisiä, jotka seisovat yhdessä silmät kiinni ja katsovat hiljaa kohti yötaivasta ja aistivat kollektiivisesti tarinoita ja tuntemuksia, jotka odottavat heitä siellä tervehtimässä. Tällainen symboliikka korostaa sitä, että yksi Liminal Webin keskeisistä tutkimuskohteista on se, miten voimme yhdistää järjestelmämuutoksen yangin ja yhdessäolon yinin. Miten päästämme samanaikaisesti irti hallinnasta ja kasvatamme samalla kykyjämme uteliaamman ja ystävällisemmän maailman kasvattajina.

Liminal Webin intellektuaalinen perintö

Ehdotan, että koko tilaan ovat vaikuttaneet voimakkaasti useat systeemiajattelijat ja syntetisoijat, kuten Alfred Korzybski, Buckminster Fuller, Gregory Bateson, Octavia Butler, Joseph Campbell, Marshall McLuhan, Jean Gebser, Ken Wilber, Joanna Macy, Ursula Le Guin, E.F. Schumacher, James Baldwin ja Donella Meadows.

On selvää, että on olemassa paljon laajempi joukko filosofeja, psykologeja, tiedemiehiä, sosiologeja, taloustieteilijöitä ja poliittisia teoreetikoita, jotka ovat myös vaikuttaneet asiaan, mutta olen valinnut tämän kokonaisvaltaisemman vaikutusvirran, koska he ovat yleensä pyrkineet omaksumaan mahdollisimman laajan näkökulman. Heillä on myös taipumus sekoittaa työssään eksoteerisia (tai systeemimuutos) ja esoteerisia (tai sisäisyyden tunne) elementtejä, mikä on monille Liminal Webin jäsenille tyypillinen ajattelutapa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tässä tilassa olevat hyväksyisivät kaikki mainitsemieni nimien ajamat ajatukset, sillä kyseessä on loppujen lopuksi melko irrallinen luettelo.

Muutamia muita nimiä, joita uskon myös arvostettavan laajalti, ovat Terrence Mckenna, Aldous Huxley, Carl Jung ja Alan Watts. Kaikki heistä ovat myös erikoistuneet leikkisästi integroimaan ja syntetisoimaan valtavia tietomassoja työssään. Ja lopuksi James P. Carsen kirja Finite and Infinite Games ansaitsee mielestäni erityismaininnan, sillä se on usein mainittu laajalti alan ajattelijoiden kannalta keskeisenä.

Liminal Webin poliittinen kirjo

On mielenkiintoista pohtia, ilmeneekö perinteinen poliittisen vasemmiston ja oikeiston kirjo avaruudessa. Vaikka tämä kahtiajako on parhaimmillaan rajallinen, kun sitä sovelletaan näin monimutkaiseen ja omalaatuiseen ajattelijoiden joukkoon, se venyy käyttökelpoisuutensa äärirajoille. Silti minusta on silti mahdollista (ja tavallaan hauskaa) yrittää kartoittaa asioita karkeasti Liminaalisen Vasemmiston ja Liminaalisen Keskustan välisellä spektrillä.

Valitettavasti voin jo kuulla joidenkin Liminaalikavereideni huokaukset: ”Kuinka kehtaat pelkistää meidät yhteen binäärikirjoon, minua ei pidetä niin karkeasti aisoissa!” he protestoivat. ”Kuulen teidät, ystävät, edes kolmetuhatta kirjoa ei voisi koskaan tehdä oikeutta elohopeisten näkökulmienne hienoille vivahteille”, vastaan.

Silti pyydän anteeksi, sillä tässä minä nyt kuitenkin olen…

Olen sijoittanut alustat ja projektit eri puolille kirjoa eräänlaisen Overtonin ikkunan keskiarvon perusteella, joka perustuu niiden koko sisältöön. Suhtautukaa tähän kuitenkin varauksella, sillä lähes kaikki nämä projektit pyrkivät integroimaan poliittisen kirjon kaikkiin kohtiin sisältyvää viisautta ja pyrkivät usein myös sovittelemaan vastakkaisten maailmankatsomusten välillä.

Ehdottaisin, että kaikki alla olevassa taulukossa esitetyt projektit sopivat yllä olevassa taulukossa määritettyyn tilaan.

Jännitekohdat ja erot

Vaikka Liminal Webin arvot ovat laajalti yhteneväiset, kuten minkä tahansa ihmisryhmän kohdalla, on olemassa myös selviä kulttuurisia jännitteitä, mielipide-eroja, persoonallisuuksien yhteentörmäyksiä ja älyllisiä erimielisyyksiä. Uskon, että tilan ihmiset osaavat paremmin olla kunnioittavasti eri mieltä (tai suoranaisesti riidellä) keskenään kuin muissa alakulttuureissa, mutta monia jännitteitä on edelleen ratkaisematta.

Tämä on yksi syy siihen, miksi koko Liminal Webin analysointi on mielestäni niin mielenkiintoista. Vaikka se on edelleen epämääräinen, löyhästi määritelty ja suurelta osin verkossa toimiva verkosto, se edustaa silti ihmisjoukkoa, jonka kanssa olen eniten samoilla linjoilla sen suhteen, miten hahmotamme maailmaa, ja se tarjoaa siten tietoa siitä, millainen harmonisen yhteenkuuluvuuden taso on tällä hetkellä mahdollista laajemman ihmisryhmän välillä.

Onko realistista odottaa, että kaikki pystyvät ratkaisemaan erimielisyytensä sovinnollisesti? Minkä verran konflikteja ja erimielisyyksiä on väistämättä kaikissa ihmisryhmissä, olivatpa ne kuinka kognitiivisesti virittyneitä tahansa? Onko mahdollista integroida tilassa esiintyvät monenlaiset poliittiset, henkiset ja kulttuuriset maailmankatsomukset ja luoda todella kukoistava, kannustava ja moninäkökulmainen ajattelijoiden ja tekijöiden verkosto?

Joinakin hetkinä minusta tuntuu, että tällainen resonoiva yhteenkuuluvuus on jo olemassa (se on varmasti olemassa laajemman Liminal Webin tietyissä osissa), toisina hetkinä minusta tuntuu, että projisoin vain omia toiveitani ja unelmiani johonkin, joka ei ole vielä aivan olemassa.

Yksi mielenkiintoisimmista ja vilkkaimmista jännitteistä tilassa liittyy näkökulmaeroihin ajattelijoiden ryhmän välillä, jota olen kutsunut systeemirunoilijoiksi, ja niiden välillä, jotka ovat lähempänä erilaisia metateorioita ja kehitysvaihemalleja. Omasta näkökulmastani näyttää siltä, että ensin mainitut pitävät jälkimmäisiä yleensä elitistisinä, liian strukturoituneina ja ehkä vailla täydellistä kummallisuutta ja orgaanisuutta, jota tarvitaan, jotta voitaisiin ylittää mielekkäästi nykyisten kulttuuristen rakenteidemme rajat.

Kun taas jälkimmäiset katsovat, että edelliset ovat jollakin tavalla haluttomia sitoutumaan siihen, mitä he pitävät epämiellyttävänä mutta väistämättömänä totuutena vallitsevasta kehityshierarkiasta, ja ehkä myös jossain määrin kyvyttöminä sitoutumaan siihen, mitä he pitävät laajempina emansipatorisina metanarratiiveina. Ja vaikka systeemirunoilijoiden on houkuttelevaa heittää metateoreetikot vain moderniteetin uudelleenluomiseksi uuden lipun alla ja vastata tähän väittämällä, että tällainen kritiikki on vain yksi esimerkki postmodernista rajoittuneisuudesta, olen itse sitä mieltä, että kumpikaan näistä kahdesta kannasta ei tee oikeutta toiselle osapuolelle.

Korostan tätä näkemyseroa, koska minusta tuntuu, että näiden kahden välillä on löydettävissä tärkeä synteesi, ja minusta on mielenkiintoista verrata näitä vastakkaisia näkemyksiä, sillä ne muistuttavat Jean Gebserin ja Ken Wilberin integraalisten teorioiden välisiä peruseroja, vaikkei tämä olekaan missään nimessä täydellinen vastaavuus.

Tämän erityisen erimielisyyden lisäksi, jos minun pitäisi nimetä joitakin kiistanalaisimpia kysymyksiä tämän alueen ajattelijoiden keskuudessa, niihin kuuluisivat muun muassa:

  • Mikä on sinun näkökulmasi tietoisuuteen? Oletko panpsykisti, emergentisti, animisti, idealisti vai jotain aivan muuta?

  • Ovatko kehitysvaiheiden teoriat mielestäsi kaiken kaikkiaan hyödyllisempiä vai haitallisempia?

  • Mikä on käsityksesi hengestä ja sielusta?

  • Ja jos me todella haluaisimme piristää asioita… Mitä mieltä olet viimeaikaisista ufopaljastuksista ja uskotko, että avaruusolennot ovat jo vierailleet planeetallamme?

Liminal Webin varjot ja sokeat pisteet

Kuten kaikella, myös Liminaalitilalla on omat varjopuolensa, ja osoitan tässä joitakin niistä siinä toivossa, että voisimme integroida ne paremmin ajan myötä. Eri hetkinä olen nähnyt jokaisen näistä elementeistä myös siinä, miten itse esiinnyn, joten pidän itseäni hyvin pitkälti osana sellaista dynamiikkaa, jota hahmotan tässä osiossa.

Liian älyllinen ja analyyttinen – Huolimatta siitä, että tilassa puhutaan mielen, kehon, sydämen ja sielun välisen tasapainon säilyttämisen tärkeydestä, tila on silti usein erittäin aivopainotteinen. Tämä ei oikeastaan ole yllätys, sillä kun vietetään niin monta tuntia miettimällä syvällisesti niin monia asioita ja viestimällä näistä ajatuksista toisillemme sähköisten laitteiden välityksellä, jopa kaikkein maadoittuneimmilla meistä on taipumus tuntea olonsa jokseenkin ruumiittomaksi. Tällainen intensiivinen ajattelu voi myös etäännyttää meidät sellaisesta hiljaisuudesta ja läsnäolosta, jotka mahdollistavat hienovaraisemmat sisäisen kokemuksen tilat, joihin ironista kyllä suuri osa älyllisestä keskustelusta ylipäätään tähtää.

Väittäisin myös, että laajempana skenaariona pohdimme edelleen kovasti sitä, miten kunnioittaa ja integroida sellaisia olemisen ja tietämisen tapoja, jotka ylittävät sanat ja rationaalisuuden kokonaan. Tätä voisi arkkityyppisesti kuvata jatkuvana haasteena ja taidemuotona luoda tilaa ja integroida feminiinisempien/oikeiden aivojen/yinin aspektien viisautta kulttuurissa, jota maskuliininen/vasempien aivojen/yang-energia hallitsee ja muokkaa niin voimakkaasti.

Elitismi – Monilla näyttämöllä olevilla ihmisillä näyttää olevan korkea älykkyysosamäärä ja korkea tunneälykkyysosamäärä (tai ainakin haluamme uskoa niin ja arvostamme sitä, että meidät nähdään sellaisena). Tämä tarkoittaa, että monet ideat ja niistä keskustelemiseen käytetty kieli voivat olla vastenmielisiä ihmisille, jotka eivät tunne kaikkea jargonia. Voin kuvitella, että joillekin ihmisille tilan ulkopuolella (ja sisällä) se voi vaikuttaa vain joukolta älykkäitä ihmisiä, jotka rutiininomaisesti vahvistavat toisiaan siitä, että he ovat niin älykkäitä, herkkiä ja oivaltavia, mikä ei tietenkään vaikuta kovin kutsuvalta. Luulen, että tiettyinä hetkinä ihmisten (useimmiten mutta ei aina miesten) välillä voi olla myös hienovaraista kilpailuhenkisyyttä, kun he vertailevat omia maailmankuvamallejaan. Ironista tässä on myös se, että usein jaamme keskenämme erittäin monimutkaisia, jargonilla täytettyjä ja siten suhteellisen eksklusiivisia keskusteluja, joiden nimenomaisena tarkoituksena on kehittää osallistavampaa ja verkottuneempaa globaalia kulttuuria.

Monimuotoisuus – Tilassa on edelleen paljon WEIRD valkoisia miehiä (minä mukaan lukien), ja tämä voi johtaa siihen, että suuri osa keskustelusta on liian maskuliinista ja maskuliinisen tuntuista. Se koostuu myös enimmäkseen ihmisistä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta (merkittävässä määrin Kanadasta), mikä keskittää keskustelun länsimaisiin ajatusmalleihin ja ideoihin ja sulkee samalla tahattomasti pois kaikki, jotka eivät puhu englantia. Ihannetapauksessa ajan mittaan tila houkuttelee ja juhlistaa yhä laajempaa joukkoa ajattelijoita kaikenlaisista kulttuureista ja yhteisöistä.

Ego – Monilla meistä on se, mitä kuvailisin liian paisuneeksi tai ehkä tarkemmin sanottuna suhteellisen hillittömäksi egoksi. Tämä ei ole kovinkaan yllättävää, kun otetaan huomioon, että mukana on monia erittäin ansioituneita, menestyneitä ja arvostettuja henkilöitä. Olen kuitenkin havainnut, että vaikka on paljon puhetta siitä, että viljellään kokonaan uusia tapoja liikkua maailmassa, on silti edelleen monia tapauksia, joissa ihmiset (itseni mukaan lukien) pyrkivät olemaan oikeassa, tulemaan tunnustetuksi ja jopa palvotuksi. Ehdotan myös rakastavasti, että nämä aivan liian inhimilliset motiivit ovat ehkä aktiivisempia monissa meistä kuin mitä on usein mukava katsoa ja todella omistaa.

A-pelimäisyys – Huolimatta tilassa toimivien uudistavista arvoista ja eetoksesta suurin osa keskustelusta ja ajatustenvaihdosta tapahtuu edelleen myöhäiskapitalismin (eli A-pelin) kontekstissa. Tämä tarkoittaa, että kirjamyyntiä, Youtube-katselukertoja, uusia seuraajia, kurssimyyntiä ja uutiskirjeen tilauksia tavoitellaan jatkuvasti, vaikka tällaiset mittarit eivät olekaan luojien keskeinen tarkoitus. Tämä pätee erityisesti ihmisiin, jotka saavat elantonsa tuottamalla sisältöä kyseisessä tilassa, ja se tuo mukanaan hienovaraista kaupallistumisen ilmapiiriä. Tätä on luonnollisesti lähes mahdotonta välttää ennen kuin siirrymme täysin uuteen sosioekonomiseen paradigmaan, mutta mielestäni se on kuitenkin asia, jota kannattaa pitää silmällä. Miten vältämme sen kiusauksen, että keskitymme siihen, mikä on suosittua ja kannattavaa, eikä siihen, mikä on meille kulttuurina kaikkein tärkeintä ja tarpeellisinta?

Kaikki voi muuttua hieman synkäksi – Kun Metakriisiin on keskitytty niin paljon, ei ole yllätys, että yleinen tunnelma laajemmassa Liminal Webissä voi joskus tuntua hieman synkältä. Vaikka minusta on loputtoman inspiroivaa, miten halukkaita ihmiset ovat ottamaan niin suuren henkilökohtaisen vastuun niistä eksistentiaalisista riskeistä, joita lajina kohtaamme, jokainen meistä voi kestää vain tietyn määrän, ennen kuin alamme tuntea olomme tyhjäksi ja turraksi. Tästä syystä minusta on tärkeää, että me kaikki juhlimme toisiamme mahdollisimman usein ja nautimme ilosta, joka syntyy siitä, että olemme toistemme seurassa aina kun voimme.

Joitain yleisiä haasteita

Näyttää siltä, että Liminal Webissä on useita melko yleisiä haasteita, joita ihmiset kokevat. Minäkin kamppailen varmasti jokaisen näistä kanssa eri hetkinä matkan varrella. Joitakin niistä ovat mm:

  • Usein alitajuinen uskomus siitä, että kaiken, mitä teemme, on suunnattava maailman pelastamiseen. Ajan mittaan tämä voi viedä ilon elämästä, kun alamme menettää kosketuksen rentoutumisreaktioihimme, ja taiteemme, luovuutemme ja jopa ihmissuhteemme voivat alkaa tuntua pikemminkin keinoilta kuin päämääriltä.

  • Syvä yksinäisyys, joka johtuu siitä, että tuntuu, ettemme ole koskaan täysin sopeutuneet joukkoon, vaikka tulemme usein hyvin toimeen ihmisten kanssa ja meillä on merkityksellisiä ystävyyssuhteita. Kuvailisin tätä tunteeksi (joka voi perustua tai olla perustumatta totuuteen), että meitä ei ole usein (tai koskaan) pidetty tai arvostettu kokonaisuutenamme. Jungin sanoin ”jos ihminen tietää enemmän kuin muut [tai luulee tietävänsä], hänestä tulee yksinäinen”.

  • Monet meistä näyttävät painiskelevan sen kysymyksen kanssa, miten tehdä rahaa uhraamatta sieluamme. Ja jos emme pysty ansaitsemaan elantoamme, jolla voimme suoraan vaikuttaa siihen muutokseen, jonka haluamme nähdä maailmassa, on haasteena säilyttää tarpeeksi energiaa palkkatyön jälkeen, jotta voimme työskennellä intohimoprojektiemme parissa, vaalia merkityksellisiä ihmissuhteita ja silti löytää aikaa vanhaan kunnon hauskanpitoon.

  • Ahdistusta, masennusta ja eksistentiaalista pahoinvointia näyttää esiintyvän suhteellisen paljon. Minusta tuntuu, että tämä liittyy siihen, että useimmilla ihmisillä on kyky miettiä asioita hyvin syvällisesti ja että he voivat siten sitoa itsensä hyvin monimutkaisiin aivosolmuihin.

  • Kevyempi, mutta edelleen vallalla oleva haaste tilassa on kirjojen, podcastien ja haastattelujen tulva. Tilasta tulee jatkuvasti upeaa materiaalia, eikä aikaa yksinkertaisesti riitä sen kaiken kuluttamiseen. Tämä voi johtaa FOMO-tunteeseen ja olla omalla tavallaan yllättävän stressaavaa.

Me löysimme toisemme, mitä nyt?

Nyt kun olemme löytäneet toisemme, mitä seuraavaksi? Yksinkertaisin vaihtoehto olisi vain jatkaa toistemme ristipölytystä luovalla tuotannollamme ja (enimmäkseen) etäystävyydellämme, samalla kun tapaamme aina silloin tällöin alueellisissa ja kansainvälisissä Liminal-tapahtumissa. Vaikka tämä kuulostaa minusta aika hyvältä, en voi olla kuvittelematta myös joitakin aivan fantastisempia mahdollisuuksia…

Järkeilykollektiivit

Eräs kehityskaari tilassa on ollut sellaisten ryhmien kehittyminen, joita voidaan vapaasti kuvata järkeilykollektiivien nimellä. Nämä ovat projekteja tai alustoja, jotka:

A. Julkaisee jonkinlaista Liminal-mediaa (podcasteja, haastatteluja, elokuvia jne.).

B. Houkuttelee ja kasvatta verkkoyhteisöä tämän sisällön ympärille.

C. Aloittaa syvemmän vuorovaikutuksen verkossa ennen kuin ottaa yhteyttä ja tekee yhteistyötä henkilökohtaisesti. Selkein esimerkki tästä on luultavasti Future Thinkers, joka aloitti podcastina, kasvoi täysimittaiseksi verkkoyhteisöksi ja on nyt kehittämässä omaa Smart Village -yhteisöään. Myös Rebel Wisdom on kulkenut samankaltaista polkua. Videoidensa ympärille rakentuneen vahvan kannattajakunnan ohella he ovat kehittäneet verkko- ja henkilökohtaisten keskustelujen, työpajojen ja kurssien ekosysteemin, jonka avulla ihmiset voivat sitoutua entistä enemmän.

Stoa on myös houkutellut istuntojensa ympärille löyhän ekologian, ja jotkut sen perustajajäsenistä kokeilevat parhaillaan digitaalisten jengien muodostamista, ja suunnitelmissa on myös avata filosofinen kahvila, jota Stoa voisi kutsua kodikseen Torontossa.

Yksi uudemmista ja dynaamisimmista lisäyksistä laajempaan skeneen on Denizen (entinen Dent), joka kasvoi ensin Clubhousesta ja on nyt kehittymässä media-alustaksi ja henkilökohtaiseksi kollektiiviksi ympäri USA:a ja sen ulkopuolelle. Se on erityisen kiinnostava siinä mielessä, että se asettaa aktiivisesti etusijalle yhteisöllisyyden vaalimisen ja siirtyy kohti enemmän yhdessä luotua kulttuuria.

Samaan aikaan Euroopassa Perspectiva jatkaa kokoontumisten järjestämistä ja verkostoonsa kuuluvien ihmisten välisten yhä merkityksellisempien siteiden luomista. Metamoderna on juuri aloittanut verkkokurssien tarjoamisen ja järjestää pian syventäviä retriittejä, ja sillä on visio perustaa jonain päivänä metamodernit luostarit. Life Itselfillä on jo useita asuinpaikkoja, ja Monastic Academy jatkaa keskusten avaamista eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Kanadassa Integral Leadership Review -ryhmä suunnittelee täysimittaista ekokylää.

On siis nähtävissä selkeä suuntaus, jossa digitaaliset yhteisöt muodostuvat ideoiden ympärille, ennen kuin ne vähitellen yhdistyvät fyysisemmiksi yhteisöiksi, joihin liittyy henkilökohtaisia tapahtumia ja paikkoja.

Ja nämä ovat vain niitä hankkeita, jotka tunnen. Olen varma, että myös muita yhteisöjä ja ekokyliä on valmisteilla laajemminkin. Tiedän, että Game B -tilan ihmiset ovat lähestyneet joidenkin Proto B -ideoidensa toteuttamista ja että James Erlichillä on horisontissa monia uskomattomia yhteisöllisiä kehityshankkeita. Myös Richard Bartlett, Natalia Lombardo ja Michel Bachmann ovat kokeneita yhteisöllisyyden kasvattajia, jotka kutovat aktiivisesti uusia mikrosolidarisuuden lankoja eri puolilla Eurooppaa.

On myös Nora Batesonin Warm Data -laboratorioita sekä John Vervaeken ja Guy Sengstockin Dialectic Dialogos -tapahtumia, joissa molemmissa kehitetään prototyyppejä uusista vuorovaikutuksen tavoista, jotka menevät paljon pidemmälle kuin pelkkä pintatason tiedonvaihto. Ja Uudessa-Seelannissa Enspiral (joka on ehkä Liminal Webin vieressä ja jossa on jonkin verran päällekkäisyyttä) jatkaa uraauurtavaa työtä sen suhteen, mikä on mahdollista vakiintuneen keskinäisen avun yhteisön ja yhteistyöverkoston puitteissa. Terran Collective tekee samanlaisia asioita Bay Arealla.

Aikaisemmin pitkälti memeettiset heimot ovat muuttumassa yhä enemmän ruumiillistuneiksi. Vaikuttaa siltä, että lähestymme toisiamme yhä merkityksellisemmillä tavoilla ja luomme samalla uudenlaista digitaalista ja fyysistä kulttuuria. Tämä on minusta Liminal Webin todellinen potentiaali, kasvattaa kokonaan uusia ihmissuhteiden ekosysteemejä, jotka perustuvat viisauteen, ystävällisyyteen ja leikkisään läsnäoloon.

Ja vaikka tunnen, että näiden järkeilykollektiivien jatkuvalla kehityksellä on valtava potentiaali sisäisen ja ulkoisen muutoksemme kannalta, olen myös hyvin tietoinen siitä, että yhteisön rakentaminen on erittäin monimutkainen ja petollisen aikaa vievä tehtävä. Olen siis kiinnostunut näkemään, miten kukin näistä projekteista kehittyy ajan myötä, ja olen utelias tutkimaan, miten voimme tarjota tukea niille, jotka ovat kunkin yhteisöllisen solmupisteen keskipisteessä. Onhan ihmisiltä paljon odotettavissa, että he sekä pyörittävät median luomiseen tarkoitettuja foorumeita että antavat tilaa terveille ja joustaville yhteisöille kehittyä.

Liminaaliset visiot

Haluaisin henkilökohtaisesti nähdä Liminal Webin kehittyvän ajan myötä monella muullakin tavalla:

Liminaalinen verkkoyhteisö – Mielestäni verkossa on potentiaalia paljon yhtenäisemmälle Liminaalin verkkokokemukselle. Juuri nyt on pieniä yhtenäisyyden taskuja, joita löytyy erilaisista Discord-ryhmistä, sähköpostilistoista, Facebook-ryhmistä ja yksityisistä ryhmistä Mighty Networksin ja Circlesin kaltaisilla alustoilla. Mutta jossain vaiheessa näiden viihtyisämpien ja omalaatuisempien Liminal Webin pimeiden nurkkien rinnalle haluaisin nähdä laajemmin jaetun verkkoalustan, joka yhdistää monia eri virtauksia laajemman skenen sisällä ja mahdollistaa suuremman ristipölytyksen niiden välillä. Useimmiten sosiaalisen median ryhmillä on taipumus ajautua pienimpään yhteiseen nimittäjään, mutta jos ne on kuratoitu huolella, olen huomannut, että ne voivat toimia syvällisesti voimakkaina säiliöinä asynkroniselle yhteisölliselle yhteenkuuluvuudelle.

Jos voisimme koota Liminal Webin muutaman tuhannen ihmisen yhteen uudenlaiseen lohkoketjupohjaiseen sosiaalisen median alustaan, joka suojaa jokaisen yksityisyyttä ja tietoja, uskon, että siitä voisi seurata paljon taikaa. Varsinkin, jos siellä olisi palkattuja ylläpitäjiä, jotka aktiivisesti vaalisivat intiimimpää ja tietoisempaa kokemusta, joka menisi paljon pidemmälle kuin pelkkien otosten ja meemien lähettäminen (niin hauskaa kuin se voikin olla).

Tällainen foorumi voisi toimia myös juomapaikkana, jossa Liminalin henkiset ihmiset voisivat muodostaa pienempiä ryhmiä ja osallistua vertaisryhmien prosessiryhmiin (valmennus, ympyröinti, yhteisterapia jne.). Ja kun jaetut virtuaalitodellisuustilat yleistyvät tulevina vuosina, tällainen alusta voisi myös tarjota keinoja järjestää kansainvälisiä festivaaleja digitaalisessa tilassa ja jopa kehittää kokonaan uudenlaisia digitaalisia kyliä verkossa. On tosin sanomattakin selvää, että tällaisen tekniikan syvällisen hyödyntämisen toisen asteen vaikutukset on otettava tarkkaan huomioon, ja niiden on aina pikemminkin täydennettävä kuin korvattava henkilökohtaiset vastineet.

Henkilökohtaiset Liminaaliset kollektiivit ja kylät – Toivon, että jonain päivänä löydän itseni asumasta yhdessä lukuisten muiden ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia Liminaalisia taipumuksia. Kirjoitin kirjan siitä, mikä on mahdollista, jos voit kerätä 25-200 ihmistä samaan kaupunkiin ja muodostaa kollektiivin. Ja tietysti myös täysimittaisen älykkään kylän kehittäminen yhdessä on aina mahdollista. Jos oikea projekti syntyisi, olisin valmis muuttamaan ympäri maailmaa sen toteuttamiseksi, joten seuraan tarkkaan, miten jo valmisteilla olevat erilaiset siirtokunnat kehittyvät ajan mittaan.

Eteläinen Liminal – Haluaisin nähdä Denizenin, Rebel Wisdomin tai The Stoan vastineen syntyvän Aasian ja Tyynenmeren alueelle ja huomioivan paremmin aikavyöhykkeet meille etelässä asuville. Olisi hienoa, jos meillä olisi paikallinen aistintekijöiden verkosto kaikkialla Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Aasiassa.

Liminaalinen liike – Ja lopuksi, kun haaveilen, haluaisin ajan myötä nähdä laajemman liikkeen yhdistyvän Liminaalisten ihanteiden ympärille ja alkavan vaikuttaa poliittiseen maisemaan soveltamalla Indra Adnanin ja Hanzi Frienachtin työn ideoita. Ja jos olisin hetken todella villi, voisin jopa jonain päivänä kuvitella eräänlaisen Solarpunk-henkisen, lohkoketjupohjaisen progressiivisen vastineen muodostamista Liminal Network State -verkkovaltiolle, mutta tällaiset ajatukset on luultavasti parasta jättää siihen, kun vihdoinkin pääsen kirjoittamaan Solar Punk Science Fiction -romaania.

Lopuksi: Liminaalista kiitosta

Mutta nyt olen vain syvästi kiitollinen siitä, että olen näin inspiroivan ja monipuolisen ihmisjoukon lempeällä kiertoradalla. Tässä laajemmassa verkostossa on niin monia uskomattomia ihmisiä, ja olen nöyrä ja otettu siitä, että saan keskustella niin monien heidän kanssaan. Tilassa on tällä hetkellä hyvin laaja kirjo maailmankatsomuksia ja filosofioita, ja toivon, että näiden eri näkökulmien väliset jännitteet eivät aja ihmisiä liian kauas toisistaan.

Yhteisön koostamisessa saamieni kokemusten kautta minulla on ollut onni saada tuntuma siitä, millaista on luoda kulttuuria sellaisen ihmisryhmän kanssa, jonka kanssa resonoi syvästi. Se on yksi arvokkaimmista asioista, joita olen kokenut, ja odotan innolla sitä päivää, jolloin saavutamme saman yhteenkuuluvuuden tason (digitaalisen tai fyysisen) Liminal Webin laajemman ihmisjoukon kanssa.

Minusta tuntuu, että me kaikki olemme hitaasti sulautumassa kohti jonkinlaista yhä monimutkaisempaa memeettisen symbioosin tilaa. Olemme muodostamassa kukoistavaa verkostoa järkeilijöistä, metateoreetikoista ja systeemirunoilijoista, jotka ovat yhä enemmän yhteydessä samanhenkisiin yhteisöihin omilla bioalueillamme ja jotka ovat samanaikaisesti yhteydessä jaetun ymmärryksen ja kollektiivisen älykkyyden maailmanlaajuiseen verkostoon. Eräänlaiseen fyysiseen ja digitaaliseen ekosysteemiin, johon voimme aina palata löytämään lohtua, iloa ja rakkautta niiden läsnäolosta, jotka voivat pitää sisällämme monia osiamme ja tulla pidetyiksi vastavuoroisesti.

Ja jos se, mitä olen tähän mennessä kokenut, on yhtään mitään, uskon, että siitä tulee yhä kauniimpi asia.

Liminaalisia projekteja & alustoja

Tässä on pidempi lista muista alustoista ja projekteista, jotka ovat joko Liminal Webin sisällä tai ainakin lähellä. Tämäkään ei ole täydellinen esitys, sillä olen varma, että on monia muita hankkeita, joihin en ole vielä törmännyt.

Liminaalinen päivitys – 18kk myöhemmin

On kulunut puolitoista vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran julkaisin tämän Integratiivisten ajattelijoiden kartan.

Ja vaikka pidimme leikkimielisen kuolemanrituaalin Liminal Webille varmistaaksemme, ettei siitä tulisi outoa muuttumalla liikaa ”jutuksi”, se on edelleen käyttökelpoinen nimitys, ja tämä artikkeli on edelleen suosittu, joten ajattelin, että oli aika päivittää se.

Omasta näkökulmastani (vaikka joskus tuntuukin vielä hieman vastenmieliseltä sanoa) termi Liminal Web ei ole vielä ylittänyt sitä, että se olisi liian outo pahalla tavalla. En siis vastusta muutaman ylimääräisen Liminal-mullan kerroksen lisäämistä silloin tällöin rohkaistakseni yhteisöllisen sienirihmaston kasvua koko verkostossa.

Tämän sanottuani olen lisännyt joitakin uusia projekteja grafiikkaan ja kiertänyt muutamia muita pois Liminalin parrasvalojen jakamisen nimissä. On syytä huomata, että tämän ei ole tarkoitus olla täydellinen kuvaus verkosta, vaan pikemminkin visuaalinen läpileikkaus, joka yrittää edustaa koko spektriä siitä, mitä näen jatkuvasti kehittyvänä Liminal-vibana.

Sen jälkeen, kun tämä teksti alun perin julkaistiin, olen huomannut useita Liminal-trendejä kehittymässä. Joitakin niistä ovat mm:

  1. Vaikuttaa siltä, että kokoonnumme paljon säännöllisemmin henkilökohtaisesti. Löydettyämme toisemme alustojen ja podcastien kautta ja saatuamme sitten syvällisemmän yhteyden verkkoon Covidin aikana monet meistä ovat alkaneet tavata ja tehdä yhteistyötä useammin myös kasvokkain. Merkitykselliset ystävyyssuhteet ja kumppanuudet kukoistavat edelleen. Tämä on antanut meille kaikille mahdollisuuden arvostaa paljon enemmän toistemme (joskus ihmeellisen sotkuista) inhimillisyyttä verrattuna niihin usein enemmän kuratoituihin persooniin, joita joskus kohtaamme ja esitämme verkossa.

  2. Näyttää siltä, että käynnissä on yhteinen kehityskulku, jossa ihmiset, jotka aloittivat alustoilla tai podcasteilla, luovat nyt kokonaisia opetussuunnitelmia tai oppilaitoksia.

  3. Ihmiset näyttävät puhuvan hieman vähemmän ruumiillisuudesta, emergenssistä ja järkeilystä ja hieman enemmän egregoreista, viisaudesta ja siitä, miten voimme lisätä tekoälyn viisauden määrää. Merkityksenannon kriisi ja moninapaiset ansat näyttävät saavan suunnilleen yhtä paljon huomiota.

  4. Kehitysvaiheiden teoriat ovat nykyään vähemmän ajankohtainen aihe, ja niitä tuntuu arvosteltavan yhtä paljon kuin niitä ylistetäänkin.

  5. Uutiskirjeet näyttävät olevan keskeisempiä kuin koskaan ajatusten levittämisessä.

  6. Metamodernismin käsite on vasta tulossa ihmisten tietoisuuteen. Jotkut ehdottavat, että sen alkuperäistä akateemista määritelmää tulisi kunnioittaa ja ylläpitää. Toiset taas ovat innostuneita Hanzin tavasta, jolla hän käyttää termiä uudelleen. Ja sitten on niitä, jotka toivottavat tervetulleeksi sanan lukuisat eri merkitykset. Samaan aikaan monet verkkoväki ei usko, että se viittaa mihinkään uuteen, tai ei voisi vähempää välittää termistä ylipäätään.

  7. Vaikka alun perin muutamat keskeiset ajattelijat ja foorumit toimivat ihmisten yhteenliittymänä ja lepakkosignaaleina, joiden avulla ihmiset löysivät toisensa, nyt on käynnissä jatkuva liike kohti tasaisemmin jakautunutta vaihdantaa ja suhteita. Emergent Commons on selkein esimerkki tästä, ja se on lähimpänä aitoa kollektiivia, jonka olen vielä nähnyt syntyvän Liminal Webistä. Tästä huolimatta John Vervaeken ja Daniel Schmachtenbergerin ajatuksilla on edelleen suuri vaikutus Liminal Webin tietyissä osissa, kun taas muualla nämä kaksi ajattelijaa ovat paljon vähemmän merkityksellisiä.

Useisiin uudessa kuvassa esitettyihin hankkeisiin on jo linkit, jotka on esitetty edellä alkuperäisessä artikkelissa. Seuraavassa on luettelo uusiin projekteihin johtavista linkeistä:

Ja tässä on pieni ja monipuolinen makupala muita tehokkaita projekteja laajemmasta Liminal Webistä. Joitakin näistä pidän keskeisempinä verkon kannalta ja toisia syrjäisempinä, mutta uskon, että ne kaikki edustavat laadukasta integratiivista ajattelua:

Haluaisin antaa ystävällisen huudon Intellectual Deep Webille ja The Wisdom Webille (jotka mainitaan tämän esityksen lopussa). Näen ne läheisinä naapureina laajemmassa noosfäärisessä maisemassa ja uskon, että molemmilla on paljon päällekkäisyyttä rajoilla.

Haluan myös kiittää Cheryl Hsua, Brendan Graham Dempseyta, Scout Rainer Wileyta, Tucker Walshia ja Layman Pascalia palautteesta ja näkemyksistä päivitykseen liittyen.

 

Lähde: https://www.joelightfoot.org/post/the-liminal-web-mapping-an-emergent-subculture-of-sensemakers-meta-theorists-systems-poets

]]>
/liminal-web-metateoreetikoiden-ja-systeemirunoilijoiden-kehittyvan-alakulttuurin-kartoittaminen/feed/ 0
Uudenlaisen vaurauden luomista COVIDin jälkeen /uudenlaisen-vaurauden-luomista-covidin-jalkeen/ /uudenlaisen-vaurauden-luomista-covidin-jalkeen/#respond Sun, 15 Aug 2021 11:11:11 +0000 https://kapitaali.com/?p=2129 Lue lisää ...]]> Me olemme historiallisessa käännekohdassa. Jos me voimme varmistaa transformatiivisen ja vihreän elpymisen COVID-19:sta, kriisi voi osoittautua vedenjakajaksi — irtautumiseksi kestämättömästä nykyisyydestä ja epäoikeudenmukaisesta menneisyydestä kohti korjaavaa tulevaisuutta, joka on ankkuroitu merkitykselliseen, inklusiiviseen talouteen. Mutta ei ole takeita siitä, että COVID-19 -konjunktuuria ei ratkaistaisi tavoilla, jotka kiihdyttävät kriisiolosuhteita. Kulkemamme polku riippuu meidän nyt tekemistämme teoista.

Julkisen terveydenhuollon kriisi on lisäksi paljastanut paikallistalouksiemme hälyyttävän nykytilan, vuosikymmenten heitteillejätön, ulkoistuksen ja suhteellisen taloudellisen mahalaskun jälkeen liian monissa paikoissa ja yhteisöissä. Samaan aikaan tämä kriisi on tuonut esiin yhteisön tärkeyden. Meidän valmistellessamme itseämme rakentamaan taloutemme uusiksi, meidän tulee kamppailla sen eteen, että teemme elpymisestä uuden Britannian laajuisen yhteisön syntyhetken: meidän tulee astua Yhteisöllisen Vauraudenluonnin uuteen aikaan, joka lisää talousdemokratiaa alhaalta ylös — jota demokratisoitu valtio tukee.

Jos vastaus kriisiin toistaa vuoden 2008 virheitä, tulokseksi syntyy talous, jossa on kaikki samat eriarvoisuuden kuin aikaisemminkin, vaikka ehkä syvempään juurtuneempina ja epäsäännöllisempinä kuin koskaan ennen. Mutta sen ei tarvitse mennä näin. Nykyinen kriisi voi hyvin olla herätyssoitto jolla muuttaa kurssiamme ja rakentaa paikallisempi, generatiivisempi, sosiaalisempi ja demokraattisempi talousjärjestelmä, sekä kiteytymisen hetki jossa kansalaiset ja hallitukset työskentelevät yhdessä rakentamassa uutta yhteiskuntasopimusta ja aidosti inklusiivista taloutta.

Siinä mielessä meidän tulee työskennellä taataksemme kriisivaste, joka tuo uuden Yhteisöllisen Vauraudenluonnin aikakauden paikallistalouksien transformaation perustaksi, jolla luoda uudenlainen, demokraattinen, inklusiivinen ja yhteisöperustainen talous, jollaista me tarvitsemme — talous joka on todella keskittynyt kollektiiviseen hyvinvointiin, paikalliseen lannistumattomuuteen, ekologiseen kestävyyteen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Niin tehdäksemme liikkeellä tulee olla asianmukaisesti resursseja ja tukea, sekä paikallisten kykyjen rakennuksessa ja politiikan kehittämisessä kaikilla tasoilla, jolla skaalataan haasteet ja vaatimukset.

Lisäksi yritysten kamppaillessa pysyäkseen toiminnassa kriisin keskellä on tärkeää, että paikallisyhteisöihin perustuvat yritykset — paikallistalouksien elinehto — ovat sekä suojattuja että niiden annetaan myös kukoistaa. Tämä kriisi uhkaa kärjistää bisneskentän konsolidaatiota. Juurruttamalla vastatoimemme Yhteisölliseen Vauraudenluontiin me voimme luoda perustukset pluralistisille liiketoimintamalleille, ja näin turvaamme vauraan tulevaisuuden yhteiskunnallisille yrityksille; nopeasti laajennamme työntekijäomisteisia yrityksiä; autamme osuuskuntia ja mutuaaleja kasvamaan; ja turvaamme polun kohti tulevaisuutta jolla parannetaan yhteisöyritysten toimintaa.

Yhteisöllisen vauraudenluonnin lähestymistavat voivat tehdä tilaa paikallisille Green New Dealeille ympäri maata. Vähähiilisiin paikallisprojekteihin sijoittamisesta eläkerahastojen ja kunnallisten velkakirjojen uudelleenorientaatioon oikeudenmukaisen siirtymän rahoittamiseksi, paikallisten toimitusketjujen ympäristöhyödyiksi, monet yhteisöllisen vauraudenluonnin työkalut voidaan ottaa käyttöön talouden ja ympäristön oikeudenmukaisuuden hyväksi.

Demokraattisen talouden rakentaminen tulee vaatimaan politiikkatoimien kombinaatiota valtioilta, joita ajaa eteenpäin demokratisoitu valtio, joka visioi uudelleen taloudelliset suhteet. Tämä tulee vaatimaan kahdenlaista liikehdintää: keskus- ja paikallishallinnoilta vaaditaan demokraattisen talouden vaalimista ja kasvattamista interventioista ja aloitteista, mitä tukee monenlaiset strategiat joilla kasvattaa sitä ruohonjuuritasolta ylöspäin. Käytännössä tämä voi luoda hedelmällisen maaperän olosuhteet, jonka päälle Yhteisöllinen Vauraudenluonti voi kasvaa.

Tätä voidaan pitää yllä uudenlaisella rahoitusekosysteemillä: valtiollisen holding-yhtiön perustaminen, tai useiden kehittyneiden maiden yhteinen, joka voi ostaa itselleen loppuunmyynnistä liiketoiminnan varat kriisin aikaan, kunnes koittaa sellainen aika jolloin ne voidaan ottaa uudelleen käyttöön demokraattisen omistusmuodon alaisuudessa osana taloudellista elvytystä; Sosiaalinen Sijoitusrahasto, joka investoi tulevaisuuden kestävään talouteen; Kansalliset Investointipankit, jotka tarjoavat rahoitusta julkisille ja yksityisille tahoille yhteisen hyvän palvelukseen; Inklusiiviset Omistusrahastot, jotka edistävät pluralistisen yrityskentän tavoitteita; ostopolitiikan reformi, jolla stimuloidaan paikallistuotantoa; ja Yhteisöllisen Vauraudenluonnin lainsäädännön luonti.

COVID-kriisi on herättänyt ihmiset yhteisön elintärkeyteen. Se on paljastanut meille meidän keskinäiset kytköksemme ja haavoittuvaisuutemme, sekä osoittanut jokapäiväisen paikkaperustaisen talouden tärkeyden yli finansialisoidun globaalitalouden. Se on hetki kerätä yhteen demokraattista taloutta ajava liike, edistää yhteisön todellista syntyä tässä maassa ja tehdä syviä pitkän aikavälin muutoksia.

Loppusanat

Me olemme historiallisessa risteyksessä, jossa COVID-19 -kriisi on paljastanut nykyisen systeemimme epäonnistumiset ja asettanut meidät muutoksen äärelle. Me emme voi palata entiseen maailmaan ja meidän tulee vastustaa kaikin mahdollisin tavoin neoliberalismiin paluuta, joka oli ylittämässä meidän ekologiset rajamme ja joka tunnetaan välistävedostaan, eriarvoisuudestaan, köyhyydestään ja prekaariudestaan.

Aktivistien, innovaattoreiden, yrittäjien, paikallisjohtajien ja organisaatioiden sinnikkään ja kovan kentällä tehdyn työn johdosta Yhteisöllinen Vauraudenluonti ja liike jolla edistetään demokraattista taloutta on ollut tehokas vaste systeemimme ongelmiin. Nyt on aika astua sen täyteen transformatiiviseen potentiaaliin — tehdä siitä hyväksytty niillä keinoin, joilla me transformoimme omat paikallistaloutemme, ja rakennamme kaikkia kansalaisia ja koko planeettaa palvelevan poliittistaloudellisen järjestelmän alusta lähtien.

 

Lähde:

https://www.common-wealth.co.uk/reports/democratic-by-design

]]>
/uudenlaisen-vaurauden-luomista-covidin-jalkeen/feed/ 0
Luonnon kokonaisjärjestelmäoptimointi kertoo yhteisödesignista /luonnon-kokonaisjarjestelmaoptimointi-kertoo-yhteisodesignista/ /luonnon-kokonaisjarjestelmaoptimointi-kertoo-yhteisodesignista/#respond Wed, 11 Nov 2020 16:20:00 +0000 https://kapitaali.com/?p=1939 Lue lisää ...]]> Kaikki tekomme vaikuttavat yhteisöjemme kestävyyteen, resilienssiin ja terveyteen, joissa elämme, työskentelemme ja opimme. Yhteisöissämme luomamme suhteet ja kollektiivinen tulevaisuudenvisio muokkaavat sitä ovatko ne kestäviä ja kykeneviä regeneroitumaan. Yhteisötaso on se, jossa voimme kaikki kontribuoida regeneratiivisen kulttuurin syntyyn. Keskenämme yhteisesti luomat sisäkkäiset interaktioiden verkostot muokkaavat yhteisömme nykyisyyttä ja tulevaisuutta ja sen osallistumista paikallisiin ekosysteemeihin. [Tämä on lainaus kirjan Designing Regenerative Cultures alaluvusta, julkaissut Triarchy Press, 2016.]

Kestävä yhteisösuunnittelu tarkoittaa tulemista tietoiseksi näistä sisäkkäisistä suhteiden verkostoista ja prosesseista ja sen jälkeen optimoida niitä tavoilla, jotka tukevat yhteisön ja sen jäsenten terveyttä. Tarkoitus on synergistisesti integroida sosiaaliset, ekologiset, ekonomiset ja kulttuurilliset (maailmankuva/narratiivi) yhteisön ulottuvuudet, luoda yhteistyön tekemisen ja solidaarisuuden kulttuuri, joka kykenee regeneroitumaan pitkällä aikavälillä. Tässä menestyvät yhteisöt ovat kukoistavia, terveitä ja inspiroivia paikkoja, jotka tarjoavat poikkeuksellisen laadukasta elämää asukkailleen samalla kun niillä on positiivinen vaikutus paikalliseen ja alueelliseen ympäristöön.

Image for post
Esimerkki (Lähde) — tämä kuva ei ole kirjassa

Ekologisten yhteisöjen (ekosysteemien) ymmärtäminen voi paremmin auttaa meitä sovittamaan ja optimoimaan ihmisyhteisöjä symbioosiin muun elämän kanssa. Sen sijaan, että maksimoitaisiin numeroita ja lyhyen tähtäimen yksittäisen lajin tavoitteita, ekosysteemit pyrkivät optimoimaan koko systeemiä tavoilla, jotka tukevat erilaisuutta, terveyttä, resilienssiä ja kykyä ekosysteemin regeneroimiseen kokonaisuutena. Kaikkein menestyksekkäin ja pitkäikäisin strategia yksilölle tai yhteisölle on emuloida luonnon prosesseja ja suhteita. Kaikkien osallistujien pitkän aikavälin menestys ja elinvoima riippuu koko järjestelmän terveydestä.

Miten luomme ihmisasutusta, joka perustuu oppimiseen ekosysteemeistä löytyvistä organisoinnin ja yhteistyön kaavoista?

Professorit Declan Kennedy ja Margrit Kennedy omistivat suurimman osan heidän ammatillisesta ja yhteisöllisestä elämästään kestävän yhteisösuunnittelun ja alueellisten talouden vaihdantamekanismien tutkimiselle. Molemmat työskentelivät akatemiassa kaupungin kaavoituksen professoireina Berliinissä ja samanaikaisesti kokeilivat kestävällä yhteisösuunnittelulla ‘Lebensgarten’-ekokylässä, jonka he auttoivat perustamaan Steyerbergiin lähelle Hannoveria, Saksassa.

Vuonna 1996 EU:n rahoittamassa heidän aloittamassaan projektissa tutkittiin monia parhaita keinoja ja parhaita prosessiesimerkkejä yhteisökaavoittamisesta Euroopassa. Projektin tuloksena oli kirja Designing Ecological Settlements (Kennedy & Kennedy, 1997) jossa he ehdottavat ekologisesti tietoista standardia yhteisön uudelleensuunnittelulle. Tässä on joitain kysymyksiä, joita he pyysivät meitä kysymään:

Miten me voimme suunnitella ekologisia ja kestäviä asuinalueita?

Miten me juhlistamme ja vaalimme ihmisten ja luonnon diversiteettiä yhteisössämme?

Miten me voisimme keskittää yhteisömme henkilökohtaisten interaktioiden ja ihmisten keskinäisen yhteistyön inhimilliselle skaalalle niin, että asukkaat voisivat muodostaa henkilökohtaisia siteitä keskenään?

Miten voimme luoda lyhyen etäisyyden asumisratkaisuja ja integroida tärkeitä yhteisön funktioita kävelyetäisyydelle?

Miten voimme käyttää niin vähän tilaa kuin mahdollista ihmisten infrastruktuuriin ja luoda korkean tiheyden elintiloja, jotka integroivat luonnon yhteisön kudokseen?

Miten voimme rohkaista osallistumista ja inspiroida koko yhteisön jäsenistöä luomaan yhdessä vastuullisen osallistumisen yhteistekemisen edun?

Miten voimme käyttää paikallisia ja alueellisia energianlähteitä ja energiaa säästävää designia luomaan energiatehokkaita asumisratkaisuja?

Miten voimme luoda ympäristövastuullisia ja päästövapaita yhteisöjä?

Miten voimme luoda hiljaisen ja kauniin asumisratkaisun?

Miten voimme käyttää integroitua designia arvottamaan vettä ja auttamaan paikallisten vesistöjen regeneraatiossa?

Miten voimme luoda tehokkaita resurssienkäytön kiertotalouskaavoja paikalliselle ja alueelliselle skaalalle tehdäksemme asuinratkaisuistamme pääosin jätevapaita?

Miten voimme suunnitella terveitä rakennuksia terveille yhteisöille?

Miten voimme integroida luonnonlajien ja kasvien (satokasvit, metsäpuutarjat jne.) elintilan asuinratkaisumme rakenteeseen?

Miten voimme vaalia ekologista ja yhteiskunnallista lukutaitoa yhteisössä ja luoda tehokkaita luovan konfliktinratkaisun prosesseja?

Miten me voimme luoda yhdessä yhteisöä ohjaavan kaikille jäsenille yhteisten inhimillisten arvojen narratiivin?

Nämä kysymykset haastavat meitä suunnittelemaan yhteisömme osaksi luontoa. “Mikä näitä kaikkia aspekteja yhdistää […] on että ne pyrkivät […] kokonaisuuden optimointiin, sen sijaan että pyrittäisiin yksittäisten osien maksimointiin, ja näin pyritään asumisen ja elämän itsensä uudenlaiseen laatuun” (Kennedy & Kennedy, 1997, s. 211). Tämä kokonaisuuden optimointi on kriittinen oppitunti siinä miten elämä luo elämälle suotuisat olosuhteet.

Kestävä yhteisö ja ihmisten asuinratkaisujen suunnittelu, joka perustuu tähän systeemiseen ekologian tuntemukseen, tulee auttamaan regeneraatioon, sopeutumiseen ja transformaatioon kykenevien yhteisöjen luomisessa. Kokonaisuuden optimointi menee nykysukupolvien välittömimpien huolien tuolle puolen luomaan yltäkylläisyyttä tuleville sukupolville.

Transformatiivinen innovaatio olemassaolevissa yhteisöissä tarkoittaa näistä kysymyksistä inspiroituneiden design-elementtien sovittamista olemassaoleviin kulttuurikaavoihin ja infrastruktuureihin. On melkein mahdotonta (ja epähaluttavaa) pakottaa niitä ylhäältäpäin. Politiikan tulee rohkaista ja mahdollistaa kansalaisia tulemaan mukaan yhteisön kudoksen uudelleensuunnitteluun. Paikan ja yhteisöllisyyden tunnetta ruokitaan osallistumalla näihin kollektiivisiin visiointiprosesseihin.

‘Kysymyksien eläminen’ on yhteisöprosessi. Ylläolevat kysymykset kutsuvat meitä dialogiin ja suhteeseen ympärillämme olevien ihmisten kanssa sekä asuinpaikkamme kanssa. Ne kutsuvat meitä ottamaan ensiaskeleen osallistumiseen ja tietoiseen yhdessä luomiseen yhteisön tasolla. Tutkailemalla yhdessä sitä miten yhteisömme saattaa muuttua regeneratiivisen kulttuurin esimerkkitapaukseksi, me annamme toisillemme mahdollisuuden oppia yhdessä.

Tämä kollektiivinen oppimismatka itsessään luo polun kohti viisaisiin päätöksiin ja regeneraatioon kykenevää yhteisöä. Yhteisö luo olosuhteet regeneratiivisen kulttuurin synnylle. Miten me suunnittelemme luontona ja yhteisössä elegantin adaptaation tähän uniikkiin paikkaan ja kulttuuriin? Monimuotoiset regeneratiiviset kulttuurit voivat kehittyä kysymällä tätä kysymystä.

[Tämä on alaluku kirjasta Designing Regenerative Cultures, julkaissut Triarchy Press, 2016.]

Daniel Christian Wahl katalysoi transformatiivista innovaatiota yhteensulautuvien kriisien alla, antaa neuvoja regeneratiivisesta kokonaisjärjestelmädesignista, regeneratiivisesta johtajuudesta ja regeneratiivisen kehityksen ja bioregionaalisen regeneraation koulutuksesta.

Hän on myös kirjan Designing Regenerative Cultures kirjoittaja.

Image for post
Thunder Valley Regenerative Community Lakotan reservaatissa (lähde), on esimerkki Kennedyjen kuvaamasta asuinratkaisusta.

Lähde:

https://medium.com/hackernoon/natures-whole-system-optimization-informs-community-design-546d484050bd

]]>
/luonnon-kokonaisjarjestelmaoptimointi-kertoo-yhteisodesignista/feed/ 0
10 temppua valvontakapitalismin kiertämiseksi /10-temppua-valvontakapitalismin-kiertamiseksi/ /10-temppua-valvontakapitalismin-kiertamiseksi/#respond Mon, 22 Jul 2019 11:11:58 +0000 http://kapitaali.com/?p=1512
Ten weird tricks for resisting surveillance capitalism in and through the classroom . . . next term!

1. MANTRA: ”AINOA SOTA ON SOTA MIELIKUVITUSTA VASTAAN. KAIKKI MUUT SODAT JÄÄVÄT SEN ALLE”

Tämä on lainaus suurelta runoilijalta Diane di Primalta. Ensimmäinen temppu: sano tämä itsellesi ääneen, ja kuulostele miltä se tuntuu. Muista, että digitaalityökalut joita me käytämme luokkahuoneissa kontribuoivat oppilaiden teknologisen mielikuvituksen valmentamiseen. Jos et voi kuvitella mitä se tarkoittaisi tavallisille käyttäjille demokraattisesti valvoa softankehitystä, silloin ylläri pylläri sinä, myös, olet akateemisen teknologian yksityistämisen uhri! Monet organisaatiot ovat ajaneet ja esimerkillistäneet oikeudenmukaisempia softatuotannon muotoja yli 30 vuotta  (The Free Software Foundation, esimerkiksi) ja voi vain kuvitella miten paljon paremmin asiat olisivat jos me olisimme investoineet IT-rahamme ja opiskelijoiden huomion näihin menetelmiin. Jos me käytämme työkaluja, jotka käyttävät riistäviä valvonnan muotoja tai estävät opiskelijoita muokkaamasta tai tarkastelemasta koodin sisältöä, me opetamme opiskelijat passiivisesti hyväksymään mahtavien teknojumalien riistohyödykkeet annettuina. Vaikka se saattaakin tällä hetkellä olla mahdotonta vältellä sellaisia työkaluja, tyytyväisyys nykytilaan ei tarvitse olla sinun opettamasi asia. Käytä sitä ovelaa opettajan sarkastista ivaa joka sinulla on poikkeamaan sivupoluille siitä miten heidän opiskelijoiden kirjoituksien tietokantaansa voidaan joku päivä käyttää vakuutusyhtiössä määrittämään vakuutusmaksujen suuruus perustuen todennäköisyyteen sairastua Alzheimerintautiin. Tai jotain omaa erikoista tarinaasi. Kuulitteko, kun professori sanoi, että, eräs opiskelija kysyi toiselta luennon jälkeen. Tarkoittivatko he teidän mielestänne sitä, että toinen web on mahdolinen ja että se on meistä kiinni ja vaatia sellaista tai muuten zombiet hyökkäävät oikeassa elämässä? Jep, niinpä.

2. VAROITUKSET KURSSIEN SISÄLTÖSUUNNITELMIIN

Toinen temppu: Kerro opiskelijoillesi kurssiesi sisällöstä — esimerkiksi, lisäämällä lause tai pari siinä kohtaa akateemisesta rehellisyydestä — että monet heidän opinnoissaan käyttämänsä teknologiat harjoittavat datankeruun muotoja jotka ovat eettisesti epäilyttäviä, jos ne edes ovat laillisia. (Haluaako joku tehdä työtä leikkaa&liimaa -kielen kanssa?)

Simple syllabus alert example from an anonymous educator

Haluaisin muistuttaa erään Twitterissä näkemäni professorin hyvästä esimerkistä, mutta he ovat poistaneet twiitin sen jälkeen. Mielenkiintoisia aikoja. [Lisäys: Hälytykset voivat olla yksinkertaisia! Katso esimerkki oikealla, jonka eräs nimettömänä pysyvä kouluttaja on antanut.]

3. YHTEISÖVETOISET TYÖKALUT

Myönnettäköön, vaikak olisit Edward Snowden, olisi silti aika (!) vaikeaa rakentaa valvonnasta vapaa oppimisympäristö jos meinaat ottaa mukaan tietokoneita missään kohtaa prosessia. Mutta se ei tarkoita, että ei olisi olemassa paljon kiinnostavia, vapaasti saatavilla olevia, yhteisövetoisia työkaluja joita motivoi akateemiset tai yhteisön periaatteet riiston sijaan. Kolmas temppu: kokeile ainakin yhtä näistä työkaluista. Ensimmäiseksi, kokeile pitää kurssin keskustelu yksityisessä tai julkisessa MLA Humanities Commonsin blogissa, ja jos tykkäät tästä, voit harkita pyytää kampuksen IT-porukkaa pystyttämään Commons in a Boxin omalle instituutiollesi. Teknisesti lahjakkaammat voivat kokeilla open source -työkaluja eri verkkokeskusteluihin ja kouluprojekteihin, kuten ScalarOmeka ja NeatlineHypothes.isMastodon, sekä Rocket.Chat. Voit myös tiedottaa oppilaille yksityisyyteen keskittyneistä työkaluista kuten hakukone DuckDuckGo tai Tor-selain. Muista, opiskelijat ovat käyttöpääoman muoto joista valvontakapitalistit ovat riippuvaisia. Vaihtoehtojen esiin tuominen on ääni erilaiselle teknologiselle todellisuudelle.

4. KOTITEHTÄVÄIDEA #1: KOULUTUKSEN PALVELUEHDOT

Askel 1: Pyydä oppilaitasi tekemään lista ainakin kymmenestä digityökalusta joita he ovat virallisesti tai epävirallisesti käyttäneet viimeisen kahden kuukauden opiskelujen aikana. Mitä appia tai alustaa he käyttivät kirjoittamaan tutkielmansa? Kommunikoimaan professorille? Ilmoittautumaan kurssille? Kysymään apua opiskelukavereilta? Valittamaan kotitehtävistä? Etsimään kirjaston aukioloaikoja?

Askel 2: Muistavatko opiskelijat hyväksyneensä näitten työkalujen palveluehdot? Muistavatko he niiden sisältöä? Mitä niissä palveluehdoissa luki? Pyydä jokaista opiskelijaa (a) etsimään ja (b) copy/pasteamaan ainakin yhdet palveluehdot puhtaaksi tekstiksi josta voi hakea sisältöä. Sitten yhdessä kokoontumisessa käyttäkää hetki lukien noita ehtoja ja keskustelkaa niistä. Lisäpisteitä: Anna opiskelijoiden tehdä yhteistyötä ja analysoida näitä ehtoja käyttäen joitain vapaasti saatavilla olevia työkaluja kohdasta numero 3 — tai käyttäkää verkossa olevia open source -tekstieditoreita kuten Etherpad.  Kertokaa meille jälkikäteen miten harjoitus meni ja miten lisäsitte tämän harjoituksen osaksi kurssin sisältöä.

5. YSTÄVYYS + DIALOGI KAMPUKSEN IT-PORUKAN KANSSA

Se mitä Edward Ayers havaitsi vuonna 2004 pätee edelleen varsin hyvin nykypäivänä: on suuri ja mahtava kuilu joka erottaa akateemisen kulttuurin IT-kulttuurista (minun muotoiluni) jonka yli silmienpyörittely jatkuu ikuisesti (”silmien pyörittely” on suora lainaus) eikä se auta yhtään ketään hyödyntämään suurta luomis- ja poliittista potentiaalia yliopiston teknologiakäytännöissä (minun tulkintani). On aika, akateemiset ystäväni, tutustua kampuksenne IT-henkilöstöön. Jos et ole jo tietoinen, kampuksen IT-työläiset ovat mitä välkyimpiä, monikyvykkäimpiä ja kiinnostavimpia ihmisiä akateemisessa maailmassa, samalla kun he ovat (ilmiselvästi) kaikkein tietoisimpia uskomattoman monimutkaisesta nykyisen IT-maailman ympäristöstä. Vaikka ei ole olemassa yksinkertaista päälle/pois-kytkintä, on olemassa silti erittäin kiinnostava ja koskematon mahdollisuus akateemikoille ja kampuksen IT-työläisille jakaa ideoita ja oppia toisiltaan teknologisen tulevaisuutemme muovaamisen filosofisista ja käytännöllisistä perusteista. Viides temppu: Kutsu kampuksen IT-työntekijä kahville tai teelle ja kysy häneltä siitä mitä hän pitää suurimpina haasteina ja mahdollisuuksina kampuksen IT:lle tällä hetkellä. Ja jätäthän kysymykset printterin päivityksistä ja kännykkäappseista kotiin.

6. KOTITEHTÄVÄIDEA #2: LATAA JA TUTKI KÄYTTÄJÄDATAA

Osa tätä tehtävää on yksinkertaisesti miettiä miten toteuttaa se. Valitse mikä tahansa käyttämäsi alusta. Mieti voitko ollenkaan ladata omaa dataasi — miten paljon sitä on? missä muodossa? — ja dokumentoi kaikki mahdolliset ongelmat jotka prosessissa syntyvät. Tutki dataasi. Yllättääkö tai huolestuttaako sinua mikään tässä datassa? Onko se saavutettavassa ja järkevässä formaatissa? Haluaisitko että koko luokalla on pääsy siihen? Koko koululla? Valtiolla? Miksi tai miksi ei? Anna opiskelijoiden kirjoittaa löydöksiään ja keskustelkaa niistä. Tässä on yksi hieno ja pelottava artikkeli (ja on myös monia muita) auttamaan teitä ymmärtämään miljoonia dokumentteja arvokasta dataa jota yrityksillä teistä kaikista on.

7. KOTITEHTÄVÄIDEA #3: OMAN HENKILÖKOHTAISEN DATAN POISTAMINEN

Hurraa, olet saanut datasi käsiisi, mutta pystytkö poistamaan sitä? Ja, miten voit olla varma siitä että olet poistanut sen? Koska me pyydämme opiskelijoita täyttämään datakoneita joka päivä tehtävillä ja kurssikommunikaatiolla, tuntuu vain oikealta että me voisimme opettaa heitä myös poistamaan datan samalla kun heille opetetaan tuon kontrollin rajoitteet. Anna opiskelijoiden itse miettiä voivatko he edes — jos sitten miten — poistaa datansa tietyltä alustalta tai palvelusta ja identifioida sen haasteet, strategiat ja rajoitteet prosessissa. Esimerkiksi, kahdeksan päivän Data Detox tuntuu hyvältä (ja hallinnoitavalta) harjoitukselta liittää kirjoitus- tai tutkimustehtävään joka käsittelee kurssin aihetta. Jos opiskelijat tuppaavat pitämään datankeräyskäytänteitä väistämättöminä, muistuta heitä siitä, että American Library Association on miettinyt luovia tapoja puolustaa ja suojella omaa henkilökohtaista yksityisyyttä vuodesta 1876 nykypäivään asti. Se on tehtävissä.

8. ITSEOPISKELU

Hyvä uutinen on se, että kriittisesti riistävää, manipuloivaa, vastuutonta ja muuten kauhean teknologian kehityskulkujen vastenmielisiä puolia käsittelevien kirjojen määrä on räjähtänyt. Tarjoan muutamia ehdotuksia tässä jos et tiedä mistä aloittaa, mutta olen kiinnostunut kuulemaan niistä kirjoista mitä sinä luet. Henkilökohtaisesti odotan Shoshana Zuboffin kirjaa The Age of Surveillance Capitalism: The Fight for a Human Future at the New Frontier of Power, jonka työtä tämän aiheen piirissä voi seurata myös ”Big Other: Surveillance Capitalism and the Prospects of an Information Civilization”-teoksesta. Muita fantastisia kritiikkejä ovat Safiya Noblen Algorithms of OppressionZeynep Tufekcin Twitter and Tear Gas, ja Virginia Eubanksin Automating Inequality. Avoimen ”Unlike Us” email-listan jäsenet usein jakavat hyödyllisiä linkkejä uutisartikkeleihin ja esseisiin teknologiateollisuuden poliittisista ongelmista. Rakastan myös Nathan Schneiderin hengentuotteita ”The Joy of Slow Computing” ja Free Software Foundationin tekstiä jossa kaksi nopeaa lukuelämystä tarjoavat tärkeitä vastamalleja softan riistokäytölle.

Koulutuspuolella on tottakai loistava kriitikko Audrey Watters ja hänen Hack Education -bloginsa. Wrench in the Gears -blogi tarjoaa vatsaa vääntävää, pikkutarkkaa tutkimusta korporaatioiden koulutusmaailman kaappaamisesta teknologialla vanhemman näkökulmasta. Chris Gilliardilla on fantastinen, lyhyt teksti riistävästä teknologiasta luokkahuoneessa ja on mahdollista muodostaa myös lukupiiri kaikista aiheeseen liittyvistä artikeleista joita hän postaa Twitteriin. Zach Kaiserin lyhyt videi ”Our Program” on hieno, dystooppinen taidepätkä, joka herättää kysymyksiä akateemisen toiminnan kvantifioimisesta. C.A. Bowers esittää ekologismielisen kritiikin tietojenkäsittelystä ja koulutuksesta kirjassaan Let them Eat Data (2011ja The False Promises of the Digital Revolution (2014). Ja odotan jo syventymistä Association of Research Libraryn oppimisanalytiikan Spec Kit 360 -pakettiin, joka tutkii ”tämän hetken oppimisanalytiikan käytänteitä, sääntöjä ja eettisiä ongelmia.”

9. HERÄTÄ KAMPUKSEN MIELENKIINTO

Muuta henkiökohtainen paranoiasi valvontakapitalismista polttoaineeksi kampuksen ylittävälle dialogille, tutkimukselle, sääntöjen kehittämiselle ja yhteisön rakentamiselle. Ota yhteys kirjastonpitäjiin, digitaalisiin ihmistieteiden asiantuntijoihin, IT-työläisiin, humanisteihin ja muihin kampuksen organisaatioihin että mietittäisiin vaihtoehtoja joilla parantaa tietoisuutta näistä ongelmista, esim. lukupiirien, esitysten ja työpajojen avulla. UCLA Read Me, ”valmistuneet opiskelijat digitaalisten oikeuksien puolesta, mukaanlukien yksityisyys, turvallisuus, saavutettavuus ja aineeton vapaus kirjastoihin, arkistoihin ja informaatiotyöhön” on eräs hyvä esimerkki kampusryhmästä joka tekee tällaista työtä. Pro-tip: ei tarvitse kokea burnouttia tapahtumienjärjestämisestä jos tämä ei ole näköpiirissä nyt. Yksinkertaisesti keskustelkaa kollegoiden kanssa, se on hyvä tapa kasvattaa tietoisuutta ja solidaarisuutta näistä asioista.

10.  Kirjoita muistiin oma listasi #hassuttemput

Valvontakapitalismi voi olla varsin hienoa teknologiaa, mutta niin on myös luokkahuone jos me hakkeroimme sen oikein. Jaa omat temppusi digitaalisen riiston, valvonnan ja manipulaation vastustamiseksi koulutuksessa!!


*Lue mitä tahansa sanomalehteä. Tai lue tiivistelmäni täältä (pg. 1-6).

Jotkut näistä ideoista on kehitetty Clinton Tolleyn kanssa filosofian seminaariin #OurTech: Building the Web That We Want. Lähetä mailia (erglass at ucsd piste edu) kurssisisältöä varten jos kiinnostaa viedä ideoita pidemmälle. 

 

Lähde: hastac.org

 

]]>
/10-temppua-valvontakapitalismin-kiertamiseksi/feed/ 0
Systeemiteorian ydinajatukset löytyvät Luonnon paradigmasta /systeemiteorian-ydinajatukset-loytyvat-luonnon-paradigmasta/ /systeemiteorian-ydinajatukset-loytyvat-luonnon-paradigmasta/#respond Fri, 15 Mar 2019 11:11:44 +0000 http://kapitaali.com/?p=1146 Lue lisää ...]]>

“Ihmiset normaalisti rajaavat todellisuuden osioihin, ja niin he eivät kykene näkemään kaikkien ilmiöiden riippuvuutta toisistaan. Yhden näkeminen kaikessa ja kaiken yhdessä on läpimurto suuresta esteestä, joka rajoittaa havaintokykyämme todellisuudesta.” ~Thich Nhat Hanh

 

The Universe

Systeemiteorian ydinideat

Tämä on toinen osa esseestä, joka julkaistiin vuonna 1996 otsikolla “Systems Theory: Rediscovering Nature’s Paradigm.” Artikkelin ensimmäinen osa on täällä: Rediscovering Nature’s Paradigm, Part I. Tavoitteeni on ollut yksinkertaistaa ja tiivistää systeemiteorian tärkeät ideat. ~Christopher Chase; Fukuoka, Japan

Tässä esitetty systeemimalli postuloi, että ykseys ja luovuus ovat Universumimme perusominaisuuksia, ja että Luonnon systeemit ovat kaikkialla. Sellainen perspektiivi rohkaisee meitä ammentamaan luovien prosessien tiedostamme, ajattelemaan toimintametaforien avulla kuten urheilu, pelit, kutominen, rakentaminen, musiikki ja tanssi.

10489739_502457599885180_99425016509853008_nHenkisten traditioidemme viisaus alkaa näyttää järkevämmältä. Arvomme ja prioriteettimme voivat alkaa muuttua. Kaikki sosiaalisen ja yksilöllisen aktiviteetin alat saattavat vaikuttua perustavanlaatuisella tavalla Universumimme mallista, joka edustaa koko Kosmosta jatkuvasti avautuvana toiminnan kudoksena.

“Et ole universumiSSA, sinä OLET universumi, olennainen osa sitä. Pohjimmiltaan sinä et ole henkilö, vaan polttopiste jossa universumi tulee tietoiseksi itsestään. Mikä uskomaton ihme. ~Eckhart Tolle

Jotta voitaisiin tehdä systeemiteoria helpommaksi ymmärtää, me voimme organisoida sen kahteen erilliseen (mutta olennaisesti toisiinsa liittyvään) kategoriaan, jota voisimme kutsua Luonnollisten Systeemien Yhtenäistäviksi ja Luoviksi Ominaisuuksiksi. Jokainen sana tai idea, joka tässä on kuvattu, keskittää huomiomme eri prosesseihin tai ominaisuuksiin fyysisessä maailmassa.

Vaikka näillä konsepteilla on joillain juurensa esimoderneissa filosofioissa, ne voidaan integroida nykyaikaiseen systeemiteoriaan. Tuomalla muinaisen ja modernin viisauden yhteen, me voimme saada takaisin ymmärryksemme siitä miten universumi on rakentunut, ja miten se luo uusia muotoja.

Image

Luonnon yhtenäistävät ominaisuudet

Monet erinäiset attribuutit ja prosessit ovat tärkeässä roolissa ylläpitämässä ja yhtenäistämässä kaikkia maailmamme systeemejä. Systeemien näkökulmasta monet riippumattomat systeemit ja toistensa vastakohdat ovat itse asiassa perustavanlaatuisella tavalla toisiinsa yhteydessä. Eläimet, ekosysteemit ja globaali talous ovat kaikki YHTENÄISIÄ systeemejä.

Ne kaikki koostuvat monista vuorovaikuttavista yksilöistä, yhteisöistä ja alisysteemeistä. Systeemiteoretikot usein käyttävät termiä KOMPLEKSISUUS viittaamaan näihin mutkikkaisiin rakenteisiin ja TOISISTAAN RIIPPUVIIN verkkoihin, jotka mahdollistavat yksittäisten olentojen (tai alijärjestelmien) ja niiden ympäröivien systeemien toimia sopusointuisena kokonaisuutena.

ying yangSamanlainen idea löytyy taoistisesta yinin ja yangin käsitteestä, jossa toistensa vastakohdat kuten musta ja valkoinen esitetään toisistaan riippuvina osina jakamatonta kokonaisuutta. Tämä perustavaa laatua oleva suhtautuminen voi olla vaikeaa havaita, kun tarkastellaan maailmaa keskinäisinä toisensa poissulkevina kategorioina kuten ihmiset ja luonto, tai hyvä ja paha.

Dualistinen logiikka sulkee pois monimutkaiset riippuvuudet, jotka ovat itse asiassa olemassa jatkuvasti ympärillämme. Otetaan esimerkiksi vaikka toinen maailmansota. Ideat kommunismista, fasismista ja modernista kapitalismista perustuivat kaikki äärimmäisen kilpailulliseen luontokuvaan, jonka Charles Darwinin evoluutioteoria loi. Kansakuntamme lukittiin polarisoituun kamppailuun “sopeutumiskykyisimpien selviytymisestä.”  Kaikkien puolien johtajat olivat niin halukkaita demonisoimaan ja dominoimaan vihollistaan, että he halusivat tuhota miljoonia ihmisiä mieluummin kuin hävitä taistelun.

cosmic kidsEräs dualostosem ajattelun ohittamista asioista on perustavanlaatuinen UNIVERSAALIUS, miten me olemme osa yhtä ihmisperhettä kosmoksessa miten se on osa meitä. Jos jäljittäisit kaikkien kehosi koostavien molekyylien, atomien ja energian historian, havaitsisit että koostut samoista elementeistä kuin kukat, meret, dinosaurukset, meteoriitit, auringot ja aiemmat tähdet. Jokainen meistä on myös mukana monissa ihmissysteemeissä kuten kansakunnat, perheet, koulutusjärjestelmät, työpaikat, kaupungit ja globaali talous.

Toinen luonnollisten systeemine olennainen ominaisuus on, että ne ovat ITSEORGANISOITUVIA. Eli, monet eri osat, joista systeemi koostuu, järjestävät itsensä koherenteiksi rakenteiksi, kuvioiksi, toiminnoiksi ja muodoiksi. Tämä pätee sekä eläviin että ei-eläviin järjestelmiin. Lumihiutaleet, planeetat, aivot, joet, kylät ja katujengit ovat kaikki itseorganisoituvia.

Golden Ratio MonaItseorganisoituvat järjestelmät usein ylläpitävät rakennettaan luomalla tasapainotiloja sekä DYNAAMISEN TASAPAINON. Eli, yhtenäiset järjestelmät ja organismit ylläpidetään jatkuvan regeneraation ja itsensä uusintamisen prosessin avulla, rytmisen liikkeen, kuviorakenteen ja syklisen muutoksen tasapainotoimilla. Maapallo pyörii auringon ympäri, Kuu pyörii Maan ympäri. Sääkuviot hajottavat energiaa ja kuljettavat vettä maanpinnan yli johdonmukaisina liikkeinä.

Dynaamisesti organisoituja systeemejä, kuten ihmiskeho tai talous, nimitetään joskus AVOIMIKSI SYSTEEMEIKSI koska ne jatkuvasti keräävät uusia elementtejä (ylläpitääkseen rakennettaan) ja sitten palauttavat ne ympäristöönsä. Orgaaninen riippuvuus on eräs keskeisistä oivalluksista, jonka sanansaattajana moderni ekologialiike toimii. Kun me kaadamme saasteita jokiimme, se tulee meille takaisin merenelävissä joita syömme.

Luonnon systeemeihin liittyvä ominaisuus on ORGAANINEN KESKEISYYS. Luovat järjestelmät, jotka ylläpitävät rakenteitaan, ovat usein keskitettyjä ja tietyn paikan, kuvion, tarkoituksen tai tavoitteen yhtenäistämiä. Muusikot aikovat luoda ja esittää lauluja. Heimokylä keskittyy tulevaisuuteen ja sen lasten hyvinvointiin.

fractal-cells_aliveJotta monimutkaiset yhteisöt tai organismit voisivat kukoistaa, niiden tulee arvostaa kaikkia jäseniään ja alijärjestelmiään. Tämä voi kuulostaa oudolta johtuen meidän taipumuksestamme ajatella ”keskuksia” geometrisella tavalla, pisteinä ympyrän keskellä.  Mutta luonto on järjestäytynyt ekologisesti ja orgaanisesti, rakenteiden pinnoille ja sisälle, joissa on ”keskuksia” monikkomerkityksessä, mitä William James kuvaa Pluralistiseksi Universumiksi.

Monimutkaiset modernien yhteiskuntien sosiaaliset ongelmat saattavat olla perua tavastamme miten yhteiskunnalliset instituutiomme antavat enemmän arvoa joillekin ihmisille kuin toisille. Perhe, kansakunta tai instituutio joka ei keskity kaikkiin jäseniinsä yhtä paljoa ei tulisi yllättyä, jos jotkut niistä jäsenistä eivät enää priorisoi itsensä tai ympäristönsä hyvinvointia kovinkaan korkealle.

EmptyCupPrinciple84ChasezNäihin ideoihin liittyy RAKENTEELLISEN TILAN käsite. Tämä idea perustuu Taoistiseen ja Zen-käsitteeseen tilasta tai tyhjyydestä (jota voisimme myös nimittää TYHJÄN KUPIN PERIAATTEEKSI). Tila tässä nähdään hyvin strukturoituna paikkana joka kutsuu osallistumaan, joka tarjoaa tilan ihmissuhteille, ja tukee luovaa kehitystä. Tämä eroaa merkittävästi tavallisesta länsimaisesta tilan käsityksestä tyhjiönä, yksinäisenä paikkana joka meidän tulee täyttää.

 

Suurin osa luonnon systeemeistä tarjoaa strukturoidun tilan muille systeemeille niiden sisällä. Maapallon pinta tarjoaa ympäristön, joka on ideaalisesti soveltuva elämän kehitykselle. Lokaalit ekosysteemit tarjotavat nichejä monille eri eliölajeille. Ihmisyhteisöt kukoistavat niiden tarjotessa mahdollisuuksia jäsenilleen osallistua ja kontribuoida luovasti. Hieno taide, tiede, kirjallisuus, musiikki ja koulutus antavat tilaa sisäiselle yksilöiden maailmalle, joka pyrkii herättelemään mielikuvitustamme ja tunteitamme, jättäen tilaa sieluillemme.

Toinen ominaisuus, joka auttaa ylläpitämään organisaatioiden ykseyttä on TIETOVIRTA, kommunikaatioprosessit jotka linkittävät riippumattomat struktuurit luonnossa. Elävät järjestelmät kuten me itse luotamme jatkuvaan aistitiedon virtaan sisäisten prosessien pyörittämisessä, liikumme ja opimme ympäristöstämme. Aistiemme avulla olemme intiimisti yhteydessä paikalliseen ympäristöömme.

c3406ace832d17ea963c3f757a6da540Vehreässä luonnossa kävely on huikeaa ottaen huomioon kaiken sen informaation virran joka ympärillämme on. Kukat ja puut päästävät geneettistä informaatiota siitepölyn avulla, kun taas tuoksut ja värit signaloivat hyönteisille, että maukasta nektaria tai hedelmiä on saatavilla. Mehiläiset pörräävät, palaten pesäänsä kommunikoimaan suuntia herkullisille apajille. Linnut huhuilevat paria tai varoittavat lähestyvistä vaaroista. Tuhannet hyönteiset kommunikoivat ruohon alla kemiallisilla signaaleilla joita me emme haista. Ympäröivässä maailmassamme Luonto “puhuu” jatkuvasti.

Me ihmiset olemme vieneet tämän taidon uudelle tasolle kyvyllämme kommunikoida ja esittää informaatiota puhuttujen kielien ja kirjoitettujen symbolien avulla. Nämä työkalut ovat sallineet lukutaitoisten yhteiskuntien siirtää monimutkaista tietoa toisilleen ja tuleville sukupolville (paljon samalla tavoin kuin DNA kytkee kehomme menneisiin sukupolviin). Tämä auttaa selittämään modernin sivilisaation suuren monimutkaisuuden, ja kaikki ihmeelliset teknologiat.

Me saatamme huijata itseämme, kuitenkin, jos me luulemme että työkalumme (ja kirjamme) jollain tavalla osoittavat sen, että olemme luontoa välkympiä. Me olemme olennainen osa luontoa, universumin yksi uudemmista ilmaisuista joka keksi DNA-koodauksen ja neuraalijärjestelmät puoli miljardia vuotta sitten. Luonto tarjoaa meille elävän viisauden kirjaston josta oppia, maailma joka usein “puhuu” meille, jos me vain kuuntelemme tarkkaan.

Niinkuin eräs Amerikan intiaanijohtaja asian ilmaisi, “Tiedätkö, jos otat kaikki teidän kirjanne, asetat ne auringon alle, ja annat lumen ja sateen ja hyönteisten työstää niitä jonkin aikaa, mitään ei jää jäljelle. Mutta Suuri Henki on antanut sinulle ja minulle mahdollisuuden opiskella luonnon yliopistossa metsiä, jokia, vuoria ja eläimiä joihin me kuulumme.”

Luonnon luovat ominaisuudet

397825_304721952992080_1098340286_nVaikka universumin yhtenäistävät prosessit kytkevätkin erillisiä elementtejä yhteen, luonnon luovat ominaisuudet auttavat jatkuvasti tuomaan uusia asioita maailmaan. Kaikkein alkeellisin esimerkki tästä luovasta prosessista on  ITSENSÄ RAKENTAMINEN, termi jota biologit joskus käyttävät kuvaamaan fyysistä kasvua ja orgaanisten systeemien kehittymistä. Pitkään ja rikkaaseen evolutionaariseen historiaan perustuvana, jokaisen kasvin ja eläimen täytyy kasvattaa oma kehorakenne. Tätä vastoin ihmistyökalut ja koneet rakennetaan, joku ulkopuolinen on ne tehnyt sen sijaan että ne kasvattaisivat itse itsensä.

Monet orgaaniset tähän mennessä mainitut systeemit ovat niin uskomattoman innovatiivisia ja luovia, että nykyinen kulttuuriparadigma ei tunnusta sitä. Jotkut toistuvista ongelmista, joita läntiset yhteiskunnat ovat luoneet, voi olla perua oletuksestamme että luonnollinen maailma olisi ulkoapäin rakennettu, paljon kuin kone tai keraaminen astia.

Käytän termiä LUOVA JÄRJESTELMÄ viittaamaan mihin tahansa systeemiin joka muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden ja saa aikaan uusia asioita. Toivoisin että termi kuten tämä auttaa meitä transformoimaan kulttuurimme varsin rajoittuneet luovuuden käsitteet. Se tunnustaa, että luovat prosessit ja järjestelmien ominaisuudet ovat yhteisiä yksittäisille artisteille, kulttuuriyhteisöille ja lopulle luonnolliselle maailmalle. Se avaa silmämme menetelmille joilla universumi on kehittänyt ja kehittynyt monimukaisia rakenteita ajan mittaan.

45716_612868992078267_485610238_nLuovien järjestelmien eniten käyttämä luovuuden menetelmä on monella tapaa samanlainen kuin mitä Darwin kuvaa evoluutioteoriassaan. Ensin systeemin komponentit luovat suuren määrän variaatioita. Seuraavaksi toiset komponentit tai prosessit systeemissä (tai ympäröivissä systeemeissä joihin se osallistuu) valitsevat tai palkitsevat muodon, rakennelman tai kuvion joka parhaiten ”sopii” sekä systeemiin että sen ympäristöön kokonaisuutena.

Perheet, yhteiskunnat ja innovatiiviset organisaatiot (kuten Toyota tai NASA) tuottavat asioita tällä tavoin, kokeilemalla ja tarkkaan valitsemalla ne toimet jotka toimivat parhaiten. Vaikka tämä luovuuden idea pohjaakin Darwinin ajatuksiin, se asettaa ne myös laajempaan kontekstiin. Satunnaiselta ja tuhoavilta näyttävät evoluution toimet voidaan nähdä osana itseorganisoituvaa luovaa prosessia joka toimii monilla kosmoksen eri tasoilla.

1014043_610248005673699_1692193082_nKuten Gregory Bateson on osoittanut (kirjassaan Mind and Nature), ihmisen oppimiseen usein liittyy tämänkaltainen prosessi- Aina kun me yritämme ensin kehittää uutta kykyä (kuten kävely, puhe tai soittimen soittaminen), me aloitamme kokeilemalla monia asioita jotka eivät toimi. Sitten me valitsemme ne tietyt toimet joista tulee palkkiota (joko positiivisina emootioina, sosiaalisena ylistyksenä, jne.) ja jatkamme niiden käyttöä tulevaisuudessa. Luovuus ei täten ole harvinainen ominaisuus jota on olemassa vain joillain tietyillä, se on yleinen prosessi joka vaatii interaktiota systeemien ja niiden ympäristöjen välillä.

Tämä luovuuden käsite liittyy kreikkalaiseen SYNERGIAN käsitteeseen, ideaan siitä että yksittäiset metodit tai osat itsessään eivät voi olla sama kuin mitä saadaan aikaan näiden tehdessä yhteistyötä. Modernit systeemiteoreetikot kutsuvat tämänkaltaista toimintaa EPÄLINEAARISEKSI DYNAMIIKAKSI. Se mitä se tarkoittaa on, että eri osat systeemissä tai rakenteessa työskentelevät yhdessä tavalla jota ei voida määrittää tai selittää perinteisellä lineaarisella “1+1=2” logiikalla.

Useat elokuvat (kuten Apollo 13 tai Schindlerin Lista) sekä muusikot (kuten Beatles) ovat hyviä esimerkkejä epälineaarisesta dynamiikasta ja synergiasta. Ne näyttävät meille miten suuret luovuuden tasot usein tarkoittavat monien yksilöiden työskentelemistä yhdessä samaan aikaan.

UniversalDreamer2Kaiken luovan toiminnan alla sijaitsee ilmiö nimeltä LIIKE, ja se seikka että kosmoksemme on systeemien virtaava verkosto joka on mukana MUUTOKSEN prosessissa. Tämä universaali liike saa tilapäisiä muotoja (kuten atomit, solut, tähdet, linnut, sivilisaatiot jne.), kun se organisoidaan vakaiksi kuvioiksi tai sykleiksi. Kun nämä hajoavat, me havaitsemme disorganisaatiota ja kaaosta, kunnes elementit uudelleenorganisoituvat jälleen uusiksi kuvioiksi, tai absorboituvat osaksi toista järjestelmää.

Systeemiteoreetikko Donald Ford kuvaa tätä muutosprosessia termillä “Organization-Disorganization-Reorganization.” Se on systeemimuutoksen peruskuvio universumissamme, joka soveltuu niin sivilisaatioihin ja ekosysteemeihin, kuin vesiputouksiin, ihmissuhteisiin ja oppimiseenkin.

Monissa kulttuureissa tämä muutosprosessi on esitetty myyttisten ideoiden ja uskonnollisten kuvien kautta, kuten kiinalainen lohikäärme, tai hindujen tuhon jumala Shiva. Hindulaisessa ja taolaisessa filosofiassa sekä kaaos että järjestys nähdään yhtenäisinä universaalin liikkeen aspekteina, jossa uusia rakenteita jatkuvasti syntyy, hajoaa ja uudelleenorganisoituu.

Valitettavasti se luonnon malli, joka nykyään on länsimaisessa tieteessä valloillaan, on varsin yksipuolinen. Se painottaa kaaoksen, tai entropia, roolia maailmassa ympärillämme. Kosmostamme pidetään termodynamiikan toisen pääsäännön hallitsemana, joka sanoo että universumin kokonaisjärjestys on aina pienenevä. Tämä jättää huomiotta juuri mainitut muutoskuviot. Se myös jättää huomiotta ENERGIANKÄYTÖN prosessit luovien itseorganisoituvien järjestelmien tapauksessa, miten ne transformoivat kaaosta ja käyttävät energiaa.

Otetaan esimerkiksi vaikka elämä planeetallamme. Kasvit ja eläimet ovat olemassa auringon tuottaman entropian ansiosta, joka päästää vapaata energiaa fotoneina sen kasatessa raskaampia aineita ytimeensä. Alempana esitetty diagrammi näyttää miten monimutkaiset ja toisistaan riippuvat systeemien verkostot sieppaavat tätä energiaa ja käyttävät sitä elävöittämään kaikkea elämää planeetallamme. Elävät olennot käyvät aurinkovoimalla, ympärillämme olevassa kaaoksessa ja energiassa.

solar animating life

Johtuen kompleksien systeemien toisistaan riippuvasta ja dynaamisesta luonteesta,  muutos tai tapahtuma yhdessä systeemissä voi heijastua ympäröiviin systeemeihin. Tätä nimitetään myös PERHOS-EFEKTIKSI alalla nimeltään KAAOSTEORIA, joka on idea siitä että perhosen siivet voivat käynnistää sarjan tapahtumia, jotka lopulta muuttavat sääkuvioita toisella puolella maapalloa.

Me näemme tämän dynamiikan jatkuvasti toteutuvan ympäröivässä maailmassamme, jossa pienet teot saavat aikaan tapahtumaketjuja joilla on suuri vaikutus. Kaksi tuhatta vuotta sitten juutalainen mies nimeltään Jeshua opetti rakkaudesta. Hänen sanansa ovat heijastuneet kulttuureihin ympäri maailmaa. Viisi sataa vuotta aiemmin kiinalainen oppinut Lao Tsu, Tao te Chingin päämiehiä, vaali holistisia ideoita luonnon leviämisestä muualle hitaasti, mutta erittäin vaikutusvaltaisina aaltoina.

DanceCap2Modernin ajan esimerkit olisivat globaali finanssikriisi, jonka sai aikaan epäviisaat huonolaatuiset asuntolainat, taikka ilmastonmuutos jossa napajäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Pienten tekojen aikaansaama potentiaalinen kaaos on teema monissa elokuvissa, kuten Jurassic Park, Terminator-sarja ja Paluu tulevaisuuteen. Tapahtumien potentiaaleilla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia, ja se tarkoittaa elämälle ennalta-arvaamattomuutta, sitä että pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus.

Kaksi tärkeämpää luovien systeemien ominaisuutta ovat AUTONOMIA ja OSALLISUUS. Kompleksit luonnon järjestelmät usein omaavat suuria määriä sekä vapautta että toisistaan riippuvuutta. Itsenäiset struktuurit ovat jossain määrin autonomisia, ja kuitenkin niiden tulee toimia tiettyjen rajojen sisällä, sovittuen ympäristöönsä kokonaisuutena, tukien suurempia järjestelmiä jonka osa ne ovat.

Ihmisen ruoansulatus ja lisääntymiselimistö toimivat erillään, mutta molemmat tukevat ja osallistuvat yksittäisen olennon elämään. Yksittäisellä eläimellä on paljon autonomiaa, mutta se ottaa osaa myös sosiaalisiin ryhmiin ja ekosysteemeihin. Se mitä me yleisesti nimitämme ”syöväksi” viittaa ryhmään soluja, jotka toimivat autonomisesti, ilman että ne osallistuvat vastuullisina elämään suuremmassa yhteisössä.

two paradigmsDynamiikka luovassa ja yhtenäistävässä prosessissa usein synnyttää tiettyjä emergenttejä ominaisuuksia monimutkaisissa järjestelmissä. Esimerkiksi, luonnon luomuksilla on usein POTENTIAALI optimaaliseen tasapainoon, kehitykseen tai toimintaan. Planeetallamme on potentiaalia kehittyä ja tukea elämää.

Eläinten fyysisillä kehoilla on terveyspotentiaali ja vapaus taudeista. Siemenet ovat potentiaalisia puita. Suurimmalla osalla ihmisistä on potentiaali kehittää monimutkaisia taitoja taiteessa, musiikissa, matematiikassa ja kielissä. Kun näitä potentiaaleja ei valjasteta käyttöön, se johtuu enemmän ympäristön tuen ja mahdollisuuksien puutteesta kuin mistään mahdollisuuksien puutteesta omassa itsessä.

benefici_del_tai_chiPotentiaalisuuden idea on tärkeä, koska se kannustaa meitä keskittymään luonnon onnistumisiin, rakenteisiin ja kykyihin jotka ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana. Ideat ehjäisevästä hoidosta ja holistisesta lääketieteestä ovat keskittyneet tukemaan kehon luonnollista kykyä ylläpitää sen tervettä toimintaa (sitä mitä lääkäri Andrew Weil on kutsunut parantavaksi systeemiksi).

Edistysmieliset koulutusohjelmat pyrkivät työskentelemään lasten synnynnäisen uteliaisuuden, kestävyyden, luovuuden, nautinnon ja oppimisen kanssa. On usein paljon helpompaa ja tehokkaampaa vaalia sitä millä on potentiaali kuin yrittää korjata tilannetta sen jälkeen kun jotain on laiminlyöty.

1014110_593540464011120_37075196_nTähän ideaan liittyy SOPEUTUMISKYKY, systeemin potentiaalinen kyky muuttua, säätää senkaavoja sisäisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin. Tutkijat, jotka tutkivat luovia järjestelmiä (kuten biosfääriä tai taloutta) usein viittaavat niihin KOMPLEKSEINA SOPEUTUVINA JÄRJESTELMINÄ. Aivojen kaltaiset struktuurit ovat olemassa, koska ne eritkoistuvat kyvyssään sopeutua jatkuvaan muutokseen henkilökohtaisissa tarpeissa tai ympäristön olosuhteissa. Yhteiskunnalliset instituutiomme kohtaavat tällä hetkellä haasteita itsensä sopeuttamiseksi luovalla tavalla, päästääkseen irti vanhentuneista metodeista ja “sopiakseen” niihin ihmisiin joita ne palvelevat.

Kuten suurin osa luonnon systeemeistä, omilla instituutioillamme on kyky ITSE-TRANSFORMAATIOON — siirtyä pois nykyisistä kuvioista ja tilanteista. Jotkut olennot kykenevät nousemaan omien fyysisten identiteettiensä yli, kuten nuijapäät tai perhosen toukat. Ihmislapset jatkuvasti liikkuvat yhden strukturaalisen identiteetin yli toiseen. Luonnossa harva kaava on kiveen hakattu. Itse asiassa, evoluutio ja transformaatio voivat olla ainoa tapa dynaamisille itseorganisoituville systeemeille ylläpitää itseään ajan mittaan.

Viimeinen konsepti jonka esitän tässä on SAMANLOPPUISUUS. Idea tässä on, että sama lopputila tai olosuhte voidaan saavuttaa käyttäen monia erilaisia metodeja, joissa systeemit tai yksilöt aloittavat eri sijainneista tai positioista. Me näemme tämän luonnossa, siinä mitä kutsutaan rinnakkaisevoluutioksi. Kotkat, ihmiset ja sudenkorennot ovat kaikki kehittäneet kyvyn seilata liitää itsenäisesti, jokainen eri menetelmällä.

582384_550484314983402_348220024_nKoulutuslaitoksen tai hallinnon ihmisille on tärkeää tunnustaa samanloppuisuuden periaate. Koska kaksi eri lasta, yhteisöä tai kansakuntaa eivät koskaan kulje samaa parasta polkua opintiellään, talouskehityksessään tai rauhanprosesseissaan, nämä saattavat vaihdella suurestikin. Valitettavasti monet poliittiset ja koulutusinstituutiot usein olettavat, että on vain yksi ja ainoa paras polku jota kaikkien tulee kulkea. Ne, joiden taustat tai kokemukset eivät “sovi” dominanttiin lähestymistapaan, saattavat jäädä ilman mahdollisuuksia, tukea ja kokemuksia joita tarvitaan käyttäytymisen muuttamiseen, itsensä kehittämiseen ja oppimiseen.

“Sinä olet Universumin lapsi, et yhtään vähempiarvoisempi kuin puut ja tähdet; sinulla on oikeus olla täällä… Pidä sielusi rauha. Kaiken tuon huiputuksen, raadannan ja rikkoutuneiden unelmien keskellä; se on silti kaunis maailma.  ~ Max Ehrmann (Desiderata, 1927)

Luonnon paradigman keksiminen uudelleen

Tällä hetkellä kehomme solut pörisevät aktiviteetista, ylläpitäen elämän prosesseja. Samalla tavoin kaupunkimme, firmamme ja yhteisömme jatkuvasti ylläpitävät ja luovat itsensä uudelleen. Kaikki ympärillämme, Luonnossa asuva luova tietoisuus tarkkailee lukemattomista näkökulmista — maistaen, koskien, liikkuen ja aistien tätä moniulotteista maailmaa jossa elämme.

10251957_459510047513269_18129647317513246_nMeidän päästäessä irti mekaanisen ajan rajoittuneista ajatusmalleista me tulemme tietoiseksi Kosmisesta Läsnäolosta joka ympäröi maailmaa ja läpäisee sen. Nykykokemukseemme keskittyneitä voimme alkaa havaita sen miten ajatuksemme ja tunteemme heräävät ja järjestäytyvät itsekseen. Alamme tunnustaa miten sisäisten ja ulkoisten olosuhteiden jatkuva tanssi herättää tämän kokemusmaailman eloon, tämän uniikin position jokaisessa meissä jossa sijaitsemme Universaalin Luomakunnan kentissä.

Hämähäkki, kissa, tietä ylittävä lapsi äitinsä kättä pidellen… jokaisessa meissä on sisäinen elämä joka on yhtä monimutkainen ja luova kuin laajempi Universumi joka meille on antanut elämän. Ulospäin kytkeytyen Kaikkeuden tanssissa me otamme osaa äänten ja kuvien leikkiin joka meitä ympäröi, maailman paikallisiin rytmeihin. Sisäinen singulariteettimme alkaa liikkua tahdissa vuorten ja lintujen kanssa…. olemme tervetulleita kotiin.

~ Christopher Chase ~
Creative Systems Thinking

Esseen ensimmäinen osa täällä: Rediscovering Nature’s Paradigm, Part I.
Teksti on vuoden 1996 artikkelista: “Systems Theory: Rediscovering Nature’s Paradigm” Kokonainen PDF-tiedosto ladattavissa täältä

“The Earth is alive and contains the knowledge you seek. It is your consciousness that determines what it reveals. How to access this knowledge? And where are the keys to open it and make it yours? The Earth speaks. Love her, honor and respect her and she will reveal her secrets.” —Barbara Marciniak

“You don’t need to do anything, because if you see yourself in the correct way, you are all as much extraordinary phenomena of nature as trees, clouds, the patterns in running water, the flickering of fire, the arrangement of the stars, and the form of a galaxy. You are all just like that, and there is nothing wrong with you at all.”     ~ Alan Watts ~

10513455_502706996526907_5936773499849797750_n

]]>
/systeemiteorian-ydinajatukset-loytyvat-luonnon-paradigmasta/feed/ 0
Zeitgeist Addendum /zeitgeist-addendum/ /zeitgeist-addendum/#respond Sun, 25 Nov 2018 11:11:46 +0000 http://kapitaali.com/?p=1246 Lue lisää ...]]>

ZEITGEIST: ADDENDUM

– Transkriptio –

Osa 1:

“Vanhat vetoomukset rotuun, seksuaaliseen ja uskonnolliseen sovinismiin, raivokkaaseen nationalistiseen tunteen paloon alkavat muuttua toimimattomiksi.” ”…se kuka minä olen ja olenko minä hyvä tai huono, tai saavutanko jotain tai ei, kaikki tuo on opittua.” “Se on vain huviajelu… ja me voimme muuttaa sen koska tahansa. Se on vain valinta. Ei vaivaa, ei työtä, ei työpaikkaa, ei rahan säästämistä….” “…tajutaksemme että meillä oli koko homma väärin päin, homman nimi oli tajuta se mitä jo olin.” “Me tarkoitimme sitä miten tärkeää on saada aikaan ihmismielen radikaali vallankumous. Kriisi on tietoisuuden kriisi. Kriisi joka ei voi enää hyväksyä vanhoja normeja, vanhoja malleja, muinaisia traditioita. Ja, ottaen huomioon sen mitä maailma on nyt, kaikessa kurjuudessaan, konflikteissaan, tuhoisassa brutaaliudessaan, aggressiossaan, ja niin edelleen, ihminen on edelleen sitä mitä hän oli. Hän on edelleen brutaali, väkivaltainen, aggressiivinen, ahne, kilpaileva — ja hän on rakentanut yhteiskunnan näiden mukaan.

[ ZEITGEIST ADDENDUM ]

[ “Ei ole mikään terveyden mitta olla hyvin sopeutunut perustavanlaatuisesti sairaaseen yhteiskuntaan” -J. Krishnamurti ]

Nyky-yhteiskunta koostuu joukosta instituutioita… poliittisista instituutioista, laki-instituutioista, uskonnollisista instituutioista… sosiaaliluokkien instituutioihin, perhearvoihin ja työn erikoistumiseen. On selvää, että näiden perinteisten rakenteiden perimmäinen vaikutus on muokannut ymmärrystämme ja perspektiivejämme…

Kyllä, kaikista instituutioista, joihin olemme syntyneet, jotka meitä ohjaavat ja joille meidät on ehdollistettu, ei tunnu olevan järjestelmää joka otetaan yhtä annettuna ja ymmärretään yhtä väärin… kuin rahajärjestelmä. Lähes uskonnolliset mittasuhteet saanut vakiintunut rahalaitos on olemassa eräänä kyseenalaistamattomimpana uskonnon muotona joka on olemassa. Miten raha luodaan, politiikka jolla sitä hallinnoidaan ja miten se todella vaikuttaa yhteiskuntaan ovat väestön suuren enemmistön rekisteröimättömiä etuja.

Maailmassa jossa 1% kansasta omistaa 50% maailman vauraudesta… maailmassa jossa 34 tuhatta lasta kuolee joka päivä köyhyyteen ja ehkäistäviin tauteihin, ja jossa 50% maailman populaatiosta elää alle 2 dollarilla päivässä… yksi asia on varmaa:

Jokin on todella pielessä.

Ja olitpa sitten tietoinen tästä tai et, kaikkien vakiintuneiden instituutioidemme ja täten myös yhteiskunnan itsensä elimistö on raha. Täten tämän rahapolitiikan instituution ymmärtäminen on kriittistä jos haluaa ymmärtää miksi elämämme on sellaista kuin se on. Valitettavasti, taloustiedettä tarkastellaan usein hämmentyneenä ja tylsistyneenä. Jatkuva virta rahoituksellista jargonia yhdistettynä kuumottavaan matematiikkaan nopeasti ajaa ihmiset pois yrittämästä ymmärtää sitä. Fakta on kuitenkin se, että rahoitusjärjestelmään liittyvä monimutkaisuus on pelkkä naamio, joka on suunniteltu piilottamaan eräs kaikkein yhteiskunnallisesti halvaannuttavimmista rakenteista, jota ihmiskunta on koskaan sietänyt.

[OSA 1. “Kukaan ei ole niin toivottomasti orjuutettu kuin ne jotka väärin perustein uskovat olevansa vapaita.”-Johann Wolfgang von Goethe-1749-1832]

Joitain vuosia sitten, USA:n keskuspankki, Federal Reserve, tuotti dokumentin nimeltä “Modern Money Mechanics”. Tämä julkaisu kuvasi yksityiskohtaisesti rahan luonnin institutionalisoidun käytännön, niin kuin Federal Reserve ja sen tukema globaali kaupallisten pankkien verkosto toimii. Avaussivulla dokumentti kertoo tavoitteensa: “Tämän kirjasen tavoite on kuvata rahan luonnin perusprosessit vähimmäisvarantopankkijärjestelmässä”. Sitten se siirtyi kuvaamaan tätä ”vähimmäisvarantojärjestelmää” erilaisella pankkiterminologialla. Käännettynä tämä kuuluu jotenkin seuraavasti:

USA:n hallitus päättää että se tarvitsee rahaa, joten se ottaa yhteyttä Federal Reserveen, ja pyytää, sanoisimmeko, 10 miljardia dollaria. FED vastaa sanoen ”toki… me ostamme 10 miljardia hallituksen velkakirjoina teiltä.”

Joten hallitus ottaa sitten palan paperia, painaa siihen virallisen näköisiä kuvioita, ja kutsuu niitä ”Valtion velkasitoumuksiksi”. Sitten se antaa arvon näille velkakirjoille 10 miljardin dollarin edestä, ja lähettää ne FEDille. Vastauksena FEDin tyypit ottavat esiin vaikuttavan näköisiä paperinpaloja, tällä kertaa nimeltään ‘Keskuspankkiraha’… myös kymmenen miljardin arvon edestä.

FED sitten ottaa nämä rahat ja vaihtaa ne velkakirjoihin. Kun tämä vaihto on tehty, hallitus sitten kiikuttaa 10 miljardia keskuspankkirahaa ja tallettaa ne pankkitilille… ja tuon talletuksen kautta paperilapuista tulee virallisesti ”laillinen maksuväline”, mikä kasvattaa USA:n rahamäärää 10 miljardilla dollarilla.

Ja siinä se on… 10 miljardia uutta rahaa on luotu. Totta kai, tämä esimerkki on yleistys, sillä, todellisuudessa, tämä transaktio tapahtuisi elektronisesti, ilman että paperia käytettäisiin ollenkaan. Itse asiassa vain 3% USA:n rahavarannosta on olemassa fyysisenä valuuttana. Loput 97% on olemassa vain tietokoneiden sisällä.

No, hallituksen velkakirjat ovat suunniteltu velkainstrumenteiksi ja kun FED ostaa näistä velkakirjoja, rahalla jonka se on luonut tyhjästä, hallitus lupaa maksaa nuo rahat takaisin FEDille.

Toisin sanoen… raha luotiin tyhjästä. Tämä jäätävä paradoksi siitä miten raha, tai arvo, voidaan luoda velaksi, eli velvoitteeksi, muuttuu selkeämmäksi tämän harjoituksen edetessä.

Joten vaihtotapahtuma on tehty ja nyt 10 miljardia on kaupallisen pankin tilillä. Tässä kohtaa homma muuttuu mielenkiintoiseksi, sillä FEDin käytäntö on, että tuo 10 miljardia dollaria talletuksia yhtäkkiä muuttuu osaksi pankin reservejä, aivan niinkuin kaikki muutkin talletukset. Ja koskien reservivaatimusta, niinkuin Modern Money Mechanicsissa on esitetty: Pankin tulee säilyttää laillisesti vaaditut reservit, yhteensä vaadittu prosenttiosuus kaikista talletuksista. Sitten se määrittää tämän esittämällä: nykysäännösten mukaan reservivaatimus suurimmalle osalle tilejä on 10%.

Tämä tarkoittaa, että kymmenen miljardin dollarin talletuksella 10% eli 1 miljardi pidetään vaadittuina reserveinä, kun loput 9 miljardia tulkitaan ylimääräisiksi reserveiksi ja niitä voidaan käyttää uusien lainojen antamiseen.

On loogista olettaa, että tämä 9 miljardia käytännössä tulee olemassaolevasta 10 miljardin talletuksesta. Kuitenkaan tämä ei pidä paikkaansa. Se mitä tapahtuu on että 9 miljardia luodaan yksinkertaisesti tyhjästä, olemassaolevan 10 miljardin dollarin talletuksen päälle. Tällä tavoin rahamäärä laajenee. Kuten Modern Money Mechanicsissa kerrotaan: ”totta kai, ne (pankit) eivät oikeasti anna lainoja rahasta jonka he saavat talletuksina. Jos ne tekisivät niin, yhtään lisää rahaa ei luotaisi. Kun ne luovat lainoja, ne hyväksyvät velkasitoumuksia (lainasopimuksia) vaihdossa luotosta (raha) lainaajan pankkitilille.”

Toisin sanoen, 9 miljardia voidaan luoda tyhjästä, yksinkertaisesti koska on tarve sellaiselle lainalle, ja 10 miljardia löytyy talletuksina kattamaan reservivaatimus. Oletetaan nyt, että joku kävelee pankkiin ja lainaa saatavilla olevat 9 miljardia dollaria. He todennäköisesti laittavat rahat pankkiin omalle tililleen. Prosessi silloin toistuu, sillä tuo talletus muuttuu osaksi reservejä pankissa. 10% otetaan sivuun ja 90% 9 miljardista, 8.1 miljardia, on nyt saatavilla uusiin lainoihin. Ja, totta kai, tuo 8.1 voidaan lainata ja tallettaa uudelleen, joka luo seuraavat 7.2 miljardia, 6.5 miljardia, 5.9 miljardia jne. Tämä talletus-rahanluonti-laina -sykli voi periaatteessa jatkua äärettömyyteen… keskimääräinen matemaattinen määrä on noin 90 miljardia dollaria luotua rahaa, joka voidaan luoda alkuperäisen 10 miljardin päälle. Toisin sanoen, jokaista talletusta kohden joka pankkijärjestelmään laitetaan sisään, noin 9 kertaa voidaan luoda tyhjästä.

[Bank of American mainos]

Jotta ymmärtäisimme sitä miten rahaa luodaan tässä vähimmäisvarantojärjestelmässä, looginen, mutta silti hämärä kysymys tulee mieleen:

Mikä antaa tälle uudelle luodulle rahalle arvonsa?
Vastaus: Se raha joka on jo olemassa.

Uusi raha pääasiallisesti varastaa arvoa olemassaolevalta rahalta… kun kokonaisrahamäärä kasvaa, huolimatta tuotteiden ja palvelujen kysynnästä, ja, hinnat nousevat tarjonnan ja kysynnän löytäessä tasapainon, tämä pienentää jokaisen yksittäisen dollarin ostovoimaa. Tähän yleensä viitataan ”inflaationa” ja inflaatio on olennaisesti kansaa verottava piilovero.

(Ron Paul) : “… se neuvo minkä yleensä saat, on inflatoida valuuttaa. He eivät sano heikennä valuuttaa, he eivät sano devalvoi valuuttaa, he eivät sano huijaa kansalta säästöt, he eivät sano laske korkoja. Todellinen kusetus on se kun me vääristämme rahan arvoa, kun me luomme rahaa tyhjästä, meillä ei ole yhtään säästöjä ja kuitenkin on olemassa niinkutsuttua pääomaa… joten kysymykseni tiivistyy tähän — miten ihmeessä me voimme odottaa ratkaisevamme inflaation ongelman — joka on rahamäärän kasvua — lisäämällä inflaatiota?”

Tietenkään ei voi. Vähimmäisvarantojärjestelmän rahanlaajennus on luonnostaan inflationaarinen. Rahamäärän laajeneminen ilman että tuotteiden ja palveluiden määrä taloudessa kasvaa samassa suhteessa heikentää aina valuuttaa.

Itse asiassa nopea vilkaisu USA:n dollarin historiallisiin arvoihin suhteessa rahan määrään kertoo tämän pointin selvästi, sillä käänteinen suhde on ilmiselvä. Yksi dollari vuonna 1913 vaati 21.60 dollaria vuonna 2007 ollakseen samassa arvossa… se on 96% devaluaatio (1994% kumulatiivinen inflaatio) siitä kun FED on syntynyt.

Jos tämä luonnollisen ja jatkuvan inflaation todellisuus tuntuu absurdilta ja taloudellisesti itsetuhoiselta… pidä kiinni tuosta ajatuksesta, sillä absurdius on aliarviointia siinä suhteessa miten rahoitusjärjestelmämme todella toimii.

Sillä rahoitusjärjestelmämme raha on velkaa ja velka on rahaa. Tässä on kaavio USA:n rahamäärästä vuodesta 1950 vuoteen 2006. Tässä on kaavio USA:n valtionvelasta samalta ajalta. Miten mielenkiintoista onkaan, että trendi on lähes identtinen… mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän velkaa on. Mitä enemmän velkaa on, sitä enemmän rahaa on.

Eri tavalla ilmaistuna, jokainen dollari lompakossasi on jonkun velkaa toiselle, sillä muista, ainoa tapa jolla raha voi syntyä on velan avulla. Täten, jos jokainen maassa kykenisi maksamaan velkansa, mukaanlukien hallinto, ei olisi yhtään dollaria kierrossa.

(”Jos rahasysteemissä ei olisi velkaa, ei olisi yhtään rahaa”
-Marriner Eccles – Federal Reserven johtaja
syyskuun 30. 1941 – Edustajiston kuulemistilaisuus pankkitoiminnasta ja valuutasta )

Itse asiassa, viime kerta Amerikan historiassa kun valtionvelka maksettiin kokonaan oli vuonna 1835, presidentti Andrew Jacksonin lopettaessa keskuspankin, joka edelsi FEDiä, toiminnan kokonaan. Jacksonin koko poliittinen ohjelma olennaisesti pyöri keskuspankin toiminnan lopettamisen ympärillä, ja hän lausui yhdessä vaiheessa: ”ne rohkeat pyrkimykset, jotka nykyinen pankki on tehnyt kontrolloidakseen hallitusta, ovat vain ennakkoaavistuksia siitä kohtalosta joka odottaa Amerikan kansaa, mikäli heidät huijataan säilyttämään tämä instituutio tai jokin toinen sen kaltainen.” Valitettavasti hänen viestinsä jäi lyhytikäiseksi, ja kansainväliset pankkiirit onnistuivat perustamaan toisen keskuspankin vuonna 1913, Federal Reserven. Ja niin kauan kuin tämä instituutio on olemassa, velanotto on taattu jatkuvaksi.

Tähän mennessä olemme käsitelleet todellisuutta, että rahaa luodaan velaksi lainojen kauta. Nämä lainat perustuvat pankin ”reserveihin” ja reservit johdetaan talletuksista. Tämän vähimmäisvarantojärjestelmän kautta yksittäinen talletus voi luoda 9 kertaa sen alkuperäisen arvon verran rahaa, joka vuorostaan heikentää olemassaolevaa rahaa, ja nostaa hintoja yhteiskunnassa. Ja koska kaikki tämä raha luodaan velaksi ja kierrätetään satunnaisesti liiketoiminnan kautta, ihmiset irtautuvat heidän alkuperäisestä velastaan, ja syntyy epätasapaino jossa ihmiset pakotetaan kilpailemaan työpaikoista, jotta he saisivat tarpeeksi rahaa itselleen rahavarannoista kattamaan elinkustannuksensa.

Vaikka tämä kaikki kuulostaakin rikkinäiseltä ja takapajuiselta… on silti yksi asia jonka olemme jättäneet välistä tässä yhtälössä… ja se on tämä rakenteellinen elementti joka paljastaa systeemin todellisen petollisen luonteen.

Koron periminen.

Kun hallinto lainaa rahaa FEDiltä tai kun henkilö lainaa rahaa pankilta, se täytyy lähes aina maksaa takaisin korkoineen. Toisin sanoen, yksittäinen dollari joka on olemassa, täytyy jossain kohtaa palauttaa pankille koron kera. Mutta, jos kaikki raha lainataan keskuspankilta ja sitä määrää kasvattavat kaupalliset pankit luotonannollaan, vain se mitä kutsutaan prinsipaaliksi (alun perin sijoitettu osuus) luodaan rahamäärään. Joten, mistä tulee raha kattamaan peritty korko?

Ei mistään. Se ei ole olemassa. Tämän seuraukset ovat ällistyttäviä, sillä määrä rahaa joka ollaan velkaa pankeille tulee aina yrittämään määrän rahaa joka on kierrossa. Tämän takia inflaatio on jatkuvaa taloudessa, sillä aina tarvitaan uutta rahaa kattamaan jatkuva systeemiin rakennettu vaje, joka syntyy tarpeesta maksaa korkoa.

Mitä tämä merkitsee matemaattisesti, on että maksukyvyttömyys ja konkurssi ovat sisäänrakennettu systeemiin. Ja aina tulee olemaan köyhiä alueita yhteiskunnassa, jotka saavat lyhyen korren. Analogia olisi tuolileikki, jossa musiikin lakatessa joku jää ilman istumapaikkaa.

Ja se on koko homman pointti. Tämä poikkeuksetta siirtää todellista vaurautta yksilöiltä pankeille, sillä jos et kykene maksamaan asuntolainaasi, he vievät kämppäsi sinulta. Tämä on erityisen raivostuttavaa kun tajuaa, että sellainen maksukyvyttömyys johtuu vähimmäisvarantojärjestelmästä, ja lisäksi että se raha joka pankeista lainataan ei edes ollut laillisesti olemassa alunalkaenkaan.

Vuonna 1969 Minnesotan oikeusasteessa oli tapaus, jossa mies nimeltä Jerome Daly riitautti kämppänsä pakkohuutokaupan pankin kanssa, joka oli antanut lainan kämpän ostoon. Hänen argumenttinsa oli, että asuntolainasopimus vaatii molemmilta osapuolilta, eli häneltä ja pankilta, lainvoimaista omaisuutta vaihdossa. (Common-)Lain kielellä tätä kutsutaan “vastikkeeksi”.

(Vastike: sopimuksen perusta. Sopimus perustuu vaihdantaan yhdestä vastikkeesta toiseen.)

Daly selitti, että raha ei ollut, itse asiassa, pankin omaisuutta, sillä se luotiin tyhjästä heti kun lainasopimus oli allekirjoitettu.

Muistathan mitä Modern Money Mechanics sanoi lainoista: “se, mitä he tekevät lainoja antaessaan, on hyväksyvät keskuspankkirahaa vaihdossa luotosta. Reservit eivät muutu lainatransaktiossa. Mutta talletettu luotto on lisäys pankkijärjestelmän kokonaistalletuksiin.” Toisin sanoen, raha ei tule heidän olemassaolevista varoistaan. Pankki yksinkertaisesti keksii sen, eikä tule vastaan millään omalla paitsi teoreettisella velvollisuudella maksaa paperilla.

Oikeustapauksen edistyessä pankin johtaja, Morgan, kutsuttiin aitioon, ja tuomarin henkilökohtaisessa muistiossa hän muistelee, että ”johtaja myönsi, että yhdessä Federal Reserve -pankin kanssa… rahat ja luotto luotiin kirjanpidon kirjauksena… rahat ja luotto syntyivät kun ne luotiin… Morgan myönsi että yksikään USA:n laki tai asetus ei anna hänelle oikeutta tehdä tällaista… laillinen vastike tulee olla olemassa ja sellainen tulee esittää rahan tueksi.” “Jury päätti, että laillista vastiketta ei ollut ja olen samaa mieltä.” Hän myös runollisesti lisäsi, ”Vain Jumala voi luoda jotain arvokasta tyhjästä. ”

Ja tuon paljastuksen yhteydessä oikeus hylkäsi pankin vaateen asunnon haltuunotosta ja Daly sai pitää kämppänsä. Tämän oikeuden päätöksen seuraukset ovat suunnattomat, sillä joka kerta kun lainaat rahaa pankista, olipa se asuntolainaa varten tai kulutusluottoa, raha joka sinulle annetaan ei ole ainoastaan väärennetty, se on laiton vastikkeen muoto ja täten mitätöi takaisinmaksun… sillä pankilla ei koskaan ole ollut rahaa omaisuutena alunalkaenkaan. Epäonneksi sellaiset lailliset realisaatiot tukahdutetaan ja painetaan villasella, ja jatkuva vaurauden siirron ja velkaantumisen peli jatkuu….

Tästä pääsemmekin lopulliseen kysymykseen: miksi?

Amerikan sisällissodan aikainen presidentti Lincoln sivuutti korkean koron lainat, joita Euroopan pankit tarjosivat, ja päätti tehdä mitä perustajat ehdottivat, mikä oli luoda riippumaton ja olennaisesti velkavapaa valuutta. Sitä kutsuttiin nimellä Greenback. Pian tämän jälkeen tehtiin toimia, sisäinen dokumentti kiersi brittien ja amerikkalaisten pankkien intresseistä:

“…orjuus ei ole mitään muuta kuin työvoiman omistamista, ja sen mukana tulee työvoiman hoito, kun eurooppalaisten suunnitelma… on että pääoma kontrolloi työvoimaa kontrolloimalla palkkoja. Tämä voidaan toteuttaa kontrolloimalla rahaa. En salli greenbackille tuota, sillä me emme voi kontrolloida sitä.” –-The Hazard Circular, July, 1862

Vähimmäisvarantopolitiikka, jota Federal Reserve jatkaa, joka on levinnyt suurimpaan osaan maailman pankkeja, on itse asiassa modernin orjuuden muoto. Mieti nyt…

Raha luodaan velaksi. Ja mitä ihmiset tekevät velkaantuneina? He alistuvat tekemään töitä sen maksamiseksi. Mutta, jos rahaa voidaan saada ainoastaan uusina lainoina, miten yhteiskunta voi olla koskaan velaton? Se ei voi. Ja se on koko homman pointti.

Ja omaisuuserien menettämisen pelko, yhdistettynä kamppailuun ylläpitää jatkuvaa velkaa ja inflaatiota systeemissä, jota korostaa väistämätön niukkuus rahamäärässä itsessään jonka korko luo ja jota ei koskaan voida maksaa takaisin… se pitää velkaorjan kurissa… juoksemassa oravanpyörässä miljoonien muiden kanssa… ja näin antaa voimaa imperiumille joka todella hyödyttää vain eliittiä pyramidin huipulla… sillä loppujen lopuksi, kenelle oikein teet töitä? Pankeille. Raha luodaan pankissa ja väistämättä päätyy pankkiin. Ne ovat herroja yhdessä niiden tukemien korporaatioiden ja hallitusten kanssa.

Fyysinen orjuus vaatii, että ihmisillä on kämpät ja että heitä ruokitaan. Taloudellinen orjuus vaatii, että ihmiset ruokkivat ja asuttavat itsensä.

Se on eräs pirullisimmista yhteiskunnallisen manipulaation huijauksista mikä on koskaan luotu, ja sen ytimessä on näkymätön sota kansaa vastaan. Velka on ase jota käytetään valloittamaan ja alistamaan yhteiskuntia ja korko on sen pääammus.

Ja suurin osa kävelee ympäriinsä välinpitämättömänä tästä todellisuudesta, pankit, yhdessä hallitusten ja korporaatioiden kanssa, jatkavat taloudellisen sodankäynnin taktiikoidensa laajentamista… perustaen uusia tukikohtia… kuten Maailmanpankki ja IMF… samalla keksien uuden tyyppisiä sotilaita… talouden palkkamurhaajan synty.

OSA 2:

( On kaksi tapaa valloittaa ja orjuuttaa kansakunta. Yksi on miekalla. Toinen on velalla. — John Adams, 1735-1826 )

‘John Perkins’:

Me talouden palkkamurhaajat olemme olleet vastuussa todellisen globaalin imperiumin luomisesta, ja me työskentelemme monin eri tavoin. Mutta ehkä kaikkein yleisin on, että me identifioimme maan jolla onresursseja ja joita korporaatiomme haluavat, kuten öljyä, ja sitten järjestämme suuren lainan sille maalle Maailmanpankilta tai joltain sen sisarjärjestöltä. Mutta rahat eivät oikeasti mene sille maalle… sen sijaan se menee meidän suurille korporaatioillemme infrastruktuuriprojektien rakentamiseen siinä maassa — voimalaitoksiin, teollisuuspuistoihin, satamiin — asioihin jotka hyödyttävät muutamaa rikasta tuossa maassa, lisäksi meidän korporaatioitamme — mutta emme auta suurinta osaa kansasta ollenkaan. Kuitenkin nuo ihmiset, koko maa, jätetään hoitamaan tuo suuri velka. Se on niin suuri velka, että he eivät voi maksaa sitä takaisin, ja se kuuluu asiaan että he eivät siihen kykene. Ja niin jossain kohtaa me talouden palkkamurhaajat menemme heidän pakeilleen ja sanomme, kuunnelkaa, te olette meille velkaa aika paljon rahaa, ette voi maksaa velkojanne, joten myykää öljynne meidän öljy-yhtiöille tosi halvalla. Antakaa meidän rakentaa sotilastukikohta maahanne, tai lähettää sotilaita tukemaan meidän sotilaitamme jonnekin päin maailmaa, kuten Irakiin, tai äänestäkää meidän malliin seuraavan kerran YK:ssa…. jotta heidän sähköyhtiönsä yksityistettäisiin, jotta heidän vesi- ja viemäriverkostonsa yksityistettäisiin ja myytäisiin amerikkalaisille tai kansainvälisille korporaatioille. Joten koko homma paisui, ja se on tyypillistä sille tavalle miten IMF ja Maailmanpankki toimivat: ne saattavat maan velkoihin, niin isoihin velkoihin että niitä ei voida maksaa takaisin, ja sitten tarjoavat lisärahoitusta velan maksuun, ja maksavat sitten jopa lisää korkoja, ja sitten vaaditaan tätä quid pro quo mikä tarkoittaa “ehdollisuutta” tai “hyvää hallintotapaa” joka tarkoittaa periaatteessa sitä, että heidän on pakko myydä resurssejaan, mukaan lukien heidän yhteiskunnalliset palvelut; heidän infrastruktuurilaitoksensa; heidän koulutusjärjestelmänsä joskus; heidän vankeinhoitonsa; heidän vakuutusjärjestelmänsä ulkomaisille korporaatioille. Se on tupla-, tripla-, kvadrupla-vahinko.

(Iran, 1953)

Talouden palkkamurhaajia edeltävä keissi sai todella alkunsa 50-luvun alussa, kun demokraattisesti valittiin Mossadegh, joka valittiin Iranissa… häntä pidettiin Lähi-Idän demokratian ja koko maailman toivona. Hän oli Time-lehden ”Vuoden mies”… mutta, eräs niistä asioista joita hän lupasi ja jonka hän aikoi toteuttaa oli idea ulkomaisesta öljy-yhtiöiden pakosta maksaa Iranin kansalle paljon suurempi hinta öljystä jota ne veivät Iranista, niin että iranilaiset hyötyisivät omasta öljystään. Omituinen politiikka. Me emme tietenkään pitäneet siitä. Mutta meitä pelotti tehdä se mitä me normaalisti teimme, mikä oli lähettää joukkomme paikalle. Sen sijaan me lähetimme erään CIA-agentin, Kermit Roosevelt, Teddy Rooseveltin sukulainen…. ja Kermit meni käymään muutaman miljoonan dollarin kanssa ja oli erittäin, erittäin tehokas, ja lyhyessä ajassa hänen onnistui saada Mossadegh syrjäytettyä vallasta, tuoda shaahi hänen korvaajakseen, joka oli aina öljyn puolella… ja se oli äärimmäisen tehokasta.

(Vallankumous Iranissa)
ÄÄNI:

Väkijoukot vyöryvät Tehraniin. Armeijan upseerit huutavat, että Mossadegh on antautunut, ja että hänen valtansa käytännön Iranin diktaattorina on loppunut. Kuvat shaahista pyörivät ympäriinsä kaduilla mielipiteen muuttuessa. Shaahi on tervetullut kotiin.

JOHN:

Joten Washingtonissa ihmiset katselivat ympärilleen ja sanoivat, vau, se oli helppoa. Ja halpaa. Joten tämä sai aikaan aivan uudenlaisen tavan manipuloida valtioita, luoda imperiumi. Ainoa ongelma Rooseveltin kanssa oli, että hän oli virkaa toimittava CIA-agentti, ja hän oli jäänyt kiinni, tästä olisi seurannut pahaa jälkeä. Joten nopeasti tehtiin päätös käyttää yksityisiä konsultteja, ja kanavoida rahaa Maailmanpankin ja IMF:n tai jonkin muun vastaavan lafkan kautta ihmisille kuten minä, joka työskenteli yksityiselle yritykselle… niin että jos me jäisimme kiinni, sillä ei olisi vaikutusta hallintoon.

(Guatemala 1954)

Kun Arbenzista tuli Guatemalan presidentti, maa oli hyvinkin United Fruit Companyn vallan alla, suuren kansainvälisen korporaation, ja Arbenz veti ässän hihasta ja sanoi, kuulkaas me halutaan maat takaisin kansalle, ja heti kun hän pääsi valtaan hän alkoi toteuttaa politiikkaa joka tekisi juuri niin, ottaisi maat takaisin kansalle. United Fruit ei pitänyt tästä, ja niin he palkkasivat PR-firman, aloittivat suuren kampanjan USA:ssa vakuuttaakseen USA:n kansalaiset lehdistön ja kongressin, ja vakuuttelivat kaikille että Arbenz oli Neuvostoliiton nukke, ja että jos me sallisimme hänen olla vallassa, neukuilla olisi jalka oven välissä tällä pallonpuoliskolla, ja tuohon aikaan oli suuri pelko kaikkien mielessä, punainen terrori, kommunistien terrori…. ja niin lyhyestä virsi kaunis, tästä kampanjasta tuli osa CIA:n ja armeijan toimintaa saada tämä mies pois pelistä… ja niin he tekivät. Me lähetimme lentokoneet, sotilaat, erikoisjoukot, me lähetimme sinne kaiken kukistamaan hänet. Ja pian hänet pantiin viralta, uusi kaveri otti hänen hommansa ja antoi käytännössä vallan korporaatioille, mm. United Fruitille.

(Ecuador 1981)

Ecuador on monen monta vuotta ollut USA-myönteisten diktaattorien hallinnassa, jotka ovat usein olleet suhteellisen brutaaleja. Sitten päätettiin, että sinne saataisiin todella demokraattiset vaalit. Jaime Roldos pyrki virkaan, ja hänen päätavoitteensa presidenttinä olisi varmistaa että Ecuadorin resursseja käytettäisiin ihmisten auttamiseen. Ja hän voitti, häkellyttävästi, suuremmalla äänten erolla kuin kukaan aiemmin Ecuadorissa, ja hän alkoi toteuttaa näitä muutoksia… varmistaakseen että öljy auttaisi kansaa. No, me emme pitäneet siitä USA:ssa. Istuin alas yhtenä talouden palkkamurhaajista, muuttaaksemme Roldoksen, korruptoidaksemme hänet, saadaksemme hänet pois vallasta. Kertoaksemme hänelle että ok, voit tulla todella rikkaaksi jos sinä ja perheesi pelaatte peliämme, mutta jos jatkat tämän lupaamasi politiikan ajamista, joudut pois… hän ei kuunnellut.

(Ecuadorin johtaja kuolee lento-onnettomuudessa)

Hänet salamurhattiin. Heti kun kone oli osunut maahan, koko alue eristettiin. Ainoat jotka sallittiin alueelle olivat USA:n armeijaa läheisestä tukikohdasta, ja jotain Ecuadorin armeijaa. Kun tutkimukset aloitetiin, kaksi pääsilminnäkijää tapaukselle kuolivat auto-onnettomuuksissa ennen kuin he kykenivät todistamaan. Monta erittäin, erittäin omituista juttua tapahtui Jaime Roldosin kuoleman ympärillä. Minä, kuten suurin osa jotka tapausta tarkastelivat, en epäillyt hetkeäkään etteikö kyseessä olisi salamurha, ja tottakai sijassani talouden palkkamurhaajana olin aina odottanut jotain tapahtuvan Jaimelle, oli se sitten vallankaappaus tai salamurha, mutta että hänet pantaisiin sivuun koska hän ei korruptoitunut, hän ei sallinut itsensä korruptoitua sillä tavoin kuin me halusimme hänen korruptoituvan.

(Panama 1981)

Omar Torrijos, Panaman presidentti, oli yksi suosikkihenkilöistäni. Todella pidin hänestä. Hän oli karismaattinen, hän oli kavaeri joka todella halusi auttaa maataan. Kun yritin lahjoa hänet tai korruptoida hänet hän sanoi, kuule John… hän kutsui minua Juanitoksi… hän sanoi, kuule Juanito, en tarvitse rahoja. Se mitä todella tarvitsen on että maatani kohdellaan reilusti. USA:n tarvitsee maksaa takaisin velat jotka olette velkaa kansalleni kaikesta tuhosta jonka olette saaneet täällä aikaan. Minun tulee olla positiossa jossa voin auttaa muita Latinalaisen Amerikan maita voittamaan itsenäisyys, ja olemaan vapaita pohjoisen kammottavasta läsnäolosta jolla te meitä käytätte niin pahoin hyväksenne. Tarvitsen Panaman kanavan takaisin panamalaisten käsiin. Se on se mitä haluan. Joten jätä minut yksin, älä yritä lahjoa minua. Vuosi oli 1981, ja toukokuussa Jaime Roldos salamurhattiin, Omar oli tästä erittäin tietoinen. Torrijos keräsi perheensä ja sanoi, minä olen mahdollisesti seuraava. Mutta se on ok koska olen tehnyt sen mitä tulin tänne tekemään. Olen neuvotellut kanavan, kanava tulee meidän käsiimme. Hän oli juuri lopettanut neuvottelut sopimuksesta Jimmy Carterin kanssa. Saman vuoden kesäkuussa, vain pari kuukautta myöhemmin, hän myös tippui lentokoneturmassa… ei ole epäilystäkään etteikö CIA:n shakaalit olisi häntä teloittaneet. Torrijoksen turvamiehillä oli paljon todisteita jotka eräs heistä antoi hänelle kun hän nousi lentokoneeseen, pienen kasettinauhurin, kasettinauhurin jossa oli pommi.

(Venezuela 2002)

Mielestäni on kiinnostavaa miten tämä systeemi on jatkunut samanlaisena vuosia ja vuosia, paitsi että talouden palkkamurjaajat muuttuvat koko ajan paremmiksi ja paremmiksi. Sitten tulemme siihen mitä varsin vähän aikaa sitten tapahtui Venezuelassa. Vuonna 1998 Hugo Chavez valittiin presidentiksi. Hän seurasi pitkää linjaa presidenttejä jotka olivat olleet erittäin korruptoituneita, ja jotka olivat periaatteessa tuhonneet maan talouden… ja Chavez valittiin kaiken tuon keskelle. Chavez vastusti USA:a ja hän oli tehnyt sen pääosin vaatien että venezuelalainen öljy käytettäisiin kansan auttamiseen. No, me emme pitäneet siitä USA:ssa. Joten vuonna 2002 järjestettiin vallankaappaus, josta ei ole epäilystäkään etteikö CIA olisi ollut sen taustalla. Tapa jolla vallankaappaus lietsottiin heijasteli paljon sitä mitä Kermit Roosevelt oli tehnyt Iranissa, maksoi ihmisille mennäkseen kadulle mellakoimaan, sanomaan että Chavez ei ole suosittu. Tuedäthän, jos saat muutaman tuhannen ihmisen tekemään niin, televisio saa sen näyttämään siltä kuin koko maa olisi mukana, ja asiat alkaa kasvaa. Paitsi että Chavezin tapauksessa hän oli tarpeeksi välkky ja ihmiset tarpeeksi hänen takanaan niin että hän selvisi siitä. Mikä oli ilmiömäinen hetki Latinalaisen Amerikan historiassa.

(Irak 2003)

Irak on itse asiassa ensisijainen esimerkki siitä miten systeemi toimii. Me talouden palkkamurhaajat ovat ensimmäinen puolustuslinja, me menemme mestoille, me yritämme korruptoida hallituksen ja saada heidät ottamaan suuria lainoja joita me sitten käytämme vipuna heidän omistamiseen. Jos me epäonnistumme, niinkuin minulle kävi Panamassa Omar Torrijosin kanssa, tai Ecuadorissa Jaime Roldosin kanssa, miesten jotka eivät korruptoituneet, sitten toinen puolustuslinja on lähettää shakaalit. Ja shakaalit joko saavat hallitukset kaatumaan tai sitten he salamurhaavat, ja kun niin käy, sitten uusi hallitus tulee ja se on todellakin pallo kaulassa koska uusi presidentti tietää mitä tapahtuu jos hän ei tottele. Irakin tapauksessa nuo molemmat epäonnistuivat, talouden palkkamurhaajat eivät onnistuneet Saddam Husseinin mielipiteen muuttamisessa. Me yritimme kovasti, me yritimme saada hänet hyväksymään sopimuksen joka oli varsin samanlainen mitä Saudin perhe hyväksyi Saudi Arabiasas, mutta hän ei hyväksynyt sitä. Joten shakaalit menivät häntä lopettamaan… he eivät onnistuneet, hänen turvamiehensä olivat erittäin hyviä. Loppujen lopuksi hän oli kuitenkin ollut yhdessä vaiheessa CIA:n leivissä, hänet itse oltiin palkattu salamurhaamaan aiempi Irakin presidentti, ja hän epäonnistui… mutta hän tunsi systeemin. Joten vuonna 1991 me lähetimme sotilaat, ja voitimme Irakin sotilaat. Oletan että tuossa kohtaa Hussein olisi kääntänyt päänsä. Me olisimme voineet tappaa hänet tottakai, tuolloin, mutta me emme halunneet, sillä hän on sellainen vahva mies josta pidämme. Hän kontrolloi kansaansa, me luulimme hänen kontrolloivan kurdeja ja pitävän iranilaiset rajan takana, ja jatkavan öljyn pumppaamista meille, niin että heti kun voitimme hänen sotilaansa, nyt hän muuttaisi mielensä. Joten talouden palkkamurhaajat menivat sinne 90-luvulla, mutta ilman menestystä. Jos he olisivat menestyneet, hän olisi edelleen maan johdossa. Me myisimme hänelle kaikki hänen haluamansa hävittäjälentokoneet ja kaiken muun mitä hän haluaisi… mutta he eivät kyenneet, he eivät onnistuneet. Shakaalit eivät kyenneet saamaan häntä päiviltä. Joten me lähetimme armeijan jälleen kerran, ja tällä kertaa me teimme hyvää työtä ja voitimme hänet, ja samalla saimme aikaan itsellemme joitain todella, todella tuottoisia rakennusdiilejä. Meidän piti rakentaa maa uudestaan jonka olimme tuhonneet, joka oli aika hyvä diili jos omistaa rakennusyrityksen, ison sellaisen. Joten Irakissa oli nähtävillä kolme vaihetta; talouden palkkamurhaajat epäonnistuivat, shakaalit epäonnistuivat, ja viimeisenä armeija menee paikalle.

Ja tuolla tavoin olemme luoneet imperiumin, mutta olemme tehneet sen erittäin hienovaraisesti, salassa. Kaikki aiemmat imperiumit on rakennettu armeijan varaan. Ja kaikki tiesivät, että he olivat rakentamassa sellaista. Britit tiesivät rakentavansa sellaista, ranskalaiset tiesivät, saksalaiset, roomalaiset, kreikkalaiset… ja he olivat siitä ylpeitä, ja heillä oli aina jokin tekosyy sivistyksen levittämiselle, jokin uskonto, jotain sellaista, mutta aina he tiesivät niin tekevänsä. Me emme. Suurimmalla osalla USA:n kansalaisista ei ole mitään käsitystä siitä että me elämme salaisen imperiumin eduilla, että nykypäivänä modernia orjuutta on enemmän kuin koskaan. Ja sitten pitää kysyä itseltä, että jos se kerran on imperiumi, kuka on keisari? Selvästikään, USA:n presidentit eivät ole keisareita, keisari on joku jota ei valita, ei palvele rajattua aikaa ja ei raportoi kenellekään. Joten et voi luokitella presidenttiä tuolla tavoin. Mutta meillä on keisarin vastine, ja se on se mitä kutsun Korporatokratiaksi. Korporatokratia on ryhmä henkilöitä jotka pyörittävät suurimpia korporaatioitamme ja he todella käyttäytyvät kuin keisarit tässä imperiumissa. He kontrolloivat mediaa, joko suoralla omistuksella tai mainonnalla, he kontrolloivat suurinta osaa poliitikoistamme koska he rahoittavat heidän kampanjoitaan, joko korporaatioiden kautta tai henkilökohtaisin lahjoituksin, jotka ovat peräisin korporaatioilta. Heitä ei valita vaaleilla, he eivät palvele rajattua aikaa, he eivät raportoi kenellekään ja korporatokratian huipulla ei voi tehdä eroa työskenteleekö joku yksityiselle ja julkiselle puolelle koska he aina ovat liikkeessä. Joten jos joku on yhdessä välissä suuren rakennusfirman pomo, kuten Halliburton, ja seuraavaksi hän on varajohtaja USA:n hallituksessa, tai presidentti joka oli öljybisneksessä, tämä on totta olitpa sitten demokraatti tai republikaani, he liikkuvat edestakaisin ja ovi pyörii. Tavallaan hallituksemme ei ole näkyvillä koko aikaa ja sen politiikkaa toteuttavat korporaatiot toisella tasolla, ja ne esittävät omiaan hallitukselle ja pääsevät osaksi sitä. Joten se on uskomattoman letkeä suhde. Tämä ei ole salaliittojuttuja, näiden ihmisten ei tarvitse hengata yhdessä ja juonia asioita, he periaatteessa toimivat kaikki yhden perusoletuksen varassa, sen että heidän täytyy maksimoida liikevoitto, huolimatta yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä kustnanuksista.

Tämä korporatokratian manipulointiprosessi käyttämällä velkaa, lahjontaa ja vallassaolijoiden vaihtamista tunnetaan myös nimellä ”Globalisaatio”. Samalla tavoin kuin FED pitää Amerikan kansaa alistettuna palvelemaan jatkuvalla velalla, inflaatiolla ja korolla, Maailmanpankki ja IMF tekevät samaa globaalisti.

Perushuijaus on yksinkertainen. Saatetaan maa velkoihin joko omasta tahdostaan tai sitten korruptoimalla maan hallinto, sen jälkeen asettamalla ehtoja tai rakenteellisia uudistusvaatimuksia, jotka usein koostuvat seuraavista:

1 – Valuutan devalvointi. Kun valuutan arvo tippuu, niin tippuu kaiken siinä arvostetun arvo. Tämä tekee kotimaisista resursseista helppoja kohteita saalistajamaille, murto-osalla niiden arvosta.

2 – Suuret leikkaukset sosiaaliohjelmiin. Näihin yleensä kuuluu koulutus ja sairaanhoito… mikä uhkaa yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja hyvinvointia, ja jättää kansan haavoittuvaiseksi hyväksikäytölle.

3 – Valtionyhtiöiden yksityistäminen. Tämä tarkoittaa, että ulkomaiset korporaatiot voivat ostaa ja säännellä yhteiskunnallisesti tärkeitä järjestelmiä, liikevoiton maksimoimiseksi. Esimerkiksi, vuonna 1999 Maailmanpankki vaati, että Bolivian hallitus myisi sen kolmanneksi suurimman kaupungin julkisen vesihuollon amerikkalaisen korporaation tytäryhtiölle, Bechtelille. Heti tämän jälkeen vesimaksut jo valmiiksi köyhille paikallisille nousivat pilviin. Vasta täysimittaisen kapinan jälkeen Bechtelin sopimus mitätöitiin.

4 – Kaupan vapauttaminen, tai talouden avaaminen poistamalla esteitä ulkomaankaupalle. Tämä sallii useat hyväksikäyttävät talouden manifestaatioit, kuten monikansallisten korporaatioiden tuoda maahan omat massatuotetut tuotteensa, mikä leikkaa alkuperäiskansojen tuotantoa ja pilaa paikallistalouden. Esimerkki Jamaikalta jossa Maailmanpankin lainojen ja niiden ehtojen hyväksymisen jälkeen maa menetti suurimman tulonlähteensä kilpailussa länsimaisten tuontihyödykkeiden kanssa. Nykyään useat maanviljelijät ovat työttöminä, sillä he eivät kykene kilpailemaan suurkorporaatioita vastaan.

Toinen tapa on luoda useita, huomaamattomia, hallitsemattomia, epäinhimillisiä hikipajatehtaita, jotka käyttävät hyväksi maan taloudellisia vaikeuksia. Lisäksi, johtuen tuotannon deregulaatiosta, ympäristön tuhoutuminen on jatkuvaa, sillä maan resursseja käyttää usein hyödyksi korporaatiot, samalla tuottaen suuria määriä saasteita.

PERKINS:

Maailmanhistorian suurinta ympäristöoikeudenkäyntiä käydään edelleen, kun 30 tuhatta ecuadorilaisen Amazonin alkuperäiskansalaista haastoi Texacon, jonka nykyään omistaa Chevron, oikeuteen. He arvioivat, että yli 18 kertaa sen mitä Exxon Valdes dumppasi Alaskan rannikolle on mennyt Amazoniin. Ecuadorin tapauksessa kyse ei ole vahingosta, öljy-yhtiöt  tekivät sen tahallaan, ne tiesivät mitä ne tekivät säästääkseen rahaa, sen sijaan että olisivat järjestäneet jätteille kunnollisen käsittelyn.

Lisäksi, vilkaisu Maailmanpankin toimintahistoriaan paljastaa, että instituutiom joka julkisesti väittää auttavansa köyhiä maita helpottamaan köyhyyttä, ei ole tehnyt muuta kuin lisännyt köyhyyttä ja eriarvoisuutta, kun korporaatioiden liikevoitto sen kuin kasvaa. Vuonna 1960 tuloerot rikkaimman viidenneksen ja köyhimmän viidenneksen maailman maiden välillä oli 30:1. Vuonna 1998 se oli 74:1. Vaikka globaali BKT nousi 40% vuosien 1970 ja 1985 välillä, köyhien määrä kasvoi 17%. Vuosina 1985-2000 alle 1 dollarilla päivässä elävien määrä kasvoi 18%.

Jopa USA:n kongressin talouskomitea myönsi, että Maailmanpankin projekteilla on vaivainen 40% onnistumisaste.

1960-luvun lopulla Maailmanpankki teki intervention Ecuadoriin suurilla lainoilla. Seuraavan 30 vuoden aikana köyhyys kasvoi 50%:sta 70%:n, työttömyys kasvoi 15%:sta 70%:n, julkinen velka kasvoi 240 miljoonasta 16 miljardiin, ja köyhille allokoitujen resurssien määrä pieneni 20%:sta 6%:n.

Itse asiassa, vuoteen 2000 mennessä 50% Ecuadorin valtionbudjetista oli allokoitu velkojen maksuun.

On tärkeää ymmärtää, että Maailmanpankki on, itse asiassa, amerikkalainen pankki, joka tukee USA:n intressejä. Sillä USA:lla on veto-oikeus päätöksiin, koska se on suurin pääoman tarjoaja… ja mistä se sai kaikki nämä rahat? Arvasit oikein, se loi ne tyhjästä vähimmäisvarantojärjestelmällä.

Maailman top 100 talouksista, BKT:lla mitattuna, 51 on korporaatioita.

Ja 47 niistä on USA:sta kotoisin. Wal-mart, General Motors ja Exxon ovat taloudellisesti voimakkaampia kuin Saudi-Arabia, Puola, Norja, Etelä-Afrikka, Suomi, Indonesia ja monet muut…

… ja suojaavien kauppaesteiden purkautuessa, valuutat lyödään yhteen ja niitä manipuloidaan kelluvilla markkinoilla, ja valtiontaloudet käännetään kannattamaan avointa kilpailua ja globaalia kapitalismia, imperiumin kasvaessa.

PÄTKÄ ELOKUVASTA NETWORK:

Nouset ylös pienen 21 tuuman ruutusi edessä, ja huutelet Amerikasta ja demokratiasta… ei ole Amerikkaa, ei ole demokratiaa… on vain IBM ja ITT ja AT&T ja Dupont, Dow, Union Carbine ja Exxon. Nuo ovat nykypäivän valtioita. Mistä luulet venäläisten puhuvan valtiopäivillään? Karl Marxista? He ottavat esiin lineaarisen ohjelmoinnin laskukaavat, ja laskevat hintakustannustodennäköisyyksiä transaktioilleen ja investoinneilleen, aivan kuten mekin. Me emme enää elä kansallisvaltioiden ja ideologioiden maailmassa, herra Beale. Maailma on kasa korporaatioita, vääjäämättömästi liiketoiminnan lakien määrittämä. Maailma on bisnes, herra Beale.

(Kumulatiivisesti tulkittuna, maailman integraatio kokonaisuutena, erityisesti taloudellisen globalisaation ja myyttisten ”vapaiden markkinoiden” kapitalismin ominaisuuksien mielessä, esittää todellista ”imperiumia” itsessään. Harvoilla on mahdollisuus paeta Maailmanpankin, IMF:n ”rakenneuudistuksia” ja ”ehtoja” tai WTO:n välimiesmenettelyä. Noita kansainvälisiä rahoitusinstituutioita, jotka silti määrittävät sen mitä taloudellinen globalisaatio tarkoittaa, vaikkakin heikosti. Sellainen valta on globalisaatiolla, että omana elinaikanamme tulemme todenäköisesti näkemään kaikkien kansallisvaltioiden integraation yksittäiseksi, globaaliksi, vapaamarkkinajärjestelmäksi. — Jim Garrison, President, State of the World Forum )

Ja eriarvoisuuden jatkuessa, luonnollisesti useammasta ihmisestä tulee epätoivoinen… niin että systeemi pakotetaan keksimään uusia tapoja hoidella ne jotka haastavat systeemin… joten he kehittivät terroristin idean. Termi terroristi on tyhjä leima, joka on suunniteltu annettavaksi kenelle tahansa ihmiselle tai ryhmälle joka valitsee haastaa valtaapitävät.

Tätä ei pidä sekoittaa fiktionaaliseen Al Qaedaan, joka itse asiassa on nimi joka on annettu tietokannalle jossa on USA:n tukemia mujahideeneja 1980-luvulta.

(“Totuus on, että ei ole olemassa islamilaista armeijaa tai terroristiryhmää nimeltä Al Qaida. Ja jokainen vähänkään asioista tietävä tiedustelu-upseeri tietää tämän. Mutta on käynnissä propagandakampanja jolla saada kansa uskomaan tällaisen entiteetin läsnäolo… maa tämän propagandan taustalla on USA.” — Pierre-Henry Bunel, entinen Ranskan tiedustelupalvelun upseeri )

Vuonna 2007 puolustusministeriö sai 161.8 miljardia dollaria niin kutsuttuun ”globaaliin terrorisminvastaiseen sotaan”. National Counter terrorism Centerin mukaan vuonna 2004 noin 2000 ihmistä kuoli kansainvälisesti terroristitoimissa. Tuosta määrästä noin 70 oli amerikkalaisia. Tätä numeroa käyttäen keskiarvona, joka on erittäin runsas, on kiinnostavaa havaita että kaksinkertainen määrä ihmisiä kuolee pähkinäallergiasta vuodessa kuin terrorismin takia. Samaan aikaan Amerikan suurin kuolinsyy on sydäntauti, joka tappaa noin 450 tuhatta vuosittain. Ja vuonna 2007 hallitus allokoi rahaa tämän ongelman ratkaisemiseksi noin 3 miljardia.

Tämä tarkoittaa, että USA:n hallitus vuonna 2007 käytti 54 kertaisen määrän rahaa terrorismintorjuntaan, kuin se käytti ehkäisemään sairautta joka tappaa 6600 kertaa enemmän ihmisiä vuosittain kuin terrorismi tekee.

Kuitenkin kun leimat terrorismi ja Al-Qaida lyödään mielivaltaisesti jokaiseen uutisraporttiin joka liittyy mihinkään USA:n vastaiseen toimeen, myytti kasvaa entisestään. Vuoden 2008 puolessa välissä USA:n oikeusministeri ehdotti, että USA:n kongressi virallisesti julistaisi sodan fantasiaa vastaan. Puhumattakaan heinäkuusta 2008, josta lähtien on ollut yli 1 miljoonaa ihmistä ”USA:n terroristilistalla”.

Nämä niinkutsutut terrorisminvastaiset toimet totta kai eivät mitenkään liity yhteiskunnalliseen suojaan, ne liittyvät vallanpitäjien aseman säilyttämiseen antiamerikkalaisen sentimentin kasvaessa sekä kotimaassa että muualla, joka perustuu korporaatioimperiumin kasvattamisen lailliseen ahneuteen, joka nyt käyttää maailmaa hyväksi.

Todelliset maailmamme terroristit eivät tapaa laiturilla keskiyöllä, tai huuda allahu akbar ennen väkivallantekoa. Todelliset terroristit maailmassamme pitävät 5000 dollarin pukua ja ovat töissä korkeimmissa asemissa rahoituksessa, hallituksessa ja bisneksessä.

Joten mitä tehdä? Miten pysäytämme ahneuden ja korruption systeemin jolla on niin paljon valtaa ja momenttia. Miten pysäytämme poikkeuksellisen ryhmäkäyttäytymisen joka ei tunne myötätuntoa miljoonien irakilaisten tai afganistanilaisten teurastukselle, niin että korporatokratia voi kontrolloida energiaresursseja ja oopiumtuotantoa Wall Streein liikevoittojen hyväksi?

( Ennen vuotta 1980 Afghanistan tuotti 0% maailman oopiumista, USA:n/CIA:n tukemien mujahideenien voitettua sodan Afganistanissa vuoteen 1986 mennessä ne tuottivat maailman heroiinista 40%. Vuoteen 1999 mennessä ne tuottivat 80% koko markkinoiden tuotannosta. Mutta sitten jotain odottamatonta tapahtui, ja vuoteen 2000 mennessä he olivat tuhonneet suurimman osan oopium-pelloista. Tuotanto romahti yli 3000 tonnista vaivaiseen 185 tonniin, 94% romahdus. Syyskuun 9. päivänä 2001 Afganistanin valloitus oli Bushin pöydällä. Kaksi päivää myöhemmin heillä oli tekosyy. Nyt Afganistanin tuotanto on USA:n kontrollissa, joka nyt tuottaa yli 90 prosenttia maailman opiaattihuumeista.

Miten me pysäytämme ahneuden ja korruption järjestelmän, joka tuomitsee köyhät hikipajaorjuuteen Madison Avenuen rikkaita hyödyttämään? Miten pysäytämme systeemin joka järjestää false flag -terrori-iskuja manipuloidakseen ihmisiä? Tai systeemin joka luo sosiaalisen toiminnan malleja jotka ovat luonnostaan hyväksikäyttäviä? Tai systeemin joka systemaattisesti vähentää yksilönvapauksia ja rikkoo ihmisoikeuksia suojellakseen itseään omilta vioiltaan?

Mitä teemme useille salaisille instituutioille kuten Council on Foreign Relationsa, Trilateraalinen komissio tai Bilderberg-ryhmä, tai muille epädemokraattisesti kokoontuville ryhmille, jotka suljettujen ovien takana juonivat poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten elämiemme elementtien kontrolloimiseksi?

Vastauksen löytämiseksi kysymykseen meidän tulee ensin tunnustaa allaoleva juurisyy, sillä itsekkäät, korruptoituneet, valtaan ja rahaan perustuvat ryhmät eivät ole todellinen ongelman lähde…. ne ovat sairauden oireita.

OSA 3:

[TEKSTI RUUDULLA:]

“AHNEUS JA KILPAILU EIVÄT OLE SEURAUSTA MUUTTAMATTOMASTA IHMISLUONTEESTA… AHNEUS JA NIUKKUUDNE PELKO OVAT ITSE ASIASSA LUOTUJA JA VAHVISTETTUJA… SUORA SEURAUS SIITÄ ETTÄ JOUDUMME KAMPPAILEMAAN KESKENÄMME SELVIYTYMISESTÄ”
— Bernard Lietaer, EU:n valuuttajärjestelmän perustaja

[FRESCO]

“Nimeni on Jacque Fresco. Olen teollinen insinööri ja yhteiskuntainsinööri. Minua kiinnostaa paljon yhteiskunta, ja sellaisen järjestelmän kehittäminen joka on kestävä… kaikille ihmisille.

Ensinnäkin, sana korruptio on rahallinen keksintö. Se hairahtunut käytös, käytös joka häiritsee ihmisten hyvinvointia. Tässä puhutaan ihmisten käyttäytymisestä, ja ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa olevan ympäristön määrittämää, mikä tarkoittaa, että jos intiaanit kasvattaisivat sinut lapsena, etkä koskaan näkisi mitään muuta, sinulla olisi heidän arvojärjestelmänsä.

Ja tämä pätee myös kansa kuntiin, yksilöihin, perheisiin. He yrittävät indoktrinoida lapsensa heidän omaan ja valtionsa uskoon, ja he saavat heidät tuntemaan kuin he olisivat osa sitä. Ja he rakentavat yhteiskuntaa, mitä he nimittävät ’vakiintuneeksi’. He vakiinnuttavat tietyn näkökannan, ja pyrkivät pitämään sen. Vaikka kaikki yhteiskunnat oikeasti muotoutuvat, eivät vakiinnu. Ja niin, he kamppailevat kaikkia ideoita vastaan jotka tulisivat systeemin väliin. Hallitukset yrittävät säilyttää sen mikä pitää heidät vallassa. Ihmisiä ei valita poliittisiin virkoihin muuttamaan mitään… heidät valitaan pitämään asiat samanlaisina. Joten, korruption perusta on yhteiskunnassamme. Teen tämän selväksi. Kaikki kansallisvaltiot ovat, täten, periaatteessa korruptoituneita, koska ne pyrkivät säilyttämään olemassaolevat instituutiot. En yritä antaa pisteitä kaikille kansallisvaltioille, mutta kommunismi, sosialismi, fasismi, vapaan yrittäjyyden markkinatalous ja kaikki niiden alakulttuurit ovat samaa… ne ovat periaatteessa samaa… ne ovat periaatteessa kaikki korruptoituneita.

[KERTOJA:]

Yhteiskunnallisten instituutioidemme kaikkein perimmäisin ominaisuus on niiden tarve säilyttää itsensä. Puhuimmepa sitten korporaatiosta, uskonnosta tai hallituksesta, niillä on kaikilla mielessä ensimmäisenä instituution itsensä säilyttäminen.

Esimerkiksi, viimeisin asia jonka öljy-yritys haluaa on että käytetään energiaa johon sillä ei ole sanavaltaa, sillä se tekee yrityksestä vähemmän relevantin yhteiskunnallisesti. Samoin kylmä sota ja Neuvostoliiton hajoaminen oli, todellisuudessa, tapa säilyttää ja pitkittää vakiintunutta USA:n taloudellista ja globaalia hegemoniaa. Samalla tavoin uskonnot ehdollistavat ihmisiä tuntemaan syyllisyyttä luonnollisista taipumuksista, joista jokainen väittää tarjoavansa ainoan polun anteeksiantoon ja pelastukseen.

Tämän institutionaalisen itsesuojelun ytimessä on rahajärjestelmä, sillä raha tarjoaa keinon valtaan ja säilymiseen.

Täten, aivan niinkuin köyhä saattaisi olla pakotettu varastamaan selviytyäkseen, on luonnollinen taipumus tehdä mitä tahansa jatkaakseen instituution kannattavuutta. Tämä tekee liikevoittopohjaisen instituution muuttamisesta vaikeaa, sillä se asettaa vaaraan sekä suuren määrän ihmisiä, että halutun, materialistisen elämäntyylin joka liittyy valtaan ja rikkauksiin.

Täten instituution säilyttämisen pakko, huolimatta sen yhteiskunnallisesta relevanssista, on suureksi osaksi perua tarpeessa saada rahaa ja liikevoittoa.

[OTSIKKO : “INDUSTRY”]

[FRESCO:]

‘Mitä hyötyä siitä on minulle’ on tapa jolla ihmiset ajattelevat. Ja niin jos joku tekee rahaa myymällä tiettyjä tuotteita, luonnollisesti hän aikoo kamppailla jotain toista tuotetta vastaan joka uhkaa hänen instituutiotaan. Täten ihmiset eivät voi olla reiluja ja ihmiset eivät luota toisiinsa. Joku kaveri tulee luoksesi ja sanoo ”Minulla on sinulle juuri etsimäsi asunto.” Hän on myyntimies. Kun tohtori sanoo ”Munuaisesi täytyy leikata”, en tiedä yrittääkö hän saada jahtia maksetuksi vai leikata munuaista. Se on vaikeaa rahajärjestelmässä luottaa ihmisiin.

Jos tulisit kauppaani ja sanoisin että tämä lamppu tässä on hyvä mutta naapurissa on vielä parempi, en pysyisi bisneksessä kauhean kauaa. Joten kun sanot että teollisuudenala huolehtii ihmisistä, se ei ole totta. Heillä ei ole varaa olla eettisiä. Systeemisi ei ole suunniteltu palvelemaan ihmisten hyvinvointia. Ei olisi työpaikkojen ulkoistamisia jos he välittäisivät ihmisistä. Teollisuutta ei kiinnosta. He palkkaavat ihmisiä vain sen takia, että sitä ei vielä olla automatisoitu. Joten ei kannata puhua säädyllisyydestä ja etiikasta.

[KERTOJA:]

On tärkeä huomauttaa, että huolimatta yhteiskuntajärjestyksestä, olipa se sitten fasistinen, sosialistinen, kapitalistinen tai kommunistinen, allaoleva mekaniikka on silti raha, työ ja kilpailu.

Kommunistinen Kiina ei ole vähemmän kapitalistisempi kuin USA. Ainoa ero on siinä määrässä kuinka paljon valtio tulee väliin yritystoiminnassa.

Todellisuus on, että ”monetarismi”, niinsanotusti, on todellinen mekanismi joka ohjaa kaikkien planeetan maiden intressejä. Kaikkein aggressiivisin ja täten myös alistavin muoto tästä monetarismista on vapaiden markkinoiden yrittäjyys. Perustavanlaatuinen perspektiivi, jota ovat kehitelleet muinaiset vapaiden markkinoiden ekonomistit, kuten Adam Smith, on että oman edun tavoittelu ja kilpailu johtaa yhteiskunnalliseen vaurauteen, kilpailun luodessa insentiivin, mikä motivoi ihmisiä puskemaan eteenpäin.

Kuitenkin, se mistä ei puhuta on miten kilpailuperustainen talous vääjäämättä johtaa strategiseen korruptioon, rahan ja vallan keskittymiseen, yhteiskunnalliseen eriytymiseen, työvoiman väärinkäyttöön ja lopulta piilevään pikkueliitin hallituksen kautta toteutettuun diktatuuriin.

Sana korruptio on usein määritelty moraalisena perversiona. Jos yritys kaataa myrkkyjätettä mereen säästääkseen rahaa, suurin osa ihmisistä pitää tätä korruptoituneena käyttäytymisenä. Hienovaraisemmalla tasolla, kun WalMart siirtää toiminnan pikkukaupunkiin ja pakottaa muut liikkeet lopettamaan toiminnan, sillä he eivät kykene kilpailemaan, syntyy harmaa alue…. Sillä mitä WalMart itse asiassa tekikään väärin? Miksi heitä tulisi kiinnostaa se mitä mummokerhon organisaatioita he tuhoavat?

Kuitenkin hienovaraisemmin, kun joku saa potkut duunistaan, koska uusi kone on luotu joka voi tehdä saman homman vähemmillä kuluilla, ihmiset pyrkivät hyväksymään tämän koska ”sellaista se vaan on”, eikä tätä nähdä olennaisesti korruptoituneena epäinhimillisyytenä. Koska fakta on, että olipa kyseessä myrkkyjen kaataminen vesiin, monopoliasema bisneksessä tai työvoiman pienentäminen, motiivi on sama: liikevoitto. He ovat kaikki eri eri asteella osa samaa itsesuojelumekanismia, joka aina asettaa ihmisten hyvinvoinnin rahamäärän taakse.  Täten korruptio ei ole monetarismin sivutuote, se on sen perusta. Ja vaikka useimmat hyväksyvät tämän toiminnan jollain tasolla, suurin osa pysyy naiiveina siitl miten laajat vaikutukset sellaisella itsekkäällä mekanismilla on yhteiskuntaa johtavana periaatteena

******

[MSNBC:N UUTISKLIPPI]

“Sisäiset dokumentit paljastavat, että tämä tiesi absoluuttisesti että heillä oli AIDS-viruksen saastuttamaa lääkettä, että he vetivät tuotteen pois markkinoilta USA:ssa ja sitten dumppasivat sen Ranskaan ja Eurooppaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. USA:n hallitus salli sen tapahtua, FDA salli sen tapahtua ja nyt hallitus on täysin kääntänyt katseensa muualle. Tuhannet syyttömät verenvuotopotilaat ovat kuolleet AIDSiin. Tämä yritys tiesi tasan tarkkaan että se oli infektoitunut AIDSilla. He dumppasivat sen koska he halusivat tehdä tällä rahaa.”

[OTSIKKO: “POLITIIKKA”]

[FRESCO]

Ja tuon takia he eivät tiedä ketä valita. He ajattelevat demokratian termein, mikä ei ole mahdollista rahataloudessa. Jos sinulla on enemmän rahaa mainostaa paikkaasi, paikkaa jonka haluat hallituksessa, se ei ole demokratiaa. Se palvelee vain niitä joilla on erikoisetuja. Kyseessä on aina elitistien, rahairkkaiden diktatuuri.

[TEKSTI RUUDULLA:] “MEILLÄ VOI OLLA JOKO DEMOKRATIA TAI VOIMME KESKITTÄÄ PALJON VAURAUTTA MUUTAMAN KÄSIIN, MUTTA MEILLÄ EI VOI OLLA MOLEMPIA.” — Louis Brandeis, korkeimman oikeuden tuomari

[KERTOJA]

On mielenkiintoinen havainto huomata miten tuntemattomat persoonat maagisesti ilmestyvät skenelle presidenttiehdokkaina. Sitten, ennen kuin huomaatkaan, jotenkin jäljelle jää valinta pienestä ryhmästä äärimmäisen varakkaita ihmisiä, jotka epäilyttävästi ovat valinneet saman laajan yhteiskunnallisen näkökannan.

Selvästi koko homma on pelkkä vitsi.

Ehdokkaiksi asetetut ovat siellä koska heidät on koko show’ta pyörittävä rahavalta nähnyt sopiviksi.

Kuitenkin monet, jotka ymmärtävät demokratian illuusion, usein ajattelevat: jos voisimme saada vain rehellisiä, eettisiä poliitikkoja valtaan, silloin kaikki olisi ok. No, vaikka tämä idea on totta kai järkeenkäypä vakiintuneessa maailmankuvassamme, se on, valitettavasti, vain yksi harhaluulo lisää. Sillä kun puhutaan asioista jotka ovat oikeasti tärkeitä, poliitiikan instituutio, ja näin myös poliitikot, eivät ole millään tasolla relevantteja sen suhteen mikä saa maailmamme ja yhteiskuntamme toimimaan.

[FRESCO:]

“Poliitikkoni eivät ole niitä jotka ongelmamme ratkaisevat. Heillä ei ole teknisiiä kykyjä. He eivät tiedä miten ratkaista ongelmia. Vaikka he olisivat vilpittömiä, he eivät tiedä miten ratkaista ongelmia. Teknikot ovat niitä jotka tuottavat desalinaation vedenpuhdistamoon. Teknikot ovat niitä jotka luovat autot, ja koneet jotka lämmittävät talosi, ja viilentävät sen kesällä. Teknologia on se joka ratkaisee ongelmia, ei politiikka. Politiikka ei voi ratkaista ongelmia koska se ei ole sen tehtävä.

Kovin harvat ihmiset nykyään pysähtyvät miettimään sitä mikä heidän elämäänsä parantaa. Onko se raha? Selvästikään ei… Rahaa ei voi syödä eikä sillä voi saada autoa kulkemaan… onko se politiikka? — Ainoa mitä poliitikot tekevät on luonnostelevat lakeja, asettavat budjetteja ja julistavat sotia. Onko se uskonto? Ei tietenkään…. Uskonto ei luo mitään muuta kuin aineetonta emotionaalista helpotusta niille jotka sitä kaipaavat.

Todellinen lahja joka meillä ihmisillä on, on se mikä on ollut vastuussa kaikesta kehityksestä… teknologia.

[OTSIKKO: “TEKNOLOGIA”]

Mitä teknologia on? Teknologia on kynä, joka sallii kiinteyttää ideoita paperille kommunikointia varten. Teknologia on auto, joka mahdollistaa matkustamisen nopeammin kuin jalkaisin. Teknologia on silmälasit joka sallii niiden nähdä jotka tarvitsevat näkökykyä.

Teknologian soveltaminen itsessään on ihmisominaisuuksien laajennus, joka vähentää vaivaa ja vapauttaa ihmiset tietystä ongelmasta. Kuvittele minkälaista elämäsi olisi ilman puhelinta, tai uunia, tai tietokonetta, tai lentokonetta. Kaikki kotonasi, jota pidät itsestäänselvyytenä, ovikellosta astianpesukoneisiin on teknologiaa, joka on saanut alkunsa ihmisteknikoiden luovasta, tieteellisestä neroudesta. Ei rahasta, politiikasta tai uskonnosta. Ne ovat vääriä instituutioita.

[FRESCO:]

Kongressin edustajalle kirjoittaminen on hienoa. He sanovat että kirjoita edustajallesi jos haluat jotain tehtävän. Ihmiset Washingtonissa tulisi olla teknologian eturintamassa, humanismin eturintamassa, rikollisuuden eturintamassa… kaikkien seikkojen, jotka muokkaavat käyttäytymistämme. Ei tarvitse kirjoittaa edustajalle. Minkälaisia ihmisiä ovat he jotka tuohon hommaan pääsevät?

Tulevaisuudessa on suuria vaikeuksia…

Kysymys poliitikkojen mieliin syttyy on ”miten paljon tämä projekti maksaa?” Kysymys ei ole ”onko meillä resursseja?” ja meillä kun on resurssit nykyään, asuttaa kaikki, rakentaa sairaaloita joka puolelle, rakentaa kouluja joka puolelle, hienoimmat laitteet laboratorioihin opetusta ja tutkimusta varten. Meillä on kaikki tuo, mutta meillä on rahajärjestelmä, ja rahajärjestelmässä on liikevoitto.

[KERTOJA:]

Mikä on liikevoittojärjestelmää eteenpäin vievä mekanismi, muu kuin oman edun tavoittelu? Mikä on se mikä ylläpitää kilpailullista särmää? Onko se suuri tehokkuus ja kestävyys? Ei. Se ei ole osa designia. Mikään liikevoittoon perustuvassa yhteiskunnassamme ei ole edes lähelläkään kestävää tai tehokasta. Jos olisi, ei olisi miljoonien dollarien palvelutaloutta autoille, eikä keskivertoelektroniikan keskielinikä olisi alle 3kk ennen kuin ne ovat vanhentuneita.

Onko se runsaus? Ei todellakaan…. Runsaus, joka perustuu kysynnän ja tarjonnan lakeihin on itse asiassa negatiivinen asia. Jos timanttiyritys löytää 10 kertaa normaalin määrän timantteja kaivostoimintansa aikana, se tarkoittaa että timanttien tarjonta on kasvanut, mikä tarkoittaa että kustannus ja tuotot per timantti tippuvat.

Tehokkuus, kestävyys ja runsaus ovat liikevoiton vihollisia. Vain NIUKKUUDEN mekanismi kasvattaa liikevoittoa.

[OTSIKKO: NIUKKUUS]

[FRESCO]

“Mitä on niukkuus? Sillä pidetään tuotteet arvokkaina. Öljyn tuotannon vähentäminen kasvattaa hintoja. Timanttien niukkuus pitää niiden hinnat korkeina. He polttavat timantteja Kimberlyn timanttikaivoksilla — timantit ovat hiiltä — se pitää hinnat korkeina.”

[NIUKKUUS:]

Joten mitä se tarkoittaa yhteiskunnalle kun niukkuus, joko luonnollinen tai manipuloitu, on hyödyllinen olosuhde teollisuudelle?

Se tarkoittaa, että kestävyys ja runsaus eivät koskaan esiinny liikevoittojärjestelmässä, sillä se yksinkertaisesti on vastoin rakenteen luonnetta. Täten, on mahdotonta olla maailmassa ilman köyhyttä tai sotaa, on mahdotonta jatkuvasti edistää teknologiaa sen tehokkaimpiin ja tuottavimpiin tiloihin… ja kaikkein dramaattisimpana, on mahdotonta odottaa ihmisolennon käyttäytyvän todella eettisellä tai kunnollisella tavalla.

[OTSIKKO: “IHMISLUONNE VAIKO IHMISKÄYTÖS?”]

[FRESCO:]

Ihmiset käyttävät sanaa vaisto. Koska he eivät osaa ottaa huomioon käyttäytymistä. He istuvat ja tarkkailevat, heidän puutteellisine tietoineen, ja sanovat asioita kuten: ”Ihmiset on rakennettu tietynlaisiksi, ahneus on luonnollista”…aivan kuin he olisivat työskennelleet vuosia asian parissa, ja että ilmiö ei ole sen epäluonnollisempi kuin vaatteiden päällä pitäminen.

[MEADOWS:]

Se mitä me haluamme tehdä, on eliminoida ongelmien lähteet. Eliminoida prosessit jotka tuottavat ahneutta ja suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja ja ihmisten hyväksikäyttöä ja elitismiä. Eliminoida tarpeen vankiloille ja sosiaalituille. Meillä on aina ollut näitä ongelmia koska me olemme aina eläneet niukkuudessa ja vaihdannassa ja rahajärjestelmässä joka on tuottanut niukkuutta.

[FRESCO:]

Jos poistat olosuhteet, jotka saavat aikaan niinkutsuttua yhteiskunnallisesti hyökkäävää käytöstä, se ei enää ole olemassa. Joku sanoo: ”eikö tuo ole synnynnäistä?” Ei, se ei ole.

[MEADOWS:]

Ei ole olemassa ihmisluonnetta, on olemassa ihmiskäytöstä. Ja se on aina muuttunut historian saatossa. Et synny ahneeksi tai suvaitsemattomaksi tai korruptoituneeksi tai vihaajaksi. Se opitaan yhteiskunnassa.

[FRESCO:]

Sota, köyhyys, korruptio, nälkä, kurjuus, ihmiskärsimys ei muutu rahajärjestelmässä. Ei tule olemaan suurta merkittävää muutosta. Vaaditaan kulttuurin muutos, arvojen muutos, ja sen tulee liittyä Maapallon kantokykyyn. Ei johonkin ihmisten mielipiteeseen tai poliitikon käsitteeseen siitä millainen maailman tulisi olla…. tai joihinkin uskonnollisiin käsitteisiin siitä miten toimia ihmisenä.

Ja se on se mihin Venus-projekti liittyy.

[OTSIKKO: “THE VENUS PROJECT”]

[FRESCO:]

Yhteiskunta, josta puhumme, on yhteiskunta joka on vapaa kaikista vanhoista taikauskomuksista, vangitsemisesta, vankiloista, poliisista, julmuudesta ja laeista. Kaikki lait tulevat katoamaan. Ja ammatit tulevat katoamaan, jotka eivät ole enää valideja, kuten pörssimeklarit, pankkiirit, mainostyypit, pois ikuisiksi ajoiksi. Koska se ei enää ole relevanttia.

[KERTOJA:]

Kun me ymmärrämme että se on teknologia, jonka ihmisen kekseliäisyys on kehittänyt, mikä vapauttaa ihmiskunnan ja kasvattaa elämänlaatuamme, me silloin tajuamme että kaikkein tärkein fokus joka meillä voi olla, on Maapallon resurssien älykkäässä hallinnoinnissa, sillä näistä luonnonvaroista me saamme materiaalit jatkaa kulkuamme kohti vaurautta.

Tämän kun ymmärrämme, me silloin näemme että raha olennaisella tavalla on este näille resursseille, sillä lähes kaikella on rahoituskustannus. Ja miksi me tarvitsemme rahaa näiden resurssien hankkimiseksi? Koska me oletamme niukkuuden, tai se on todellista. Me yleensä emme maksa ilmasta ja hanavedestä, koska niitä riittää niin paljon että niiden myynnissä ei olisi pointtia.

Joten, loogisesti puhuen, jos resurssit ja teknologiat ovat sovellettavissa kaiken luomiseen yhteiskunnassamme, niinkuin talojen, kaupunkien ja liikenteen, ja niitä on tarpeeksi runsaasti, ei olisi syytä myydä yhtään mitään. Samoin, jos automaatio ja koneet olisivat teknologisesti niin kehittyneitä, että ne helpottaisivat ihmisen työtaakkaa, silloin ei olisi syytä olla töitä… ja kun nämä yhteiskunnalliset aspektit hoituvat, ei olisi syytä olla rahaa ollenkaan.

Joten lopullinen kysymys jää jäljelle. Onko meillä Maapallolla tarpeeksi resursseja ja teknologista ymmärrystä luoda yhteiskunta sellaisella runsaudella, että kaikki mitä meillä on nyt olisi saatavilla ilman hintalappua, ilman että tarvitsee alistua työhön?

Kyllä meillä on. Meillä on resursseja ja teknologiaa joka mahdollistaa tämän, lisäksi meillä on kyky nostaa elintasoa niin korkealle, että ihmiset tulevaisuudessa katsovat taakseen sivilisaatiotamme nyt ja haukkovat henkeään siitä miten primitiivinen yhteiskuntamme olikaan.

[FRESCO:]

Venus-projekti ehdottaa täysin toisenlaista systeemiä, joka on päivitetty nykytiedon mukaiseksi.

[MEADOWS:]

Me emme koskaan ole antaneet tiedemiehien suunnitella yhteiskuntaa joka eliminoisi tylsät ja monotoniset työt, eliminoisi onnettomuudet liikenteestä, mahdollistaisi paremman elintason. Se eliminoisi myrkyt ruoistamme, antaisi meille toisen energialähteen joka olisi puhdas ja tehokas. Me voimme tehdä sen.

[OTSIKKO: RESURSSIPOHJAINEN TALOUS]

[MEADOWS:]

Suurin ero resurssipohjaisen talouden ja rahajärjestelmän välillä on, että resurssipohjainen talous on oikeasti kiinnostunut ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Siinä missä rahajärjestelmä on muuttunut niin vääristyneeksi, että kansan huolet ovat toissijaisia, jos ne ovat huolia ollenkaan. Kaikki tuotteet tuotetaan vain rahan saamiseksi.. Jos yhteiskunnassa on ongelma ja et voi tienata rahaa tuon ongelman ratkaisulla, silloin sitä ei toteuteta. Resurssipohjainen talous on jotain sellaista jota ei olla vielä kokeiltu. Ja kaikella nykypäivän teknologiallamme me voimme luoda yltäkylläisyyden. Sitä voidaan käyttää parantamaan jokaisen elämäntyyliä, yltäkylläisyyttä kaikille, jos me käytämme teknologiaa viisaasti ja pidämme huolta ympäristöstä.

[FRESCO:]

Se on varsin erilainen järjestelmä ja siitä on vaikeaa puhua koska kansa ei ole tarpeeksi tietoinen kaikesta mikä liittyy teknologian tilaan.

[OTSIKKO: The Venus Project: ENERGIA]

[FRESCO:]

Nykyisellään meidän ei tarvitse polttaa fossiilisia polttoaineita. Meidän ei tarvitse käyttää mikään mikä saastuttaisi ympäristöä. Monenlaisia energiamuotoja on saatavilla.

Kertoja:

Vakiintuneen systeemin vaihtoehtoiset energiamuodot, kuten vety, biopolttoaineet ja jopa ydinvoima, ovat äärimmäisen tehottomia, vaarallisia ja pyrkivät vain pitkittämään liikevoittorakennetta jonka teollisuudenala on luonut. Kun näemme propagandan läpi tajuamme itseään palvelevat instituutiot, löydämme loppumattomia määriä puhdasta, yltäkylläistä ja uusiutuvaa energiaa voimanlähteeksi.

Aurinko- ja tuulivoima ovat tunnettuja kaikkien keskuudessa, mutta niiden todellinen potentiaali ei vielä ole saatu käyttöön. Aurinkoenergiaa on niin paljon, että yksi tunti valoa keskipäivällä sisältää enemmän energiaa kuin koko maailma kuluttaa vuodessa. Jos me saamme siitä talteen edes .01 prosenttia, koko maailman ei tarvitsisi käyttää ikinä öljyä, kaasua tai mitään muutakaan. Kysymys ei ole saatavuudessa, vaan teknologiassa jolla sitä ottaa talteen. On olemassa monia kehittyneitä tapoja nykyään, joilla saada aikaan juuri tuo, mutta tarve kilpailla markkinaosuuksista vakiintuneiden rakenteiden kanssa estää kehitystä.

Sitten on tuulivoima. Tuulivoima on pitkään nähty heikkoja, paikallisena, epäkäytännöllisenä. Tämä ei pidä yksinkertaisesti paikkaansa. USA:n energiaministeriö myönsi vuonna 2007, että jos tuulivoimaa käytettäisiin edes kolmessa Amerikan 50 osavaltiosta, se voisi tuottaa sähköä koko kansakunnalle.

Sitten on myös varsin tuntemattomat nousuvesi- ja aaltoenergia. Nousuvesienergiaa saadaan nousuvesistä merissä. Turbiinit, jotka saavat tämän liikkeen talteen, tuottavat sähköä. Britanniassa on 42 paikkaa, joista ennustetaan että 34% kaikesta Britannian energiasta voisi tulla nousuvesistä yksistään. Aaltoenergialla, joka kerää meren pintaliikkeistä energiaa, arvioidaan olevan globaali potentiaali 80 tuhannen terawatin verran vuodessa. Tämä tarkoittaa, että 50% koko planeetan energiakulutuksesta voitaisiin tuottaa tällä tavalla yksistään.

On tärkeää huomauttaa, että nousuvesi-, aalto-, aurinko- ja tuulivoima ei vaadi paljon mitään energiaa alle, toisin kuin hiili, öljy, biomassa, vety ja kaikki muut.

Näiden neljän yhdistelmästä pelkästään, jos ne kerätään tarpeeksi tehokkaasti, voitaisiin saada energiaa koko maailmalle ikuisiksi ajoiksi.

On myös eräs toinen puhtaan, uusiutuvan energian muoto, joka voittaa nuo kaikki: maalämpö.

Maalämpö käyttää hyväksi lämmönkeruuta, joka yksinkertaisen vettä hyödyntävän prosessin kautta onnistuu luomaan suuria määriä energiaa puhtaasti. Vuonna 2006 MIT:n raportti maalämmöstä havaitsi, että 13 tuhatta zetajoulea voimaa on saatavilla Maapallolla, ja mahdollisuus on 2000 zj saada helposti paremmalla teknologialla. Kokonaiskulutus kaikissa maissa planeetalla on noin puolikas zetajoule vuodessa. Tämä tarkoittaa, että 4000 vuotta planeetan energiakulutusta voidaan saada yksin tuota kautta. Ja kun me ymmärrämme, että Maapallon lämmöntuotanto uusiutuu jatkuvasti, tämä energia on oikeasti rajatonta ja sitä voidaan käyttää ikuisesti.

Nämä energianlähteet ovat vain muutama puhtaista, uusiutuvista tavoista jotka saatavillamme ovat, ja ajan kuluessa löytyy uusia.

Suuri realisaatio on, että meillä on täydellinen energian yltäkylläisyys, ilman tarvetta saasteille, perinteiselle säilyttämiselle, tai edes hintalapulle.

[OTSIKKO: THE VENUS PROJECT – JOUKKOLIIKENNE]

Entäpä sitten joukkoliikenne? Yleisimmät kulkuvälineet yhteiskunnissamme ovat auto ja lentokone, joista molemmat tarvitsevat bensaa toimiakseen.

Auton tapauksessa akkuteknologiaa tarvitaan sähköautoon, joka voi mennä yli 100 mailia tunnissa yli 200 mailin matkan yhdellä latauksella. Tällaisia on ollut olemassa jo monta vuotta. Kuitenkin, johtuen öljyteollisuuden akkupatenteista, jotka rajaavat niiden saatavuutta markkina-aseman säilyttämiseksi, yhdistettynä poliittisiin paineisiin energiateollisuuden taholta, tämän teknologian saatavuus on rajoitettua.

Ei ole olemassa syytä sille, muu kuin puhdas, korruptoitunut liikevoiton tavoittelu, että joka ikinen auto maailmassa toimisi pääosin sähköllä ja täysin puhtaasti, ilman tarvetta bensalle.

Mitä lentokoneisiin tulee, on aika tajuta että tämä matkustustapa on tehoton, kömpelö, hidas ja saastuttaa liikaa.

Tämä on Mag Lev -juna. Se käyttää magneetteja työntövoiman tuottamiseen. Se lepää täysin magneettikentän päällä, ja vaatii vähemmän kuin 2% energiaa kuin lentokoneet. Junassa ei ole pyöriä, joten mikään ei voi kulua. Nykyinen maksiminopeus on 361 mailia tunnissa, kuitenkin tuo versio on vanhanaikainen.

Orgnaisaatio nimeltään ET3, jolla on yhteyksiä Venus-projektiin, on kehitellyt putki-maglevin joka voi kulkea yli 4000 mailia tunnissa, liikkumattomassa, kitkattomassa putkessa, joka voi mennä maan päällä tai veden alla. Kuvittele meneväsi Los Angelesista New Yorkiin pitkälle lounaalle, tai Washingtonista Pekingiin 2 tunnissa. Tämä on mannertenvälisen matkailun tulevaisuus. Nopea, puhdas ja murto-osalla käytetystä energiasta.

Itse asiassa, maglevin, akkuteknologioiden ja maalämmön mukana lähtee syy käyttää fossiilisia polttoaineita kokonaan. Ja me voimme tehdä tämän nyt, jos meitä ei pidättelisi liikevoittomekanismi.

[OTSIKKO: TYÖ]

[FRESCO:]

Nyt Amerikka liikkuu kohti fasismia. Sillä on taipumus pitää fasistista maailmankuvaa johtuen sen dominantista filosofiasta ja uskonnosta. Amerikan teollisuus on olennaisesti fasistinen instituutio. Jos et ymmärrä tätä, joudut pian diktatuuriin.

[MEADOWS:]

Meille puhutaan työn kunnioitettavuuden käsitteestä. Ja oikeasti näen sen vain maksettuna orjuutena.

[FRESCO]:

Sinulle uskotellaan, että sinun tulee tienata leipäsi hikoilemalla. Se pitää ihmiset aisoissa. Ihmisten vapauttaminen raadannasta, itseään toistavista töistä, jotka tekevät heistä tyhmiä. Se ryöstää heidät. Yhteiskunnassamme, joka on resurssipohjainen talous, koneet vapauttavat ihmiset. Sitä ei voi kuvitella, koska emme koskaan ole eläneet sellaisessa maailmassa.

[OTSIKKO: AUTOMAATIO]

[KERTOJA:]

Jos katsomme menneisyyteen, näemme selkeän kuvion koneautomaatiossa, joka hitaasti korvaa ihmistyön. Hissimiesten katoamisesta autotehtaan lähes täydelliseen automatisointiin, fakta on että automaatio kasvaa ja ihmistyön tarve katoaa. Tämä luo vakavan konfliktin, joka osoittaa rahajärjestelmään perustuvan systeemin valheellisuuden…. ihmistyö on suoraan kilpailussa teknologisen kehityksen kanssa. Täten, ottaen huomioon liikevoiton perustärkeyden teollisuudessa, ihmiset saavat jatkuvasti potkut ja kone korvaa heidät.

[FRESCO:]

Kun teollisuus turvautuu koneeseen, sen sijaan että lyhentäisi työpäivää, he sopeuttavat, menetät työpaikkasi, joten sinulla on oikeus pelätä koneita.

[KERTOJA:]

Korkean teknologian resurssipohjaisessa taloudessa on konservatiivista sanoa, että noin 90% kaikista nykyisistä työpaikoista voidaan korvata koneilla. Ihmisten vapauttaminen elämään elämäänsä ilman orjuutta. Sillä tämä on teknologian pointti itsessään. Ja ajan mittaan, nanoteknologialla ja muilla kehittyneillä tieteen muodoilla ei ole kaukaa haettua nähdä miten jopa monimutkaiset sairaanhoitoprosessit voidaan antaa koneille. Niillä voi olla myös hyvä onnistumisprosentti suhteessa ihmisiin.

Polku on selkeä, mutta rahaan perustuvat rakenteemme, jotka vaativat työn tekoa tulojen hankkimiseksi, estävät tämän kehityksen, sillä ihmiset tarvitsevat työpaikkoja selvitäkseen. Homman nimi on, että tämä järjestelmä täytyy mennä pois, tai muuten emme voi koskana olla vapaita ja teknologia jää jatkuvasti.

[FRESCO:]

Kun koneet puhdistavat viemärit, se vapauttaa ihmiset sen tekemisestä. Joten koneita voidaan pitää ihmisen suorittamisen jatkeina.

KERTOJA:

Monilla ammateilla nykyään ei ole perustaa olla olemassa resurssipohjaisessa taloudessa…. kuten mikä tahansa mikä liittyy johtamiseen, rahaan, mainontaan ja lakeihin. Sillä ilman rahaa suuri määrä nykyään tehdyistä rikoksista ei koskaan tapahtuisi. Lähes kaiki rikokset ovat seurausta rahajärjestelmästä joko suoraan, tai sen neuroosin kautta joka syntyy rahan puutteesta. Täten lait itsessään lakkaavat olemasta.

[FRESCO:]

Jos henkilö joka astuu autoon ja on kännissä ja auto heiluu paljon, silloin se on heiluri joka heiluu edestakaisin ja joka saa auton ajamaan sivuun, ei mikään laki. Jos autoihin asentaa tutkat ja kaikuluotaimet, ne on mahdollista saada käyttäytymään niin etteivät ne osu toisiinsa. Ihmisten luomat lait ovat yrityksiä käsitellä näitä ongelmia, ja koska ei tiedetä miten ne ratkaistaan, he luovat aina uuden lain.

[KERTOJA:]

USA:ssa, kaikkein yksityistetyimmässä kapitalistisessa maassa planeetallamme, ei tulisi yllättää ketään että siellä on myös suurin vankipopulaatio maailmassa, joka kasvaa joka vuosi. Tilastollisesti suurin osa näistä on kouluttamattomia ja tulevat köyhistä, puutteellisista oloista. Ja vastoin propagandaa, tämä ympäristön ehdollistaminen houkuttelee heidät rikoksen ja väkivallan poluille. Kuitenkin, yhteiskunta katsoo toiseen suuntaan tässä.

Laki- ja vankilajärjestelmät ovat vain yksi esimerkki lisää siitä miten yhteiskuntamme välttelee tutkimasta käyttäytymisen juurisyytä. Miljardeja kulutetaan joka vuosi vankiloihin ja poliisiin, vaikka vain murto-osa kulutetaan köyhyyden poistoon, joka on yksi pääsyistä miksi ihmiset eksyvät rikoksiin.

Niin kauan kuin meillä on talousjärjestelmä joka haluaa ja luo niukkuutta ja puutetta, rikollisuus ei koskaan mene pois.

[FRESCO:]

Jos ihmiset saisivat tarpeensa tyydytettyä ilman alistumista, velkaa, vaihdantaa, kauppaa… he käyttäytyisivät todella eri tavalla. Kaikki haluavat nämä asiat ilman hintalappua. Nyt kuitenkin ”täytyy olla hinta, se motivoi ihmistä… jos ihminen saa kaiken ilmaiseksi hän vain lekottelee auringossa”. Se on myytti jota pitkitetään. Ihmiset kulttuurissamme opetetaan uskomaan, että rahajärjestelmä tuottaa insentiivejä. Jos heillä on pääsy kaikkeen, miksi he haluaisivat  tehdä mitään. He menettävät insentiivinsä. Tuota opetetaan tukemaan rahajärjestelmää.

[MEADOWS:]

Kun raha otetaan pois kuviosta, olisi paljon muunlaisia insentiivejä, erittäin erilaisia insentiivejä.

[FRESCO:]

Kun ihmiset saavat perustarpeensa tyydytettyä, heidän insentiivinsä muuttuvat. Syntyy uusia insentiivejä. Jos luot maalauksen josta nautit, nautit myös sen antamisesta lahjaksi, ei sen myymisestä.

[OTSIKKO: KOULUTUS]

[MEADOWS:]

Mielestäni suurin osa nykymaailman koulutuksesta tuottaa edelleen henkilöitä työntekijöiksi… se on erittäin erikoistunutta. He eivät ole yleismiehiä, ihmiset eivät tiedä monista eri asioista. Mielestäni ei saa ihmisiä menemään sotaan jos he tietävät paljon monista asioista. Mielestäni koulutus on usein ulkolukua ja ihmisille ei opeteta ongelmanratkaisua. Heille ei anneta työkaluja, emotionaalisesti tai omalla alallaan, siitä miten ajatella kriittisesti. Koulutus resurssipohjaisessa taloudessa olisi varsin erilaista.

[FRESCO:]

Yhteiskuntamme suurin huoli on henkinen kehitys…. ja miten motivoida jokaista suurimpaan potentiaaliinsa. Koska filosofiamme on, että mitä älykkäämpiä ihmiset ovat, sitä rikkaampi on maailma, koska jokaisesta tulee kontribuuttori.

[MEADOWS:]

Mitä älykkäämpiä lapset ovat, sitä parempaa elämästäni tulee, koska he ottavat osaa rakentavammin ympäristöön ja elämään, koska kaikkea sitä minkä me keksimme resurssipohjaisessa taloudessa sovellettaisiin yhteiskuntaan. Ei olisi mitään mitä salattaisiin.

[OTSIKKO: SIVILISAATIO]

[FRESCO:]

Patriotismi, aseet, armeijat, laivasto…. kaikki tuo on merkki siitä että me emme vielä ole sivistyneitä. Lapset kysyvät vanhemmiltaan ’ettekö nähneet tarvetta koneille? Isä, etkö sinä näe että sota oli väistämätöntä kun tuottaa niukkuutta? Eikö se ole selvää?’ Tottakai, lapset ymmärtävät että olimme paukapäitä, jotka kasvatettiin pelkästään palvelemaan vakiintuneita instituutioita. Me olemme niin iljettävä, sairas yhteiskunta, että teemme historiankirjoja, joissa lukee isojen valtioiden ottaneen haltuunsa pienemmät ja käyttäneen voimaa ja väkivaltaa. Historiasta pitää puhua korruptoituneena, kunnes päästään sivistyneen yhteiskunnan alkulähteille, jolloin kansakunnat työskentelivät keskenään. Maailman yhdistäminen, yhteisen hyvän eteen työskenteleminen ja olematta alistunut kenellekään muulle. Ilman sosiaalista kerrostumista, olipåa se sitten teknistä elitismiä tai minkään muunkaan laista elitismiä. Sellainen pyyhittäisiin pois maan pinnalta. Valtio ei tee mitään koska valtiota ei ole.

Systeemi jota ajan, resurssipohjainen talous, ei ole täydellinen, mutta se on vain paljon parempi kuin mitä meillä nyt on. Me emme voi koskaan saavuttaa täydellisyyttä.

OSA 4:

TEKSTI RUUDULLA: “MAANI ON MAAILMA… JA USKONTONI ON TEHDÄ HYVÄÄ” — THOMAS PAINE (1737-1809)

[KERTOJA:]

Yhteiskuntamme arvot, jotka manifestoituvat ikuisena sotana, korruptiona, alistavina lakeina, yhteiskunnallisena kerrostumisena, irrelevanttina taikauskona, ympäristön tuhoutumisena ja despoottisena, liikevoittoa hamuavana johtavana luokkana, on perustavanlaatuisella tavalla seurausta kollektiivisesta tietämättömyydestämme, kahdesta perimmäisestä oivalluksesta jotka ihmisillä voi olla todellisuudesta… EMERGENTISTÄ ja SYMBIOOTTISESTA luonnonlain aspektista.

Luonnon emergentti luonne on, että kaikki järjestelmät, olivatpa ne sitten tieto-, yhteiskunta-, teknologia-, filosofia- tai mikään muu toinen luomus, tulee rajoittamattomana käymään läpi jatkuvaa muutosta. Se mitä me pidämme nykyään yleistietona, olisi ollut täysin kuvittelematonta muinaisina aikoina. Samoin, tulevaisuus pitää sisällään teknologioita, realisaatioita ja yhteiskuntarakenteita, että me emme voi edes kuvitella niitä nykyään. Me olemme tulleet alkemiasta kemiaan, geosentrisestä maailmasta heliosentriseen, demoniuskomuksista moderniin lääketieteeseen. Tämä kehitys ei näytä loppumisen merkkejä, ja tämä tietoisuus on se mikä ohjaa meidät kohti kasvua ja edistystä. Staattista, empiiristä tietoa ei ole olemassa. Sen sijaan on meidän tulee tunnustaa kaikkien systeemien emergenssi. Tämä tarkoittaa, että meidän tulee olla avoinna uudelle tiedolle kaikkina aikoina, vaikka se uhkaisi nykyistä uskomusjärjestelmäämme ja täten identiteettiämme.

Surullista kyllä, yhteiskunta nykyään on epäonnistunut tunnustamaan tämän ja vakiintuneet instituutiot jatkavat kasvun jarruttelua säilyttämällä vanhentuneita yhteiskuntarakenteita. Samaan aikaan populaatio kärsii myös muutoksen pelosta, sillä heidän ehdollistamisensa olettaa staattisen identiteetin, ja uskomuksien haastaminen yleensä johtaa pilkkaan, sillä väärässä olemista pidetään yhteiskunnassa epäonnistumisena.

Kun väärässä olemista aletaan juhlia, se kohottaa meidät uusille ymmärryksen tasoille, ja edistää tietoisuutta. Ei ole olemassa sellaista kuin älykäs ihmisolento, sillä heidän ideoitaan joutuu jatkuvasti päivittämään, muuttamaan ja hävittämään. Ja tämä taipumus sokeasti pitää kiinni uskomusjärjestelmästä ja suojata se uudelta, mahdollisesti transformationaaliselta informaatiolta, ei ole mitään muuta kuin “intellektuaalisen materialismin” muoto.

Rahajärjestelmä haluaa jatkaa ikuisuuksiin tätä materialismia sen itsesuojelevilla rakenteilla sekä lukemattomalla määrällä ihmisiä, jotka ovat ehdollistettu sokeasti ja ajattelemattomasti ylläpitämään näitä rakenteita, täten muuttuen ”omatekoisiksi status quon varjelijoiksi”. Lampaiksi, jotka eivät kaipaa enää koiraa vartioimaan niitä, sillä ne kontrolloivat toisiaan eristämällä ne jotka poikkeavat normista.

Tämä taipumus vastustaa muutosta ja ylläpitää olemassaolevia instituutioita identiteetin, mukavuudenhalun, vallan ja liikevoiton takia on täysin kestämätön, ja tuottaa ainoastaan lisää epätasapainoa, sirpaloitumista, vääristymiä ja väistämättä tuhoa. On aika muuttua.

Metsästäjäkeräilijöistä maanviljelyksen vallankumoukseen ja teolliseen vallankumoukseen on selkeä kuvio. On aika uudelle yhteiskuntajärjestykselle, joka heijastelee nykypäivän ymmärrystä. Rahajärjestelmä on sellaisen ajan tuote jolloin niukkuus oli todellista. Nyt teknologian mukana se ei ole enää relevanttia yhteiskunnalle. Se poistuu poikkeavan käyttäytymisen mukana.

Samalla tavoin dominantit maailmankuvat, kuten teistinen uskonto, toimivat samalla yhteiskunnallisella relevanttiudella. Islam, kristinusko, juutalaisuus, hindulaisuus ja kaikki muut ovat olemassa rajoina inhimilliselle ja yhteiskunnalliselle kasvulle, sillä jokainen ryhmä jatkaa suljetun maailmankuvan olemassaoloa. Ja tämä heidän tunnustamansa rajattu ymmärrys ei yksinkertaisesti ole mahdollista emergentissä universumissa.

Kuitenkin, uskonto on onnistunut sulkemaan tietoisuuden tältä emergenssiltä juurruttamalla psykologisen Uskon vääristymän seuraajiinsa, jossa logiikka ja uusi tieto hylätään perinteisten, vanhentuneiden uskomusten tieltä.

[FRESCO:]

Jumalan käsite pyrkii selittämään asioiden luonteen. Muinaisina päivinä ihmiset eivät tienneet paljoakaan siitä miten asiat kehittyivät, miten luonto toimi, joten he keksivät omia tarinoitaan. He tekivät Jumalan omaksi kuvakseen. Kaverin joka suuttuu, kun ihmiset eivät käyttäydy oikein, hän saa aikaan tulvia ja maanjäristyksiä, ja sitten näitä kutsutaan Jumalan teoiksi.

Pintapuolinen tarkastelu tukahdutettuun uskonnon historiaan paljastaa, että jopa perusmyytit itsessään ovat emergenttejä, jotka ovat kehittyneet ajan kanssa.

Esimerkiksi, kristinuskon päädoktriini on Kristuksen kuolema ja ylösnousemus. Tämä käsite on niin tärkeä, että Raamatussa itsessään todetaan:  “Mutta jollei Christus ylösnosnut, nijn on meidän saarnamme turha, ja teidän uscon on myös turha.” (1 Kor 15:14). Kuitenkin on vaikeaa ottaa huomioon tämä kirjaimellisesti, sillä ei ole olemassa päälähdettä yliluonnollisille tapahtumille sekulaarissa historiassa. Lisäksi on tietoa esikristillisistä pelastajista jotka kaikki ovat kuolleet ja ylösnousseet, ja tämä asettaa tarinan välittömästi mytologian alueelle.

Varhaiset kirkkohahmot, kuten Tertullius, näkivät paljon vaivaa näitten assosiaatioiden rikkomiseksi; väittäen jopa, että paholainen sai aikaan samankaltaisuuksia. Hän selitti 100-luvulla:

“Paholainen, jonka hommia on vääristellä totuutta, kopioi Jumalan Sakramenttien olosuhteita. Hän kastaa uskovat ja lupaa heille syntien anteeksiannon…. hän juhlii leivän sakramenttia ja ottaa esiin ylösnousemuksen symbolin. Tunnustakaamme täten paholaisen kekseliäisyyden, joka kopioi joitain Jumalan asioita.” — Tertullianus, (155 – 222 AD , Kappale XL. – Periaatteet Harhaoppisten Arvioimiseksi )

Se mikä on todella surullista on kuitenkin, että kun me lakkaamme pitämästä kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin tarinoita kirjallisena historiana, ja hyväksymme ne sellaisina kuin ne ovat, joka on täysin allegorista ilmaisua… me näemme että uskonnoilla on yhteinen juuri, tämä yhtenäistävä imperatiivi joka tulee tunnustaa ja jota tulee arvostaa.

Uskonnot ovat saaneet aikaan enemmän sirpaloitumista ja konfliktia kuin mikään muu ideologia. Kristinusko yksin jakautuu 34 tuhanteen aliryhmään. ( Lähde: World Christian Encyclopedia)

[FRESCO:]

Raamattu on tulkinnanvarainen. Kun sitä lukee, sanotaan: ”Mielestäni Jeesus tarkoitti tätä, Job tarkoitti tätä, ei kyllä hän tarkoitti tätä”. Sitten meillä on luterilainen ja katolinen ja adventistikirkko. Ja kirkko on hajallaan, ei ole kirkkoa ollenkaan.

Ja tämä kohta hajautumista, joka on kaikkien teistisien uskontojen tunnuspiirre, tuo meidät tietoisuuden toisen epäonnistumisen äärelle Väärä oletus eriytymisestä, elämän symbioottisen suhteen hylkäämisen kautta.

Poislukien ymmärrys siitä, että kaikki luonnolliset järjestelmät ovat emergenttejä, jossa kaikki todellisuuden käsitteet kehittyvät jatkuvasti, muuttuvat ja niitä poistuu, meidän tulee ymmärtää että kaikki systeemit ovat, itse asiassa, keksittyjä sirpaleita, sillä luonnossa ei ole olemassa riippumattomuutta. Koko luonto on yhtenäinen toisistaan riippuvien muuttujien järjestelmä, sekä syy että seuraus, joka on olemassa keskitettynä kokonaisuutena.

[FRESCO:]

Et näe pistoketta, joka on kytketty ympäristöön, joten näyttää siltä kuin olisimme vapaita, vaellellen ympäriinsä. Jos hapen ottaa pois, me kaikki kuolemme välittömästi. Jos planeetan elämän ottaa pois, me kuolemme, ja ilman aurinkoa, kaikki kasvit kuolevat. Joten me olemme kytkeytyneitä toisiimme.

[PERKINS:]

Se mitä tulee oikeasti ottaa huomioon, on kokonaisuus. Tämä ei ole vain ihmisen kokemus tällä planeetalla, tämä on koko kokemus ja me tiedämme ettemme selviä ilman planeettaa ja eläimiä. Me tiedämme, ettemme selviä ilman neljää elementtiä. Ja niin, kun me todella alamme ottaa tämän huomioon, silloin me onnistumme. Onnistuminen riippuu siitä miten hyvin me suhtaudumm kaikkeen muuhun ympärillämme. Minä olen erittäin tietoinen siitä seikasta, että lapsenlapseni ei voi periä kestävää, rauhallista, vakaata ja yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista maailmaa ellei jokainen lapsi nykyhetkellä saa samoja odotuksia. Täytyy pitää huolta koko yhteisöstä, tai muuten tulee todella suuria ongelmia. Ja näin voimme nähdä koko maailman yhteisönä. Ja meidän tulee huolehtia kaikista tällä tavoin, ja se ei ole ainoastaan ihmisten muodostama yhteisö. Se on elementtien, kasvien ja eläinten yhteisö, ja meidän tulee todella ymmärtää se. Se on se mikä puuttuu elämästämme tällä hetkellä. Me voimme kutsua sitä henkisyydeksi, mutta fakta on että se tuottaa iloa.

Se on Jumalan henki. Se on meidän sisällämme joka tuntee. Voit tuntea sen sisälläsi, se on tämä uskomaton ja ihana tunne ja tiedät sen kun se tulee. Sitä ei saa rahasta. Sen saa yhteydestä.

[BILL HICKS -lainaus]

Aivan kuin tuo ei olisi jo vaara tälle maalle. Miten me voimme jatkaa ydinaseiden tuottamista? Tiedätte mitä tarkoitan! Mitä tapahtuu aseteollisuudelle, kun me tajuamme että me olemme kaikki yhtä? Se tuhoaa koko talouden! Talous on feikattu joka tapauksessa!

Mikä olisi tosi sääli… voit nähdä miksi hallitus jahtaa kaikkia jotka haluavat kokea rajattoman rakkauiden.

TEKSTI: ”USKON ETTÄ ASEISTAMATON TOTUUS JA EHDOTON RAKKAUS SAAVAT VIIMEISEN SANAN TODELLISUUDESSAMME” — Martin Luther King Jr.

[KERTOJA:]

Kun me ymmärrämme, että henkilökohtaisten kokemustemme integrointi riippuu täysin kaiken muun integroinnista maailmassamme, me olemme todella ymmärtäneet ehdottoman rakkauden merkityksen. Sillä rakkaus on laajennettavuutta, ja kaiken näkemistä omana itsenä ja oman itsen näkemistä kaikkena, sellaisella ei voi olla ehtoja. Sillä, itse asiassa, me olemme kaikki yhtä.

[George Carlin]

Jos on totta, että me olemme kaikki peräisin tähden ytimestä, jokainen atomi meissä on peräisin tähden ytimestä, silloin me olemme kaikki samaa asiaa. Jokainen kokiskone tai tupakantumppi Buffalon kaduilla on tehty atomeista, jotka ovat joskus tulleet tähdistä. Ne ovat kaikki kiertäneet tuhansia kertoja, niinkuin sinä ja minä. Ja täten tuolla jossain on pelkästään minä, joten mikä on sitten niin pelottavaa? Mikä on se mikä vaatii lohdutusta? Ei mikään. Ei ole mitään pelättävää koska se on kaikki meitä itseämme. Ongelma on, että meidät erotellaan kun synnymme ja annetaan nimi ja identiteetti ja meidät yksilöidään. Meidät on erotettu ykseydestä ja se on se mitä uskonnot käyttävät hyväksi. Että ihmisillä on tarve olla kokonaisuutta jälleen. Joten sitä käytetään hyväksi. He sanovat että jumala, ja he sanovat että sillä on sääntöjä. Ja minusta se on julmaa. Mielestäni uskontoja ei tarvita.

[TEKSTI RUUDULLA: CARL SAGAN -lainaus:]

Avaruusolento, joka vertailee eroja ihmisyhteisöjen välillä, pitää noita eroja triviaaleina verrattuna samanlaisuuksiin. Elämämme, menneisyytemme ja tulevaisuutemme on kaikki sidottu aurinkoon, kuuhun ja tähtiin. Me ihmiset olemme nähneet atomit joista kaikki luonto koostuu, sekä voimat jotka ovat muokanneet tätä kaikkea… ja me, jotka paikallisesti olemme kosmoksen silmät, korvat, ajatukset ja tunteet, olemme alkaneet miettiä alkuperäämme… tähtipölyä, joka pohdiskelee tähtiä, joka on järjestäytynyt kymmenien miljardien miljardien miljardien atomien kasoiksi, joka pohdiskelee luonnon evoluutiota, joka jäljittää tuon pitkän matkan tälle planeetalle. Lojaliteettimme täällä on lajille ja planeetalle. Velvoitteemme selvitä ja kukoistaa on omistettu meille itsellemme ja lisäksi koko kosmokselle, josta olemme peräisin.

On aika julistaa ykseyttä, vanhentunut yhteiskuntarakenteemme on hajoamassa. Ja työskennellä yhdessä luodaksemme kestävän, globaalin yhteiskunnan jossa kaikista huolehditaan ja kaikki ovat todella vapaita.

Henkilökohtaiset uskomuksesi, olivatpa ne mitä tahansa, ovat merkityksettömiä elämän välttämättömyyksien rinnalla. Jokainen ihmisolento syntyy alastomana ja tarvitsee lämpöä, ruokaa, vettä, suojaa. Kaikki muu on ylimääräistä. Täten kaikkein suurin käsillä oleva ongelma on Maapallon resurssien älykäs hallinnointi. Tätä ei koskaan voida saavuttaa rahajärjestelmällä, sillä liikevoiton tavoittelu on oman edun tavoittelua, ja täten epätasapaino on sisäänrakennettua. Samaan aikaan poliitikot ovat turhia, sillä todelliset ongelmat elämässämme ovat teknisiä, ei poliittisia. Lisäksi ideologiat jotka erottavat ihmiskuntaa, kuten uskonto, tarvitsevat vahvan läpikäynnin yhteisössämme sen arvoja, tarkoitusta ja yhteiskunnallista relevanssia koskien. Toivottavasti, ajan mittaan, uskonto menettää materialisminsa ja taikauskoisen perustansa, ja siirtyy hyödyllisemmälle areenalle, filosofiaan.

Fakta on, että yhteiskunta tänä päivänä on nurinkurinen. Poliitikot jatkuvasti puhuvat suojasta ja turvasta, sen sijaan että he puhuisivat luomisesta, ykseydestä ja edistyksestä. Yksin USA käyttää 500 miljardia dollaria vuosittain puolustukseen. Se on riittävästi kouluttamaan jokaikinen lukiosta valmistunut Amerikan yliopistossa neljän vuoden ajan.

1940-luvulla Manhattan-projekti tuotti ensimmäisen oikean massatuhoaseen. Tämä ohjelma työllisti 130 tuhatta ihmistä äärimmäisillä kustannuksilla. Kuvittele millaista elämämme olisi tänään jos ryhmä tiedemiehiä olisi työskennellyt ihmisten tappamisen sijaan sen parissa, että olisivat luoneet maailmasta itsensä ylläpitävän ja yltäkylläisen. Elämä tänä päivänä olisi varsin erilaista, jos tämä olisi ollut heidän tavoitteensa.

Massatuhoaseiden sijaan on aika päästää valloilleen jotain paljon voimakkaampaa. Massaluovuuden aseet. Todellinen jumalallisuutemme on kyky luoda, ja yhdessä sen tiedon kanssa elämän symbioottisesta luonteesta, todellisuuden emergentin luonteen kanssa, ei ole mitään mitä emme voisi saavuttaa.

 

Lähde:
]]>
/zeitgeist-addendum/feed/ 0
Ekstrovertti hakkerisukupolvi: hakkeritilat ja hacktivismi /ekstrovertti-hakkerisukupolvi-hakkeritilat-ja-hacktivismi/ /ekstrovertti-hakkerisukupolvi-hakkeritilat-ja-hacktivismi/#respond Fri, 27 Oct 2017 09:50:21 +0000 http://kapitaali.com/?p=1113 Lue lisää ...]]>

Kirjoittanut Jarkko Moilanen

Hakkerit muodostavat globaalin yhteisön, joka koostuu useista mikroyhteisöistä (Barber, 2001, 14). Nuo autonomiset mikroyhteisöt ovat jatkuvassa liikkeessä; kehittymässä, talviunilla tai kuolemassa. Hakkerien mikroyhteisöt ovat olleet ensimmäisiä virtuaaliyhteisöjen muodostajia. Hakkerien keskuudessa suurin osa yhteisestä kommunikaatioverkostosta ja yhteisön pohjasta elää IRC:ssa. Hakkerit lurkkaavat kanavilla usein kaiken aikaa tekstivirtaa seuraten. Intensiiviset interaktiot ja vahvat emotionaaliset siteet eivät ole harvinaisia näissä virtuaaliyhteisöissä, joiden jäsenillä on yhteisiä aktiviteetteja ja resursseja keskenään, ja interaktio on toisia tukevaa toisten vertailun sijaan. (Whittaker et al., 1997) Rheingold on nimittänyt noita kanavia ”paikalliskuppilaksi, kahvilaksi, yhteiseksi tilaksi — verkon ’parhaaksi paikaksi’” (Rheingold, 1993, 155) Kanaville osallistujat tutustuvat toisiinsa ilman että tapaavat oikeassa elämässä. Yllämainitut virtuaaliyhteisöt ovat olleet hakkeriverkostojen päämuoto jo vuosikymmeniä.

Viimeisten vuosien aikana hakkerit ympäri maailman, suurimmaksi osaksi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, ovat alkaneet siirtää hakkeriverkostoja ja yhteisöjä pois virtuaalimaailmasta reaalimaailmaan. He ovat alkaneet muodostaa hakkeritiloja (hackerspace), hakkeriyhteisöjä jotka ovat sekä virtuaalisia että oikean elämän tahoja. Tämä artikkeli pyrkii luonnehtimaan hakkeritila-sukupolvea hakkeriyhteisön viimeisimpänä muotona. Tässä artikkelissa hakkerisukupolvet ovat jakautuneet kahteen luokkaan: introvertit ja ekstrovertit sukupolvet. Hakkeritilan sukupolvien kuvaus perustuu hakkeritilojen vertailuun hacktivismin kanssa. Vertailu on validi työkalu, sillä näillä kahdella sukupolvella on yhteinen historia. Siksi molemmat ekstroverttisukupolvien muodot, hacktivismi ja hakkeritilat saavat tässä esityksessä huomiota.

Introvertit hakkerisukupolvet

Tämä artikkeli valitsee Taylorin näkökulman hakkerisukupolviin. Vaikka Taylorin näkökulma hakkerisukuplvista tuntuukin varsin validilta, se on vanhanaikainen ja se tulee päivittää ottamaan mukaan hakkeritilat viimeisimpänä sukupolvena. Päivitetty sukupolvimalli näkyy allaolevassa kuvassa.

Figure 1: Hacker generations. Source: Modified from Taylor (2005). Hackerspaces added by the author.

Kuva 1: Hakkerisukupolvet. Lähde: Muokattu Taylorilta (2005). Kirjoittaja lisännyt hakkeritilat. Hakkeritilasukupolven alku on epävarma. Hakkeritilat syntyivät pienessä mittakaavassa noin vuonna 1995, mutta läpimurto tapahtui joskus 2001-2002.

Sukupolvet on jaettu kahteen luokkaan, ekstroverttiin ja introverttiin sukupolveen. Introverttisukupolven piirteisiin voidaan tunnistaa kuuluvan ainakin seuraavat. He ovat olleet tyytyväisiä pysyessään jonkin verran suljettujen piirien sisällä. Heillä on vähän tai ei yhtään yhteyksiä ympäröivään yhteisöön ja he haluavat pysyä piilossa julkisuudelta. He ovat muodostaneet riippumattomia pienyhteisöjä, jotka ovat harvoin tekemisissä toisten samanlaisten kanssa. Ekstroverttisukupolvet, hacktivistit ja hakkeritilat taas haluavat tulla nähdyiksi, kirjoitetuiksi ja olla keskustelun aiheena. Toisin sanoen, he käyttävät julkisuutta saamaan kansan huomion. Lisäksi ekstroverttisukupolvet eivät halua olla erossa ympäröivästä yhteisöstä, sen sijaan he haluavat olla osa sitä ja vaikuttaa suoraan siihen. Ennen yksityiskohtaisempaa keskustelua ekstroverttisukupolvesta, aiemmat sukupolvet tulee ottaa lyhyesti käsittelyyn.

Sukupolvien määrä vaihtelee, mutta suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että ensimmäiset hakkerisukupolvet syntyivät MIT:ssa 1950-luvun lopulla. Näitä varhaisia laskentatoimen pioneereja nimitettiin ”todellisiksi hakkereiksi” tai ”alkuperäisiksi hakkereiksi”. (Levy, 1984, 15-129) Puhelin-phreakkaajia nimitetään usein toisen sukupolven hakkereiksi. (Gollin, 2010; Taylor, 2005; Rosenbaum, 1971; Sterling, 2002) 1970-luvulla syntyi uusi hakkerisukupolvi. Hakkerit kuten Lee Felsenstein, Efrem Lipkin, Bob Albrecht ja Ed Roberts eivät päässeet käsiksi suurtietokoneisiin. Heidän piti rakentaa omat tietokoneensa, joka käynnisti henkilökohtaisen tietokoneen aikakauden. Pelit alkoivat muodostua uudeksi tietokonesovelluksen muodoksi 1980-luvulla. Ennen tätä tietokoneet olivat aina olleet lähinnä teollisuuden ja tieteen käytössä. (Flowers, 2008) Pelit ja hakkerit ovat aina olleet syvällä tavalla toisiinsa sidoksissa. Suhde kasvoi uusiin ulottuvuuksiin kun kaupalliset pelien kehittäjät mahdollistivat yhteisön muokata pelejä tai parantaa niitä modaamalla. William Gibsonin  Neuromancer ja Douglas Couplandin Microserfs (Coupland, 1996) ovat pääesimerkkejä fiktionaalisista hakkeroinnin kuvauksista. Couplandin kirja on elävä fiktionaalinen (tai faktuaalinen) kuvaus kaupallisissa piireissä pyörivistä hakkereista ja mikroserffeistä jotka työskentelevät Microsoftilla. Microserffin elämä on omistettu heidän projekteilleen ja yritykselle. Microserffit raahustavat matalan tason tietotyöpaikassa ja huonoilla palkoilla ilman pitkäaikaisen rahallisen menestyksen tulevaisuudennäkymiä ja suhteellisen vähällä autonomialla.

Seuraava sukupolvi, open source, on melkein vastakohta microserffeille. Monet kirjailijat ovat kirjoittaneet hakkerien merkityksestä Open Source -kehitykselle, joka on muuttumassa yhä kiinteämmäksi osaksi yhteiskuntia eri instituutioiden, kuten koulujen ja hallinnon, kaikilla tasoilla.  (Torvalds ja Diamond, 2002; Lakhani ja Wolf, 2005; Lin, 2007; Lakhani ja Von Hippel, 2003; Sauer, 2007; Raymond, 2001) Hakkerit ja open source -liike ovat läheisessä suhteessa keskenään, sen perustajan Open Source Initiativen mukaan “[e]räs syy sille miksi tuen hakkereita on, että he ovat sanoneet meille yli 10 vuotta että keisarilla ei ole vaatteita.”(PBS, 2001) Lakhanin ja Wolfin mukaan (2005, 6) termi hakkeri on kunniamerkki F/OSS-yhteisössä, vastoin sen käyttöä massamediassa. Open source -lisenssit kuten GPL ja sen johdannaiset ovat reaalimaailman abstraktin hakkerietiikan sovelluksia joissa ”vapaa tiedonvaihto sallii suuremman yleisen luovuuden.”(Levy, 1984, 27)

Open source -hakkerit alkoivat siirtyä introverteista ekstrovertteihin hakkeriyhteisöihin. Heidän ponnistelunsa saivat paljon huomiota ja taloudellista merkitystä. Kuitenkin tarkoitus ei ollut muuttaa aktiviteetteja täysin ‘ekstrovertiksi’. Suurin osa kehittämisestä on silti enemmän tai vähemmän piilossa ja hardcore-hakkerien käsissä. Lisäksi open source -hakkerien aktiviteetit eivät ole poliittisia ja ne keskittyvät virtuaalitilaan. Samaan aikaan siirtymä kohti hacktivismina tunnettua enemmän sosiopoliittisesti orientoitunutta ja ekstroverttia hakkerisukupolvea oli syntymässä.

Poliittisesti aktiiviset hakkerit

Termi hacktivismi oli Cult of The dead Cow:n (cDc) jäsenen nimeltään Omega käyttöönottama vuonna 1996.(Ruffin, 2004) Ruffin oli yksi hacktivismi-termin pääarkkitehdeista. Se mistä tuntuu olevan yksimielisyys jossain määrin on, että hacktivismi siirtää aikaisemman reaalimaailman aktivismin taktiikat kyberavaruuteen. Hacktivismi syntyi aivan erityisestä tavoitteesta vastustaa ”korporaatioiden kiskurien internetin kommodifikaatiota sekä sortavien hallitusten ihmisoikeusloukkauksia” (Manion ja Goodrum, 2000, p. 14). Sellaiset ideaalit ovat itsestäänselviä hacktivistiryhmien, kuten Cult of the Dead Cow (cdc), the Electronic disturbance Theater (EDT) and the Electro-Hippie Collective manifesteissa ja ryhmäideologioissa. Hacktivistit haluavat protestoida ja disruptoida; he eivät halua tappaa tai pelotella.

Erään kaikkein näkyvimmän hacktivistifiguurin Oxblood Ruffinin mukaan ensimmäinen sukupolvi oli lapsia jotka ”viettivät aikansa hakkeroiden limsa-automaatteja” (Ruffin in McKay, 1998) ja keski-ikäistyivät 1980-luvulla, aikana jolloin ihmiset elävät kaikkein aktiivisinta vaihetta poliittisesta elämästään (Smith ja H., 2009). Yllämainitut lapset olivat ensimmäisiä jotka kasvoivat maailmassa joka muuttui enemmän ja enemmän riippuvaiseksi tietokoneista. Lisäksi sukupolvella on yhteisiä kokemuksia suurista muutoksista jotka aiheuttivat joskus perustavanlaatuisia muutoksia yhteiskunnassa, esimerkiksi sodista. (Purhonen, 2007, 16) Tässä tapauksessa suuri muutos tapahtui 1990-luvun puolivälissä. Internetin kasvava tärkeys kommunikaatiokanavana ja graafisten selainten nousu voidaan nähdä toisena todennäköisenä seikkana joka edisti hacktivistisukupolven muodostumista.

Hacktivismi ei ole yksittäiseen ongelmaan keskittynyttä poliittista toimintaa. Tarkemmin ilmaistuna, hacktivismi on “[…] hakkeroinnin, phreakkauksen tai teknologian luomisen menettelytapa jolla saavutetaan poliittinen tai yhteiskunnallinen tavoite”.(Fleming, 1998; TheHacktivist, 2003) Siihen kuuluu erilaisia poliittisia painopisteitä ja sitä ei tulisi pytää yksinkertaisena kokonaisuutena.

Ylläolevassa kuvassa hacktivismi sijoittuu 1990-luvun lopulle. Tämä saattaa olla jonkin verran harhaanjohtavaa, sillä PeaceNet, tekstipohjainen uutisryhmäpalvelu, vuonna 1986 salli ”poliittisten aktivistien kommunikoida keskenään valtiorajojen yli suhteellisella helppoudella ja nopeudella.” (Wray, 1998) PeaceNEt oli työkalu ennen www:n nousua. Ensimmäisten hacktivismiksi kutsuttavien tapahtumien osoittaminen vaihtelee. Jos viruksia ja matoja ei oteta huomioon, silloin milw0rm (hakkerinimi) -hyökkäykset Bhabhan ydinvoimalaa vastaan vuonna 1998 voidaan tunnistaa erääksi ensimmäisistä tapauksista. Yllämainittu hyökkäys oli klassinen esimerkki tietokonemurrosta ja sivujen turmelemisesta. Samana vuonna hakkerit nimimerkeillä Bronc Buster ja Zyklon, hakkeriryhmä Legion of the Underground (LoU):n jäsenet, sulkivat Kiinan hallituksen palomuurit ja mahdollistivat kiinalaisten vapaan pääsyn verkkoon. Eräs kaikkein tunnetummista hacktivistioperaatioista on ollut  X-Ploitin hyökkäys (1998) Meksikon viranomaisia ja presidentti Ernesto Zedillon hallitusta vastaan, tarkoituksenaan tukea Zapatistoja. Hyökkäyksessä X-Ploit turmeli eräitä Meksikon valtiovarainministeriön ja terveysministeriön verkkosivuja. Toinen ryhmä nimeltään Kaotik Team turmeli 45 indonesialaista verkkosivua ja laittoi sivuille viestin joka peräänkuulutti Itä-Timorin itsenäisyyttä. Perustuen näihin esimerkkeihin, vuosi 1998 voisi hyvin olla hacktivismin syntyvuosi.

 

Figure 2: Figure 2: Significant Hacktivist organizations. Sources: CCC 2010; Still, 2005; TheHacktivist, 2003.

Kuva 2:  Merkittäviä hacktivistiorganisaatioita. Lähteet: CCC 2010; Still, 2005; TheHacktivist, 2003.

Jotkut hacktivistiorganisaatiot ovat edelleen hengissä ja jotkut taas ovat lakanneet olemasta. Kaksi ryhmää, cDc ja CCC (katso kuva 2), olivat alkuvoimia poliittisessa hakkeriudessa. Jälkimmäinen perustettin niinkin varhain kuin syyskuun 12. päivänä 1981 Berliinissä Wau Hollandin ja Andy Müller-Maguhnin toimeenpanemana. Pian tuon jälkeen cDc perustettiin vuonna 1984 Texasin Lubbockissa kolmen hakkerin voimin. 1980-luvulla CCC protestoi Ranskan ydinkokeita vastaan ja jotkut CCC-jäsenet olivat mukana Saksan vihreässä puolueessa. Nykyään CCC tunnetaan julkisista mielenosoituksistaan eri järjestelmien turvallisuusaukkoja vastaan. Eräs viimeisimmistä mielenosoituksista vuonna 2008 vähätteli biometristä tunnistamismenetelmää jota voidaan käyttää mm. passeissa. Ryhmä hankki ja julkaisi Saksan sisäministeri Wolfgang Schäublen sormenjäljet (Relph-Knight, 2008). Sormenjäljet voitaisiin kopioida ja käyttää missä tahansa sormenjälkilukijassa. CCC on pääjärjesteäjä Euroopan suurimmassa hakkerikonferenssissa SIGINT:ssa. CCC pitää myös nelipäiväisen konferenssin Chaos Communication Congress. Suurkonferenssien lisäksi CCC:n toimintaan kuuluu suuri määrä pienemmän kokoluokan konferensseja, omia radiolähetyksiä sekä lehti. Toisin sanoen, CCC:llä tuntuu olevan merkittävä rooli hakkeriyhteisössä. Kuten aiemmin mainittu, hakkerisukupolvet ja -organisaatiot nivoutuvat yhteen, mistä CCC-verkko on hyvä esimerkki. CCC on suuri valtionlaajuinen organisaatio ja se on perustanut Saksaan useita hakkeritiloja (CCC, 2010). Tiivistettynä, hacktivistit ovat keskittyneet hakkeroinnin ja sosiopoliittisten ongelmien yhdistelmään sekä lokaalisti että kansainvälisesti, kuitenkin samaan aikaan heidän toiminnallaan on ollut merkittävä rooli (katso kuva 3) rakennettaessa viimeisintä hakkerisukupolvea jota voidaan nimittää hakkeritilasukupolveksi.

Nousevat julkiset hakkeriyhteisön muodot

Vaikka yllämainitut hakkerisukupolvet tunnustetaankin akatemian tasolla, (katso esimerkiksi Sterling, 2002; Taylor, 2005) sieltä saattaisi olla jäänyt pois viimeisimmät kehityskulut jos hakkeritiloja eräänä ”tee-se-itse”-liikkeen muotona ei siihen olisi lisätty. Hakkerit muodostavat uudenlaisia yhteisöjä, jotka ovat varsin erilaisia verrattuna aiempiin hakkeriyhteisöihin. Hakkeritilat ovat yhteisöjä joiden fyysinen tila on koko yhteisön keskipisteessä. Koska hakkeritilat ovat liikkeenä edelleen uusi, yksinkertainen ja tiivis määritelmä puuttuu jopa niiden keskuudesta jotka ovat olleen mukana alusta alkaen. Eri hakkeritilat käyttävät eri nimiä yhteisöille: hacklab, voittoa tavoittelematon workshop, taidekollektiivi, makerspace, tech shop, fab lab ja niin edelleen. Nimien liuta uudelle ”tee-se-itse”-yhteisöille ilmaisee liikkeen monimuotoisuutta, mitä voitaisiin parhaiten kuvata ”valmistamisen digitaalisena vallankumouksena […joka] sallii täydellisen makroskooppisten esineiden tuottamisen epätäydellisistä mikroskooppisista komponenteista”. (Gershenfeld 2007, 10)

Tieteelliset yritykset selkiyttää eri ”tee-se-itse”-hakkeriyhteisöjen välillä ovat harvinaisia. Jopa yhteinen ymmärrys siitä miten nimetä liikkeet puuttuu edelleen.

Troxler on ottanut käyttöön Gershenfeldin (2007, 3-17) termin ‘fabbing’, joka on ”fyysisten hyödykkeiden yhteisvaurauspohjaista vertaistuotantoa”. (Troxler 2010, 2) Troxler käyttää termiä sateenvarjoterminä kaiken muotoiselle hakkeroinnille, mitä kuvataan alla. Termi ”fabbing” saattaa olla jonkinverran harhaanjohtava, sillä sana on johdettu fab labseista (lyhenne fabrication laboratorysta, valmistuslaboratorio, myös fabulous laboratory eli satumainen laboratorio), joka ovat suurimmaksi osaksi NSF:n rahoittamia tee-se-itse -yhteisöjä. Troxlerin mukaan hakkeritilat ovat yksi ”fabbingin” muoto. Toisia fabbingin muotoja ovat: fablabit, techshopit, 100k garaget, jakamisalustat ja open source -laitteisto. Troxlerin näkökulma ”fabbingiin” ja ”tee-se-itse”-kulttuuriin on enemmän tai vähemmän keskittynyt fyysisten hyödykkeiden tuotantoon, joka jättää välistä yhteisöaspektit. Hakkeritilat painottavat yhteisön roolia, jäsenten roolia ja riippumattomuutta ulkopuolisista tekijöistä kuten rahoituksesta.  (Moilanen 2010) Tilanne on vastakohtainen fab labeille, jotka ovat MIT:n alaisia. (Troxler, 2010, 3) Lista fab labeista on MIT:n ylläpitämä, joka puolestaan on esimerkki kontrollista. Yhteisö voi julistautua olevansa hakkeritila ja listata itsensä vapaasti ylläpidettyyn wikipohjaiseen listaan hakkeritiloista. Toisin sanoen, hakkeritilayhteisö itse sääntelee sitä mitä voidaan kutsua hakkeritialksi. Vahva halu olla riippumaton näkyy tilan rahoituksessa, joka usein perustuu pääsymaksuihin ulkoisen rahoituksen sijaan. Hakkeritilat ovat hakkeriyhteisöjä, jotka soveltavat hakkerietiikkaa ja painottavat yhteisön arvoja, kun toiset ”fabbingin” muodot tuntuvat olevan jonkinlaisia minituotantoverkostoja tai -yhteisöjä. Asenne liiketoimintaa tai liiketoiminnan kaltaisia yhteisöjä kohtaan on se mikä erottaa hakkeritilan techshopeista. Yhteisö joka toimii edes vähänkään liiketoiminnan tapaan ei voi olla hakkeritila. Huolimatta Troxlerin mallin rajoitteista, se ottaa mukaan hakkeritilat yhtenä selkeimmistä ”fabbingin” muodoista, joka on levinnyt ympäri maailman. Lisäksi hakkeritilojen ekosysteemi on suurin ”fabbingin” muoto, sillä hakkeritilojen määrä on noin 350, joista 250 ovat aktiivisia ja 100 rakenteilla. Fab labeja on noin 100. (Troxler, 2010, 3)

Figure 3: Chaos Computer Club related Hackerspaces. Source: http://hackerspaces.org/wiki/

Kuva 3: Chaos Computer Clubiin liittyvät hakkeritilat. Lähde: http://hackerspaces.org/wiki/

Hakkeritilat alkoivat muodostua 90-luvun lopulla, mutta perusta hakkeritiloille luotiin vuosituhannen vaihteen Saksassa, CCC:n avulla. (Farr 2009) Tuohon aikaan hakkeritilat alkoivat järjestäytyä yhdistyksiksi tai senkaltaisiksi, tulla julkisesti tunnetuiksi ja identifioida hakkerietiikan eräänä toiminnanohjauksen ydinelementeistä. Vuosi 2001 oli käänntekohta hakkeritiloille. Tuolloin perustettiin useita hakkeritiloja. (Moilanen 2009) Eräs mahdollinen syy kasvulle on voinut olla vuosituhannen vaihteen taantuma, joka oli yleisesti erä ”parhaista” taantumista historiassa. Yleiset talousvaikutukset taantumalle olivat suhteellisen pienet. (Nordhaus 2002, 200-204) Kuitenkin se vaikutti IT-sektoriin ja teknologiakupla oli juuri puhjennut Piilaaksossa. Siksi useat yritykset pakotettiin leikkaamaan IT-kulujaan ja useat ”hakkerit” saivat potkut Euroopassa ja USA:ssa. Hakkerit edelleen tarvitsivat yhteisön johon liittyä ja useat uudet ”fabbing”-yhteisöt tarjosivat heille paikan. Yllämainituista syistä olen sijoittanut hakkeritilasukupolven alun vuoteen 2001.

Hakkeritilat ovat Oldenburgin määrittelemien ”kolmansien tilojen” hakkeriversioita. Oldenburgin mukaan ”kolmannet tilat” viittaavat erilliseen sosiaaliseen miljööseen tai ympäristöön irrallaan ”ensitilasta” (koti ja toiset samanlaiset miljööt) sekä ”toisesta tilasta” (työpaikka).  (Oldenburg, 1999) Kolmannet tilat ovat ”ankkureita” yhteisöelämälle, ne helpottavat ja kehittävät laajempaa, luovempaa interaktiota. Nämä paikat toimivat keskipisteinä yhteisöelämälle, joka on rapautunut kaupallisten ketjujen ja yhden asian kaavoituspolitiikan takia. (Oldenburg, 2001, 3) Toisin sanoen, me olemme hylänneet julkiset puistot, leikkipaikat, koulut, kahvilat ja pienet paikalliskaupat yhteisöelämän tiloina. Me olemme kasvaneet erilleen toisista toisen maailmansodan jälkeen. Kolmansia tiloja tarvitaan tuomaan ihmisiä yhteen ja vahvistamaan yhteisösiteitä. Tullakseen menestyksekkääksi kolmanneksi tilaksi niiden tulee olla paikallisomisteisia, itsenäisiä ja pienen mittakaavan tiloja, ja perustua vakaaseen liiketoimintaan. (Oldenburg, 2001, 4) Lisäksi tilojen tulee olla helposti saavutettavia, kävelyetäisyydellä, ilmaisia tai halpoja ja niitä tulee käyttää säännöllisesti. Näitä kriteerejä verrattaessa hakkeritiloihin samankaltaisuudet ovat ilmiselviä.

Vaikka kompakti määritelmä puuttuukin hakkeritiloilta, niihin on liitetty joitain ominaisuuksia. Ensinnäkin, hakkeritilan omistaa ja sitä pyörittää sen jäsenet tasa-arvon hengessä. Toiseksi, ne ovat voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, ja avoimia ulkomaailmalle. Kolmanneksi, hakkeritilojen jäsenet jakavat työkalut, laitteiston ja ideat ilman syrjintää edes ulkopuolisia kohtaan. Neljänneksi, niillä on vahva painotus teknologiaa ja keksintöjä kohtaan. Viidenneksi, niillä on yhteinen tila yhteisön keskipisteenä. Lopuksi, niillä on vahva keksintöjen ja tieteen henki, joka perustuu kokeiluihin, virheisiin ja vapaasti jaossa olevaan informaatioon. Hakkeritilat ovat erikoistuneita kolmansia tiloja teknisesti suuntautuneille ihmisille. Hakkeritilat palvelevat hakkerien tarpeita ”rakentaa ihmissuhteiden infrastruktuureja”. (Oldenburg, 2001, 2)

Hakkeritilat haluavat olla osa ympäröivää yhteisöä ehostaakseen teknologista tietoutta ja tuomaan ihmisiä yhteen, mukaanlukien ne jotka eivät ole niin teknologiasuuntautuneita. Hakkeritilat tarjoavat tietoa ja taitoja ympäröivälle yhteisölle ja järjesteävät kursseja ja demoja eri aiheista. Ne tuntuvat nojaavan vetovoimaan agitaation sijaan. Ne haluavat myös luoda positiivisen ilmapiirit teknologiaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan. Tässä mielessä hakkeritilat edistävät hakkerietiikkaa, jossa yksi ydinaspekti on: ”Voit luoda taidetta ja kauneutta tietokoneella.” (Levy, 1984, 43) sekä toinen: “Tietokoneet voivat muuttaa elämäsi paremmaksi”. (Levy, 1984, 45).

Johtopäätökset

Molemmilla sukupolvilla — hakkeritilat ja hacktivistit — on paljon yhteistä. Molemmat näkevät todellisen ja virtuaalisen, materiaalisen ja immateriaalisen sulautumisen ja yhdessäelon mahdollisuuden. Yhteinen vihamies yllämainituille maailmaoille perinteisessä hakkeriyhteisössä on sumentanut hakkeritilojen ja hacktivismin rajoja.

Hakkeritilat voidaan nähdä ”kolmantena tilana”, miljöönä kodin ja työpaikan ulkopuolella, jossa ihmiset rentoutuvat, pitävät hauskaa ja tapaavat toisia hakkereita jonkinlaisessa yhteisessä tilassa ja toistuvasti. Hakkeritilat rikkovat hakkeriyhteisöjen luontaisen ympäristön, sillä ne pyrkivät saavuttamaan kansan ja houkuttelemaan lisää jäseniä, ne ovat (semi-)avoimia kansalle ja haluavat olla osa ympäröivää yhteisöä. Hakkeritilat ovat ekstrovertti versio entisistä introverteista ja suljetuista hakkeriyhteisöistä. Vaikka hakkeritilaa voi kutsua ”kolmanneksi tilaksi”, se on pieni paikallisyhteisö joka on teknisesti suuntautunut, ei mikään neulontakerho tai teejuhla.

Kirjallisuutta

Barber, R. (2001). Hackers profiled – who are they and what are their motivations? Computer Fraud & Security, 2001(2):14 – 17.

Chaos Computer Club CCC (2010). Chaos computer club, 2010. Retrieved July 9, 2010 from http://www.ccc.de/de/.

Coupland, D. (1996). Microserfs. HarperCollins. Retrieved Oct 31, 2010 from http://www.textfiles.com/russian/cyberlib.narod.ru/lib/cin/coupla01.html

Farr, N. (2009). Respect the past, examine the present, build the future. Hackerspaces Blog. Retrieved Oct 20, 2010 from http://blog.hackerspaces.org/2009/08/25/respect-the-past-examine-the-present-build-the-future/

Fleming, R. (1998). The journalists cookbook. Retrieved June 31, 2010 from http://www.cultdeadcow.com/cDc.files/cDc-0360.html.

Flowers, S. (2008). Harnessing the hackers: The emergence and exploitation of outlaw innovation. Research Policy, 37(2):177 – 193.

Gershenfeld, N. (2007.) Fab: the coming revolution on your desktop*from personal computers to personal fabrication. Basic Books.

Gollin, M. (2010). Theft or innovation? Nature, 463(7284):1022-1023.

Lakhani, K.R. and Von Hippel, E. (2003). How open source software works. Research policy, 32(6):923-943.

Lakhani, K.R. and Wolf, R.G. (2005). Why hackers do what they do: Understanding Motivation Effort in Free. Open Source Software Projects.

Levy, S. (1984). Hackers: Heroes of the computer revolution. Anchor Press/Doubleday Garden City, NY.

Lin, Y.W. (2007). Hacker culture and the FLOSS innovation. Handbook of research on open source software: technological, economic, and social perspectives, page 34.

Manion, M. and Goodrum, A. (2000). Terrorism or civil disobedience: toward a hacktivist ethic. ACM SIGCAS Computers and Society, 30(2):19.

McKay, N. (1998). The golden age of hacktivism. Retrieved June 5, 2010 from http://www.wired.com/politics/law/news/1998/09/15129.

Moilanen, J. (2010). Hackerspaces, Members And Involvement (Survey Study). Extreme activities in Cyberspace. Retrieved Oct 20, 2010 from http://extreme.ajatukseni.net/2010/07/19/hackerspaces-members-and-involvement-survey-study/

Moilanen, J. (2009). Viewpoints to The Development of Hackerspaces. Extreme activities in Cyberspace. Retrieved Oct 20, 2010 from http://extreme.ajatukseni.net/2009/11/14/viewpoints-to-the-development-of-hackerspaces/

Nordhaus, W.D. (2002). The recent recession, the current recovery, and stock prices. Brookings Papers on Economic Activity, 2002(1):199-228.

Oldenburg, R. (1999). The great good place: Cafes, cooeee shops, bookstores, bars, hair salons, and other hangouts at the heart of a community. Da Capo Press.

Oldenburg, R. (2001). Celebrating the third place: inspiring stories about the “great good places” at the heart of our communities. Da Capo Press.

PBS. (2001). fFrontline: hackers: interviews: Robert D. Steele. Retrieved Sept 22, 2010 from http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/hackers/interviews/steele.html.

Purhonen, V.S. (2007). Sukupolvien ongelma. PhD thesis, Department of Sociology, University of Helsinki, Helsinki. Retrieved Sept 29, 2010 from https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/4295/sukupolv.pdf?sequence=2.

Raymond, E.S. (2001). The cathedral and the bazaar: musings on Linux and open source by an accidental revolutionary. O’Reilly & Associates, Inc. Sebastopol, CA, USA.

Relph-Knight, T. (2008). CCC publishes fingerprints of german home secretary. Retrieved July 14, 2010 from http://www.h-online.com/newsticker/news/item/CCCpublishes-fingerprints-of-German-Home- Secretary-734713.html.

Rheingold, H. (1993). The virtual community. Retrieved Oct 2, 2010 from http://www.rheingold.com/vc/book/

Rosenbaum, R. (1971). Secrets of the little blue box, 1971. copy of original article retrieved June 12, 2010 from http://www.lospadres.info/thorg/lbb.html.

Ruffin, O. (2004). Hacktivism, from here to there. Retrieved Oct 1, 2010 from http://www.cultdeadcow.com/cDc.files/cDc-0384.html.

Sauer, R.M. (2007). Why develop open-source software? The role of non-pecuniary benefits, monetary rewards, and open-source licence type. Oxford Review of Economic Policy, 23(4):605.

Smith A.;Lehman Schlozman K.;Verba S. Smith and Brady H. (2009). The internet and civic engagement. Pew Internet & American Life Project. Washington DC.

Sterling, B. (2002). The hacker crackdown. Retrieved 18 July 2010 from http://www.mit.edu/hacker/hacker.html

Still, B. (2005). Hacking for a cause. First Monday, 10(9-5).

Taylor, P.A. (2005). From hackers to hacktivists: speed bumps on the global superhighway? New Media & Society, 7(5):625.

TheHacktivist. (2003). What is hacktivism? 2.0. Retrieved June 5, 2010 from http://thehacktivist.com/whatishacktivism.pdf.

Torvalds, L. and Diamond, D. (2002). Just for fun: The story of an accidental revolutionary. Harper Paperbacks.

Troxler, P. (2010). Commons-based peer-production of physical goods – is there room for a hybrid innovation ecology? Retrieved Oct 15, 2010 from

http://wikis.fu-berlin.de/download/attachments/59080767/Troxler-Paper.pdf.

Whittaker, S., Isaacs, E. and O’Day, V. (1997). Defining Community. SIGCHI Bulletin, 29(3).

Wray, S. (1998). Transforming luddite resistance into virtual luddite resistance: Weaving a world wide web of electronic civil disobedience. Retrieved June 28, 2010 from http://www.thing.net/ rdom/ecd/luddite.html.

 

Lähde:

https://web.archive.org/web/20120808072740/http://extreme.ajatukseni.net:80/2010/11/20/extrovert-hacker-generations-hacktivism-and-hackerspaces/

]]>
/ekstrovertti-hakkerisukupolvi-hakkeritilat-ja-hacktivismi/feed/ 0
2012: Time for Change (2010) /2012-time-for-change-2010/ /2012-time-for-change-2010/#respond Thu, 27 Jul 2017 00:15:51 +0000 http://kapitaali.com/?p=1073 Lue lisää ...]]> ”2012: Time for Change” esittää optimistisen vaihtoehdon apokalyptiselle tuholle ja synkeydelle. Emmy-ehdokas João Amorimin ohjaama elokuva seuraa journalisti Daniel Pinchbeckia, kirjan 2012: The Return of Quetzalcoatl kirjoittajaa. Hän on etsimässä uutta paradigmaa joka integroi muinaisten heimokulttuurien arkaaisen viisauden tieteelliseen metodiin.

Tietoisena evoluution agentteina me voimme suunnitella uudelleen jälkiteollisen yhteiskunnan ekologisille periaatteille. Näin luomme maailman joka toimii kaikille. Romahtamisen ja barbarismin sijaan 2012 ennustaa regeneratiivisen planeetaarisen kulttuurin syntyä, jossa yhteistyö korvaa kilpailun, jossa psyyken ja henkimaailman tutkiminen muuttuu terävimmäksi kärjeksi, mikä korvaa steriilin materialismin joka on puskenut maailmamme tuhon partaalle.

 

 

]]>
/2012-time-for-change-2010/feed/ 0
Podcast: Kutsuhuuto uudelle taloudelle /podcast-kutsuhuuto-uudelle-taloudelle/ /podcast-kutsuhuuto-uudelle-taloudelle/#respond Thu, 30 Mar 2017 09:04:43 +0000 http://kapitaali.com/?p=844 Lue lisää ...]]> Ekokyläkuorojen laulujen ja kaupungin kaduilla raikuvien 99%:n suusta raikaavien hoilotusten keskellä kaikuu kutsuhuuto uudelle taloudelle yli kapitalismin kuolonkorinan.

Espanjan energiaosuuskunnista, jotka kirjaimellisesti tuovat vallan paikallistasolle, Englannin pienkouluihin jotka suunnittelevat taloustieteiden opiskelun uusiksi, Pohjois-Amerikan laajaan koalitioon joka haastaa 1%:n dominoinnin, tämä Upstreamin episodi tutkii uuden talouden liikettä.

Tarinamme alkaa vuonna 1984, G7-maiden talouskokouksen ulkopuolella Lontoossa, jossa pieni ryhmä kokoontui varjokokoukseen haastamaan ideat ja teoriat jotka valtavirran taloustiedettä dominoivat. Me seuraamme tämän uraauurtavan tapahtuman jälkijäristyksiä kun ne säteilevät läpi maailman ja nykyiseen Trumpin & Brexitin aikaan.

Tämä aikalinja ulottuu kapinallistaloustieteilijä E. F. Schumacherin (1911-1977) työhön. Kuulet hänestä, kuten myös monista muista ihmisistä ja organisaatioista tämän laajan muutosliikkeen eturintamassa, joka työskentelee sen muuttamiseksi mitä me ajattelemme talouden olevan, miten taloustiedettä opetetaan ja miten me otamme uuden taloustieteen opit käyttöön.

 

 

Lähde:

Podcast: The Call for a New Economy

 

]]>
/podcast-kutsuhuuto-uudelle-taloudelle/feed/ 0
Valmistautuminen kulutusyhteiskunnan loppuun /valmistautuminen-kulutusyhteiskunnan-loppuun/ /valmistautuminen-kulutusyhteiskunnan-loppuun/#respond Tue, 06 Dec 2016 18:30:24 +0000 http://kapitaali.com/?p=604 Lue lisää ...]]>

Tuttujen kulutusyhteiskunnan tunnusmerkkien hiipuessa uudet institutionalisoidut yhteistoiminnan muodot voivat auttaa helpottamaan disruptiota ja ennaltanähtyjä vaikeuksia.

Tämä on sarjassaan ensimmäinen postaus post-konsumerismista. Sen on kirjoittanut Maurie J. Cohen ja alunperin se on julkaistu TruthOut:

Kuuluisalla tavalla ottaen käyttöön $5 päiväpalkan vuonna 1914, Henry Ford oli ensimmäinen teollisuuspamppu joka tunnusti että kulutusyhteiskunta voi toimia ainoastaan kun työläisillä on pääsy runsaisiin tuloihin jotta voitaisiin rahoittaa harkitut ostokset. 1930-luvulla John Maynard Keynesin valvonnassa tästä ymmärryksestä tuli perimmäisiä makrotalouspolitiikan opinkappaleita eri puolilla maailmaa. Kuitenkin 1970-luvulla korkea inflaatio, uppiniskainen työttömyys ja muut taloudellisen epävakauden aiheuttajat kyseenalaistivat tämän strategian ja saivat aikaan tulevina vuosikymmeninä neoliberaalien uudistusten aallon.

Tätä seuraavat vuodet toivat mukanaan stagnoituneiden palkkojen ja kasvavan palkkaeriarvoisuuden pitkitetyn kauden, ja kulutusyhteiskuntaa kasvatettiin, kuten nykypäivänä tunnustetaan, purkamalla pankkisektorin sääntelyä ja hukuttamalla maailma helposti saatavaan luottoon. Vuosien 2007-08 finanssikriisi ja tästä seurannut Suuri Taantuma paljastivat tällaisen politiikan huonot puolet, ja konsumerismin kestävyyttä talousveturina kohtaan tuntemamme epävarmuus on palannut.

Kulutusyhteiskunta sosiaalisen organisaation järjestelmänä tuntuu olevan vaarassa monelta taholta. Ensinnäkin, Pohjois-Amerikan, Euroopan ja suurimman osan Aasiaa populaatiot ovat ikääntyviä, ja demografiset muutokset siirtäät preferenssejä pois elämäntyyleistä jotka perustuvat materiaaliseen akkumulaatioon. Lisäksi milleniaalit jatkavat erittäin prekaareissa työolosuhteissa. Näiden kahdenlaisten trendien seuraukset ovat ilmiselviä romahtavissa oman kodin omistuksen määrissä ja henkilökohtaisen autoilun vähentyessä useissa maissa.

Toiseksi, kasvava eriarvoisuus murtaa keskiluokan, joka on enemmän kuin puoli vuosisataa ollut kulutusyhteiskunnan vauhtipyörä ja tiimalasin muotoisen sosiaalisen rakenteen kasassapitävä voima.

Kolmanneksi, yksityinen kulutus riippuu vastaavasta julkisista ostoista, ja leikkauspolitiikka viime vuosikymmeninä on ominaista taantuvalle poliittisille varoille tehdä vaadittavia investointeja uusia sosiaalista ja poliittista infrastruktuuria jolla kulutusyhteiskunta lepää.

Lopuksi ehkä kaikkein tärkeimpänä, konsumeristinen elämäntyyli on pitkään perustunut palkkatyöhön ja työntekijöiden haluun käyttää suhteellisen luotettavat tulovirtansa tuotteisiin ja palveluihin. Vakityöt jotka kompensoivat työntekijää vuosi- tai tuntipalkan mukaan ja tarjoavat säädylliset edut ovat katoamassa, ja vähemmän säännöllinen silpputyö on muuttumassa tavanomaisemmaksi. Jotkut analyytikot ovat lakonisesti luokitelleet Uber-tyyppisen työn lisääntymisen ”jakamiseksi” kun tämä trendi itseasiassa kuvaa sitä kuinka työntekijöillä on yhä tarpeellisempaa raapia kasaan freelance-toimeksiantoja saadakseen ansaittua leipänsä.

Samaan aikaan kun me alamme nähdä siirtymän pois kulutusyhteiskunnasta, uusi digitaalisten teknologioiden aalto joka perustuu keinoälyyn on horjuttamassa monia talouden sektoreita — terveydenhuollosta insinöörityöhön. Tämän disruption lopputulema on, että lyhytaikaisista tehtävistä tulee täysin normaaleja työnkuvassa.

Vastauksena kehitykseen useat hallitukset ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta työntekijöille työnteon ulkopuolisen tulonlähteen tarjoamiseen. Nämä ehdotukset ovat tulleet lukuisissa eri muodoissa, ja niihin kuuluu mm. perustulo, kansalaisosinko ja laaja omistuspohja korporaatioissa. Erityisen huomattavaa on Suomen jokin aika sitten julkistama ohjelma kokeilla perustuloa jossa maksetaan kaikille tuensaajille noin €800 kuukaudessa. Toiset maat keskustelevat aktiivisesti samankaltaisista aloitteista.

Valitettavasti äärimmäinen poliittinen sirpaloituneisuus USA:ssa ja Euroopassa tekee epätodennäköistä siitä että nämä ideat koskaan saisivat laajempaa lainsäädännöllistä tukea. Mitä tekevätkään sillä aikaa kärvistelevät kotitaloudet kulutusyhteiskunnan tukipilarien romahtaessa ja silminnähden kaikkein ilmiselvimmän vaihtoehdon muistuttaessa 2000-luvun maaorjuutta?

Me tunnumme olevan tienristeyksessä jossa meidän tulee löytää uudelleen keskinäisen avunannon opinkappaleet. Yksi vaihtoehto on rakentaa uusien osuustalouden muotojen päälle jotka sulauttavat yhteen tuotannon ja kulutuksen yksittäiseksi organisaatioksi.

Suurin työntekijä-kuluttajaosuuskunta maailmassa on 800 kaupan Eroski-kauppaketju (suom. huom. S-ryhmä on todennäköisesti suurempi, mutta kukaan ei pidä melua S-ryhmästä), tunnetun Mondragón-osuuskunnan sivuliike, jonka pääkonttori on Espanjan baskialueella. Pienemmät prototyypit menestyvät USA:ssa, Weaver Street Market Pohjois-Carolinassa ja Black Star Co-op Pub and Brewery Teksasissa. On olemassa myös viitteitä siitä että pidättyväisyys joka perinteisesti on kuvastanut osuuskuntien ja liittojen suhdetta on nyt antamassa tilaa uudelle yhteistyön hengelle joka tukee tätä yleistä ideaa.

Historia viittaisi siihen että talouden siirtymät ovat äärimmäisen tuskallisia ja kaoottisia. Näin oli asian laita kun maatalousyhteiskunta antoi tilaa teollisuudelle 1700-luvun jälkipuoliskolla. Samanlaiset dislokaation muodot olivat laajalle levinneitä kun palvelutalous vuorostaan korvasi tuotannon kaksi vuosisataa myöhemmin. Vaikka tämä jälkimmäinen transformaatio on edelleen käynnissä, uudenlainen sosio-teknisen muutoksen aika on käynnissä. Tuttujen kulutusyhteiskunnan tunnusmerkkien hiipuessa uudet institutionalisoidut yhteistoiminnan muodot voivat auttaa helpottamaan disruptiota ja ennaltanähtyjä vaikeuksia.

Lähde:

Preparing for the End of Consumer Society

 

]]>
/valmistautuminen-kulutusyhteiskunnan-loppuun/feed/ 0