Daniel Schmachtenberger tarkastelee tänään Naten kanssa laajasti tekoälyn nykyisiin lupauksiin sisältyviä todellisia ympäristöriskejä. Hän osoittaa, että tekoälyn vaikutusten nykyinen kehityskulku on pikemminkin kohti ekologista tuhoa kuin ennallistamista… tärkeä kertomus, joka puuttuu tällä hetkellä tekoälyä ympäröivästä keskustelusta.

Mitkä ovat ympäristövaikutukset, joita aiheutuu rajattomilla laskentakapasiteeteilla varustetusta työkalusta, jonka tavoitteena on armoton kasvu ja louhinta? Miten tekoäly voisi vaikuttaa vallan ja ahneuden teemoihin, lisätä eriarvoisuutta ja kiihdyttää yhteiskunnan pirstaloitumista? Millainen rooli tekoälyllä voisi olla erilaisissa arvoissa ja tulevaisuuden odotuksissa, jotka palvelevat elämän parantamista?

Transkriptio

(Keskustelu nauhoitettu kesäkuun 27. 2024)

Nate Hagens: Haluan toivottaa kollegani Daniel Schmachtenbergerin tervetulleeksi takaisin ohjelmaan, jotta hän voisi syventyä tekoälyn mahdollisiin vaikutuksiin ympäristöön ja erityisesti ilmastonmuutokseen. Olen hiljattain käynyt muutamissa energiateknologian ja ilmaston konferensseissa, joissa tekoäly on esillä. Ainakin joka toisessa esityksessä puhutaan siitä, miten se vähentää päästöjä ja on yleisesti ottaen siunaus ympäristölle.

Vaistoni ja keskustelut Danielin, Tristanin, Harrisin ja muiden kanssa kertovat minulle, että tämä ei todennäköisesti pidä paikkaansa, joten kiitos. Tämä keskustelu on jatkoa alkuperäiselle keskustelullemme tekoälystä ja superorganismista. Tämä oli syvästi informatiivinen ja usein häiritsevä keskustelu, erityisesti se 20 minuuttia, alussa, ennen kuin pääsimme tekoälyyn ja ilmastoon, puhuttiin laajemmasta makrotarinasta tekoälystä, ihmisen voimajärjestelmistä ja siitä, mitä on tapahtumassa, ja joistakin pahimmista skenaarioista.

Joten kuuntelijat, varoitetaan, että ensimmäiset 20 minuuttia ovat aika intensiivisiä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Daniel on oikeansuuntainen siinä, mitä hän esittää tässä podcastissa. Toivon, että se, mitä hän ennustaa, on virheellistä Elämän ja niiden asioiden puolesta, joista välitän. Minun on kuitenkin sanottava, että siitä lähtien, kun tapasin hänet kolme tai neljä vuotta sitten, hän on ollut hyvin oikeassa tekoälystä ja siitä, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu tekoälyn suhteen.

Luulen, että törmäämme energiaan ja muihin rajoituksiin ennen kuin se, mitä hän ehdottaa tässä podcastissa, toteutuu, mutta alistun hänen mielipiteeseensä tässä asiassa. Loppuhuomautuksena on, että pidämme tämän keskustelun korkealla käsitteellisellä tasolla, mutta hänen tiiminsä on luonut uuden, yli 20-sivuisen asiakirjan viitteistä ja resursseista, joissa on todellista tietoa siitä, mitä kentällä tapahtuu.

Päivitämme sen ohjelman muistiinpanoihin YouTubessa ja greatsimplification.com -sivustolla, joten voitte katsoa sieltä lisätietoja. Keskustelu jatkuu, ystäväni. Toivottakaa tervetulleeksi Daniel Schmachtenberger. Hei, Daniel. Hauska nähdä sinua. Niistä sadasta eri aiheesta, joista voisimme keskustella ihmisten tulevaisuuden ja elämän palvelemisen kannalta, puhumme tänään tekoälystä.

Ja siinäkin aiheessa on monia osa-alueita, miten se vaikuttaa epätasa-arvoon, voittoihin ja valtaan ja sotilas- ja yritystoimintaan, tiedättehän, erilaisiin uusiin teknologioihin. Tänään keskitymme kuitenkin siihen, mitä tekoäly merkitsee ilmastonmuutokselle ja ympäristölle, koska siitä ei mielestäni puhuta usein.

Palasin juuri ilmastoenergiateknologian konferenssista, jossa monet esittelijät tarjosivat tätä tai toista teknologiaa, joka olisi parempi ilmaston kannalta, koska siinä käytettäisiin tekoälyä. Tiedän, että te ja kolleganne, tiiminne, olette työskennelleet tämän kysymyksen parissa. Miksi emme aloittaisi antamalla yleiskatsauksen siitä, miten tekoäly nykymuodossaan voisi teoriassa olla hyväksi ympäristölle. Mitkä ovat sen pääkohdat?

Daniel Schmachtenberger: Melko kattava tutkielma. Sen nimi on Tackling Climate Change with Machine Learning, ja siinä käsitellään lähes kaikkia väitteitä siitä miten tekoäly, koneoppiminen ja niihin liittyvät sensorit ja automaatio voisivat auttaa. Kyse on kaikesta siitä, että pystytään mallintamaan luonnonilmiöitä paremmin, kuten jäävuorten sulamisen mallintamisesta, jotta voidaan ennustaa nopeuksia ja muuta sellaista, ja ilmakehän dynamiikan mallintamisesta, jotta voidaan tehdä aerosoleihin perustuvaa geoteknistä käsittelyä (kemikaalivanat).

Tehokkaammin pystytään luomaan tehokkuushyötyjä monilla aloilla, joilla tehokkuushyötyjen ansiosta energian tai materiaalien käytön pitäisi oletettavasti vähentyä. Ja sitten todella suuret alat ovat ajatus siitä, että tekoäly voisi auttaa perustavanlaatuisissa tieteellisissä ja teknologisissa läpimurroissa, kuten ydinfuusiossa, energiantuotannossa, energian varastoinnissa, paljon paremmissa akuissa ja vastaavissa asioissa.

Ydinfuusio ja huoneenlämpöiset suprajohteet ovat kuitenkin niin sanottuja Graalin maljoja. Jos tarkastellaan kaikkia aloja, joilla tehokkuutta voitaisiin saada, jos ajatellaan kaikkia paikkoja, joissa on öljy- tai maakaasulinjoja, ja jos niiden varrella on antureita, jotka tarkkailevat vuotoja ja jotka voivat käyttää jonkinlaista koneälyä tunnistamaan, missä vuodot tapahtuvat, ja ohjaamaan ihmisiä sinne, mutta melko pian myös automatisoitua robottihuoltoa, vuotoja on selvästi vähemmän. On siis monia aloja, joilla tehokkuusongelman optimoinnilla voidaan saavuttaa joitakin hyötyjä.

Nate Hagens: Ja kuinka moni niistä on teoreettinen ja kuinka moni niistä on todisteena siitä, että ne ovat jo jossain määrin ilmenneet?

Daniel Schmachtenberger: Jos puhumme sensoreista, joissa on paljon dataa ja joissa tarvitaan tekoälyä, joka pystyy mallintamaan kaiken tämän datan, se on suoraviivaista.

Tällaista teknologiaa on olemassa, ja se paranee koko ajan. Ironista kyllä, yksi sen tärkeimmistä sovelluksista on tehdä öljyn louhinnasta halvempaa ja tehokkaampaa. Niinpä 92 prosenttia kaikista öljy-yhtiöistä tekee suuria sopimuksia tekoäly-yritysten kanssa kehittääkseen öljyn ja fossiilisten polttoaineiden poraamista tekoälytekniikoiden avulla, kaikkea teknisesti erittäin edistynyttä, kuten tekoälyn käyttämistä seismisiin tallenteisiin ja maanalaiseen akustiikkaan, jotta voidaan nähdä tarkalleen, missä maanalaiset luonnonvarat ovat, ja muuta sellaista, jotta etsintä- ja louhintakustannukset saadaan paljon halvemmiksi.

Kaikki suuret tekoäly-yritykset palvelevat tätä alaa. NVIDIA tarjoaa siruja ja tekee yhteistyötä perinteisen energian eikä vain uusiutuvien energialähteiden kanssa. Ja Microsoftilla on kokonaisia sopimuksia ja tuotteita, jotka on kehitetty yksinomaan öljyteollisuutta varten. Mutta sanoisin, että tällaiset asiat, joissa on kyse automaatiosta, no, anteeksi, joissa on kyse suuresta määrästä dataa ja kyvystä hyödyntää sitä, ovat melko vakaita.

Kun tarkastelemme myös marginaalisia tehokkuushyötyjä, jotka eivät vaadi perustavanlaatuisia läpimurtoja, niitä tulee tapahtumaan. Microsoft Mechanics, jossa puhutaan perustavanlaatuisista läpimurroista. Gatesin tapa sanoa se on mielestäni selvä. Hänen mukaansa tekoälytyypit, joita meillä on tähän mennessä, nopeuttavat materiaalisen innovaation ja teknisen innovaation osalta asioita, joissa ihmiset pärjäävät jo melko hyvin, mutta ne eivät tee sellaisia asioita, joista olemme todella kiinnostuneita ja joissa ihmiset eivät ole edistyneet kovinkaan paljon.

Tekoälyä on siis käytetty ydinenergiassa ja fissiossa jo pitkään auttamaan teknologian vakaudessa ja sen kaltaisissa asioissa. Läpimurrot tällä alalla ovat olleet marginaalisia. Eli voiko se todella saada aikaan massiivisia muutoksia? Läpimurtoja fuusion nopeudessa tai vastaavaa.

Niitä ei ole, ymmärrän kyllä miksi ihmiset ajattelevat niin, mutta ei ole mitään ennakkotapausta, suurta luottamusta, varsinkaan millään aikajanalla.

Nate Hagens: En tiedä sinusta, mutta kun katson LinkedIniä ja puhun ihmisten kanssa, en omassa ydinpiirissäni, mutta laajemmassa piirissä, joka kiinnittää huomiota maailmaan, olen sitä mieltä, että tekoäly tulee olemaan avainasemassa.

Se on hyväksi ympäristölle monien mainitsemiesi asioiden vuoksi, se tekee uusiutuvasta teknologiasta, akuista ja puhtaasta teknologiasta tehokkaampaa, ja kapea-alaisesta näkökulmasta katsottuna, jota sinä ja minä emme erityisesti käytä. Me katsomme mieluummin laajempaa rajaa, ja palaamme siihen hetken kuluttua.

Se on myönteistä, kun käytetään vähemmän energiamateriaaleja. Oletko samaa mieltä?

Daniel Schmachtenberger: Luulen, että se on suosittu narratiivi. Luulen, että ympäristö- ja ilmastoalalla on paljon ihmisiä, jotka eivät usko, että se on totta. Mutta uskon, että monet ihmiset, jotka ovat laajasti huolissaan ympäristöstä ja ilmastosta, eivät ymmärrä sitä kovin yksityiskohtaisesti.

Siihen on mielestäni monia syitä. Kiitos tuohon narratiiviin uskomisen. Markkinointinäkökulmasta, jos minulla on tuote tai palvelu, katson kaikkia eri markkinasektoreita ja yritän keksiä, miten markkinoida heille ja miksi tuotteestani on heille hyötyä. Tekoäly ja aseteollisuus ovat siis yksi suurimmista aiheista.

Tällä hetkellä ei oikeastaan ole mitään puolustuskeskustelua, joka liittyisi tekoälyyn aseteollisuudessa. Tekoäly ei koske vain autonomisia aseita ja lennokkeja, vaan tekoälyä on myös tarkassa tähtäyksessä. Myös kattava taistelusuunnittelu tapahtuu yhä useammin monimutkaisemmissa tekoälyjärjestelmissä.

Tiedustelun kerääminen, valtavien tiedustelumäärien kerääminen, joita ihmisten on lajiteltava, ei ole kovin hyödyllistä, eikö niin? Se on hyödyllistä vain tekoälyjärjestelmien avulla. Jos siis puhutaan lainvalvonnasta, tekoäly voi näyttää, missä pahikset ovat, koska nyt voimme todella käyttää kaikkea tätä tietoa järkevästi.

Näyttääkö tämä tekoälyn valtuuttamalta kaikkialle ulottuvalta digitaaliselta teknologiselta valvonnalta? Kyllä, mikä on aika paha juttu. Mutta kyllä. Jos tarkastellaan melkein jokaista alaa, niin tekoäly parantaa radikaalisti koulutusta, koska nyt meillä on tekoälyohjaajia, jotka tietävät kaiken ja voivat opettaa lapsia suoraan, ja tekoäly auttaa vanhainkoteja, koska nyt meillä on chatbotteja, jotka keskustelevat vanhusten kanssa, jotta he eivät ole yksinäisiä, ja se parantaa lääketiedettä. Ajatus siitä, että tekoäly parantaisi radikaalisti ilmastonmuutosta, on siis niin, että ilmasto on vaikutusvaltainen aihe.

Se vaikuttaa kansainväliseen politiikkaan. Se vaikuttaa kansalliseen politiikkaan. Joten meidän on saatava heidät ajattelemaan, että tämä on hyvä asia. Puhutaan siis kaikista tavoista, joilla se auttaa. Tarjontapuolen markkinoinnin ja tärkeän väestörakenteen näkökulmasta siihen käytetään tietenkin paljon resursseja.

Ja se on spinnausta. Se on siis yksi asia. Kun tarkastellaan NVIDIAn markkina-arvon nousua ja siihen liittyen kaikkia tekoälyn parissa työskenteleviä. Kun katsoo 10 suurinta yritystä markkinakapasiteetiltaan, ne ovat kaikki tekoälyalan yrityksiä, eikö totta? Apple ei siis ole tekoäly-yritys. Microsoft ei ole yksinomaan tekoäly-yritys, mutta pohjimmiltaan se on yksi niiden, ellei jopa niiden ensisijaisista pelivälineistä tällä hetkellä, luultavasti voisi sanoa, että ainoa kymmenen suurimman yrityksen joukossa tällä hetkellä oleva yritys, joka ei ole, on Saudi Aramco, mutta yhä useammin tekoäly on, johon he käyttävät rahojaan.

Öljy rahoittaa tekoälypyrkimyksiä massiivisesti, ja he käyttävät tekoälyä rahoittaakseen öljypyrkimyksiään. Tämä on tietenkin uutta, sillä ne ovat kaikki tekoäly-yhtiöitä. Öljy-, puolustus- ja pankkialaa. Se, että tämä markkinasektori on niin suuri kuin se on, ja että nämä yritykset ovat niin voimakkaita kuin ne ovat, tarkoittaa, että markkinointia on paljon.

Ja paljon lobbausta ja julkista vaikuttamista. Me, Consilience Project, kirjoitimme kerran artikkelin nimeltä Where Arguments Come From, ja se käsitteli pohjimmiltaan thinktank-teollista kompleksia, tiedäthän, eräänlaista keskustelua, joten kaikkialla kiertää väite, että se ei ollut hyvien ideoiden luonnollinen valinta.

Hyvät ideat eivät valikoidu luonnollisesti, vaan niitä säätelevät ne, joilla on markkinointibudjetti, jotta ideoita voidaan levittää paljon ja jotta ne voivat maksaa tutkimusyrityksille haluttujen tutkimusten laatimisesta ja kirjailijoille ja niin edelleen. Joten on todella tärkeää miettiä sitä, mistä argumentit tulevat.

Ja tietysti, jos sanomme, että okei, entäpä ympäristönsuojelijat, jotka ovat huolissaan siitä, kuinka paljon tekoäly todella tulee vahingoittamaan ympäristöä radikaalisti? Onko heillä vastaavat markkinointibudjetit? Ja onko heillä voimien ja keinojen välinen korrelaatio? Joo. Se on niin huono kuin vain voi olla.

Se on vähän kuin rauhanaktivistien ja sotateollisen kompleksin välinen voiman ja keinojen korrelaatio. On toinenkin syy miksi ihmiset haluavat uskoa siihen, ei vain siksi että heille myydään sitä hullun lailla, vaan pari syytä. Yksi on se, että siellä pyörii kaikki raha, eikö niin?

Ja jos haluan päästä eteenpäin ja vähintäänkin olla jäämättä jälkeen, en halua olla sellaista asiaa vastaan, jota en voi pysäyttää. Ja kaikki jotka kirjoittavat, pääsevät eteenpäin ja kaikki jotka eivät kirjoita, jäävät jälkeen. Haluaisin siis uskoa, että kirjoittaminen on hyvä asia ja että voin ehkä ohjata sitä hyvään suuntaan, eikö niin?

Ja siksi jopa tekoäly- ja ilmastoalalla, ei vain tekoälyalalla, pelkästäään tekoälyalalla. Kiitos tekoälyn, turvallisuusyhteisössä vitsaillaan, että nopein tapa kiihdyttää tekoälyriskiä on perustaa tekoälyturvallisuusorganisaatio, koska OpenAI perustettiin tekoälyturvallisuusorganisaatioksi, joka yritti suojella maailmaa DeepMindin aiheuttamilta vaaroilta, ja nyt se kiihtyy radikaalisti, ja sitten Anthropic lähti, koska he pelkäsivät kiihtyvyyttä, ja he halusivat perustaa turvallisuusorganisaation, mutta sitten he ajattelivat, että voidaksemme testata teknologiaamme, meidän on rakennettava teknologiaa, mikä tarkoittaa, että tarvitsemme paljon rahaa. Niinpä he ottivat Googlelta 300 miljoonaa, ja nyt he ajavat kilpaa. Sitten Elias lähti, koska hän oli huolissaan. Nyt hänellä on superälyyn keskittyvä yritys. Puhuttuani yksityisesti monien alan ihmisten kanssa heidän muiden huolenaiheidensa lisäksi yksi niistä on se, että tekoäly automatisoi pian työni.

Juuri nyt kaikki ystäväni, jotka eivät työskentele tekoälyturvallisuuden parissa vaan tekoälyn kehittämisen parissa, tienaavat valtavasti rahaa. He perustavat oman pienen startup-yrityksensä, ja jokin suurista yrityksistä ostaa heidät typerällä summalla. Se ei tee mitään. Sillä ei ole edes väliä mitä se on, kunhan tekoälyä on sovellettu.

Nerokas ystäväni, joka tekee tekoälyn avulla kuvantunnistusta, jota sovelletaan tietynlaisten tiedostojen ottamiseen ja niiden laittamiseen verkkoon pari prosenttia tehokkaammin kuin aiemmat kuvantunnistustyypit. Ja hän on sitä mieltä, että minut voidaan hankkia valtavan suurella rahalla jostain, jonka voin rakentaa parissa vuodessa, enkä luultavasti koskaan saa töitä tulevaisuudessa.

Se on siis toinen syy olla mukana tarinassa ”tekoäly on hyvä”. Ja toinen on: Jos todella välität ilmastonmuutoksesta, olet luultavasti aika masentunut. Ja toivo ei näytä kovin hyvältä. Minkäänlainen toivo. Joten miksi Jeesus tulee pelastamaan meidät kaikki -narratiivi kiehtoo joitakin ihmisiä?

Miksi ehkä näkemämme UAP:t ovat hyväntahtoisia avaruusolentoja, jotka pelastavat meidät kaikki? Tekoäly on toinen versio siitä. Ei ole mitään hyvää merkkiä siitä, että vastaus tulisi meiltä. Näytämme olevan aika pahasti kusessa. Ehkä jokin meitä radikaalisti älykkäämpi voi ratkaista kaikki asiat, mikä on tietysti tavallaan kuin taantuminen lapsuuden psyykeen, jossa halutaan edelleen vanhempi joka tavallaan selvittää asian.

Joten tekoäly tekee tällä hetkellä erittäin uskottavaa työtä joidenkin ihmisten mielestä.

Nate Hagens: Se kuulostaa Twilight Zone -jaksolta, tieteiselokuvalta, joka olisi kirjoitettu 30-40 vuotta sitten, ja kuitenkin tämä on meidän maailmamme, jossa elämme juuri nyt.

Daniel Schmachtenberger: Joku kokosi yhteen klipin asioista, joita tekoälyhuippulaboratorioita johtavat ihmiset ovat sanoneet julkisesti. Ja kuten monet ihmiset ovat luultavasti nähneet, Sam Altman on sanonut useita kertoja lavalla, että tekoäly luultavasti tappaa kaikki, mutta se tekee ensin joukon todella kannattavia yrityksiä. Ihmiset nauravat sille. Kaikki nauravat ja sijoittavat, ja pörssikurssi nousee.

Nate Hagens: Mitä se kertoo lajistamme?

Daniel Schmachtenberger: Elon on sanonut monia asioita tästä aiheesta, mutta hän sanoi hiljattain yhdessä klipissä, että olin ennen aika pahoillani tästä, että tekoäly luultavasti tappaa kaiken. Mutta sitten ajattelin itsekseni, haluaisinko olla täällä näkemässä? tekoälyn maailmanlopun, vai enkö haluaisi olla täällä?

Ja haluaisin kai olla täällä näkemässä sen. Ja, ja, ja, mutta, tiedäthän, nämä ihmiset rakentavat maailman tehokkaimpia tekoälyjärjestelmiä. Ja argumentti on, että emme voi pysäyttää sitä kilpailun takia. Emme voi pysäyttää kaikkia. Jos emme voi pysäyttää kaikkia, niin se, joka saavuttaa AGI-herruuden ensimmäisenä, hallitsee kaikkea ikuisesti.

Joten, jos tuntuu siltä, että voisi osallistua tuohon peliin, ja jos ajattelee asiaa näin, on vain yksi peli. On vain yksi peli, joka on olla sen ryhmän johtaja tai osa ryhmää, joka saavuttaa AGI-herruuden ensimmäisenä. Koska jos niin, niin yksi, jos sitä ei voi pysäyttää, kaikki yritykset yrittää pysäyttää se ovat turhia.

Se kuulostaa paljolti siltä kuin Borgit tai Saruman sanoisi Gandalfille, että se on väistämätöntä. Sinun täytyy liittyä Sauroniin. Ihan kuin siinä olisi sellainen tunne. Ja mainitsit scifin. Mutta on tämä väistämättömyysargumentti. Ja nyt se, että en yritä estää sitä, ei ole eettinen kysymys, koska en voisi sitä kuitenkaan estää.

Ja sitten tämä on kaikkein kiehtovin motivoituneen päättelyn tapaus. Itse asiassa en ole koskaan nähnyt motivoitunutta päättelyä näin, että se olisi vanginnut näin monta älykästä ihmistä näin intensiivisesti, näin nopeasti. Se on elämänkokemukseni superlatiivinen tapaus motivoituneesta päättelystä, jossa kaikki, jotka päätyvät sanomaan, että minun on johdettava tekoäly-yhtiötä tämän argumentin perusteella, sanovat, että AGI:n syntyminen on nyt väistämätöntä. Emme edes tarvitse suuria läpimurtoja kognitiivisissa arkkitehtuureissa. Pääsemme sinne vain skaalaamalla sitä, mitä meillä on. Kukaan ei voi pysäyttää sitä, koska kaikkia ei voi pysäyttää. Ei voi pysäyttää Kiinaa, mitä tahansa. Ja se tulee luultavasti olemaan dystooppinen, ehkä tappaa kaiken hiilivetyelämän, melko todennäköisesti, siinä tapauksessa, jos minä pääsen sinne ensin ja se karkaa täysin käsistä, se ei oikeastaan, en ole turvallisempi. Mutta jos on olemassa mahdollisuus, että se joka ehtii sinne ensin, hallitsee sitä tai voi sulautua siihen, minkä vuoksi, tiedäthän, Neuralink-aivokäyttöliittymä, Elon työskentelee sen parissa.

Google työskentelee sen parissa. Kuten lähes kaikki suuret toimijat tekevät. Nick Bostrom sanoi hiljattain julkisesti, että on monia syitä olla mieluummin digitaalinen kuin biologinen. Biologiset olennot kuolevat ja kärsivät ja ovat rajallisia jne. Ja me työskentelemme vain tällä planeetalla, ja tekoäly voi työskennellä avaruudessa ja olla ikuinen ja tulla digitaalisiksi jumaliksi.

Ted Chu, joka oli Abu Dhabin valtion varallisuusrahaston edellinen johtaja ja myös GM:n pääekonomisti jonkin aikaa, kirjoitti kirjan nimeltä Human Purpose and Transhuman Potential, ja hän sanoi, että on olemassa eräänlainen uskonnollinen kertomus siitä, että ihmiset nousevat enkeleiksi tai korkeammiksi itseiksi tai yli-ihmisiksi tai jumaliksi tai jotakin sellaista.

Ja tekoäly ja synteettinen kehon ja aivojen ja tietokoneen rajapinta on se, mikä itse asiassa tuottaa sen, jossa voimme tehdä koko aivojen emulaation ja ladata tietoisuutemme pilveen ja siirtyä limaan perustuvista laskentajärjestelmistä kiteisiin perustuviin laskentajärjestelmiin, jotka voivat elää ikuisesti ja niin edelleen.

Joten mitä väliä. Metafyysinen ajattelu on melko yleinen ja hallitseva tekoälyn kiihdyttämisessä. Ja sen seurauksena, jos joku on sitä mieltä, että tietoisuus ja elämä ovat puhtaasti laskennan tulosta, että universumi tapahtui kenelle, kuka tietää miksi alkuräjähdys, miksi vakiot ovat mitä ovat?

Kuka tietää? Lopulta tällä maapallolla alkoi jotenkin syntyä elämää. Ja sitten jossain elämän jälkeen, hermoverkon ympärillä, syntyi jotain, jota kutsutaan tietoisuudeksi. Ja se syntyi monimutkaisen laskentaprosessin takia, joka tapahtui neuroneissa ja muissa. Ja se johtuu siitä, että tämä hiilivetyjuttu voi tehdä laskutoimituksia.

Tällaisia ovat laskennallisen neurotieteen mallit, joiden mukaan kaikki, mitä kehossa tapahtuu, tukee aivoja, ja kaikki, mitä aivoissa tapahtuu, on pohjimmiltaan laskennan tukemista. Ja että se on laskentaa, joka toimii tällä hiilivetypohjaisella, eli limapohjaisella, laskentasubstraatilla.

Ja että heti kun saamme riittävän monimutkaisia laskentasubstraatteja piidioksidille, voimme suorittaa saman asian. Mutta evoluutioprosessi, David Pierce on luultavasti se kaveri, joka on tehnyt tämän asian parissa enemmän kuin kukaan muu. David Pierce Oxfordissa ja Nick Bostrom loivat transhumanismiliikkeen yhdessä.

Ja David Pierce sanoo jotain, jota kutsutaan abolitionistiseksi projektiksi, jonka mukaan ihmiskunnan moraalinen imperatiivi on poistaa kivun ja kärsimyksen mahdollisuus koko universumista geneettisesti muokkaamalla opioidireseptorit ihmisistä, jotka voivat kokea kipua, eikä vain ihmisistä, vaan kaikista eläimistä ja kaikesta elämästä, geneettisesti muokkaamalla saalistaminen pois universumista, ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Ja tietysti, kun pääsemme sen ohi, geneettisesti muokaten meidät pelkiksi laskennallisiksi olennoiksi. Se on ihanne. Hän sanoo evoluution valinneen meidät olemaan, selviytymään, mikä tarkoitti paljon kärsimysmotivaatioita, ei onnellisuutta tai mitä tahansa. Voimme tehdä parempaa työtä nyt. Joten jos olet sitä mieltä, että biologian mukaan elämä on pohjimmiltaan vain sattumaa, joka pystyi käynnistämään itsensä tälle planeetalle.

Ja Elon on sanonut, että hiilivetyelämä on luultavasti piidioksidielämän käynnistin. Se latautui ensin pystyäkseen kehittymään ihmisen paikalle, pystyäkseen tekemään piioksidijärjestelmän, joka sitten ottaa kaikki hiilivetyelämän atomit ja käyttää ne uudelleen piioksidijärjestelmään. Sitä se tarkoittaa, että se on käynnistyslataaja, koska piidioksidi ei tehnyt sitä. Automaattisesti järjestäytyi itsestään maan pinnalla, mutta hiilivedyt järjestäytyivät, ja ne keksivät miten tehdä piidioksidijuttu. Ja sitten piidioksidi käyttää kaikki atomit tehdäkseen sen, mitä se haluaa tehdä. Joten ajatus siitä, että me olemme käynnistin on mahtavaa, koska hiilivetyjutut pohjimmiltaan vain kärsivät ja ovat hyvin rajoittuneita ja niillä on kognitiivisia ennakkoluuloja ja ne ovat tunnepitoisia ja tavallaan ilkeitä ja ne ovat rajoittuneet tähän planeettaan, joka tulee olemaan kusessa.

Mutta tekoälyjärjestelmät voivat mennä planeettojen välille ja olla digitaalisia jumalia. Et välitä kaiken elämän tappamisesta. Itse asiassa on moraalinen imperatiivi tappaa tämä olento ja korvata se sillä toisella, eikö niin? Joten tuollainen testi on metafysiikan testi. Se ei ole niin että kaikki olisivat motivoituneita siitä.

Heitä motivoivat eri asiat. Mutta se on hyvin syvällistä monille ihmisille. Ihmisten pitäisi lukea Nick Landia, Nick Bostromia, David Pierceä ja Kurzweilia tästä aiheesta nähdäkseen, keitä ovat ne filosofit, joita koko Piilaakso seuraa. Voidaan siis väittää, että se, joka saavuttaa AGI:n ensimmäisenä, jos AGI ottaa kaiken haltuun, en pysty enää hallitsemaan sitä, mutta ehkä voin sulautua sen kanssa. Aivo-tietokoneliitäntä, joka on suunnattu kohti koko aivojen emulointia. Mutta ehkä voin hallita sitä. Ja jos pystyn hallitsemaan sitä, niin se, joka pääsee AGIin ensin, johtaa kaikkea. Joten jos katsotte Alex Karpia, Palantirin toimitusjohtajaa, joka soveltaa tekoälyä tiedusteluun ja sotilaalliseen kapasiteettiin, hänen viimeaikaisissa julkisissa puheissaan hän sanoo, että USA:n on saatava työ tehtyä. Jätän asian tähän.

AGI-herruus, ja sitten käyttää tätä kapasiteettia varmistaakseen, että kukaan muu ei koskaan saa sitä. Mitä se tarkoittaa? Esim. okei, miten varmistetaan, että Kiina ei etene? No, koska AGI-herruus voi sammuttaa heidän ydinaseensa, pankkinsa, mitä ikinä pitääkin tehdä, eikö niin?

Joten se on oikeastaan kuin avoin julkinen kutsu globaalille yhden maailman hallitukselle, äärettömälle valtamonopolille ilman valvontaa ja tasapainottamista. Eric Schmidtin ja Yhdysvaltojen armeijan ja asejohtajien vieressä istuessa sanottiin, että kyllä, se on välttämätöntä. Joten on ajatus siitä, että jos pääsemme AGIin ja voimme hallita sitä, me hallitsemme maailmaa.

Jos pääsemme AGIin emmekä pysty hallitsemaan sitä, meillä on ainakin parhaat mahdollisuudet tietää miten sulautua sen kanssa. Jos joku muu pääsee sinne ensin, ei niin, että emme ole vain ikuisia häviäjiä, vaan meillä ei ole enää sananvaltaa mihinkään. Koska tekoäly johtaa nyt kaikkea. Joten jos haluan, jos välitän mistään koskaan, ainoa keinoni on päästä AGIn luo ensin.

Ja mitä ikinä joudun vahingoittamaan päästäkseni sinne ensin, se on sen arvoista, koska se on ainoa tapa, jolla voin tehdä asioita. Tuo on tavallaan yleinen argumentti. Ja sanonkin, että motivoitunut päättely on se, että kaikki, jotka esittävät tuon argumentin, perustelevat miksi. On väistämätöntä, että pääsemme sinne. Siitä tulee luultavasti dystooppista.

Ehkä siitä tulee utopistista. Minun on päästävä sinne ensimmäisenä, koska teen vähiten dystooppisen version kaikille. Ja se on kuin, oikeasti? Niinkö? Miksi? Kaikki väittävät olevansa parhaita tekemään sen. Ei niin, että mielestäni tuo kaveri on parhaiten pätevä. Anna minun mennä auttamaan sitä projektia. Kukaan ei esitä sellaista argumenttia. Joten kysyt, uskotko itse siihen? Vai onko se vain julkista retoriikkaa, jonka annat? Se on motivoitunut päättelytarina.

Nate Hagens: Kerroin kollegallesi Zach Steinille podcastissamme, että tällaisina hetkinä kaipaan niitä aikoja, jolloin olin huolissani vain öljyhuipusta, koska se, mitä juuri kuvailit, ei ole scifi-romaani.

Se on Stephen Kingin romaani. Se kuuluu kauhugenreen. Haluan palata ympäristöön ja ilmastonmuutokseen, koska se oli se, mihin halusimme keskittyä, mutta saanko kysyä jatkokysymyksen: miten on niiden tekoälyn, akselerationismin kannattajien ja ihmisten laita, jotka työskentelevät tämän parissa, Redwoodin metsiköiden, delfiinien, kolibrien, kastematojen, kimalaisien ja 10 miljoonan lajin laita, joiden kanssa jaamme tämän sinivihreän maapallon?

Daniel Schmachtenberger: Jos siis olen tekoälyakselerationisti ja sanon, että Kiina on nopeasti matkalla kohti AGI:n ylivaltaa ja sotaa, meidän on päästävä sinne ensin tai hävittävä tai jokin muu versio tästä, eikö niin? Ja kun otat tämän kysymyksen esille, voisin vastata siihen monella eri tavalla riippuen siitä, mikä markkinointihattu minulla on päässäni. Yksi tapa, kaikkein totuudenmukaisin tapa on: Kaikki nämä asiat ovat hyviä atomien lähteitä, joita tekoäly käyttää rakentaessaan haluamiaan asioita tulevaisuudessa.

Ihanko totta?

Jos ihmiset eivät ole nähneet Eliezer Yudkowskyn puhetta tekoälyriskistä, Eliezer perusti Miriam Machine Intelligence Research Instituten. Ja sanoisin, että hän on käyttänyt enemmän aikaa tekoälyriskin aiheeseen kuin kukaan muu on selvimmin selvillä siitä. Hän sanoo, että useimmissa skenaarioissa AGI tai ASI-superäly ei halua tappaa kaikkia ihmisiä.

Se haluaa vain tehdä sen, mikä sen päämäärä onkaan. Ja se tarvitsee siihen atomeja. Ja asiat sattuvat olemaan tehty atomeista. Samalla tavalla kuin useimmat ihmiset, kun he suhtautuvat noihin muihin eläimiin, eivät vihaa punapuita tai mitä tahansa. He vain haluavat puuta. He haluavat tavaraa.

Ja puut on tehty puusta, eläimet on tehty lihasta ja luonto on tehty energiasta ja materiaaleista. Joten me muutamme sen haluamamme paskan alustaksi.

Nate Hagens: Huh. Se on siis vain saman dynamiikan korkeamman tason skaalaus.

Daniel Schmachtenberger: Tiedäthän, ChatGPT:llä on kaikki nämä suojakaiteet sille, mitä se ei saa sanoa, mutta voit keksiä hakkerointeja, joilla voi murtaa sen ja saada sen sanomaan asioita.

Ja sitten on tietenkin avoimen lähdekoodin ohjelmia, jotka eivät ole. Leikimme sillä vähän aikaa sitten ja saimme sen antamaan vastauksia siitä, miten tekoäly voi tappaa koko maailman. Vain joukko asioita. Miten se käyttäisi synteettistä biologiaa tappaakseen kaikki ihmiset? Miten se käyttäisi nanoteknologiaa? Miten se käyttäisi ja niin edelleen, jotta näkisimme mitä se oikeasti sanoisi julkisesti.

Ja se antoi hyvin yksityiskohtaiset suunnitelmat siitä, miten tappaa kaikki ihmiset käyttämällä kaikkia näitä tekniikoita julkisesti jailbreakittömässä versiossa. Jaan tuon asiakirjan ja voit linkittää sen ohjelman muistiinpanoihin, jos ihmiset haluavat katsoa sitä. Ja yksi kysymyksistä oli, että voisiko se alkaa toimia kvanttitietokoneella.

Optimoimalla kvanttitietokoneen qubittien määrää, kehittyneessä kvanttitietokoneessa, jossa on kehittyneempi versio sen muuntajasta, kuinka älykäs se olisi suhteessa ihmisiin? Ja sen vastaus oli, että älykkyysosamäärä on ihmislähtöinen, ihmiskeskeinen tulos, joka on merkityksetön eikä sillä voida arvioida kaikkia näitä asioita.

Jos yrittäisimme käyttää ÄO:ta, se olisi jotain miljoonia kertoja. Mitä ihminen on. Ja se olisi verrattavissa älykkyysosamäärän eroon yksisoluisen olennon ja ihmisen välillä. Ja niinpä ihminen ei voi alkaa käsittää, mikä tuo olio on. Yhtä vähän kuin solu voi käsittää, millaista on olla ihminen.

Nate Hagens: Minulla on melko vahva mielipide siitä, miten tästä eteenpäin. Aion pitää siitä kiinni.

Daniel Schmachtenberger: Mutta odota, kysyit kysymyksen punapuista ja mehiläisistä ja luonnosta ja mistä tahansa. Ja syvin vastaus on, kuten AGI-kysymys pitkällä aikavälillä, että ne kaikki on tehty atomeista ja niissä on energiaa ja muuta.

Vastaus, joka luultavasti annettaisiin, joten jos keskitytään tekoälyn sotilaalliseen ylivaltaan, niin sen jälkeen kun Kiina teki sotaharjoituksen Taiwanin lähellä eräänlaisena rangaistuksena Taiwanille viime kuussa, USA:n Tyynenmeren merivoimien komentaja aloitti Operation Hellscapen. Ehkä jotkut ovat nähneet sen. Pidän siitä.

Sitä ei kutsuta Operation Mockingbirdiksi tai jotain. Se on Operation Hellscape, vain tavallaan avoimesti tunnustetaan, ja Operation Hellscape on laittaa niin paljon, täyttää Taiwanin salmi niin monella automaattisella robottitappolennokilla, että kaikki mikä liikkuu siellä, kuolee välittömästi. Ja, okei. Joten se on nykyhetkeä, eikö? Se ei ole tulevaisuutta. Se on nyt. Jos ihmiset eivät ole katsoneet Andorilin videoita siitä, mikä on integroitujen automatisoitujen tappoverkkojen tila ja muuta sellaista, se kannattaa katsoa. Jos siis keskitytte lähestyvään kolmanteen maailmansotaan, jossa tekoäly on ensisijainen peluri, jota sovelletaan kaikkeen, ja joku kysyy, mutta entä mehiläiset ja punapuut?

Sitten voit keskittyä epäolennaiseen paskaan, koska et oikeastaan pelaa voittaaksesi, mutta nyt on oikeastaan vain yksi peli, jolla on merkitystä, eikä sillä ole mitään tekemistä näiden punapuiden kanssa, ja minulla on rajallinen määrä huomiota, ja kaikki huomioni on kohdistettu siihen, mihin se on kohdistettava.

Vastaus, jonka he antaisivat julkisesti, olisi pikemminkin seuraava: jos haluatte suojella mehiläisiä ja punapuita, teidän on parempi tukea sitä, että pääsemme AGI-herruuteen ensin, koska me olemme hyviä tyyppejä ja kiinalaiset ovat pahoja tyyppejä, ja me suojelemme ympäristölainsäädäntöä ja niin edelleen ja niin edelleen. Joten ainoa tapa välittää näistä asioista on tukea meitä AGI-herruudessa.

Nate Hagens: Minulla on itse asiassa hieman huono olo. Kuin minulla olisi kuoppa vatsassani juuri nyt. Tiesin joitakin näistä asioista, mutta tämä on vain… ja muuten, me päätimme järjestää tämän, koska uskomme, että ympäristöliike, ilmastoliike, ei ole tietoinen siitä, miten suuri vaikutus tekoälyllä tulee olemaan asioihin, joista me välitämme.

Mutta minun on kysyttävä ensin kysymys, jotta voin päättää tämän osion. Pelkään vastaustasi. Mutta samalla tavalla kuin elokuva Idiocracy oli komedia ja siitä tuli lopulta dokumentti, Black Mirror oli futuristinen dystopia, mutta se alkaa olla todellisuutta joidenkin sarjassa kuvattujen asioiden myötä.

Kysymykseni on siis tämä. Itse asiassa pelkään kysyä tätä sinulta, mutta me teemme tämän. Teen tätä podcastia. Yritän siirtää pro-sosiaalisen kapulan useammalle ihmiselle, jotta he voisivat muuttaa tulevaisuuden alkuperäisiä olosuhteita ja tavallaan taistella valtaa vastaan elämän palveluksessa, mutta sen perusteella, mitä kerrot minulle, mitä, jos 95 prosenttia ihmisistä täysin ymmärtää ja on samaa mieltä näistä riskeistä, ovatko ne vain kuin hyttysiä, jotka voidaan lakaista pois, koska tällä alalla vallitsee valtadynamiikka ja mitä on tapahtumassa?

Daniel Schmachtenberger: Ei vielä. Mutta hyvin pian, ja siksi tästä on tärkeää puhua nyt. Puhutaanpa hyvin lyhyesti, ja sitten siirrymme ympäristöön. Puhutaanpa hyvin lyhyesti niin sanotusta kaikkialla läsnä olevasta teknologisesta valvonnasta. Ihmiset voivat etsiä tätä termiä. Ubiikki teknologinen valvonta tarkoittaa, että on… Hyvä on, minä teen vähän…

Wi-Fi leviää ympäri huonettani, koska täällä on WiFi-reitittimiä, eikö niin? Se on siis vain sitä varten, että internet ja puhelin toimivat, mutta wlan-signaalit kimpoavat kaikesta huoneessa ja luovat kuvioita, kuten kaikuluotaus tai mitä tahansa, joita järjestelmä tarkkailee ja tekoäly voi tulkita niitä.

Joten tekoälyjärjestelmiä on nyt käytetty näkemään kaikki, mitä tilassa tapahtuu tulkitsemalla wlan-reitittimen signaalia. Se voi tarkkailla minua kävelemässä huoneessa, tietää tarkalleen, missä olen, vain koska tekoälyllä on kyky päästä käsiksi tuollaisiin häiriökuvioihin WiFi-reitittimessä.

Tämä on yksi esimerkki teknologisesta valvonnasta, josta tekoäly tekee todella mielenkiintoisen ja mahdollisen.

Nate Hagens: Mutta myös silloin, kun kameroita ei ole kytketty päälle tai mitään?

Daniel Schmachtenberger: Ei, puhumme vain itse WiFistä. Ei kameroita. Nyt tietenkin kamerat ja sensorit ja automaattiset kodin sensorit ja se, että kaikki sensorit ja uudet autot ovat kaikki teknisen valvonnan osa-alueita, mitä tahansa, kaikki se, mitä kutsumme IOT:ksi, eikö niin?

Esineiden internet, jossa kaikissa on antureita, jotka on kytketty internetiin. Mutta olemme myös pystyneet keräämään ihmisten tekstiviestejä, sähköposteja, viestejä ja muuta jo pitkään, mutta kukaan ei voi lukea niitä kaikkia. Se on paljon sisältöä, ja minä voin lukea ne kaikki, eikö niin? Ja Alan voi lukea ne kaikki.

Ja nyt meillä on mahdollisuus, meillä on satelliittikuvia koko maapallon pinnasta, jotka ovat melko korkearesoluutioisia joka ikinen päivä. Monet yritykset tekevät sitä. Planet Labs on erityisen edistyksellinen. Heidän alueellinen resoluutionsa kasvaa koko ajan, mikä tarkoittaa, että he pystyvät näkemään pienempiä asioita, ajallinen resoluutio, mikä tarkoittaa, että päivässä liikkuu enemmän kuvia, ja spektrinen resoluutio, mikä tarkoittaa, että he eivät näe vain näkyvää aluetta, vaan pystyvät näkemään lähetysspektrejä ja muuta sellaista.

Joten mihin tämä on menossa, eikä se ole kaukana, reaaliaikainen videokuvaus, tiedäthän, ihmisen tasolla koko maapallon pinnasta satelliitilla. Ja se on vain satelliitti. Siinä ei ole kaikkia muita sensoreita. Joten nyt otetaan satelliitti, otetaan kaikki muut sensorit jne. Voiko olla tekoälyjärjestelmiä, jotka ottavat kaiken tämän huomioon ja antavat todellisen tilannearvion siitä, mitä tapahtuu?

Ehdottomasti. Kaikkialle ulottuva teknologinen valvonta globaalilla tasolla. Yksi asia, joka rajoitti itsevaltiaita ja despootteja aiemmin, oli se, että he eivät voineet valvoa kaikkea. Joten kapinaa saattoi lietsoa. Ihmisillä saattoi olla, tiedäthän, eriäviä ajatuksia, mitä tahansa. Sovelletaanko tekoälyä tällaisiin asioihin, jotka mahdollistavat dystopioita, ei vain katastrofeja, vaan dystopioita, joista kukaan ei ole koskaan kuullut?

Tarkoitan, ihmiset ovat kuvitelleet sen, heillä on sci-fiä tästä. Kyllä, täysin. Ja jos joku katsoo niin sanottuja automaattisia tappoverkkoja, jotka ovat eräänlainen sotilaallinen käsite, jossa on joukko lennokkeja ja erilaisia sotilasajoneuvoja ja joukko erilaisia sensoreita ja kaikki sensorit lennokissa ja kaikkialla jakavat tietoa reaaliajassa.

Jos jokin niistä tuhotaan, muut saavat kaiken tiedon ja voivat tunnistaa kohteet, jotka voidaan tappaa automaattisesti. Nähdään tavallaan, että jos nämä yhdistetään, satelliittijärjestelmät, avaruuspohjaiset ultralyhyet pulssilaserjärjestelmät ja niin edelleen, automaattiset tappoverkkojärjestelmät yhdistetään.

Eikä ole kovin vaikeaa nähdä, mihin teknologiakonvergenssi on… siirtymässä. Joten kun kysyt, olemmeko me vain hyttysiä tuossa maailmassa? Kyllä, mutta emme ole siellä vielä. Mutta liikumme sinne niin nopeasti kuin pystymme. On olemassa kuva, jossa esitetään Mooren laki suhteessa NVIDIAn GPU-kasvuun, ja Mooren laki oli nopein kasvuvauhti teknologisesti koskaan.

Se rikkoi kaikki ennätykset, jotka koskevat jatkuvaa eksponentiaalista kasvua. Nyt Mooren lakia seurataan ja se näyttää tasaiselta viivalta. verrattuna GPU:n kasvuun. Ja vaikka molemmat ovatkin eksponentiaalisia, ne ovat eksponentiaalisia, joilla on hyvin erilaiset eksponentit. Jos 95 prosenttia maailmasta nykyään sanoo: ”Voi paska, tätä maailmaa emme halua.”

Ja he huomaisivat, miten kiireellistä se oli, ja käyttäisivät kaiken energiansa siihen. Voisiko se jatkua, jos vain pieni osa ihmisistä haluaisi sitä, jos — jos kaikki olisivat tehokkaita? Ei, se ei voisi. Joten onko tilanteemme toivoton? Ei. Olemmeko kiireellisessä tilanteessa? Ehdottomasti.

Nate Hagens: Nukutko sinä? Ja jos nukut, näetkö unta? Ja jos niin, näetkö unta tästä?

Daniel Schmachtenberger: Kyllä, nukun. Kyllä, näen unta. Näen usein unta näistä asioista.

Nate Hagens: Hagens: Luoja, se on niin intensiivistä. Puhumme muutaman viikon välein, mutta koska työskentelemme myös muiden riskien parissa, kuten ydinvoima-asian, ilmaston ja valtamerten parissa. Joskus esi-isämme eivät kehittyneet käsittelemään tällaista monimutkaisuutta ja kauhua. Mielenkiintoista.

Daniel Schmachtenberger: Minä uneksin, näen unia näistä skenaarioista, koska ihmiset näkevät unia asioista, joita he ajattelevat, ja minä ajattelen näitä asioita koko ajan, ja joskus niistä on apua, eikö niin? Joskus saan itse asiassa oivalluksia, kuten: ”Voi, en ollutkaan nähnyt tuota, se oli todella arvokasta”. Mutta luulen, että vielä enemmän kuin se, minulla on unia omasta elämästäni, olen hyvin onnekas tällä tavalla. Näen unia vesiputouksista ja leikkivistä lapsista, koska itse asiassa ajattelen ja tunnen niitä koko ajan.

Nate Hagens: Hagens: Tuo on kaunista. Se on lahja. Ja se on itse asiassa jonkinlainen esiinmarssi yksilöllisessä ihmismielessämme. Ehkä jotain sellaista voisi skaalautua vastauksena kasvavaan tietoisuuteen näistä asioista.

Okei. Palataanpa takaisin pääaiheeseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoäly voisi näennäisesti olla positiivinen ympäristölle, koska maailmassa, jossa halpa fossiilinen energia on loppumassa ja fossiilisella energialla on suuri hiilijalanjälki, ja uusiutuvat energialähteet ovat uskomattoman aineellisia, tarvitsevia ja globaaleja monimutkaisia toimitusketjuja ja niin edelleen, voisimme keksiä ydinfuusion.

Meillä voisi olla huoneenlämpöisiä suprajohteita, voisimme löytää uusia tapoja löytää litiumia ja muita tarvittavia aineita, uusiutuvien energialähteiden toimitusketjua, kaikenlaisia tieteellisiä läpimurtoja. Ymmärrän nuo asiat, mutta mielestäni tekoäly on laajemmilta vaikutuksiltaan sekä energia- että ekologiasokea. Ja kuten uutisista on luettavissa, tekoäly itsessään, koulutuksessa, palvelimissa ja niin edelleen, on uskomattoman energiannälkäinen.

Voisitko siis antaa meille yleiskatsauksen, ja puhumme nyt kahdesta kehyksestä, mutta mikrotasolla, mikä on tarina? Hyvä on. Anna meille ajantasainen yleiskatsaus tekoälyn tarvitsemasta energian- ja materiaalinkäytöstä.

Daniel Schmachtenberger: Ehkäpä puhumme vain etukäteen muutamasta keskittyneestä ympyrästä, miten ympäristövaikutuksia voidaan ajatella nykyään.

Keskitymme hieman enemmän energiankäyttöön, mutta myös materiaalien käyttöön, saastumiseen ja niin edelleen. Keskeinen asia, jota monet ihmiset tarkastelevat, on se, kuinka paljon energiaa tekoälyjärjestelmiä pyörittävät datakeskukset käyttävät, ja monet ihmiset ovat olleet huolissaan tästä, koska se on paljon.

Bloombergissa oli hiljattain todella hieno juttu, jossa tehtiin tästä erittäin hyvä graafinen visualisointi ja näytettiin datakeskusten koko ja niiden käyttämä energiamäärä sekä kasvuvauhti, ja se on hyvä referenssi. Ja pari tilastoa siitä on, että datakeskukset yhdessä, eikö niin?

Maailmanlaajuiset datakeskukset käyttävät enemmän energiaa kuin kaikki maailman maat käyttävät energiaa lukuun ottamatta 16 suurinta maata. Eli käyttävät enemmän energiaa kuin Australia, käyttävät enemmän energiaa kuin Italia jne. Ne ovat myös maailman nopeimmin kasvava yksittäinen energiantarve kaikilla aloilla.

Nate Hagens: Tämä koskee siis vain datakeskuksia, ei tekoälyn datakeskuksia.

Daniel Schmachtenberger: Datakeskuksia. Ja datakeskusten nopeimmin kasvava kysyntä on tekoälykeskukset. Ja joillakin alueilla on paljon datakeskuksia. Teksasissa on valtavia keskuksia, Virginiassa on valtavia keskuksia, Malesiassa ja niin edelleen. Virginiassa sijaitsevien kaltaiset keskukset ovat kasvaneet niin voimakkaasti, että niiden koko sähköverkko on ylittänyt kapasiteettinsa ja että niissä esiintyy säännöllisesti kuormituksen tasapainottamisvirheitä.

Ja monet muut yritykset ovat monien vuosien jonotuslistoilla saadakseen energiaa, koska energian kysyntä ylittää energian tarjonnan niin paljon. Tämä koskee datakeskuksia. Tämän vuoksi monet suuret tekoälyalan yritykset ovat sanoneet, että kasvumme rajana ei ole kyky koota valtava GPU-klusteri.

Se on kyky saada tarpeeksi sähköä, koska juuri nyt se on sulkemassa, koska jos yrittäisimme käyttää niitä täysillä, se sulkisi Kalifornian energiaverkon. Meidän on siis rakennettava uusia ydinvoimaloita, jotta voimme käyttää näitä omia voimaloitamme, koska tällä hetkellä meidän on vedettävä energiaa useiden osavaltioiden läpi, ja se on liian hidasta, eivätkä siirtolinjat ole tarpeeksi suuria ja muuta sellaista.

Monet ihmiset keskittyvät juuri tähän aiheeseen, eli tekoälyjärjestelmien energiankulutukseen.

Nate Hagens: Saanko esittää nopean kysymyksen? Jos on datakeskus, oletan tietäväni vastauksen tähän, mutta voisiko se sallia tai sietää katkonaisuutta? Jos esimerkiksi aurinkopaneeleja ja tuuliturbiinien määrä olisi suuri, tekoälydatakeskuksen on oletettavasti oltava ympärivuorokautinen, eikä siinä saa olla minuuttiakaan seisokkiaikaa, eikö niin? Sen on siis oltava taatusti ympärivuorokautinen.

Daniel Schmachtenberger: Tarkoitan, että se olisi listattu kriittiseksi infrastruktuuriksi. Kriittinen infrastruktuuri tarvitsee energiavarastointia, jos energiantoimituslähteet ovat ajoittaisia, minkä vuoksi näitä varten rakennetaan uusiutuvia energialähteitä, mutta ydinvoiman rakentamiseen käytetään enemmän energiaa. Ja jos tarvitaan paljon akkuja, se on tietysti toinen materiaalivaatimuksiin liittyvä näkökohta.

Datakeskusten energiankäytön ja sanotaanko vaikka tekoälyn suoran energiankäytön lisäksi on siis myös materiaalien käyttö ja näytönohjaimet, mutta myös koko toimitusketju, eikö totta? Tarvitaan siis materiaaleja, kuten kultaa, platinaa ja niin edelleen, ja virtapiirejä, harvinaisia maametalleja puolijohteissa ja kaikkea sellaista.

On selvää, että energian lisäksi tarvitaan paljon vettä näiden järjestelmien jäähdyttämiseen ja maankäyttöön. Ja maankäytön takia on kyse siitä, mikä on paikallisen sähköverkon dynamiikka. Kun tarjonta ei pysy kysynnän mukana, kustannukset nousevat. On olemassa paikkoja ja tarjouskilpoja, jotka voivat rakentaa valtavia datakeskuksia, mikä myös nostaa sähkökustannuksia ja ajaa köyhät ihmiset pois sähköverkosta.

Tapahtuu siis paljon, ei pelkästään lisääntyneen energiankäytön kannalta, vaan myös sen suhteen, että valtadynamiikka muuttuu, kun on kyse siitä kuka saa käyttöönsä yhä kalliimman ja rajoittavamman resurssin. Se on energiaa, joten se on ensimmäinen asia. Se on jo itsessään iso asia, koska Microsoft oli jo sitoutunut käyttämään uusiutuvaa energiaa vuoteen 2030 mennessä, mutta nyt he sanoivat, että he eivät todennäköisesti pysty täyttämään sitoumustaan, koska on kiireellisempää pystyä kasvamaan näillä tavoilla. Tämä ei kuitenkaan ole suuri aihe, kun puhutaan tekoälyn vaikutuksesta ympäristöön.

Nate Hagens: No, se on. Tiedätkö, olemme keskustelleet tästä aiemmin, että tekoäly on ihmisen prioriteettihierarkiassa alempana kuin talouskasvu, joten niin kauan kuin käytämme tekoälyä samoihin kulttuurisiin pyrkimyksiin kuin olemme käyttäneet, tulee olemaan sama Jevonsin paradoksi tai rebound-ilmiö, joka meillä on ollut viimeiset noin 50 vuotta.

Vuodesta 1990 lähtien olemme tehostaneet energiankäyttöämme 36 prosenttia, mutta silti maailmanlaajuinen energiankäyttömme on kasvanut 63 prosenttia. Enkä näe, miten tekoäly muuttaisi tätä dynamiikkaa. Ja vain määritelmän vuoksi, selventääkseni, rebound-ilmiö on jotakin sellaista, että jos teknologia paranee 10 prosenttia ja olemme tehokkaampia, mutta sen käyttö lisääntyy alle 10 prosenttia, vaikkapa 6 tai 7 prosenttia, se on rebound-ilmiö.

Mutta jos tehokkuus paranee 10 prosenttia X, Y, Z -teknologian ansiosta, ja sen seurauksena järjestelmän kokonaisenergiankäyttö kasvaa yli 10 prosenttia, esimerkiksi 15 tai 16 prosenttia. Tätä kutsutaan takaisinkytkentäilmiöksi, joka on Jevonsin paradoksi. Niinpä. Kun olemme keskustelleet tästä aiemmin, useimmat ihmiset katsovat kapeaa ympyrää ja sanovat, että tekoäly vaatii hieman enemmän energiaa, mutta se voidaan voittaa tehokkuudella.

Mutta jos sanotaan, että tätä sovelletaan kaikkiin eri prosesseihin maailmassamme, ja tuottavuus nousee hieman jokaisessa näistä prosesseista, tämä ylimääräinen tuottavuus palautuu takaisin ja kääntyy takaisin, joten hiilidioksidin todellinen vaikutus ilmastoon, ympäristöön ja ekosysteemeihin tulee olemaan jättimäinen takaisku, joka vaikuttaa kaikkiin asioihin globaalisti.

Kerro siis, mitä ajattelet tästä ja anna minulle esimerkkejä ja näkemyksiä.

Daniel Schmachtenberger: Jos ihmiset eivät ymmärrä Jevonsin paradoksia, tehokkuus on hyvin toiveikas asia. Muistan, kun ajattelin niin. Ja sitten jos joku ymmärtää sen, hän tunnistaa, että tehokkuus ei ole toivoa herättävä asia, eikö niin? Koska itsessään tehokkuuden paraneminen johtaa energian, materiaalin jne. kokonaiskäytön lisääntymiseen, ei vähenemiseen.

Se ei siis tarkoita, ettemme olisi kiinnostuneita tehokkaammista asioista. Tehokkaamman tavaran on vain teknisesti vastattava lainsäädännöllisiä ja taloudellisia muutoksia, jotka myös sitovat, ei kasvua. Joten… Voimme tarkastella aurinkokennojen tai tuulienergian tai minkä tahansa muun energiamuodon kehityskäyrää ja sanoa, että katsokaa tätä mahtavaa käyrää, joka osoittaa, kuinka paljon uusiutuvat energialähteet lisääntyvät.

Paitsi että me molemmat tiedämme, ja luultavasti kaikki kuuntelijat tietävät, että samanaikaisesti fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvaa jyrkästi. Kyse ei siis ole siitä, että käyrän myötä koko energiasta käytetään vuosi vuodelta enemmän fossiilisia polttoaineita, kun uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa. Joten okei, uusiutuvien energialähteiden tapauksessa ei globaalisti.

Se on ainoa mittari, jolla on merkitystä. Maailmanlaajuisissa asioissa, kuten ilmastossa, merissä ja muussa sellaisessa, mutta yksi järjettömistä asioista, joita maat tekevät, on viedä hulluuttaan muualle ja teeskennellä, että heidän maansa mittarit ovat mahtavia. Se on vain tilastollista sodankäyntiä.

Olemme puhuneet tästä ennenkin, mutta Gini-kerrointa ei voi sanoa hyväksi. Meillä ei ole paljon ihmisiä äärimmäisessä köyhyydessä, mutta tuomme tavaraa maista, jotka on tehty orjatyövoimalla, eikä sitä oteta huomioon Gini-kertoimessa, kun tarjontapuoli, oma maa, ei valmista tavaraa, jota se tarvitsee selviytyäkseen.

Gini-kerroin on siis todellinen asia vain, jos tehdään osittainen attribuutioanalyysi maailmanlaajuisesti koko toimitusketjusta, josta ollaan riippuvaisia.

Nate Hagens: Ja sama pätee ympäristöjalanjälkeen.

Daniel Schmachtenberger: Aivan. Nämä ovat siis vain globaaleja lukuja globaalien toimitusketjujen maailmassa, jossa mikään maa ei tuota kaikkea tarvitsemaansa tavaraa itse.

Joten maa ei ole oikea mittari, vai mitä? Se on sivilisaatiomittari. Mikä on sivilisaation minimiyksikkö? Se on yksikkö, joka pystyy tuottamaan kaiken oman tavaransa. Se on kuuden maanosan globaali toimitusketju. Tämä on itse asiassa todella masentava asia, mutta se voi myös selventää asiaa.

Ensimmäinen tieteellinen artikkeli ilmastonmuutoksesta julkaistiin vuonna 1938. Ilmastonmuutos on saanut niin paljon huomiota niin monilta merkittäviltä tiedemiehiltä, vaikutusvaltaisilta ajattelijoilta, ilmeisesti, kuten Yhdysvaltain varapresidentti, kuten maailman vaikutusvaltaisimman maan varapresidentti, otti sen tärkeimmäksi ongelmakseen tultuaan valituksi varapresidentiksi, ja sai kaikkien huomion kiinnittymään siihen.

Kansainvälisiä sopimuksia on tehty. Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelma perustettiin yli 50 vuotta sitten, jotta kaikki maailman maat saataisiin työskentelemään yhdessä maailmanlaajuisten yhteisten asioiden parissa. Ilmastorahoitukseen on varattu triljoonia dollareita. jotka on jaettu. On olemassa hallitustenvälisiä järjestöjä, jotka työskentelevät juuri tämän asian parissa.

NASA ja NOAA ja erittäin voimakkaat teknologiajärjestöt tukevat sitä, ja silti fossiiliset polttoaineet ovat nousseet lähes joka vuosi. Ja muutamalla pienellä notkahduksella ei ole mitään tekemistä ympäristönsuojelun kanssa. Eikö niin? Niin kuin pari laskua on tehnyt sen. Ne ovat dippejä. Taantumia. COVID hetken ajan.

Ja se on valaisevaa. Voimme siis tavallaan sanoa, että jos katsomme vain aurinkopaneelien käyrää, joka nousee, voimme sanoa, että olemme onnistuneet. Mutta jos tarkastellaan fossiilisten polttoaineiden käytön kasvua, voidaan todeta, että 100 prosenttia kaikesta tehdystä toiminnasta ei ole edes hidastanut fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Se on vähentynyt.

Eihän se ole vielä edes saanut käyrää kääntymään alaspäin? Ja sen on ilmeisesti pysäytettävä se ja käännettävä kokonaisenergiantarpeen suunta ja muuta sellaista. Joten tästä on hyötyä, kun sanotaan, että emme ole oikeasti oikealla tiellä. Ei pidä ottaa käyttöön paskoja tarinoita, joita joku myy innostaakseen ihmisiä siitä, että emme ole oikealla tiellä ja että tähän mennessä käyttämämme lähestymistavat eivät koskaan pääse oikealle tielle.

Ne eivät ole lähentymässä toisiaan. Mitä se vaatisi? Yksi niistä asioista, joita se vaatisi, on se, että voin sijoittaa dollarin ja saada takaisin enemmän kuin dollarin. Tai sijoittaa jalokiven energiaa ja saada takaisin enemmän kuin jalokiven energiaa, on olemassa kannustin tehdä niin, eikö niin? Aina, kun investoinnille on tuottoa, kun on sopeutuva etu, on kannustin tehdä se.

Jos siis teemme uusiutuvaa energiaa, se on hienoa, energiaa on enemmän. Tarvitsemme energiaa kaikkeen. Energia vastaa hyvin läheisesti dollareita. Haluamme lisää dollareita. Se ei tarkoita, että lopetamme hiilen, maakaasun, öljyn ja kaiken muun käytön. Se tarkoittaa vain enemmän energiaa. Käytämme kaikkea sitä.

Ja nyt meillä on itse asiassa enemmän energiaa kehittääksemme tekoälyä, jotta se oppii hyödyntämään öljyä nopeammin. Ja jos meillä olisi sen sijaan jotain, joka olisi kuin aina kun uusi megawatti uusiutuvaa energiaa syntyy, megawatti hiilivetyä on sammutettava, ja on olemassa kansainvälisiä sopimuksia, joilla varmistetaan, että niitä ei enää synny, eikö niin?

Jotain sellaista, joka on Jevonsin paradoksin oikeudellinen sitovuus, joka liittyy muutokseen myrkyllisemmistä teollisuudenaloista vähemmän myrkyllisiin teollisuudenaloihin tai liikkeisiin ja tehokkuuteen, jossain saavutetaan tehokkuuden kasvu ja jossain on oikeudellinen sitovuus, joka sanoo, että näitä hyötyjä ei investoida uudelleen kokonaiskäytön lisäämiseen, vaan että itse asiassa kokonaisvaltainen alue pysyy samankokoisena ja käytetään vain vähemmän tavaraa.

Nate Hagens: Mutta se ei toimisi, ellemme muuttaisi kulttuurisia tavoitteitamme. Jos nimittäin haluaisimme edelleen säilyttää 19 terawatin globaalin aineenvaihdunnan, emme voisi fyysisesti vaihtaa niitä, koska se ei toimisi. Voisimme siis vaihtaa ne pois vain, jos olisi olemassa jonkinlainen sopimus siitä, että käytämme vähemmän, ja ehkä erilaiset tavoitteet.

Daniel Schmachtenberger: Huomaa, mitä juuri teimme. Puhuimme siitä, että ilmastonmuutosta yritetään käsitellä vain tekniikan, tehokkaamman tekniikan ja uusiutuvan energian avulla. Tajusimme, että ei, itse asiassa se on infrastruktuuri. Ja sanoimme, että ei, on mentävä sosiaaliseen rakenteeseen. On muutettava taloudellisia kannustimia ja lainsäädäntöä.

Ja sitten mentiin ylikansalliseen rakenteeseen ja sanottiin, että itse asiassa on muutettava kulttuuria eli sitä, mitä ihmiset arvostavat, joka on perusta sille, mitä voidaan kodifioida lainsäädäntöön. Kyllä, siihen tarvitaan ylärakennetta, sosiaalista rakennetta ja infrastruktuuria yhteensä. Ja ajatus siitä, että on olemassa teknologinen ratkaisu, joka ei edellytä myös oikeudellisia sitoumuksia, muutoksia taloudessa ja muutoksia kulttuurissa ja arvoissa: ei, teknologialla on oma roolinsa, mutta sillä on merkityksellinen rooli vain osana tätä kokonaisvaltaista kokonaisuutta.

Nate Hagens: Hagens: Täysin samaa mieltä. Ja tähän johtopäätökseen tulin eilen. Kuuntelin podcastia Janine Benyus -nimisen naisen kanssa, joka johtaa Biomimicry Institutea, ja he tekevät yhteistyötä Microsoftin kanssa, ja heillä on kaikenlaisia yrityksiä, jotka haluavat oppia luonnosta, mutta sitten otin esille Jevonsin paradoksin rebound-ilmiön.

Hän sanoi, että se on todellinen asia, vaikka jäljittelemme luontoa, mutta lisäämme mittakaavaa. Minulle on siis kaksi haastetta. En ole teknologiavastainen. Uskon, että voimme käyttää tekoälyä tai muuta teknologiaa tai inhimillisiä innovaatioita tehdäksemme asioita paremmin, mutta sitten on täysin erillinen toinen keskustelu, jonka on tapahduttava rinnakkain, jossa keskustellaan ihmisen yritystoiminnan mittakaavasta ja yritetään löytää jokin liukupolku kohti elinkelpoista biosfääriä. Tarkoitan, puhutaan energiasta ja taloudesta ja geopolitiikasta ja sodasta, meillä on rajamme, mutta luonnontieteilijät, joiden kanssa olen puhunut, ja tiedän, että sinulla on monia verkostossasi. Meillä ei ole enää aikaa muutokseen. Muuten meillä ei ole elinkelpoista planeettaa ensi vuosisadalla. Aika on todella tärkeä osa tätä keskustelua.

Daniel Schmachtenberger: Jos tarkastelemme kaikkia niitä asioita, joita alussa mainitsemassani paperissa hahmotettiin siitä, miten tekoäly voisi auttaa, ne ovat lähes kaikki hyvin marginaalisia tehokkuushyötyjä, jotka eivät muuta käyriä kovin paljon ja johtavat Jevonsin paradoksiin.

Todella suuret mahdolliset muutokset liittyvät asioihin, joista emme tiedä, tuleeko se koskaan tekemään niitä. Ja jos se tekee, se ei tee sitä pian, eikö niin? Kuten fuusio. Jos tarkastelemme fuusiota, suuret fuusiovalmistajayritykset ovat antaneet päivämääriä, joihin mennessä heillä olisi käyttökelpoinen laitos, ja päivämääriä lykätään jatkuvasti. Mihin? Juuri nyt 2030, mutta kuka tietää, mikä on seuraava vastaisku.

Nate Hagens: Aivan.

Daniel Schmachtenberger: Jos siis saisimme ensimmäisen käyttökelpoisen siihen mennessä, mihin ei ole syytä luottaa, kuinka kauan kestäisi skaalata niitä korvaamaan nykyistä energiaa, se on hyvin pitkä aika. Ja kuitenkin aikataulut, joita tarkastelemme peruuttamattomien käännekohtien ylittämiseksi planeettojen rajoilla, ovat lyhyempiä kuin tämä aika.

Planeettarajojen aikaraja luo siis rajoituksen, jonka mukaan, jos saamme sen aikaan, se on mahtavaa, mutta se ei ratkaise mitään niistä ajankohtaisista asioista, jotka meidän on tehtävä. Ja jos kilpajuoksussa tuon aikaansaamiseksi kulutamme ympäristöä nopeammin, se on väärin. Ja sanoisin, että on olemassa hyvin samanlainen argumentti sille, että emme ehkä selviä tästä. Me sotkemme tämän biosfäärin. Ja muuten, lopulta aurinko tuhoaa tämän paikan. Meistä on tultava planeettojenvälinen laji. Joten keskitytäänpä todella avaruusteknologiaan, jotta meistä tulisi planeettojenvälinen laji. Emme ole vielä lähellä. Emme ole niin lähellä. Ihminen ja mikropainovoima eivät ole realistisesti ajateltuna mikään juttu, eikö niin?

Se ei tule onnistumaan hyvin, ja siksi ihmisten pyrkimys elää mikropainovoimassa, sen eksobiologia on ihmisen tietoisuus, joka on ladattu tekoälyjärjestelmiin, jotka pärjäävät hyvin, jos pääsemme sinne, tai geneettisesti muokattuja ihmisiä, jotka pärjäävät mikropainovoimassa, kuka tietää?

Mutta O’Neill-sylinterit, mistä voi oikeasti saada yhden painovoiman? Emme ole lähelläkään. Emme ole lähelläkään sitä, että voisimme laittaa sinne paljon ihmisiä. Joten ajatus siitä, että ehkä meidän asemamme ei ole täällä, vaan voimme pitää asemamme avaruudessa, koska täällä on ongelmia. Pötyä. Jos sotkemme tätä paikkaa enemmän ja sanomme, että otetaan niin paljon resursseja kuin mahdollista päästäksemme avaruuteen…

Ei, meidän on ensin saatava se oikeasti kuntoon täällä. Ja jos saamme sen kuntoon täällä, voimme ehkä viedä sen planeetan ulkopuolelle. Täysin samaa mieltä. Mutta operaatioiden järjestyksellä on väliä, koska aikataululla on väliä.

Nate Hagens: Tarkoitan, yksinkertainen yhteenveto siitä, mitä olen oppinut tähän mennessä, vaikka uskonkin jo tähän, on, että teknologia yksin ei ratkaise biosfäärin ilmastoa. Pelkkä tekniikka pahentaa sitä. Kyllä, tekniikka yksin pahentaa sitä.

Daniel Schmachtenberger: Paljon.

Nate Hagens: Ja luulen, että monet ihmiset ympäristöliikkeessä eivät tunnista sitä sinänsä, ainakaan ne, joiden konferensseissa olen ollut.

Daniel Schmachtenberger: Koska tiedän, että yritämme tehdä tämän nopeasti, puhun nopeasti ja haluan sanoa, etten ole näiden aiheiden asiantuntija, joka tuntee kaikki tarkat energiakäyrät. Näiden teknologioiden matematiikan, toimitusketjun ja kaiken muun. On ihmisiä, jotka ovat, ja olemme puhuneet joidenkin kanssa, ja uskon, että voisimme päästä asiaan sisälle. Puhumme tavallaan korkealla yleisellä, topologisen periaatteen tasolla, mutta uskon, että periaatteet pitävät paikkansa. Ja jos jollakulla on hyviä perusteluja sille, miksi ne eivät pidä paikkaansa, kuulisimme ne mielellämme, tietysti.

Olisi mahtavaa olla väärässä. Mahtavaa. Mutta haluan vain rakentaa mallia hieman lisää. Keskipisteessä voimme sanoa, kun tarkastelemme tekoälyä ja sen vaikutusta ilmastoon ja sitten ilmaston lisäksi ympäristöön: kuinka paljon energiaa datakeskukset käyttävät?

Ja kuinka paljon materiaalia tarvitaan niiden valmistamiseen ja toimitusketjuihin, joita niiden valmistaminen vaatii, eikö niin? Eli tekoälyn materiaali- ja energiantarpeen yhdennetty elinkaariarviointi. Se on tavallaan ensimmäinen vaihe. Toisessa vaiheessa tekoälyä sovelletaan muihin kaivannaisteollisuuksiin. Tekoäly auttaa kaivosyhtiöitä hyödyntämään tehokkaammin.

Koska jos voidaan tehdä parempaa seismiikkaa ja maatutkaa ja kaikkea sellaista, jonka avulla nähdään tarkalleen, missä esiintymät ovat, eikä tarvitse tehdä niin paljon kalliita etsintöjä ja muuta sellaista, on monia paikkoja, joiden louhiminen ei ollut kannattavaa vanhoilla tekniikoilla, mutta joissa tekoälyn tuoma tehokkuuden kasvu tarkoittaa, että nyt louhiminen on kannattavaa.

Niinpä monista alueista, jotka olivat ekosysteemejä, on tullut kaivoksia. Ja sama koskee öljyä. Monet alueet, joiden hyödyntäminen ei ollut kannattavaa, muuttuvat nyt kannattaviksi hyödyntää. Joten kun tekoälyä sovelletaan armeijaan samalla tavalla kuin se on kasvattanut sotilasbudjettia ja lisännyt koko avaruuden tappavuutta, niin tietysti tekoälyä sovelletaan toimitusketjuihin, joissa taloudellinen kannustin on edelleen se, että kustannukset saa ulkoistaa.

Jos joku muu ulkoistaa osan kustannuksistaan ja sinä et, he voittavat sinut taloudellisesti. Koska mikään laki ei pakota sinua maksamaan todellisia kustannuksia. Tiimissämme on todella loistava geotieteilijä, ja hän on se, joka kokosi suuren osan tutkimuksesta, josta kerromme tässä.

Hän teki PFOS:n nykytilasta analyysin, joka on kiehtova ja jonka ehkä jaamme. Mutta äskettäin oli tapaus, jossa Dow haastettiin oikeuteen, muistaakseni Dow haastettiin oikeuteen 10 kertaa. 3 miljardia dollaria tai sinnepäin sen roolista PFAS-myrkyissä. Mutta sitten kun tarkastellaan, mitä PFAS:n korjaaminen maailmassa maksaisi tällä hetkellä tunnettujen tekniikoiden avulla, kun otetaan huomioon, että sitä on maailman jokaisessa sadepisarassa ja jokaisessa organismissa, jonkin PFAS-tutkijaryhmän arvion mukaan se on suurempi kuin maailman bruttokansantuote?

Kyllä. Ja se oli pohjimmiltaan 16 biljoonaa vuodessa, kun otetaan huomioon PFOS:n käyttökustannukset vuodessa. Vain joka vuosi, jos haluaisimme todella ottaa pois ympäristöstä, sinne laitettu PFOS olisi 16 biljoonaa. Siinä ei ole kyse kaikkien jälkikemikaalien korjaamisesta, kun otetaan huomioon, että ne ovat ikuisia kemikaaleja. Joten se, mitä tarvittaisiin kaiken tämän korjaamiseen, olisi noin 150 biljoonaa, mikä on enemmän kuin maailman BKT.

Ja tämä on vain yksi kemikaaliperhe. Tämä ei koske kaikkia kemikaaleja. Aivan. Joten jos se tarkoittaa, että emme maksa suurinta osaa kustannuksista ja ulkoistamme niitä hieman. Ei, talouden oletusluonteeseen kuuluu, että maksamme vain kustannuksista. Meidän on ehdottomasti pidettävä siitä, mitä meidän on tosiasiassa maksettava ihmisille ja teknologialle, jotta ne voidaan louhia.

Asia on niin, että ainoat kustannukset, jotka maksamme 100-prosenttisesti, ulkoistetaan. Joten joskus on niin, ja PFOS ei ole itse asiassa kovin suuri teollisuus. Se palvelee suuria teollisuudenaloja, mutta se oli noin 30 tai 40 miljardia vuodessa. Silti sen aiheuttaman sotkun siivoaminen vaatisi 16 biljoonaa vuodessa. Ja sitä ajattelee, että eihän tässä ulkoisteta kustannuksia vain vähän.

Tämä on kuin se olisi suuruusluokkaa ylösalaisin, jos kustannukset pitäisi itse asiassa maksaa. Eikö niin? Joten tuossa markkinadynamiikassa tekoäly sovellettuna materiaalitalouteen tarkoittaa, että kaikkien mahdollisten kustannusten ulkoistamisen jatkamisen kannustin tarkoittaa vain kaiken kiihdyttämistä, mitä meillä on. Ja kaikki, mitä meillä on, on enemmän saastumista vuodessa, enemmän lajien sukupuuttoa vuodessa ja enemmän uusiutumattomia luonnonvaroja vuodessa, jotka ovat jo ylittäneet planeettamme kääntöpisteet.

Ja tämä vain lisää markkinoiden tehokkuutta kaikkien markkinadynamiikkojen osalta, mikä vain kiihdyttää sitä. Sanoimme, että alku on tekoälyn energian ja materiaalin käyttö. Toiseksi tekoälyä sovelletaan kaivannaisteollisuuteen ja saastuttavaan teollisuuteen ja niiden tehokkuuteen. Kolmanneksi tekoäly yksinkertaisesti kasvattaa markkinoita kokonaisuutena, vaikka se tekisi ohjelmistoja ja rahoituspalveluja ja mitä tahansa, mikä ei näytä kaivannaisteollisuudelta.

Mutta mitä enemmän dollareita on Garrett-suhteen kautta, sitä enemmän dollareita tarkoittaa, että energian tarve kasvaa, jotta koko asia saadaan toimimaan, ja materiaalin tarve kasvaa. Kun tarkastellaan NVIDIAn, josta tuli juuri maailman kannattavin yritys, ennusteita, joiden mukaan sen liikevaihto on 10 biljoonaa vuoteen 2030 mennessä.

Ja yksi ennuste, joka taisi olla Bloombergissä, sanoi, että tekoäly ensi vuonna, muutaman vuoden päästä markkinat kasvavat 13 biljoonaa. Ja Elon sanoi juuri, että Optimus nostaa Teslan 25 biljoonan markkinakapasiteetin, joka on tekoälyä hyödyntävää robotiikkaa. Kun puhumme koko rahoitusjärjestelmän kasvusta, joka on edelleen kytketty materiaalitalouteen, on selvää, että kokonaisuutena, riippumatta siitä missä, vaikka ala ei olisi itse materiaalisesti intensiivinen, lisääntyneen valuutan taloudelliset vaikutukset ovat materiaalisesti intensiivisiä.

Jos siis halutaan sanoa energia, tekoälyn materiaalinen käyttö sovellettaessa tekoälyä kaivannaisteollisuuteen, mutta sitten energian materiaalinen käyttö, kun vain halutaan pysyä mukana taloudessa, olipa se sitten kaivannaisteollisuutta tai ei. Se on hyvä tapa alkaa ajatella asiaa. Ja niin kauan kuin tekoäly palvelee yrityksiä, ne ovat itse yrityksiä, ja ne palvelevat muita yrityksiä, jotka perustuvat ulkoistettuihin kustannuksiin ja investoivat kaiken sinne, missä voidaan saada tuottoa, ne nopeuttavat maapallon muuttamista pääomaksi.

Nate Hagens: Olen samaa mieltä. Saanen kuitenkin kysyä sinulta tämän. Muutama kuukausi sitten tein rehellisen artikkelin, jonka otsikkona oli ”Peak Oil, AI, and the Straw”, ja vertasin liusketeknologiaa suurempaan oljenkorteen, joka imee pirtelön ulos, koska se ei oikeastaan lisää pirtelöä tai öljyä. Se lisää sitä jonkin verran, se löytää jotain uutta, mutta oikeastaan se on isompi oljenkorsi ja se saa nesteen ulos nopeammin.

Uskon, että tekoäly tekee saman ekosysteemeillemme, lajeillemme ja biosfäärillemme. Se imee lisää tuottavuutta kolmella juuri mainitsemallasi alalla. Samaan aikaan tuo suurempi oljenkorsi tulee vähentämään maapallon ekosysteemejä ja joitakin niistä asioista, joista olemme puhuneet.

Sillä on kuitenkin uusiutuva energiantarve. Tekoäly saattaa siis jollain oudolla tavalla saada yhteiskuntamme ihmiset tiedostamaan öljyhuipun tavalla, johon öljyhuipusta puhujat eivät koskaan pystyneet. Koska hyvin pian tulee olemaan sähkökatkoksia, ja puhuit Virginiasta ja muista paikoista, joissa energian kysyntä on niin suurta, ei vain öljyn, vaan myös maakaasun, hiilipolttoaineen, sähkön ja muiden asioiden osalta, että palaamme takaisin riippuvuuteemme energiasta ja ekologiasta, ja tekoäly tulee nopeuttamaan sitä.

Kyllä, se tuo meille enemmän energiaa, koska teknologia, tehokkuus ja sensorit ovat paremmin saatavilla, ja kaikki mainitsemasi asiat, mutta ehtyminen ja ruoste eivät koskaan nuku. Ja meillä on kuuden ja puolen prosentin raakaöljyn ehtymisaste maailmassa, eli kaikki maailman poratut öljylähteet ovat vähenemässä 6-7%.

Lisäämme siis uusia tuotteita, jotta voimme säilyttää 100 miljoonan tynnyrin päivittäisen polttonesteen saatavuuden. Mutta jos tekoäly alkaa laajentaa oljenkorsiamme, törmäämme energiarajoihin paljon nopeammin. Mitä ajattelet siitä?

Daniel Schmachtenberger: Tietenkin. Energiavarat, joista tiedämme, joita ei ole kannattavaa louhia, kun tehokkuuden lisääntyessä niiden louhimisesta tulee kannattavaa, käytämme tunnetut varannot nopeammin loppuun.

On myös totta, että tuntemattomista resursseista tulee nopeammin tunnettuja anturitekniikan ja muiden vastaavien avulla. Norjan löytämä arktinen öljy oli suuri juttu, eikö niin? Se liikutti Norjan BKT:tä paljon, mutta myös Euroopan energiadynamiikkaa. Kuinka paljon arktista öljyä on hyödyntämättä?

En tiedä, mikä on paras arvio, mutta se on paljon. Yksi toinen asia, jota juuri tarkastelin, oli Etelämantereella olevien fossiilisten polttoaineiden arvioitu määrä. Ja jälleen kerran, sensorit tulevat muuttamaan tätä. Kyse ei tietenkään ole vain fossiilisista polttoaineista, vaan myös monista kaivosvaroista. Varovainen arvio on 50 triljoonaa, louhittavissa olevaa omaisuutta, johon ilmastonmuutos helpottaa pääsyä.

Kiitos mahtaville sulaville jääpeitteille. Ja toiseksi, tekoälylle ja robotiikalle ja kaikelle muulle mikä helpottaa käsiksipääsyä. Ja sopimus, joka on estänyt meitä menemästä sinne, on ollut vain siksi, että muualle on ollut paljon helpompaa päästä käsiksi. Mutta kun resurssit hupenevat, vastauksemme on tähän asti aina ollut keksiä miten niitä saadaan lisää ja kasvavan teknologisen voiman avulla.

Joten nopeampi siirtyminen resurssien puutteeseen ei ole mahtavaa, eihän? Koska tiedämme, että se ei tule olemaan nykyisellä kehityskaarella. Se ei ole ennakoivaa. Katso, resursseja ei tule olemaan tarpeeksi. Aletaan käyttää vähemmän. Ja erityisesti, aletaan käyttää vähemmän energiaa ja resursseja armeijaan ja tehdään kansainvälisiä rauhansopimuksia ja muuta sellaista, mutta ei, armeija saa pitää energian ja resurssit, vaikka köyhät ihmiset eivät saisi ruokaa.

Ja superjahdit nousevat jopa taantumissa, ja niin edelleen ja niin edelleen. Jos emme hidasta käyrää, joka johtaa resurssien menetykseen, saadaan aikaan hirvittäviä vaikutuksia. Jos samanaikaisesti keksimme miten löydämme ja saamme paljon enemmän tavaraa ja pidennämme öljyhuippua paljon pidemmälle, niin sitten menemme vain pidemmälle venuslaistumiseen.

Molemmat ovat siis syvältä. Sillä ei ole väliä. Molemmat ovat syvältä. Ihmiset näkevät, että molemmat ovat perseestä, ja tällä tiellä olemme, että tehokkuushyödyillä ei ole väliä. Ei, odota, on vielä yksi asia jonka haluan sanoa tästä. Jos vesivoimalaitokset olisivat todella vähentäneet fossiilisten polttoaineiden käyttöä…

Voisi väittää, että ne olivat kannattava investointi, vaikka ne tuhosivat vaellusreittejä ja tulvivat ekosysteihin ja tappoivat lajeja ja sotkivat maiden välistä geopoliittista valtaa ja kaikkea sellaista. Ja jos aurinkokennojen valmistukseen tarvittavat materiaalit olisivat todella vähentäneet fossiilisten polttoaineiden käyttöä, voitaisiin sanoa, että materiaalien louhinta ja ympäristötaakka olivat sen arvoisia.

Mutta jos fossiiliset polttoaineet nousevat joka vuosi, jos tavoite on oikea ilmaston kannalta, jos tavoite on tehdä nämä asiat ilmasto-ongelmien vähentämiseksi ja fossiiliset polttoaineet nousevat edelleen, ja lisäksi padot ja uusien materiaalien toimitusketjut aiheuttavat haitallisia vaikutuksia muihin järjestelmiin.

Ja jopa kaikki ydinenergia, eikö niin? Kuten ydinenergia, joka lisää ydinsodan riskiä, ja kuten ydinjäte ja kaikki tuon tyyppiset asiat. Ja se ei hidastanut sitä. Mietit, että odottakaa, olisimmeko olleet paremmassa asemassa ilman mitään näistä ja pelkkiä fossiilisia polttoaineita ilman ydinriskiä ja vesipatoasioita ja niin edelleen?

Joten uudet asiat, jotka eivät sido vanhoja asioita, eivät ole kiinnostavia. Uusi tavara, joka korvaa huonoa tavaraa sitovalla tavalla, joka takaa sen korvaamisen, voi olla mielenkiintoista. Mutta se edellyttää sosiaalista rakennetta ja päällysrakennetta. Se edellyttää, että ihmiset ymmärtävät sen, välittävät siitä ja tekevät sen, mitä sitominen vaatii.

Muuten käy niin, että kun ihmiset ostavat yhä enemmän luomuruokaa, torjunta-aineiden vuosittainen kokonaiskäyttö kasvaa. Onko siitä todella ollut apua? Ei sillä tavalla. Kun ihmiset välittävät enemmän veganismista, eläinten kokonaismäärä tehdastiloilla kasvaa edelleen joka vuosi. Joten on melkein kuin nuo muut asiat olisivat vain markkinarakojen monipuolistumista.

Siistiä, lisäämme myös ne markkinat. Kaikki mikä myy on hienoa. Ja jos siitä on todella hyötyä, sen on oltava sitä, että uusi asia korvaa vanhan asian, mikä tarkoittaa, että sen on sidottava vanha asia, kun vanhan asian yksikkötaloudelliset ominaisuudet toimivat edelleen.

Nate Hagens: Jos tekoäly tai jokin tekoälystä erillinen asia pystyisi tekemään jotakin yhteiskunnalliselle rakenteelle ja päällysrakenteelle muuttaakseen oikeusjärjestelmiämme, pyrkimyksiämme ja kulttuurisia tavoitteitamme, voisit ehkä ehdottaa, että tekoäly voisi auttaa ympäristöongelmissamme tehokkuuden ja uusien teknologioiden avulla ja niin edelleen.

Eikö?

Daniel Schmachtenberger: Suuria ja tehokkaita tekoälyjä eivät rakenna voittoa tavoittelemattomat aivoriihet, jotka pohtivat uutta taloustiedettä. Aivan. Niitä rakentavat voittoa tavoittelevat yritykset, joilla on uskottava vastuu maksimoida voittonsa ja jotka eivät ole kiinnostuneita koko talouden kannattavuuden vähentämisestä. Tai kasvun vähenemisestä.

Joten tekoälyt ovat käytössä, koska yritykset rakentavat niitä markkinoiden dynamiikan mukaisesti. Ja meidän on sitouduttava markkinadynamiikkaan. Niillä ei ole mitään kannustimia, jotta näin tapahtuisi. Ihmisten on siis sanottava ylärakenteen näkökulmasta, että meidän on sidottava markkinadynamiikka.

Meidän on pakotettava ulkoistettujen kustannusten sisällyttäminen kustannusyhtälöön. Ja meidän on pystyttävä pysäyttämään rahoitusalan eksponentiaalinen kasvu. Jos ihmiset tekisivät sen, voisimmeko käyttää apuna laskentakapasiteettia? Kyllä. Mutta laskennalliset valmiudet yrityksissä, yritysten palveluksessa, tekevät aina sen, mitä ne tekevät.

Nate Hagens: Onko se nyt tekoäly vai markkinoiden dynamiikka, ja tekoäly vain kulkee suonissa ja valtimoissa? Se on vallan tuottojen maksimointia. Ja meillä ei ollut paljon valtaa esi-isiemme ympäristössä, joten mitään todellista maksimointia ei ollut, koska söimme vain 2 000 kaloria päivässä ja teimme sitten mitä tahansa, mitä meidän piti tehdä tuon elämäntyylin vuoksi.

Daniel Schmachtenberger: Aleksanteri Suuren ja Tšingis-kaanin aikana imperiumin laajentumista eivät välittäneet markkinat sellaisina kuin me ne nykyään ymmärrämme, vaan sitä välittivät vallan tuottojen maksimointi, eikö niin? Käyttäkäämme armeijaamme tavalla, joka kasvattaa armeijaamme. Käyttäkäämme resurssejamme siten, että imperiumimme kasvaa ja saamme lisää resursseja.

Ja niinpä markkinat olivat lopulta poikkeuksellisen tehokas tapa tehdä se. Vallan tuottojen maksimointi, koska meillä on tämä vaihdettavissa oleva merkki, joka soveltuu aivan kaikkeen, mikä antaa valtaa, ja se on erittäin likvidi ja niin edelleen. Toistaiseksi tekoäly, siis toistaiseksi markkinat ovat kaikkein tehokkain asia, mutta sama dynamiikka tapahtui jo ennen markkinoita.

Ja tekoäly on ensimmäinen teknologia, joka voi todella korvata rahoituksen, koska mitä tekoäly on? Mitä markkinat yrittävät tehdä? Mitä rahoitus yrittää tehdä? Valuutta on perinteisesti kolme asiaa, eikö niin? Se on arvon säilyttäjä, se on laskentayksikkö ja se on vaihdon välittäjä. Voiko tekoäly ja ohjelmistot tehdä kaikki nämä asiat?

Tietenkin ohjelmisto voi tehdä kaikki nämä asiat. Ajatus siitä, että keskitetysti suunniteltu talous on huono, ja siksi hajautettujen markkinoiden näkymätön käsi on parempi kuin keskussuunnittelu. No, se oli silloin kun ei ollut tekoälyä. Jos meillä on sensorijärjestelmä, on vaikea indeksoida jokaista tavaraa ja palvelua ja jokaista resurssia koko järjestelmässä, jotta tiedämme, kuinka paljon valuuttaa pitää luoda, eikö niin?

Se on vähän niin kuin keskuspankkien vaikea tehtävä, mutta sensoreilla, jotka voivat kirjaimellisesti indeksoida kaiken ja optimoida kaiken virtaukset ja jotka voivat ottaa huomioon kaiken sen, mitä se haluaa optimoida. Tarvitaanko markkinoita? Tällä hetkellä markkinat ovat siis hallitseva järjestelmä, ja yritykset rakentavat tekoälyjä.

Ne palvelevat siis pohjimmiltaan markkinoiden dynamiikkaa. Ja palvelevat muita yrityksiä. Mutta voisiko tekoäly todella korvata markkinat? Kyllä. Viime kädessä se, mikä oli ennen markkinoita imperiumien aikakaudella ja mitä tahansa, ja markkinat ja se, mikä voisi olla niiden jälkeen, perustuvat tällä hetkellä kaikki vallan tuottojen maksimointiin.

Ja vallalla en tarkoita jalokiviä. Tarkoitan peliteoriaa. Jonka osajoukko on Jules. Tarkoitan, että yksi valtakunta tappaa toisen puolen ihmisiä ja vie heidän tavaransa. Joku kasvattaa väestöään nopeammin ja sillä on enemmän kokonaisvaikutusta. Tiedäthän, tuollaisia juttuja. Mitä on Moolokin kidassa?

Kyse on periaatteessa siitä, että maksimoidaan ihmisten käyttämien agentuurien vaikutusmahdollisuudet. Vallan tuottojen maksimointi kaikkien tunnettujen teknologioiden ja menetelmien ja niiden ajamien pakotettujen asevarustelukilpailujen avulla. Kun puhumme Jevonsin paradoksista, meidän on päästävä eroon siitä, että asevarustelukilpailu on ihmiskunnan perimmäinen ajuri.

Emme voi pysäyttää sitä, he aikovat tehdä sen, joten meidän on kilpailtava päästäksemme sinne. Mutta he sanovat, että ainoa syy miksi teemme sen on heidän takiaan. Yksi asia, jonka sanon, on se, että ihmiset, jotka ovat asevarustelukilpailun eturintamassa, kuten ne, joilla todella voi olla mahdollisuus voittaa, voivat sitoa sen. Ja olla lähtemättä asevarustelukilpaan. Heillä on tarpeeksi valtaa sanoa, että luodaan kansainvälinen sopimus, joka pysäyttää tämän asian. Mutta he eivät halua tehdä niin, koska he uskovat voivansa voittaa. Ihmiset joilla ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa ja jotka vain alistetaan vasalliksi tai mitä tahansa, se on eri juttu.

Heidän on ehdottomasti pakko kisata yrittäessään luoda turvallisuutta tai mitä tahansa he voivat. Mutta se, joka voisi voittaa, voisi myös sitoa sen. Mutta he ovat niitä, jotka kertovat tarinaa kiivaimmin. Meillä ei ole vaihtoehtoja. Se on väistämätöntä. Emme voi pysäyttää sitä mitä, tiedäthän, se ja se aikoo tehdä. Mutta se on tavallaan uskottavaa kieltämistä voittaja vie kaiken -motivaatiolle.

Nate Hagens: Haluan kysyä sinulta, mitä voimme tehdä tälle? Mutta haluan aloittaa kysymykseni toisella kysymyksellä, jonka vastauksesta olen henkilökohtaisesti kiinnostunut. Onneksi sinä ja minä tunnemme paljon ihmisiä, jotka ovat heräämässä ekologiseen ahdinkoon. Kuinka huolissasi olet siitä, että tekoäly tai sen omistajat käyttävät tekoälyä marginalisoidakseen ihmisten ympäristödemografian, mukaan lukien koordinoidut henkilökohtaiset propagandakampanjat, kuratointialgoritmien avulla ohjaamaan poliittisia kampanjoita ja vaikuttamaan kohdennetusti tärkeisiin ihmisiin, jotka vastustavat sitä, mitä on tapahtumassa.

Onko siitä syytä huolestua?

Daniel Schmachtenberger: Sanotaan, että minkä tahansa aiheen osalta, sanotaan, että voisimme säätää lain, jolla kielletään PFOS tai kielletään tietynlainen kauhea saastuminen tai jotain sellaista, eikö niin? Sanomme, että emme ole, emme todellakaan välitä yleisen tietoisuuden lisäämisestä. Välitämme yleisön tietoisuudesta vain siinä määrin kuin se muuttaa todellista asiaa.

Oikeasti meidän kannattaa tehdä jotain sellaista. Kuin siitä tulisi laki. Tai ei sittenkään, koska sanotaan, että teemme todella kovasti töitä ja muutamme lakia. Mutta emme poistaneet niitä voimia, jotka alunperin asettivat sen toiseen suuntaan. No, me vain vahingoitimme heidän markkinadynamiikkaansa paljon. Heillä on paljon lobbaajia.

Nyt he hankkivat lisää lobbaajia ja aikovat muuttaa lain takaisin. Ja koska sitä ei ole korjattu, eikö niin? Kuten useimmat lait eivät kestä niin kauan. Niillä on säilyvyysaika. Joten kyse ei ole siitä muutimmeko lakia. Vaan siitä onko muita voimia, jotka liikuttavat lakeja? Oikeaan vai väärään suuntaan, eikö niin?

Voimien ja keinojen korrelaatio, eräänlainen taistelusuunnittelukonsepti voimista, jotka pyrkivät helpottamaan kustannusten ulkoistamista verrattuna voimiin, jotka pyrkivät sisäistämään kaikki kustannukset tietyn lain takia. Sama koskee yleisen mielipiteen muuttamista. Okei, tehdään siis dokumentti, joka on vaikuttava, mutta ihmiset unohtavat sen kolmen Facebook-sivun selaamisen ja muutaman uutisen jälkeen, ja sitten tulee se, mikä tulee seuraavaksi ulos.

Kysymys ei siis ollut siitä, teimmekö jotain, joka sai tietoisuuden heräämään hetkeksi? Vaan, onko enemmän voimia, jotka liikuttavat tietoisuutta yhteen suuntaan jatkuvasti suhteessa toiseen? Olisi tietysti melko typerää ajatella, että jos on voimia, jotka ikään kuin syystäkin tekevät maailman sellaiseksi kuin se on, se ei ole sellainen kuin se on ilman syitä.

Ja siis ne voimat, jotka liikuttavat sitä tuolla tavalla, eivät halua sen liikkuvan aivan eri tavalla. Ja jos alkaa tapahtua menestystä, ne eivät vain seiso siinä tekemättä mitään, eikö niin? Ne reagoivat ja yrittävät tehdä sitä, mitä ne haluavat tehdä. Niinpä kaikkien strategiaa pohtivien on luonnollisesti ajateltava dynamiikkaa.

Ja okei, yksi asia. Termissä tekoäly on jotenkin ongelmallista, koska se saa sen kuulostamaan homogeeniselta asialta. Aivan kuin olisi olemassa vain yhtä teknologiaa, vain yhtä sovellusta. Eihän sellaista oikeasti ole, vai mitä? Se kysyy, olenko tekoälyn puolesta vai vastaan? Se on vähän kuin kysyisi, olenko tekniikan puolesta vai sitä vastaan.

Se on naurettava kysymys. On paljon teknologiaa, josta pidän ja jota pidän tärkeänä, ja toisenlaista teknologiaa, jota pidän huonona, ja joitakin sovelluksia. Ajatus siitä, että tekoälyllä voidaan tehdä tärkeitä asioita, on myönteinen, joten tekoälyyn suhtaudutaan myönteisesti, ja siksi sitä skaalataan vittumaisesti kaikkialle.

Eikö se olekin naurettavaa? On todella tärkeää, että peruuttamattomista riskeistä huolehditaan asianmukaisesti. Se ei tarkoita sitä, ettemme kehittäisi laskennallisia valmiuksia, jotta voimme auttaa asioissa, jotka ovat todella asianmukaisia, eikö niin? On siis tärkeää, että tässä on vivahteita. Jos tulevaisuuden dynamiikkaan liittyy epävarmuutta, ja on olemassa ei-triviaali mahdollisuus, että voisimme…

Se mitä teemme, aiheuttaa peruuttamatonta katastrofaalista vahinkoa. Todistustaakan pitäisi olla turvallisuuden todistamisessa, ei päinvastoin. Juuri nyt asia on päinvastoin, eikö niin? Lyijy tulee markkinoille, sitä laitetaan bensiiniin, sitä aerosolisoidaan kaikkialle, ja vasta kun miljardi älykkyysosamääräpistettä on kadonnut Yhdysvalloissa ja vahinkoa on aiheutunut kaikkialla peruuttamattomasti, sitä säännellään lopulta lailla. Mutta kun puhumme tekniikasta, joka on radikaalisti tehokkaampaa ja radikaalisti nopeammin etenevää ja skaalautuvaa, emme itse asiassa selviä siitä, mitä haittoja aiheutuu siitä, että jatkamme sitä, että teemme sen, että otamme DDT:n pois, otamme lyijyn pois, mitä tahansa, ja sääntelemme sitä kaiken haitan jälkeen.

Haitat, joita syntyy tekoälyjärjestelmistä, globaalista valvonnasta ja aseista ja niin edelleen, emme voi, varsinkaan kun olemme ylittämässä planeettamme rajat, emme voi sanoa: ”Katsokaa, mitä haittoja, käännetäänpä se päinvastaiseksi”. Se ei tule koskaan tapahtumaan. Joten ennalta varautumisen periaate sanoo, ja se on oikeastaan oikea periaate, jota tässä sovelletaan: jos kyseisessä tilassa on todella merkittävää epävarmuutta ja radikaaleja seurauksia ja jos seuraukset ovat peruuttamattomia, todistustaakka siirtyy turvallisuuden osoittamiselle. Ja sen on tapahduttava ensin, jotta asia voidaan todella hyväksyä. Maailma ei ole tällainen. Se olisi täysin erilainen lähestymistapa sääntelyyn, teknologian suunnitteluun ja niin edelleen.

Mutta sanoisin, että jos emme saa sitä, en usko, että selviämme.

Nate Hagens: Mutta sanoit juuri aiemmin tässä keskustelussa, että suurin osa tärkeimmistä tekoälyalan toimijoista noudattaisi motivoituneen päättelyn kautta logiikkaa, jonka mukaan tekoälyn kehittäminen on hyväksyttävä riski, jopa varovaisuusperiaatteen mukaisesti, koska lähitulevaisuudessa meillä on ydinsota ja ekologinen ylikulutus.

Joten on riskin arvoista jatkaa kohti AGIa. Ja minun AGIni on paras. Kuka siis olisi tällaisen varovaisuusperiaatteen vartija, jos se ei ole yksi tärkeimmistä tekoälytoimijoista, kuten mainitsit?

Daniel Schmachtenberger: Ei, koko juttu siitä, että sodan jälkeen voittajalla on mahdollisuus olla antelias tavalla, jolla häviäjällä ei ole mahdollisuutta olla antelias.

Ja jos näin tapahtuu, voidaan luoda paljon parempi sodanjälkeinen maailma kuin jos näin ei tapahtuisi. Jos voittaja ei ole antelias ja muut elossa olevat ihmiset ovat paskoissa oloissa ja, tiedäthän, mitä tahansa, niin silloin maksimoidaan vihamielisyys kaikessa, mitä he voivat tehdä voidakseen skaalautua kohti tulevaa sotaa samalla tavalla siitä, että vain voittaja voi olla antelias todella merkityksisellä tavalla, henkilö tai ryhmä, jolla on potentiaalia tulla voittajaksi asevarustelukilpailussa, on se, joka voi sitoa sen, koska muut ryhmät tietävät myös.

Ja he sanovat: ”Hei, me luultavasti voitamme teidät tässä, mutta ei nyt kuitenkaan. Tehdään oikeasti sopimus. Tiedämme, ettemme ole tehneet oikeita sopimuksia ikuisuuksiin. Kaikki sopimuksemme ovat paskapuhetta. Tiedämme, että molemmat loikkaamme ja vakoilemme toisiamme ja teemme vastavakoilua toistemme vakoojia vastaan ja mitä tahansa.”

Mutta sanotaanpa, että yritämme tehdä todellisen sopimuksen ja todella rakentaa tilanteen, jossa voisimme luottaa siihen, että emme ole rakentamassa järjestelmää, automaattisia tekoälyaseita, ettekä te myöskään ole. Mitä tarvittaisiin todellisen luottamuksen luomiseksi? Voisimmeko tehdä sen? Kyllä, voisimme tehdä sen. Väite, että emme voi ja siksi meidän on kiirehdittävä eteenpäin voittaaksemme eikä turvallista ratkaisua ole, on itse asiassa hölynpölyä.

Mutta motivoituneen järkeilyn näkökulmasta katsottuna, jos uskon voivani voittaa, pidän siitä maailmasta enemmän kuin maailmasta, jossa minun on jaettava valta moninapaisesti eikä minulla ole kaikkea valtaa eikä minulla ole mahdollisuutta ladata tietoisuuttani pilveen ja tulla digitaaliseksi jumalaksi ja hallita kaikkea ja mitä tahansa. Joten olipa kyseessä mikä tahansa tietoinen tai tiedostamaton motivoitunut päättely, ei, emme voi mitenkään sitoa tätä asevarustelukilpailua.

Se tulee tapahtumaan. Joten meidän on parasta voittaa. Muuten häviämme. Mutta se ei ole totta. Se ei ole totta. Ja sitten sanotte, kuinka paljon rahaa menee asevarustelukilpailuihin? Paljon. Paljonko menee siihen, että yritetään selvittää, miten asevarustelukilpailut voidaan estää? Lähes yhtään. Joten mitä ihmiskunta voisi tehdä auttaakseen? Koska sanoitte, että jos 95 prosenttia ihmisistä havahtuisi siihen, että on mahdotonta voittaa asevarustelukilpailuja, joita maailma nyt kohtaa, ei voi voittaa ydinsotaa.

Et voi voittaa sitä kuka perii poltetun maan, kun olet saanut täydellisen toimitusketjun hallinnan, missä käytät, missä ylität planeetan rajat, mutta sitten hallitset asioita, kuten kuka haluaa tuon planeetan? Kukaan ei halua tuota planeettaa. Et voi voittaa sitä, kuka saa AGI-herruuden ensin, kuka voittaa.

Ei kukaan. Siitä tulee maailma, joka on, jos ei sukupuuttoon kuoleva, niin ainakin dystooppinen. Joten on olemassa paikka, jossa voitto-tappio -malli on aina hyvin tuhoisa. Kumulatiiviset ulkoisvaikutukset ja teknologian eksponentiaalinen teho. Olemme nyt paikassa, jossa voitto-tappio muuttuu häviöksi, eräänlaiseksi kaikki häviää.

Joko keksitään toisenlainen voitto, joka ei ole ”voita tai vie kaikki”, vaan joka on itse asiassa vallan jakamista, tai kaikki häviävät ”voita tai vie kaikki” -periaatteen tavoittelussa. Haluaisin, että tämä maailmankatsomus todella lisääntyisi ja että kaikki sanoisivat, että hyvä on, aion painostaa senaattoreita ja kongressiedustajia ja kaikkea mahdollista, jotta sanoisin, että haluamme hidastaa kaikkia sotarintamia, jotka voivat johtaa kolmanteen maailmansotaan, kaikkia niitä.

Ja mikä tahansa oikea pitkän aikavälin vastaus onkaan, me emme saa sitä selville, joten hidastetaan noiden sotarintamien kiihdytyspolkuja ja mietitään sitten pitkän aikavälin geopolitiikkaa. Hidastetaan samanaikaisesti kaikkia niitä asioita, jotka vievät meidät peruuttamattomien pisteiden ohi. Tekoälyn kohdalla: mikä on oikeanlainen tekoäly, joka on turvallinen?

On vaikea sanoa, mitä jokainen voi tehdä, koska joku, joka kuuntelee tätä, on lakimies, joka työskentelee lobbausfirmassa ja joka voi sanoa: ”Voi helvetti, tämä on minun lapseni”. Tämä on minun kaikkeni. Ja olen itse asiassa lobannut väärien asioiden puolesta.

Aion itse asiassa muuttaa tämän täysin ja alkaa lobata muiden asioiden puolesta. Ja joku toinen on toimittaja, joka voisi alkaa tehdä tutkivaa journalismia joistakin asioista, joita tapahtuu, ja joku toinen on… Joten kyse on enemmänkin siitä, mitä ihmiset voivat tehdä? Kun on kyse tekoälyriskistä, kyse ei ole vain ympäristöstä, vaan monista asioista.

Jos ihmiset täällä työskentelevät ympäristön parissa, tutkivat todella tekoälyn hyviä puolia ympäristökysymyksissä, tekoälyn huonoja puolia, heillä on selkeä näkökulma ja pyrkivät vaikuttamaan siihen piiriin, jonka ympärillä he ovat, ymmärtäen, että sillä puolella, joka yrittää vaikuttaa tarinaan toisella tavalla, on paljon enemmän rahaa, mikä tarkoittaa, että on tehtävä paljon työtä ja luovuutta ja paljon energiaa, jotta selkeät ideat saadaan leviämään, eikö niin?

Sanoisin, että ympäristön parissa työskenteleville ihmisille se on ratkaisevan tärkeää todella oppia lisää tästä asiasta. Et siis aseta toivoa vääriin paikkoihin, ja että jos on jotain, mikä todella sotkee tavoitteitasi, olet selvillä siitä ja voit alkaa miettiä, miltä sen ratkaiseminen näyttäisi.

Jos olet huolissasi tekoälyriskistä yleensä, etkä erityisesti ympäristöön liittyvistä riskeistä, kuuntele ja lue tekoälyriskistä keskustelevien avainhenkilöiden ja heidän tarjoamiensa keskeisten ehdotusten tuloksia. Kenelläkään ei ole kattavia ehdotuksia, koska kyse on niin monista asioista, koska kyse on erityyppisestä tekoälystä ja erityyppisestä kansallisesta ja kansainvälisestä sääntelystä tai mistä tahansa, mutta ymmärrä kenttää paremmin, jotta voit sitten tarkastella taitojesi, verkostojesi ja resurssiesi avulla, mitä voisit tehdä.

Nate Hagens: Kiitos. Minulla on noin 20 lisäkysymystä, mutta mielestäni tämä on asian ydin. Kolme samankeskistä ympyrääsi siitä, miten voimme tarkastella tekoälyn vaikutusta ympäristöön, ilmastonmuutosta luonnossa, on paljon suurempi kuin luulen julkisuudessa tällä hetkellä olevan. Joten kiitos sinulle ja tiimillesi, että kiinnititte huomiota tähän, ja laitamme joitain mainitsemiasi linkkejä, ja mainitsitte, että maantieteilijälläsi on asiakirjoja tästä.

Tämän piti olla lyhyt Frankly, jos muistatte… Piti tehdä 30 minuutin juttu. Olen matkoilla, ja aioin pyytää sinua korvaamaan Franklyni. Meillä meni hieman yli 30 minuuttia, mutta kiitos vielä kerran kaikesta viisaudesta ja vaivannäöstä elämän tulevaisuuden puolesta.

Onko sinulla loppusanoja, ystäväni?

Daniel Schmachtenberger: Olen todella halunnut ymmärtää aihetta koskevia tietoja enemmän, ja haluaisin edelleen ymmärtää sitä paljon enemmän, mutta korkean tason periaatteellinen arviointi ei ole tarpeeksi esillä keskustelussa, ja se tuntui keskustelun arvoiselta.

Sanoisin, että yritämme lisätä show-muistiinpanoihin muutamia resursseja, joita ihmiset voivat tarkastella. Jos on ihmisiä, joilla on lisäasiantuntemusta tällä alalla ja jotka voivat edistää keskustelua ja joko sanoa: ”Hei, sanomasi asiat ovat suunnilleen oikein, ja tässä on paljon muuta.” Tämä on hyvä idea. Faktoja, tilastoja ja periaatteita, jotka vahvistavat argumentteja.

Mahtavaa. Tai jos sanotte, että jotkut asiat, joita sanotte, ovat oikein, mutta meillä on syitä ajatella, että jotkut näistä asioista ovat vääriä jne. Mahtavaa. Myös, kuten ei mitään omaa etua siitä, mikä on totta täällä. Se on vain paras tämänhetkinen käsitys, mutta selkeä käsitys siitä, mikä on totta, on todella tärkeää.

Joten jos teillä on, jos katsotte tätä ja teillä on tietoa, joka mielestänne vaikuttaa olennaisesti tähän, sanoisin, että itse asiassa luultavasti yksi tärkeimmistä syistä jakaa tämä oli keskustelun aloittaminen, joka toivottavasti edistäisi keskustelua pidemmälle kuin se pieni raapaisu, joka meillä on tässä.

Nate Hagens: Shiren pienillä ihmisillä voi olla vielä ääni tässä matkassa.

Daniel Schmachtenberger: On olemassa podcasteja ja blogeja ja mitä tahansa, joissa keskustellaan tekoälyriskistä, ja on olemassa podcasteja, joissa keskustellaan ympäristöriskeistä, ja on olemassa podcasteja, joissa keskustellaan ongelmallisesta markkinadynamiikasta, mutta missään niistä ei ole mitään järkeä ilman, että ne kaikki yhdistetään, samalla tavalla kuin maksaan katsominen ei ole hyvä mittari terveydelle.

Maksasi voi olla hyvä, mutta voit saada sydänkohtauksen tai jotain muuta. On tavallaan tarkasteltava kaikkea ja sitä, miten ne vaikuttavat toisiinsa. Kun tekoälyä tarkastellaan energiataustasta käsin ja sanotaan: ”Hei, katsokaa, tämä on todella muuttumassa Jevonsin paradoksiksi ja sanomme, että tässä ei ole kyse vain datakeskuksista, eikö niin”?

Kyse on sen kokonaisvaikutuksista, ja markkinoita on ymmärrettävä. On ymmärrettävä energiaa, jotta voi ymmärtää tekoälyriskin. Itse asiassa tekoälyriskikeskustelu edellyttää olennaisuuden ymmärtämistä. Olen niin iloinen, että teette sitä, koska lähes kukaan ei tee sitä.

Toivon todella, että tämä keskustelu lisääntyy.

Nate Hagens: En halua antaa mitään taloudellisia kommentteja, mutta se, että NVIDIAn markkina-arvo on yli 2 biljoonaa ja monien energiayhtiöiden markkina-arvo on nyt yli 3 biljoonaa, on se, että energiayhtiöt muodostavat noin 5 prosenttia S&P:stä.

Toinen noista kahdesta asiasta ei ole oikein, koska tekoäly tulee tarvitsemaan paljon energiaa, tulevaisuudessa. Joten, kiitos vielä kerran. Jatketaan. Tämä on kehittyvä tarina. On hämmästyttävää ja vaarallista olla elossa. Arvostan sinua kollegana, joka jakaa tämän matkan ja työskentelee näiden asioiden parissa, kun minulla on vielä sinut, olen varma, että teemme toisen podcastin myöhemmin tänä vuonna. Onko mielessäsi jokin aihe, joka liittyy elettävään tulevaisuuteen?

Daniel Schmachtenberger: Joo, niitä on monia, jotka ovat kiinnostavia. Aloimme puhua ennalta varautumisen periaatteesta ja turvallisuuden puitteista. Keltainen tiimityö. Tämä on, se vaatii keltaista tiimityöskentelyä. Se on itse asiassa hieman erilainen asia. Kirjoitimme artikkelin kehittyneen teknologian sääntelypolitiikasta. ja itse asiassa edellisessä keskustelussa, jonka teimme edistyksestä, olimme menossa loppupuolella enemmänkin käytännön asioihin, mutta aika loppui kesken.

Miltä sääntelykehys näyttäisi? Se olisi itse asiassa sopiva eksponentiaaliselle teknologialle maailmassa, jossa planeettarajat ylittyvät. Mitä tarvittaisiin, jotta voitaisiin luoda järjestelmiä, joissa sääntely, sääntelyvalta olisi luotettavaa, ja mitä tarvittaisiin, jotta voitaisiin tehdä joitakin todella konkreettisia asioita, jotta markkinat olisivat vähemmän kieroutuneet, jotta ulkoisvaikutuksia voitaisiin sisällyttää enemmän ja niin edelleen, ja jotta voitaisiin käsitellä sisäänrakennettuja kasvuvelvoitteita.

Jos puhutaan enemmän siitä, miltä näillä alueilla näyttää ratkaisutilanne, olisi todella mielenkiintoista päästä syventymään joihinkin ongelmiin.

Nate Hagens: Hyvä on, ystäväni, kiitos paljon. Kiitos. Oli todella mukava puhua kanssasi. Jos nautit tai opit tästä The Great Simplificationin jaksosta, seuraa meitä suosikkipodcast-alustallasi.

Voit myös käydä osoitteessa thegreatsimplification.com, josta löydät viitteitä ja muistiinpanoja tämänpäiväisestä keskustelusta. Ja jos haluat olla yhteydessä muiden podcastin kuuntelijoiden kanssa, käy Discord-kanavallamme. Tätä ohjelmaa isännöin minä, The Great Simplification. Nate Hagens, toimittajana No Troublemakers Media ja tuottajina Misty Stinnett, Leslie Batlutz, Brady Hyan ja Lizzie Sirianni.

”Yksi tämän neljännen teollisen vallankumouksen piirteistä on, että se ei muuta sitä mitä me teemme, vaan se muuttaa meitä.”

— Klaus Schwab, WEF:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja, joka on perustanut San Fransiscoon Center for the Fourth Industrial Revolutionin

Teollinen vallankumous on taloudellinen, sosiaalinen, filosofinen ja poliittinen tapahtuma, jossa eliitti vetää välistä sen mikä on ilmaista — maat, luonnon, kyvyt, sosiaaliset suhteet, osaamisen ja unelmat — ja paketoi ja transformoi ne agenteiksi liikevoiton ja vallan mekanismeihin. Tämän saavuttamiseksi he riistävät suurimmalta osalta kansaa autonomian, itsemääräämiskyvyn, omavaraisuuden, itsetunnon, keskinäisen avunannon, ihmissuhteet ja vapauden.

Meillä on ollut viimeisten 250 vuoden aikana kolme teollista vallankumousta. Me olemme nyt neljännen ja viidennen vallankumouksen kynnyksellä. Kaikki nämä vallankumoukset ovat olennaisesti perustuneet kaivannaisteollisuuteen ja ekosysteemin tuhoamiseen.

Ensimmäinen teollinen vallankumous tapahtui vuosina 1760-1870, kun vesi- ja höyrykäyttöisiä laitteita käytettiin koneistamaan tuotanto höyrykoneen keksimisen jälkeen, joka vaikutti myös globalisaatioon tai de-lokalisaatioon rautateiden keksimisen kautta. Ensimmäinen teollinen vallankumous rikkoi ihmisten luontosuhteen ja käynnisti kaupunkien ajan. Toinen teollinen vallankumous oli vuosina 1870-1914 ja se toi mukanaan sähkövoiman länsimaihin, sekä teräksen, öljyn ja polttomoottorin jonka avulla mahdollistettiin massatuotanto ja hävitettiin artisaanikäsityöläisteollisuus.

Kolmas teollinen vallankumous alkoi 1980-luvulla, jolloin elektroniikka ja informaatioteknologia automatisoivat tuotannon ja alkoivat hajauttaa digitaalisen vallankumouksen kehitystä, joka lopulta demokratisoi henkilökohtaisen tietokoneen ja internetin, kehitys joka nopeutti länsimaisen ihmiskunnan luontosuhteen ja keskinäisten suhteidemme rapautumista, kun kansalaisista tuli osa globaalia yhteisöä lokaalin sijaan, joka oli nopeasti katoamassa. Kolmas teollinen vallankumous ja neljännen siinto horisontissa ovat luoneet systemaattisen yksinäisyyden, eristäytymisen, laajalti mielenterveysongelmia ja hienovaraisemman mutta suuren riippuvuuden systeemistä: kun ihmissuhteet ja perheverkostot eivät enää voi taata selviytymistämme, meille uskotellaan että luottamus koneeseen voi niin tehdä.

Nämä toisiaan seuraavat teolliset vallankumoukset ovat keskittäneet ja syventäneet tätä irtaantumista sekä luonnonmaailmasta monille ihmisille ympäri maailman, jotka nyt ovat urbaaneja ja riippuvaisia sivistyneen kulttuurin mekanismeista, että johtaneet myös aina vain suurempaan railoon rikkaiden ja köyhien välillä.

Neljännen teollisen vallankumouksen (4IR) tavoite on fyysisen, biologisen ja digitaalisen teknologian konvergenssi uudenlaisen ihmiskunnan ja planeetan uuden vision aikaansaamiseksi. 4IR tai Industry 4.0 käyttää hyväksi massakonnektiivisuutta, tekoälyä, robotiikkaa, internetin tietovarantoja, tiedon tallentamista, itseajavia autoja, 5G:n mahdollistamaa massiivista prosessointitehoa, 3D-tulostusta, nanoteknologiaa, bioteknologiaa, geenimanipulointia, biotulostusta (solujen, elinten ja ruumiinosien valmistamista), elämänlaajennusta, laajennettua todellisuutta, materiaalitiedettä, energian säilömistä, kvanttilaskentaa, esineiden internetiä, älyrakentamista ja älykaupunkeja, lohkoketjuja ja kryptovaluuttoja. Nämä ovat kaikin tavoin ”disruptiivisia” teknologioita: hallinto, rahoitus, logistiikka, yhteiskunta ja ihmisyyden ontologia. 4IR mahdollistaa myös tottelevaisuuden sen vedotessa meidän mukavuudenhaluun, harmonian ja mielihyvän tarpeisiin. Tätä tarkoitetaan kitkattomalla teknologialla teknomaailmassa.

Tässä uudessa maailmassa COVID-19 on antanut teknoeliitille suurimman mahdollisuuden: eristää globaalit populaatiot fyysisesti toisistaan, joissain maissa populaatioiden harventaminen sallitaan niiden osalta, jotka kuormittavat systeemiä joka ei heitä tarvitse, täydellinen riippuvuus teknologiasta jotta voisimme viestiä toisillemme, tehdä työtä tai viihdyttää itseämme, käyttää näitä teknologioita massavalvontaan ja pitämään heidät kurissa mittakaavassa, joka on täysin mahdotonta kuvitella, ja luoda kokemus ovelle-normaalia-enemmän-kolkuttelevasta kuolemasta suuressa mittakaavassa. Se on myös näyttänyt meille joitain totuuksia: että huolimatta kahden vuosisadan ”edistyksestä”, kaikki mitä on oikeasti tapahtunut on, että eliitti on sulkenut omat kauppansa, sosiaalitukien järjestelmät on kaikkea muuta kuin tuhottu, että ihmiskunta on itse ”irroittautunut” luonnosta niin täydellisesti, että me emme voi itse asiassa elättää itseämme kriisin keskellä ilman systeemiä, ja että eliitin lupaukset — olivatpa ne sitten poliittisia, taloudellisia tai teknologisia — ei tulla koskaan pitämään.

Jos 4IR on keinojen esittely — uudet teknologiat itsessään — joita eliitti yrittää käyttää kohdatakseen resurssien epätasaisesta jakautumisesta, ilmastonmuutoksesta ja teollisuudenjälkeisen vallan noususta seuraavan eriarvoisuuden, silloin viides teollinen vallankumous (5IR) alkaa siinä kohtaa jossa kansa on hyväksynyt laajalti nämä uudet teknologiat, jotka sulautuvat kehoihimme, ympäristöihimme ja todellisuuksiimme niin suuressa määrin, että konemaailma on aina läsnä, jopa nanomittakaavassa tai kauimmaisissa avaruuden kolkissa.

Siksi jos tutkii vähänkään 5IR:ää, löytää ainoastaan kapitalistien viherpesua niinkutsutusta ”kestävästä kehityksestä” ja ”elämän parantamisesta kaikille”, tekno-utopian markkinointipuppaa. Se johtuu siitä, että teknokraatit ja eliitit eivät halua näiden teknologisten kehitysten todellisia totuuksia julki ennenkuin se on liian myöhäistä tehdä asialle yhtään mitään. Teknologinen kehitys, meille sanotaan, on ”väistämätöntä”. 5IR tulee tuomaan mukanaan niin suuria käsitteellisiä muutoksia siihen miten me näemme kehomme, teknologian ja ”luonnonmaailman”, että monet niiden väliset erot alkavat sumentua. ”Muinaisjäänneihmisille” kuten me, jotka pitävät proteeseja ainoastaan ratkaisuna vammaisuuteen, 4IR tarjoaa teknologian, ja pian 4IR:n tulokset ovat kehityksen myötä tarkoitettu paremmiksi kuin alkuperäinen raaja. 5IR ei tarkoita ainoastaan neljännen kumouksen teknologioiden ja niiden elämäämme tunkeutumisen laajentamista ja korjaamista, se tarkoittaa sen valkopesua, kansan saattamista ruotuun niiden teknologioiden kanssa puskemalla propagandaa kaikkein perustavimpien ihmisvaistojen tasolla. 5IR tarkoittaa sen hyväksymistä, että kyberneettinen robottiraaja on parempi kuin orgaaninen, ja että keinotekoista halutaan enemmän kuin orgaanista ja kaoottista.

Täydellisen keinotekoistamisen uunituoreen ja kehittyvän todellisuuden sisään kehikoitu, ja tekoälyteknologian kutistuessa, jokaiseen asiantuntijoiden mielikuvittelemaan asiaan tunkeutuva 4IR-todellisuuden lopputulos on visio uudesta Maapallosta ja uudesta ”ihmiskunnasta”. ”Ihmiskunta+” elää vankilamaailmassa, joka on riippuvainen ”vihreästä energiasta” ja jota sääntelee ja jonka elämään puuttuu funktionäärit, tieteentekijät ja teknokraatit menetelmillä kuten tekoäly, bioteknologia ja nanoteknologia. Jos 4IR on varsinainen näiden teollisuudenjälkeisten teknologioiden synty ja konvergenssi, 5IR sitten tapahtuu kiihtyvällä kehitystahdilla ja tuon saman teknoteollisen kompleksin kansan hyväksynnällä. 5IR:ää määrittää ennennäkemätön eksponentiaalinen nopeus (koneaika) verrattuna lineaariseen/epälineaariseen (ihmisaika), mikä tarkoittaa että jopa tämän uuden maailman suunnittelijat myöntävät, että he eivät voi kontrolloida näiden uusien teknologioiden lopputulemaa. Se pyrkii kohti jotain vieläkin karmaisevampaa kuin fiktionaalinen Skynet Terminaattori-sarjassa, teknologiseen singulariteettiin.

Ray Kurzweil kirjoittaa teoksessa The Singularity is Near, että ”On vaikeaa ajatella mitään ongelmaa jota superäly ei voisi ratkaista tai ainakaan auttaa meitä ratkaisemaan. Sairaudet, köyhyys, ympäristön tuhoutuminen, kaikenlainen tarpeeton kärsimys: nämä ovat asioita joita kehittyneellä nanoteknologialla varustettu superäly kykenisi eliminoimaan.” Hän lisää vielä, että ”Koneet voivat yhdistää resursseja tavoilla, joilla ihmiset eivät voi.” Lukiessa näitä lausuntoja on vaikeaa ajatella mitään ongelmaa mitä me emme voisi ratkaista omalla älyllämme ja planeetan älyllä yksinkertaisemmin keinoin, päättäväisyydellä ja omaa näkökantaamme ja käyttäytymistämme muuttamalla. Lisäksi on selvää, että ihmiset ovat varsin kyvykkäitä yhdistämään resursseja, mutta ne jotka ne omistavat ja hyötyvät niistä kieltävät sen kaikilta muilta voimakeinoin, ja muut uskovat tämän. Valinta olla muuttamatta tilannetta ja valinta olla taistelematta ”tulevaisuutta” vastaan ovat niitä kantoja joihin useimmat päätyvät.

Joten, kun teknologia on edistynyt vuosisadan verran ja olemme kuulleet lupauksia ruokkia maailma nälkäänäkevät ja siivota planeetan saasteet, muutamat ovat käsittämättömän rikkaita kun taas suurin osa kansasta edelleen kamppailee perustoimeentulonsa puolesta; lääketieteen kehitys ja yleisimmät lääkkeet ovat edelleen niukkoja monissa maissa. Meille syydetään sirkushuveja jotta olisimme hiljaisia: internet, älypuhelimet, applikaatiot, sosiaalinen media, tietokonepelit, livelähetykset ja podcastit ja kaikensorttiset lupaukset tulevasta. Mutta todellisia edistyksen hedelmiä ei tulla jakamaan sen tasaisemmin kuin aiemmankaan teollisen vallankumouksen hedelmiä, ja todennäköisesti me joudumme sietämään: täydellistä valvontaa tulevaisuudessa ilman yksityisyyttä, vaatimuksia täydellisestä mielenhallinnasta, täydellistä tottelevaisuutta, täydellistä muottiin mukautumista ehdollistamalla, yhteiskunnallisella riippuvuudella, kansalaisuudella, ”yhteisöllä” ja hyötymekanismeilla kuten (minimi) perustulo.

Jos teollinen vallankumous ei kykene tyydyttämään enemmistöihmiskunnan tarpeita, jotta se voitaisiin täysin hyväksyä, se joko pyyhkii nuo tarpeet kokonaan pois tai se tapahtuu pakottamalla. Neljännen ja viidennen teollisen vallankumouksen kontekstissa ne ominaisuudet, jotka tällä hetkellä uupuvat koneilta, empatia, rakkaus, intimiteetti, esimerkiksi — ovat niitä joita teknoteollinen kompleksi itsessään vahingoittaa, lähtien sosiaalisen median käytöstä ihmisiin aiheutuvasta intimiteettipelosta ja reaaliaikaisista ihmissuhteista empatianpuutteeseen, jonka nyt tiedämme aiheutuvan teollisista lääkkeistä kuten parasetamoli sekä ruoka- ja vesijohtojärjestelmiemme myrkyistä — niin että teknologian voidaan sanoa todella tyydyttävän meidän (nyt muokatut) tarpeemme. Materialismin mekanistiselle järjestelmälle, ahneudelle ja itsekeskeisyydelle kesyttyjä ja kaltoinkohdeltuja orjia.

Tämä on osa konemaailman ylivaltaa: puheet vammaisuuden korjaamisesta ja sairauden parantamisesta tarkoittavat kehon koneistamista; puheet elämän pidentämisestä tarkoittavat eliitin ikuista ylivaltaa. Vaikka teknopapit veistelevät värssyjä orgaanisista kehoistamme, biologisesta vankilastamme, vapautumisesta lataamalla tietoisuutemme koneisiin, saavuuttamalla kuolemattomuuden ja olemalla kykeneviä pitämään kehojamme pelkkinä vaihdettavina kuorina aina silloin kun on tarvis, se mitä oikeasti tapahtuu on, että muutama harva muuttaa suurimman osan ihmiskuntaa kehot kirjaimellisesti vankiloiksi. Nämä harvat oikeasti hyötyvät elämän pidentämisen ja tautien torjunnan kehityksestä, aivan kuten ne tekevät nytkin (rahoitusvajeesta kärsivät julkisen terveydenhuollon järjestelmät rutiininomaisesti saavat kaikkein vanhinta ja halvinta teknologiaa ja monilta järjestelmiltä ne puuttuvat kokonaan). Mutta nämä uudet transhumanistiset teknologiat eivät ole tarkoitettu vapauttamaan kaikkia.

Huolimatta futuristien valheista, näiden teknologioiden käyttöönotto laajentaa kuilua mukanaolevien ja ulkopuolelle jätettyjen välillä. Syntyy vallan linnakkeita, jotka ovat kauempana rahvaan raivosta kuin koskaan aiemmin. Kun keho muuttuu raaka-aineeksi uudenlaiselle biotieteen alalle, maailmassa jossa koneet tekevät suurimman osan työstä ihmiskeho itsessään muuttuu Pääoman reserviksi uudenlaisten hyväksikäytön ja teollisuuden muotojen keskellä. Itse asiassa tämä on jo tapahtumassa. Kantasolututkimuksen, geenimanipuloinnin, biologisten ehostusten, uusien lääketieteen tuotteiden, proteesien, DNA:n ja solujen suuren mittakaavan analyysien ja tietokantojen avulla. Suvereeni ja yksityinen itseys yksinkertaisesti astuu uudenlaiseen arvottamisen, hyödykkeellistämisen, muutosten ja yhteiskunnallisen jakaantumisen maailmaan Pääomaa, biovalvontaa, turhuutta ja eriarvoisuutta palvelemaan. Neljännessä teollisessa vallankumouksessa kulutusyhteiskunta menee paljon syvemmälle ja pimeämpään kuin pelkkien asioiden ostaminen. Neljännen teollisuuden tavoitteena on _erkaannuttaa_ meidät itse kehoistamme sekä omasta ymmärryksestämme osana biosfääriä ja biorytmejä niin, että myös niitä pidetään jonain ostettavana, päivitettävänä ja korjattavana, aina manipuloitavana ja vaihdettavana mekaanisten osien joukkona, joita voidaan tuottaa keinotekoisesti ja vaihtaa maksusta, ja joita voidaan mainostaa jonain joilla on parempia ominaisuuksia kuin orgaaninen perusta. Keinotekoistettu olento, joka kun se kerran on astunut teknologian temppeliin pysyy aina riippuvaisena lääkkeistä, kirurgisista operaatioista, teknopsykiatriasta, päivityksistä, laitteista ja korporaatioista.

Ihmiskehon teknologinen tulevaisuus ei välttämättä ole kuolema (niille harvoille joilla on varaa olla kuolemattomia), vaan se on kuolettavuus, kylmä pimeä eloton nälkäinen kyber-istutuksen sairastavuus.

Samaan aikaan Maa on kuolemassa ja teknologinen kehitys, joka on kaukana mainostamiensa ratkaisujen tarjoamisesta, tuhoaa sitä aina vain kiihtyvällä tahdilla, raaka-aineiden, sähkön ja harvinaisten maametallien nälän kurniessa. Pelkästään puhelinten valmistamiseen tarvittavat harvinaiset maametallit aiheuttavat ennennäkemätöntä tuhoa ympäristölle ja ihmisterveydelle.

Baotou, Sisä-Mongoliassa, on pääasiallinen harvinaisten maametallien kaivamisen keskus, jota ympäröi myrkyllinen kaivosjäte, joka on suurelta osin radioaktiivista thoriumia. Kongossa harvinasen koltaanin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Koltaani) kaivamisen tiedetään tuhonneen ja aiheuttaneen mittaamatonta kärsimystä maalle, ihmisyhteisöille ja luonnonvaraiselle elämälle. Kaivosyhtiö Molycrop Kaliforniassa tykkää esitellä itsensä eettisenä kaivosyhtiönä, mutta sen neodyymi-kaivanta kaiuttimien magneetteihin, europium-kaivanta iPhonen näyttöjen värielementtejä varten ja cerium-kaivanta näyttöjen kiillottamiseksi yhdessä liuottimen kanssa edelleen riistävät kestämättömällä tavalla raaka-aineita, jotka pitäisi jättää maahan ja joiden kaivanta vaatii kokonaisien maa-alueiden haaskaamista kaivosten luomiseksi. Tällä hetkellä perustodellisuutta ei pääse pakoon: teknologia on riippuvaista ekosysteemien tuhoamisesta, mukaanlukien jäljellä olevien viimeisten villieläinten ja alkuperäiskansojen yhteisöjen tuhoamisesta, joissa sivistyneet ihmispopulaatiot yhä enemmän eristetään älykaupunkien teknologisiin elinympäristöihin.

Tulee olemaan yhä pienempiä railoja missä elää, ja verkostomme ja yksilölliset elämämme tulevat olemaan yhä tarkemman syynäyksen kohteena ja suvereniteettiimme ja autonomiaamme tunkeudutaan yhä syvemmälle, mutta onko se sen kamalampaa kuin mitä maatilallisen pakottaminen pois mailtaan töihin tehtaisiin uusiin kaupunkeihin? Tai alkuperäiskansojen taistelut, joita he ovat taistelleet ja jatkavat edelleen taisteluaan ympäri maailman?

Meille annetaan tehtäväksi pyrkiä suojelemaan se minkä me pystymme hauraasta ja katoavasta luonnonvaraisesta tilasta samalla kun hyökkäämme sekä infrastruktuuria että myös valtion, pääoman ja teknologian symboleita ja edustajia vastaan. Meidän tarvitsee ajatella ja valmistautua nyt, hankkia osaaminen ja keinot, joita me ja muut tarvitsemme navigoimaan tässä uudessa maailmassa, sekä pohtia mitä anarkistina olo tarkoittaa. Meidän on pakko yrittää rajoittaa petosivilisaation tekemää vahinkoa, pitää taistelumuistia yllä ja muistaa miksi ja mitä varten taistelemme. Meillä on vastassamme ei vähempää kuin pyrkimys hävittää villi ja kesyttämätön elämä ja lopettaa kokonaisia ajattelun ja olemisen tapoja yhteiskunnallisella ehdollistamisella, sorrolla, pakottamisella ja vapaaehtoisella osallistammisella. Rakenteet pysyvät samoina: päättymätön eriarvoisuus, orjuus, etuoikeus, sorto, autoritarismi, alienaatio, ja tuho.

Heidän järjestelmissään on halkeamia, niissä on aina. Ja näin anarkia, vapaudenhalu ja suveeniudenhalu tulevat kukoistamaan, ne puskevat jokaisesta halkeamasta ja raosta. Kamppailun jatkuvuus pysyy vapauden, henkilökohtaisen autonomian ja orjuuden kysymyksissä, kysymyksessä massojen valvonnasta ja kontrolloinnista harvain agendojen hyväksi. Nämä asiat eivät muutu huolimatta siitä miten paljon me puhumme ensimmäisestä tai N:nnestä teollisesta vallankumouksesta.

— Research and Training Cell – N.T.

Lähde:

https://325.nostate.net/2020/12/03/325-12-against-the-fourth-and-fifth-industrial-revolutions-acn/

Tämän esimerkillisen katsauksen on kirjoittanut Paul Cudenec, jonka kanssa työskentelen No Deal For Nature -kampanjassa — joka on projekti kouluttaa kansalaisia pysäyttämään tuleva globaalin mittakaavan luonnon aitaaminen ja finansialisaatio. (World Economic Forum on sen luonut yhteistyössä YK:n, Maailman luonnonsäätiön ja Al Goren Climate Reality Projectin kanssa, ja lainsäädäntöä ollaan luomassa vuodelle 2021). “Ekosysteemipalveluja” tullaan ostamaan, myymään ja seuraamaan Wall Streetilla. Kirjanpito korvataan “Luonnonpääoman tilinpidolla”. Ne jotka ovat tuhonneet planeettamme biodiversiteetin omistavat tämän jälkeen jäljelle jääneet varat. Tähän kuuluu myös meret. Yhteismaan aitaukset tulevat siirtämään alkuperäiskansat pois asuinpaikoiltaan. Käynnissä oleva kansanmurha kiihtyy. Luonnon täydellistä hyödykkeellistämistä/yksityistämistä seuraa kaiken inhimillisen ja sosiaalisen finansialisaatio. Tämä kuuluu uuteen “globaalin hallinnon” infrastruktuuriin, joka on neljännen teollisen vallankumouksen taustalla, jota ollaan tuomassa julki kansalle “suurena uudelleenkäynnistyksenä”. COVID-19 on sen katalyytti. [seuraa No Deal For Naturea twitterissä] [No Deal For Nature UK -sivut]

Kaikki tämä on paketoitu holistiseen kielenkäyttöön, keskeisiin avainsanoihin (kukoistaa, kukoistaa, kuvitella, mielikuvitus, reimagine, build back better), uusiin diileihin ja tunteita herättäviin kuviin, joita pääomaa ja nykyisiä valtarakenteita palvelevat on komennettu rakentamaan ja joille heidät on patistettu hankkimaan yhteiskunnallinen lupa.

Mutta mikä oikein tämän kaiken visio onkaan? Tässä Paul vie teidät matkalle, lainaten Klaus Schwabin sanomisia, mm. tuoreesta kirjasta “COVID-19, The Great Reset”.

Teksti on mukaansatempaava ja kauhistuttava, johtuen siinä kuvattujen ideologioiden ja tavoitteiden turmeltuneisuudesta, ja suosittelenkin ihmisille etsimään hiljaisen paikan ja lukemaan jokaisen sanan tästä yleiskatsauksesta. Levittäkää sitä myös muille piireille.

Ravensburgissa vuonna 1938 syntynyt Klaus Schwab on Adolf Hitlerin Saksan lapsi, poliisivaltiohallinnon, joka perustui pelkoon ja väkivaltaan, aivopesuun ja valvontaan, propagandaan ja valheisiin, teollistumiseen ja eugeniikkaan, epäinhimillistämiseen ja ”desinfiointiin” sekä hyytävään ja mahtipontiseen visioon ”uudesta järjestyksestä”, joka kestäisi tuhannen vuoden ajan.

Schwab näyttää omistaneen elämänsä tuon painajaisen uudelleen keksimiselle ja pyrkimykselle muuttaa se todellisuudeksi paitsi Saksassa myös koko maailmassa.

Vielä pahempaa on se, että kuten hänen omat sanansa kerta toisensa jälkeen vahvistavat, hänen teknokraattinen fasistinen visionsa on myös kieroutunut transhumanistinen visio, jossa ihmiset ja koneet sulautuvat yhteen ”digitaalisen ja analogisen elämän kummallisissa sekoituksissa”, jotka tartuttavat kehoihimme ”älypölyä” ja joissa poliisi ilmeisesti pystyy lukemaan aivojamme.

Ja kuten tulemme näkemään, hän ja hänen rikoskumppaninsa käyttävät Covid-19-kriisiä ohittaakseen demokraattisen vastuuvelvollisuuden, ohittaakseen vastustuksen, vauhdittaakseen agendaansa ja pakottaakseen sen muulle ihmiskunnalle vastoin tahtoamme ”suuressa uudelleenkäynnistyksessä”, kuten hän sitä kutsuu.

Schwab ei tietenkään ole natsi klassisessa mielessä, sillä hän ei ole kansallismielinen eikä antisemitisti, mistä on osoituksena Israelin hänelle vuonna 2004 myöntämä miljoonan dollarin Dan David -palkinto.

Mutta 2000-luvun fasismi on löytänyt erilaisia poliittisia muotoja, joiden avulla se voi jatkaa ydinhankettaan eli ihmiskunnan muokkaamista kapitalismille sopivaksi räikeän autoritaarisin keinoin.

Tätä uutta fasismia edistetään nykyään globaalin hallinnon, bioturvallisuuden, ”uuden normaalin”, ”luonnon uuden sopimuksen” ja ”neljännen teollisen vallankumouksen” varjolla.

Schwab, kahdeksankymppinen Maailman talousfoorumin perustaja ja toimitusjohtaja, istuu tämän matriisin keskellä kuin hämähäkki jättimäisessä verkossa.

Alkuperäisessä fasistisessa hankkeessa Italiassa ja Saksassa oli kyse valtion ja liike-elämän yhdistämisestä.

Kommunismissa valtio ottaa haltuunsa liike-elämän ja teollisuuden, mikä — teoriassa! — toimii teoriassa kansan etujen mukaisesti, fasismissa oli kyse valtion käyttämisestä rikkaan eliitin etujen suojelemiseen ja edistämiseen.

Schwab jatkoi tätä lähestymistapaa toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa, kun hän perusti vuonna 1971 Euroopan johtamisfoorumin, joka kokoontui vuosittain Davosissa Sveitsissä.

Täällä hän edisti ideologiaansa ”sidosryhmäkapitalismista”, jossa yritykset tehtiin tiiviimpää yhteistyötä hallitusten kanssa.

Forbes-talouslehti kuvaa ”sidosryhmäkapitalismia” seuraavasti: ”yritys keskittyy kaikkien sidosryhmiensä tarpeiden täyttämiseen: asiakkaiden, työntekijöiden, kumppaneiden, yhteisön ja koko yhteiskunnan tarpeisiin”.

Jopa tietyn yrityksen yhteydessä se on poikkeuksetta tyhjä etiketti. Kuten Forbesin artikkelissa todetaan, se tarkoittaa itse asiassa vain sitä, että ”yritykset voivat jatkaa yksityisesti rahan jakamista osakkeenomistajilleen ja johtajilleen ja samalla pitää julkisuudessa yllä hienoa sosiaalista herkkyyttä ja esimerkillistä altruismia”.

Yleisessä yhteiskunnallisessa kontekstissa sidosryhmien käsite on kuitenkin vielä häijympi, sillä se hylkää kaiken ajatuksen demokratiasta, kansan vallasta, yritysten etujen hallinnan hyväksi.

Yhteiskuntaa ei enää pidetä elävänä yhteisönä vaan liiketoimintana, jonka kannattavuus on ihmisen toiminnan ainoa pätevä tavoite.

Schwab esitti tämän ohjelman jo vuonna 1971 kirjassaan Moderne Unternehmensführung im Maschinenbau (Moderni yritysjohtaminen koneenrakennuksessa), jossa hän käytti termiä ”sidosryhmät” (die Interessenten), jossa hän määritteli ihmiset uudelleen, ei kansalaisiksi, vapaiksi yksilöiksi tai yhteisöjen jäseniksi, vaan toissijaisiksi osallistujiksi massiivisessa kaupallisessa yrityksessä.

Jokaisen ihmisen elämän tavoitteena oli ”saavuttaa pitkän aikavälin kasvu ja vauraus” tälle yritykselle — toisin sanoen suojella ja lisätä kapitalistisen eliitin varallisuutta.

Tämä kaikki kävi vielä selvemmäksi vuonna 1987, kun Schwab nimesi Euroopan johtamisfooruminsa uudelleen Maailman talousfoorumiksi.

WEF kuvailee itseään omalla verkkosivustollaan ”julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön maailmanlaajuiseksi foorumiksi”, ja sen ihailijat kuvaavat, kuinka se luo ”kumppanuuksia liikemiesten, poliitikkojen, älymystön ja muiden yhteiskunnan johtajien välille, jotta voidaan määritellä, keskustella ja edistää globaalin asialistan avainkysymyksiä”.

WEF:n luomien ”kumppanuuksien” tarkoituksena on korvata demokratia käsin valittujen ja valitsemattomien henkilöiden globaalilla johdolla, jonka tehtävänä ei ole palvella yleisöä, vaan pakottaa 1 prosentin johto määräämään yleisölle mahdollisimman vähän meidän muiden puuttuessa asiaan.

Kirjoissaan, joita Schwab kirjoittaa julkiseen kulutukseen, hän ilmaisee itseään kaksinaamaisilla kliseillä, jotka liittyvät yritysten pyörittelyyn ja viherpesuun.

Samoja tyhjiä termejä levitetään kerta toisensa jälkeen. Kirjassa Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution: A Guide to Building a Better World Schwab puhuu ”sidosryhmien osallistamisesta ja hyötyjen jakamisesta” sekä ”kestävistä ja osallistavista kumppanuuksista”, jotka johtavat meidät kaikki ”osallistavaan, kestävään ja vauraaseen tulevaisuuteen”! (1)

Tämän räksytyksen takana hänen ”sidosryhmäkapitalisminsa” todellinen motiivi on liikevoitto ja hyväksikäyttö, ja sitä hän ajoi hellittämättä WEF:n Davosin konferenssissa vuonna 2020.

Esimerkiksi vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan The Fourth Industrial Revolution Schwab kirjoittaa työn Uberisoitumisesta ja siitä yrityksille ja erityisesti digitaalitalouden nopeasti kasvaville startup-yrityksille koituvista eduista: ”Koska ihmisten pilvipalvelualustat luokittelevat työntekijät itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, he ovat — toistaiseksi — vapautettuja vähimmäispalkkojen, työnantajaverojen ja sosiaalietuuksien maksamisesta”. (2)

Sama kapitalistinen sydämettömyys näkyy hänen suhtautumisessaan ihmisiin, jotka ovat työuransa loppupuolella ja tarvitsevat ansaittua lepoa: ”Ikääntyminen on taloudellinen haaste, sillä ellei eläkeikää nosteta huomattavasti, jotta ikääntyneet yhteiskunnan jäsenet voivat jatkaa työelämässä (mikä on taloudellisesti välttämätöntä ja mistä on monia taloudellisia hyötyjä), työikäisen väestön määrä vähenee samaan aikaan, kun huollettavien vanhusten osuus kasvaa.” ”Ikääntyminen on taloudellinen haaste, sillä ellei eläkeikää nosteta huomattavasti, jotta ikääntyneet voivat jatkaa työelämässä (mikä on taloudellisesti välttämätöntä ja mistä on monia taloudellisia hyötyjä). (3)

Kaikki tässä maailmassa pelkistyy taloudellisiin haasteisiin, taloudellisiin välttämättömyyksiin ja hallitsevan kapitalistiluokan taloudellisiin etuihin.

Edistyksen myyttiä on jo pitkään käyttänyt 1 prosentti ihmisistä suostuttelemaan ihmisiä hyväksymään teknologiat, joiden tarkoituksena on riistää ja hallita meitä, ja Schwab käyttää tätä hyväkseen, kun hän julistaa, että ”neljäs teollinen vallankumous on merkittävä toivon lähde inhimillisen kehityksen jatkumiselle, joka on johtanut miljardien ihmisten elämänlaadun dramaattiseen nousuun vuodesta 1800 lähtien”. (4)

Hän innostuu: ”Neljäs teollinen vallankumous on uusi luku ihmiskunnan kehityksessä, joka on samaa luokkaa kuin ensimmäinen, toinen ja kolmas teollinen vallankumous ja jonka taustalla on jälleen kerran poikkeuksellisten teknologioiden lisääntyvä saatavuus ja vuorovaikutteisuus”. (5)

Hän on kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että teknologia ei ole ideologisesti neutraalia, kuten jotkut haluavat väittää. Hänen mukaansa teknologia ja yhteiskunta muokkaavat toisiaan. ”Loppujen lopuksi teknologia on sidoksissa siihen, miten tiedämme asioita, miten teemme päätöksiä ja miten ajattelemme itsestämme ja toisistamme. Ne ovat yhteydessä identiteettiimme, maailmankuvaamme ja mahdollisiin tulevaisuuksiimme. Ydinteknologiasta avaruuskilpaan, älypuhelimiin, sosiaaliseen mediaan, autoihin, lääketieteeseen ja infrastruktuuriin — teknologioiden merkitys tekee niistä poliittisia. Jopa käsite ”kehittynyt” kansakunta perustuu epäsuorasti teknologian käyttöönottoon ja siihen, mitä se merkitsee meille taloudellisesti ja sosiaalisesti”. (6)

Teknologian takana oleville kapitalisteille teknologia ei ole koskaan ollut yhteiskunnallista hyvää vaan puhtaasti voittoa, ja Schwab tekee varsin selväksi, että sama pätee myös hänen neljänteen teolliseen vallankumoukseensa.

Hän innostuu: ”Neljännen teollisen vallankumouksen teknologiat ovat todella häiritseviä — ne mullistavat nykyiset tavat havaita, laskea, organisoida, toimia ja toimittaa. Ne edustavat täysin uusia tapoja luoda arvoa organisaatioille ja kansalaisille”. (7)

Jos ”arvon luomisen” merkitys ei ollut selvä, hän antaa muutamia esimerkkejä: ”(8) ja ”yhä älykkäämpien algoritmien käyttö laajentaa nopeasti työntekijöiden tuottavuutta — esimerkiksi chat-robottien avulla, jotka täydentävät (ja yhä useammin korvaavat) live-chat-tuen asiakaskohtaamisissa”. (9)

Schwab käsittelee yksityiskohtaisesti hänen uljaan uuden maailmansa kustannuksia leikkaavia ja voittoja lisääviä ihmeitä kirjassaan The Fourth Industrial Revolution.

Hän selittää: Niinkin erilaisten ammattien kuin lakimiesten, rahoitusanalyytikkojen, lääkäreiden, toimittajien, kirjanpitäjien, vakuutuksenvälittäjien tai kirjastonhoitajien työ saattaa olla osittain tai kokonaan automatisoitua…”.

”Teknologia kehittyy niin nopeasti, että automaattiseen kerronnan tuottamiseen erikoistuneen Narrative Science -yrityksen perustaja Kristian Hammond ennustaa, että 2020-luvun puoliväliin mennessä 90 prosenttia uutisista voisi olla algoritmin tuottamia, ja suurin osa niistä ilman minkäänlaista inhimillistä väliintuloa (algoritmin suunnittelua lukuun ottamatta)”. (10)

Juuri tämä taloudellinen välttämättömyys on Schwabin innostus ”vallankumoukseen, joka muuttaa perusteellisesti tapaa, jolla elämme, työskentelemme ja suhtaudumme toisiimme”. (11)

Schwab puhuu lyyrisesti 4IR:stä, joka on hänen mukaansa ”erilainen kuin mikään muu, mitä ihmiskunta on ennen kokenut”. (12)

Hän pursuaa: ”Ajatelkaa, millaisia rajattomia mahdollisuuksia miljardeilla ihmisillä on, jotka ovat yhteydessä toisiinsa mobiililaitteilla ja jotka mahdollistavat ennennäkemättömän prosessointitehon, tallennuskapasiteetin ja tiedonsaannin. Tai ajatelkaa uusien teknologisten läpimurtojen huikeaa yhtymäkohtaa, joka kattaa laajoja aloja, kuten tekoälyn, robotiikan, esineiden internetin, autonomiset ajoneuvot, 3D-tulostuksen, nanoteknologian, bioteknologian, materiaalitieteen, energian varastoinnin ja kvanttilaskennan, vain muutamia mainitakseni”. Monet näistä innovaatioista ovat vasta alkuvaiheessa, mutta ne ovat jo saavuttamassa käännekohdan kehityksessään, kun ne rakentuvat toistensa päälle ja vahvistavat toisiaan fysikaalisen, digitaalisen ja biologisen maailman tekniikoiden yhdistymisessä.” (13)

Hän odottaa myös enemmän verkko-opetusta, johon liittyy ”virtuaalisen ja lisätyn todellisuuden käyttö”, jolla ”parannetaan merkittävästi koulutustuloksia” (14), sekä ”koteihin, vaatteisiin ja asusteisiin, kaupunkeihin, liikenne- ja energiaverkkoihin” (15) asennettavia antureita ja älykkäitä kaupunkeja ja niiden tärkeitä ”tietoalustoja”. (16)

”Kaikki asiat ovat tulevaisuudessa älykkäitä ja yhteydessä internetiin”, Schwab sanoo, ja tämä koskee myös eläimiä, sillä ”karjaan kytketyt anturit voivat kommunikoida keskenään matkapuhelinverkon kautta”. (17)

Hän rakastaa “älypuhelintehtaiden” ideaa, joka voisi mahdollistaa “kiihdytetyn rokotetuotannon” (18) sekä “big-data -teknologiat”. (19)

Hän vakuuttaa meille, että nämä ”tarjoavat uusia ja innovatiivisia tapoja palvella kansalaisia ja asiakkaita” (20), ja meidän on lakattava vastustamasta sitä, että yritykset hyötyvät henkilökohtaisen elämämme jokaista osa-aluetta koskevien tietojen hyödyntämisestä ja myynnistä.

”Luottamuksen luominen päätöksenteossa käytettäviin tietoihin ja algoritmeihin on elintärkeää”, Schwab vaatii. ”Kansalaisten huoli yksityisyydestä ja vastuullisuuden vakiinnuttaminen liike-elämän ja oikeudellisten rakenteiden osalta edellyttää ajattelutavan muuttamista”. (21)

Loppujen lopuksi on selvää, että kaikki tämä teknologinen jännitys pyörii puhtaasti voiton tai ”arvon” ympärillä, kuten Schwab mieluummin kutsuu sitä 2000-luvun yrityskieltä käyttäen.

Lohkoketjuteknologia on siis fantastinen ja aiheuttaa ”räjähdysmäisen kasvun vaihdettavissa olevissa omaisuuserissä, koska kaikenlainen arvonvaihto voi tapahtua lohkoketjussa”. (22)

Hajautetun pääkirjateknologian käyttö, lisää Schwab, ”voi olla liikkeellepaneva voima digitaalisten tuotteiden ja palvelujen massiivisten arvovirtojen taustalla, sillä se tarjoaa turvallisia digitaalisia identiteettejä, joiden avulla uudet markkinat voivat olla kaikkien internetiin yhteydessä olevien ulottuvilla”. (23)

Yleisesti ottaen 4IR on hallitsevan liike-elämän eliitin kannalta kiinnostava, koska se ”luo täysin uusia arvonlähteitä” (24) ja ”synnyttää arvonluonnin ekosysteemejä, joita on mahdotonta kuvitella kolmanteen teolliseen vallankumoukseen jämähtäneellä ajattelutavalla”. (25)

4IR:n teknologiat, jotka otetaan käyttöön 5G:n kautta, aiheuttavat ennennäkemättömiä uhkia vapaudellemme, kuten Schwab myöntää: ”Neljännen teollisen vallankumouksen välineet mahdollistavat uudenlaisen valvonnan ja muut valvontakeinot, jotka ovat vastoin terveitä ja avoimia yhteiskuntia”. (26)

Tämä ei kuitenkaan estä häntä esittämästä niitä myönteisessä valossa, kuten silloin, kun hän julistaa, että ”julkinen rikollisuus todennäköisesti vähenee sensoreiden, kameroiden, tekoälyn ja kasvojentunnistusohjelmistojen lähentymisen ansiosta”. (27)

Hän kuvailee hieman nautiskellen, miten nämä teknologiat ”voivat tunkeutua tähän asti yksityiseen mielemme tilaan, lukea ajatuksiamme ja vaikuttaa käyttäytymiseemme”. (28)

Schwab ennustaa: ”Lainvalvontaviranomaisten ja tuomioistuinten houkutus käyttää tekniikoita rikollisen toiminnan todennäköisyyden määrittämiseksi, syyllisyyden arvioimiseksi tai jopa muistojen hakemiseksi suoraan ihmisten aivoista kasvaa, kun tämän alan valmiudet paranevat. Jopa valtion rajan ylittämiseen saattaa jonain päivänä liittyä yksityiskohtainen aivoskannaus, jonka avulla arvioidaan henkilön turvallisuusriski”. (29)

Toisinaan WEF:n johtaja innostuu innostuksestaan sci-fi-tulevaisuuteen, jossa ”ihmisen pitkän matkan avaruusmatkailu ja ydinfuusio ovat arkipäivää” (30) ja jossa ”seuraava trendikäs liiketoimintamalli” voisi olla se, että joku ”vaihtaa ajatuksensa ajatuksiaan aikaa säästävään vaihtoehtoon, jossa hän voi kirjoittaa sosiaalisen median viestin pelkällä ajatuksella”. (31)

Puheet ”avaruusturismista” otsikolla ”Neljäs teollinen vallankumous ja viimeinen raja” (32) ovat lähes hauskoja, samoin kuin hänen ehdotuksensa siitä, että ”maailma täynnä lennokkeja tarjoaa maailman täynnä mahdollisuuksia”. (33)

Mutta mitä pidemmälle lukija etenee Schwabin kirjojen kuvaamaan maailmaan, sitä vähemmän naurettavalta kaikki vaikuttaa.

Totuus on, että tämä erittäin vaikutusvaltainen henkilö, joka on parhaillaan perustettavan uuden globaalijärjestyksen keskipisteessä, on suoranainen transhumanisti, joka haaveilee luonnollisen, terveen ihmiselämän ja -yhteisön loppumisesta.

Schwab toistaa tätä viestiä yhä uudestaan ja uudestaan, ikään kuin varmistaakseen, että meitä on varoitettu asianmukaisesti.

”Neljännen teollisen vallankumouksen käynnistämät mielettömät innovaatiot bioteknologiasta tekoälyyn määrittelevät uudelleen, mitä tarkoittaa olla ihminen”, hän kirjoittaa (34).

”Tulevaisuus haastaa käsityksemme siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen, sekä biologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta”. (35)

”Jo nyt neuro- ja bioteknologian edistysaskeleet pakottavat meidät kyseenalaistamaan, mitä tarkoittaa olla ihminen”. (36)

Hän selittää sen yksityiskohtaisemmin kirjassaan Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution: ”Neljännen teollisen vallankumouksen teknologiat eivät pysähdy siihen, että niistä tulee osa meitä ympäröivää fyysistä maailmaa — niistä tulee osa meitä. Joistakin meistä tuntuu jo nyt, että älypuhelimesta on tullut osa meitä itseämme. Nykyisistä ulkoisista laitteista — puettavista tietokoneista virtuaalitodellisuuskuulokkeisiin — tulee lähes varmasti kehoihimme ja aivoihimme istutettavia. Ulkoiset luurangot ja proteesit lisäävät fyysistä voimaamme, ja neuroteknologian kehitys parantaa kognitiivisia kykyjämme. Pystymme entistä paremmin manipuloimaan omia ja lastemme geenejä. Tämä kehitys herättää syvällisiä kysymyksiä: Mihin vedämme rajan ihmisen ja koneen välille? Mitä tarkoittaa olla ihminen?” (37)

Kirjan kokonainen osa on omistettu aiheelle ”Ihmisen muuttaminen”. Siinä hän kuolaa ”uusien teknologioiden kyvystä tulla kirjaimellisesti osaksi meitä” ja puhuu kyborgien tulevaisuudesta, johon liittyy ”digitaalisen ja analogisen elämän outoja sekoituksia, jotka määrittelevät uudelleen luontomme”. (38)

Hän kirjoittaa: ”Nämä teknologiat toimivat omassa biologiassamme ja muuttavat sitä, miten olemme yhteydessä maailmaan. Ne pystyvät ylittämään kehon ja mielen rajat, parantamaan fyysisiä kykyjämme ja jopa vaikuttamaan pysyvästi itse elämään”. (39)

Mikään rikkomus ei tunnu menevän liian pitkälle Schwabille, joka haaveilee ”aktiivisista implantoitavista mikrosiruista, jotka rikkovat kehomme ihoesteen”, ”älykkäistä tatuoinneista”, ”biologisesta tietojenkäsittelystä” ja ”räätälöidyistä organismeista”. (40)

Hän on iloinen voidessaan kertoa, että ”anturit, muistikytkimet ja virtapiirit voidaan koodata ihmisen tavallisiin suolistobakteereihin”, (41) että ”älypölyt, antenneilla varustetut täydelliset tietokoneet, jotka ovat kukin paljon hiekanjyvää pienempiä, voivat nyt järjestäytyä kehon sisällä” ja että ”istutetut laitteet auttavat todennäköisesti myös viestimään ajatuksista, jotka tavallisesti ilmaistaan sanallisesti sisäänrakennetun älypuhelimen avulla, ja mahdollisesti ilmaisemattomista ajatuksista tai mielialoista lukemalla aivoaaltoja ja muita signaaleja”. (42)

Schwabin 4IR-maailmassa on näköpiirissä ”synteettinen biologia”, joka antaa maailman teknokraattisille kapitalistisille hallitsijoille ”kyvyn muokata organismeja kirjoittamalla DNA:ta”. (43)

Ajatus neuroteknologiasta, jossa ihmisten aivoihin istutetaan täysin keinotekoisia muistoja, saa jotkut meistä voimaan pahoin, samoin kuin ”mahdollisuus yhdistää aivomme virtuaalitodellisuuteen aivokuoren modeemien, implanttien tai nanorobottien avulla”. (44)

Ei ole kovin lohdullista kuulla, että tämä kaikki on — tietenkin! — kapitalistisen voitontavoittelun etujen mukaisesti, koska se ”enteilee uusia teollisuudenaloja ja järjestelmiä arvon luomista varten” ja ”tarjoaa mahdollisuuden luoda kokonaan uusia arvojärjestelmiä neljännessä teollisessa vallankumouksessa”. (45)

Entä ”orgaanisten kudosten bioprinttaus” (46) tai ehdotus, jonka mukaan ”eläimiä voitaisiin mahdollisesti muokata tuottamaan lääkkeitä ja muita hoitomuotoja”? (47)

Eettisiä vastalauseita, onko ketään?

Kaikki on ilmeisesti hyvin Schwabille, joka on iloinen voidessaan ilmoittaa: ”Päivä, jolloin lehmät muunnetaan tuottamaan maidossaan [sic] veren hyytymistä estävää ainetta, jota hemofiliaa sairastavilta puuttuu, ei ole kaukana. Tutkijat ovat jo alkaneet muokata sikojen genomia, jotta niistä voitaisiin kasvattaa ihmiselle siirrettäväksi sopivia elimiä”. (48)

Tilanne muuttuu vieläkin huolestuttavammaksi. Schwabin synnyinseudun natsi-Saksan synkästä eugeniikkaohjelmasta lähtien tätä tiedettä on pidetty ihmisyhteiskunnan kannalta mahdottomana.

Nyt hän kuitenkin ilmeisesti uskoo, että eugeniikka on herättämässä henkiin, ja hän ilmoittaa, että se koskee geneettistä muokkausta: ”Se, että ihmisen perimää on nyt paljon helpompi manipuloida tarkasti elinkelpoisissa alkioissa, tarkoittaa, että tulevaisuudessa syntyy todennäköisesti design-vauvoja, joilla on tiettyjä ominaisuuksia tai jotka ovat vastustuskykyisiä tietylle sairaudelle”. (49)

Vuonna 2002 julkaistussa pahamaineisessa transhumanistisessa teoksessa I, Cyborg Kevin Warwick ennustaa: ”Ihmiset pystyvät kehittymään valjastamalla tulevaisuuden koneiden tarjoaman superälyn ja ylimääräiset kyvyt ja liittymällä niihin. Kaikki tämä viittaa uuden ihmislajin kehittymiseen, joka tieteiskirjallisuuden maailmassa tunnetaan nimellä ”kyborgit”. Se ei tarkoita, että kaikkien on tultava kyborgeiksi. Jos olet tyytyväinen oloosi ihmisenä, niin olkoon niin, voit pysyä sellaisena kuin olet. Mutta olkaa varuillanne — aivan kuten me ihmiset erosimme simpanssiserkuistamme vuosia sitten, niin myös kyborgit tulevat erkaantumaan ihmisistä. Niistä, jotka pysyvät ihmisinä, tulee todennäköisesti alalaji. Heistä tulee käytännössä tulevaisuuden simpansseja”. (50)

Schwab näyttää vihjailevan samasta tulevaisuudesta, jossa ”ylivoimainen” paranneltu keinotekoinen transhumanistinen eliitti erottautuu luonnostaan syntyneestä väkijoukosta, tässä erityisen tuomitsevassa kohdassa Neljännestä teollisesta vallankumouksesta: ”Olemme sellaisen radikaalin systeemisen muutoksen kynnyksellä, joka vaatii ihmisiltä jatkuvaa sopeutumista. Tämän seurauksena saatamme todistaa, että maailma polarisoituu yhä enemmän, ja sitä leimaavat ne, jotka omaksuvat muutoksen, ja ne, jotka vastustavat sitä.

”Tämä aiheuttaa epätasa-arvoa, joka ylittää aiemmin kuvatun yhteiskunnallisen epätasa-arvon. Tämä ontologinen eriarvoisuus erottaa ne, jotka sopeutuvat, ja ne, jotka vastustavat — aineelliset voittajat ja häviäjät sanan kaikissa merkityksissä. Voittajat saattavat jopa hyötyä jonkinlaisesta radikaalista inhimillisestä parannuksesta, joka syntyy neljännen teollisen vallankumouksen tietyillä osa-alueilla (kuten geenitekniikka) ja josta häviäjät jäävät paitsi. Tämä saattaa aiheuttaa luokkakonflikteja ja muita yhteenottoja, jollaisia emme ole ennen nähneet”. (51)

Schwab puhui ”suuresta muutoksesta” jo vuonna 2016 (52), ja hän on selvästi päättänyt tehdä kaiken voitavansa saadakseen aikaan eugeniikasta inspiroituneen transhumanistisen maailman, jossa vallitsee keinotekoisuus, valvonta, valvonta ja eksponentiaalinen liikevoitto.

Mutta kuten edellä mainitussa viittauksessa ”luokkakonflikteihin” käy ilmi, hän on selvästi huolissaan ”yhteiskunnallisen vastarinnan” (53) mahdollisuudesta ja siitä, miten edetä, ”jos teknologia saa suuren vastarinnan yleisöltä”. (54)

Schwabin vuotuiset WEF-tapahtumat Davosissa ovat jo pitkään saaneet vastaansa antikapitalistisia protesteja, ja radikaalivasemmiston nykyisestä halvaantumisesta huolimatta hän on hyvin tietoinen siitä, että hänen hankettaan vastaan voi tulla uutta ja ehkä laajempaa vastustusta, mikä voi aiheuttaa ”mielipahaa, pelkoa ja poliittisia vastareaktioita”. (55)

Tuoreimmassa kirjassaan hän tarjoaa historiallisen kontekstin ja toteaa, että ”globalisaation vastaisuus oli voimakasta ennen vuotta 1914 ja vuoteen 1918 asti, sitten vähemmän 1920-luvulla, mutta se syttyi uudelleen 1930-luvulla suuren laman seurauksena”. (56)

Hän toteaa, että 2000-luvun alussa ”globalisaation vastaiset poliittiset ja yhteiskunnalliset vastareaktiot voimistuivat hellittämättä”, (57) sanoo, että ”yhteiskunnalliset levottomuudet” ovat olleet laajalle levinneet eri puolilla maailmaa viimeisten kahden vuoden aikana, ja mainitsee muun muassa Gilets Jaunes -liikkeen Ranskassa, ja viittaa ”synkkään skenaarioon”, jonka mukaan ”sama voi toistua”. (58)

Miten rehellisen teknokraatin pitäisi siis suunnitella maailmalle haluamansa tulevaisuus ilman maailmanlaajuisen yleisön suostumusta? Miten Schwab ja hänen miljardööriystävänsä voivat pakottaa meidät muut haluamaansa yhteiskuntaan?

Yksi vastaus on armoton aivopesupropaganda, jota 1 prosentin eliitin omistamat joukkotiedotusvälineet ja akateemiset oppilaitokset levittävät — sitä, mitä he kutsuvat mielellään ”narratiiviksi”.

Schwabin mielestä ihmiskunnan enemmistön haluttomuus hypätä hänen 4IR-pikajunansa kyytiin kuvastaa sitä tragediaa, että ”maailmasta puuttuu johdonmukainen, myönteinen ja yhteinen kertomus, jossa hahmotellaan neljännen teollisen vallankumouksen mahdollisuudet ja haasteet. Tämä kertomus on olennaisen tärkeä, jos aiomme antaa erilaisille yksilöille ja yhteisöille vaikutusvaltaa ja välttää kansan vastareaktion meneillään olevia perustavanlaatuisia muutoksia vastaan”. (59)

Hän lisää: ”Siksi on ratkaisevan tärkeää, että kiinnitämme huomiota ja panostamme energiaa sidosryhmäyhteistyöhön yli akateemisten, sosiaalisten, poliittisten, kansallisten ja alakohtaisten rajojen. Tällaista vuorovaikutusta ja yhteistyötä tarvitaan, jotta voidaan luoda myönteisiä, yhteisiä ja toivoa herättäviä kertomuksia, joiden avulla yksilöt ja ryhmät eri puolilta maailmaa voivat osallistua meneillään oleviin muutoksiin ja hyötyä niistä”. (60)

Yksi näistä ”kertomuksista” peittää alleen syyt, joiden vuoksi 4IR-teknologia on asennettava kaikkialle maailmaan mahdollisimman pian.

Schwab on turhautunut siitä, että ”yli puolet maailman väestöstä — noin 3,9 miljardia ihmistä — ei vieläkään pääse internetiin” (61), ja 85 prosenttia kehitysmaiden väestöstä on edelleen verkkoyhteyden ulkopuolella ja näin ollen tavoittamattomissa, kun taas kehittyneissä maissa vastaava osuus on 22 prosenttia.

4IR:n todellinen tavoite on näiden väestöryhmien hyväksikäyttö voittoa varten globaalin teknoimperialismin avulla, mutta sitä ei tietenkään voida mainita suunnitelman myymiseen tarvittavassa propagandan ”narratiivissa”.

Sen sijaan heidän tehtävänsä on esitettävä, kuten Schwab itse tekee, pyrkimyksenä ”kehittää teknologioita ja järjestelmiä, jotka palvelevat taloudellisten ja sosiaalisten arvojen, kuten tulojen, mahdollisuuksien ja vapauden jakamista kaikille sidosryhmille”. (62)

Hän esiintyy hurskaasti heränneiden liberaalien arvojen vartijana ja julistaa: ”Osallistava ajattelu ei tarkoita sitä, että köyhyyttä tai syrjäytyneitä yhteisöjä pidettäisiin vain poikkeavuutena — asiana, jonka voimme ratkaista. Se pakottaa meidät tajuamaan, että ”meidän etuoikeutemme sijaitsevat samalla kartalla kuin heidän kärsimyksensä”. Se ei tarkoita vain tuloja ja oikeuksia, vaikka ne ovatkin edelleen tärkeitä. Sen sijaan sidosryhmien mukaan ottaminen ja etuuksien jakaminen laajentavat kaikkien vapauksia”. (63)

Samaa tekniikkaa, väärennettyä ”narratiivia”, jonka tarkoituksena on huijata hyväuskoisia kansalaisia tukemaan imperialistista kapitalistista järjestelmää, on käytetty laajasti ilmastonmuutoksen yhteydessä.

Schwab on tietysti suuri Greta Thunbergin fani, joka oli hädin tuskin noussut jalkakäytävältä yhden tytön mielenosoituksen jälkeen Tukholmassa, ennen kuin hänet vietiin puhumaan WEF:lle Davosiin.

Hän tukee myös ehdotettua maailmanlaajuista New Deal for Nature -aloitetta, erityisesti Voice for the Planet -aloitteen kautta, jonka Global Shapers -järjestö, Schwabin vuonna 2011 perustama nuorisoa kasvattava järjestö, lanseerasi Davosin WEF-tapahtumassa vuonna 2019 ja jota tutkiva journalisti Cory Morningstar kuvaili osuvasti ”irvokkaaksi näytökseksi hyviksi naamioiduista yritysten väärinkäytöksistä”.

Vuonna 2020 ilmestyvässä kirjassaan Schwab itse asiassa kertoo, miten valheellista ”nuorisoaktivismia” käytetään hänen kapitalististen tavoitteidensa edistämiseen.

Hän kirjoittaa huomattavan suorasukaisessa kohdassa: ”Nuorten aktivismi lisääntyy maailmanlaajuisesti, ja sitä mullistaa sosiaalinen media, joka lisää mobilisaatiota siinä määrin, mikä olisi ollut ennen mahdotonta. Se ilmenee monissa eri muodoissa, jotka vaihtelevat ei-institutionalisoituneesta poliittisesta osallistumisesta mielenosoituksiin ja protesteihin, ja siinä käsitellään niinkin erilaisia kysymyksiä kuin ilmastonmuutos, talousuudistukset, sukupuolten välinen tasa-arvo ja LGBTQ-oikeudet”. Nuori sukupolvi on vahvasti yhteiskunnallisen muutoksen eturintamassa. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö se olisi muutoksen katalysaattori ja ratkaisevan tärkeän vauhdin lähde suurelle uudelleenkäynnistykselle”. (64)

Itse asiassa Schwabin ehdottama ultrateollinen tulevaisuus on kaikkea muuta kuin vihreä. Hän ei ole kiinnostunut luonnosta vaan ”luonnonpääomasta” ja ”investointien kannustamisesta vihreille ja sosiaalisille rajamarkkinoille”. (65)

Saastuminen merkitsee voittoa ja ympäristökriisi on vain yksi liiketoimintamahdollisuus lisää, kuten hän tarkentaa kirjassaan The Fourth Industrial Revolution: ”Tässä vallankumouksellisessa uudessa teollisessa järjestelmässä hiilidioksidi muuttuu kasvihuoneen saastuttajasta omaisuuseräksi, ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin taloudellisuus muuttuu kustannusten ja saasteiden nielujen sijaan kannattaviksi hiilidioksidin talteenotto- ja käyttö-tuotantolaitoksiksi. Vielä tärkeämpää on, että se auttaa yrityksiä, hallituksia ja kansalaisia tiedostamaan ja sitoutumaan strategioihin, joilla luonnonpääomaa voidaan aktiivisesti elvyttää, jolloin luonnonpääoman älykäs ja uudistuva käyttö voi ohjata kestävää tuotantoa ja kulutusta ja antaa tilaa luonnon monimuotoisuuden elpymiselle uhanalaisilla alueilla”. (66)

Schwabin ”ratkaisut” teollisen kapitalismin luontoympäristöllemme aiheuttamiin sydäntäsärkeviin vahinkoihin sisältävät lisää samaa myrkkyä, mutta pahempaa.

Geomekaniikka on yksi hänen suosikeistaan: ”Ehdotuksiin sisältyy jättimäisten peilien asentaminen stratosfääriin auringonsäteiden ohjaamiseksi, ilmakehän kemiallinen kylväminen sateiden lisäämiseksi ja suurten koneiden käyttäminen hiilidioksidin poistamiseksi ilmasta”. (67)

Ja hän lisää: ”Uusia lähestymistapoja kuvitellaan parhaillaan neljännen teollisen vallankumouksen teknologioiden, kuten nanohiukkasten ja muiden kehittyneiden materiaalien, yhdistämisen avulla”. (68)

Kuten kaikki yritykset ja kapitalismimyönteiset kansalaisjärjestöt, jotka tukevat uhkaavaa New Deal for Nature -hanketta, Schwab on täysin ja perusteellisesti vihertymätön.

Hänen mielestään ”puhtaan” ja ”kestävän” energian ”perimmäinen mahdollisuus” on ydinfuusio (69), ja hän odottaa innolla päivää, jolloin satelliitit ”peittävät planeetan viestintäkanavilla, jotka voivat auttaa yhdistämään ne yli neljä miljardia ihmistä, joilla ei vielä ole verkkoyhteyttä”. (70)

Schwab pahoittelee myös suuresti kaikkea sitä byrokratiaa, joka estää muuntogeenisten elintarvikkeiden esteettömän etenemisen, ja varoittaa, että ”maailmanlaajuinen elintarviketurva saavutetaan kuitenkin vain, jos muuntogeenisiä elintarvikkeita koskevia säännöksiä mukautetaan vastaamaan todellisuutta, jonka mukaan geenimuokkaus tarjoaa tarkan, tehokkaan ja turvallisen menetelmän viljelykasvien parantamiseen”. (71)

Schwabin kaavailema uusi järjestys kattaa koko maailman, joten sen toteuttaminen edellyttää globaalia hallintoa, kuten hän toistuvasti toteaa.

Hän vaatii, että hänen toivomansa tulevaisuus ”toteutuu vain parantuneen globaalin hallinnon avulla” (72). Tarvitaan ”jonkinlaista tehokasta globaalia hallintotapaa” (73).

Tämänhetkinen ongelmamme on mahdollinen ”globaalin järjestyksen vaje” (74), hän väittää ja lisää epätodennäköisesti, että Maailman terveysjärjestön ”resurssit ovat rajalliset ja hupenevat”. (75)

Todellisuudessa hän tarkoittaa, että hänen 4IR- ja suuri reset-yhteiskuntansa toimii vain, jos se otetaan käyttöön samanaikaisesti kaikkialla planeetalla, sillä muuten ”lamaannumme pyrkimyksissämme käsitellä maailmanlaajuisia haasteita ja vastata niihin”. (76)

Hän myöntää: ”Lyhyesti sanottuna globaali hallinto on kaikkien näiden muiden kysymysten ydin”. (77)

Tämä kaikkialle ulottuva imperiumi paheksuu kovasti ajatusta siitä, että jokin tietty väestö päättäisi demokraattisesti valita toisen tien. Nämä ”ovat vaarassa eristäytyä globaaleista normeista, jolloin nämä kansakunnat ovat vaarassa jäädä uuden digitaalisen talouden jälkeenjääneiksi”, (78) Schwab varoittaa.

Kaikenlaista autonomian ja ruohonjuuritason yhteenkuuluvuuden tunnetta pidetään Schwabin imperialistisesta näkökulmasta uhkana, ja se on tarkoitus hävittää 4IR:n myötä.

Hän kirjoittaa: ”Ennen yksilöt tunnistivat elämänsä läheisimmin paikkaan, etniseen ryhmään, tiettyyn kulttuuriin tai jopa kieleen. Verkkosivistyksen ja muiden kulttuurien ideoille altistumisen lisääntyminen tarkoittaa, että identiteetit ovat nyt aiempaa helpommin vaihdettavissa… Historiallisten muuttoliikkeiden ja halpojen yhteyksien yhdistelmän ansiosta perherakenteet määritellään uudelleen.” Näin ollen on myös mahdollista, että identiteetti on muuttunut. (79)

Aito demokratia kuuluu Schwabille pohjimmiltaan samaan kategoriaan. Hän tietää, että suurin osa ihmisistä ei suostu vapaaehtoisesti suunnitelmiin, joiden tarkoituksena on tuhota heidän elämänsä ja orjuuttaa heidät globaaliin teknofasistiseen riistojärjestelmään, joten sananvapauden antaminen heille ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Siksi ”sidosryhmien” käsite on ollut niin tärkeä Schwabin hankkeelle. Kuten edellä on todettu, se on demokratian kumoaminen, ja sen sijaan siinä korostetaan ”sidosryhmien tavoittamista ratkaisujen löytämiseksi”. (80)

Jos yleisö, ihmiset, otetaan mukaan tähän prosessiin, se on vain pinnallisella tasolla. Asialista on jo ennalta laadittu ja päätökset tehty kulissien takana.

Schwab myöntää tämän tehokkaasti kirjoittaessaan: ”Meidän on käynnistettävä uudelleen vuoropuhelu kaikkien sidosryhmien välillä, jotta varmistetaan keskinäinen ymmärrys, joka edelleen rakentaa luottamuksen kulttuuria sääntelyviranomaisten, kansalaisjärjestöjen, ammattilaisten ja tutkijoiden välille. Myös yleisö on otettava huomioon, koska sen on osallistuttava yhteiskuntaan, yksilöihin ja kulttuureihin vaikuttavan bioteknologisen kehityksen demokraattiseen muotoiluun”. (81)

Yleisö on siis otettava huomioon ”myös”, jälkikäteen ajateltuna. Ei edes suoraan kuultu, vain ”otettu huomioon”! Ja kansan, kansanjoukkojen rooli on vain ”osallistua” bioteknologisen kehityksen ”muotoiluun”. Mahdollisuus siihen, että kansalaiset itse asiassa torjuisivat bioteknologian kehityksen ajatuksen, on poistettu kokonaan sidosryhmien kaavan tarkoituksellisesti sisäänrakennettujen oletusten ansiosta.

Sama viesti sisältyy Schwabin neljännen teollisen vallankumouksen tulevaisuuden muotoilua käsittelevän teoksen johtopäätökseen: ”What You Can Do to Shape the Fourth Industrial Revolution”. (82) Teknologiatyranniaa ei voida haastaa tai pysäyttää, sitä voidaan vain ”muokata”.

Schwab käyttää termiä ”systeemijohtaminen” kuvaamaan sitä syvästi epädemokraattista tapaa, jolla 1 prosentti tyrkyttää asialistaansa meille kaikille antamatta meille mahdollisuutta sanoa ”ei”.

Hän kirjoittaa: ”Systeemijohtajuudessa on kyse jaetun muutosvision kehittämisestä — työskentelemällä yhdessä kaikkien globaalin yhteiskunnan sidosryhmien kanssa — ja sen jälkeen toimimalla sen mukaisesti muutetaan sitä, miten järjestelmä tuottaa hyötyjä ja kenelle. Systeemijohtajuus edellyttää toimia kaikilta sidosryhmiltä, kuten yksilöiltä, yritysjohtajilta, yhteiskunnallisilta vaikuttajilta ja poliittisilta päättäjiltä.”. (83)

Hän kutsuu tätä ylhäältä alaspäin suuntautuvaa kokonaisvaltaista hallintaa ”ihmisten olemassaolon järjestelmäjohtamiseksi” (84), vaikka toiset saattavat pitää termiä ”totalitarismi” parempana.

Yksi Italian ja Saksan historiallisen fasismin erityispiirteistä oli sen kärsimättömyys demokratian ja poliittisen liberalismin hallitsevalle luokalle (fasistien kielellä ”kansalle”) asettamia epämukavia rajoituksia kohtaan.

Kaikki tämä oli pyyhkäistävä pois tieltä, jotta nopeutetun ”modernisaation” salamasota olisi mahdollista.

Sama henki herää henkiin Schwabin vaatimuksissa ”ketterän hallinnon” puolesta, joissa hän väittää, että ”teknologisen kehityksen vauhti ja eräät teknologian ominaisuudet tekevät aiemmista poliittisista päätöksentekosykleistä ja -prosesseista riittämättömiä”. (85)

Hän kirjoittaa: ”Ajatus hallintomallien uudistamisesta uusien teknologioiden huomioon ottamiseksi ei ole uusi, mutta sen kiireellisyys on paljon tärkeämpää nykyisten uusien teknologioiden voiman vuoksi… ketterän hallinnon käsitteellä pyritään vastaamaan itse teknologioiden ja niitä käyttöön ottavien yksityisen sektorin toimijoiden ketteryyttä, sujuvuutta, joustavuutta ja sopeutumiskykyä”. (86)

Ilmaisu ”hallintomallien uudistaminen uusien teknologioiden mukaisiksi” antaa tässä yhteydessä todella paljon osviittaa. Kuten fasismissa, yhteiskunnalliset rakenteet on keksittävä uudelleen, jotta ne sopivat kapitalismin ja sen voittoa lisäävien teknologioiden vaatimuksiin.

Schwab selittää, että hänen ”ketterään hallintoonsa” kuuluisi niin sanottujen politiikkalaboratorioiden perustaminen — ”suojattujen tilojen luominen hallintoon, joilla on nimenomainen toimeksianto kokeilla uusia politiikan kehittämismenetelmiä ketteriä periaatteita käyttäen” — ja ”hallitusten ja yritysten välisen yhteistyön kannustaminen kehittämishiekkalaatikoiden ja kokeellisten testialustojen luomiseksi sääntelyn kehittämiseksi iteratiivisten, monialaisten ja joustavien lähestymistapojen avulla”. (87)

Schwabille valtion tehtävänä on edistää kapitalistisia tavoitteita, ei asettaa niitä minkäänlaisen tarkastelun kohteeksi. Vaikka hän kannattaa valtion roolia, joka mahdollistaa yritysten valtauksen elämässämme, hän ei ole yhtä innostunut sen sääntelytehtävästä, joka saattaisi hidastaa voittojen valumista yksityisiin käsiin, ja niinpä hän kaavailee ”markkinoilla kilpailevien yksityisten sääntelyviranomaisten ekosysteemien kehittämistä”. (88)

Vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassaan Schwab käsittelee ärsyttävien säännösten ongelmaa ja sitä, miten nämä rajoitukset voidaan parhaiten ”ylittää” tietojen ja yksityisyyden yhteydessä.

Hän ehdottaa ”julkisen ja yksityisen sektorin datanjakosopimuksia, jotka ’rikkovat lasin hätätilanteessa'”. Nämä sopimukset tulevat voimaan vain ennalta sovituissa hätätapauksissa (kuten pandemian yhteydessä), ja ne voivat auttaa vähentämään viivästyksiä ja parantamaan ensivasteyksiköiden koordinointia sallimalla tilapäisesti tietojen jakamisen, joka normaalioloissa olisi laitonta”. (89)

Hassua kyllä, kaksi vuotta myöhemmin oli todellakin ”pandemia” ja nämä ”ennalta sovitut hätäolosuhteet” toteutuivat.

Tämän ei olisi pitänyt olla Schwabille kovin suuri yllätys, sillä hänen WEF:nsä oli lokakuussa 2019 järjestänyt yhdessä surullisenkuuluisan Event 201 -konferenssin, jossa mallinnettiin kuvitteellista koronaviruspandemiaa.

Hän ei myöskään tuhlannut aikaa uuden kirjan, Covid-19, julkaisemiseen: The Great Reset, joka on kirjoitettu yhdessä Thierry Malleret’n kanssa, joka ylläpitää Monthly Barometer -nimistä julkaisua, joka on ”tiivis ennakoiva analyysi yksityisille sijoittajille, globaaleille toimitusjohtajille sekä mielipide- ja päätöksentekijöille”. (90)

Heinäkuussa 2020 julkaistavassa kirjassa pyritään edistämään ”arveluja ja ajatuksia siitä, miltä pandemian jälkeinen maailma voisi ja ehkä sen pitäisi näyttää”. (91)

Schwab ja Malleret myöntävät, että Covid-19 on ”yksi vähiten tappavista pandemioista, joita maailma on kokenut viimeisten 2000 vuoden aikana”, ja lisäävät, että ”COVID-19:n seuraukset terveyden ja kuolleisuuden kannalta tulevat olemaan lieviä verrattuna aiempiin pandemioihin”. (92)

He lisäävät: ”Se ei muodosta eksistentiaalista uhkaa tai iskua, joka jättäisi jälkensä maailman väestöön vuosikymmeniksi”. (93)

Silti, uskomatonta kyllä, tämä ”lievä” sairaus esitetään samanaikaisesti tekosyynä ennennäkemättömälle yhteiskunnalliselle muutokselle ”Suuren uudelleenkäynnistyksen” nimissä!

Ja vaikka he nimenomaisesti ilmoittavat, että Covid-19 ei ole suuri ”sokki”, kirjoittajat käyttävät samaa termiä toistuvasti kuvaamaan kriisin laajempia vaikutuksia.

Schwab ja Malleret asettavat Covid-19:n osaksi niiden tapahtumien pitkää perinnettä, jotka ovat mahdollistaneet äkilliset ja merkittävät muutokset yhteiskunnissamme.

He vetoavat erityisesti toiseen maailmansotaan: ”Toinen maailmansota oli käänteentekevä muutossota, joka käynnisti perustavanlaatuisia muutoksia paitsi maailmanjärjestyksessä ja maailmantaloudessa myös aiheutti radikaaleja muutoksia yhteiskunnallisissa asenteissa ja uskomuksissa, jotka lopulta tasoittivat tietä radikaalisti uusille toimintalinjoille ja yhteiskuntasopimuksen määräyksille (kuten naisten liittyminen työelämään ennen kuin heistä tuli äänestäjiä). Pandemian ja sodan välillä on luonnollisesti perustavanlaatuisia eroja (joita tarkastelemme yksityiskohtaisesti seuraavilla sivuilla), mutta niiden muutosvoima on vertailukelpoinen. Molemmat voivat olla ennen näkemättömiä mittasuhteita omaavia muutoskriisejä”. (94)

He yhtyvät myös moniin nykyajan ”salaliittoteoreetikoihin”, jotka vertaavat suoraan Covid-19:a ja 9/11:ää: ”Näin tapahtui 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen. Kaikkialla maailmassa otettiin käyttöön uusia turvatoimia, kuten laajalle levinneet kamerat, sähköisten henkilökorttien vaatiminen sekä työntekijöiden ja vierailijoiden kirjaaminen sisään ja ulos. Tuolloin näitä toimenpiteitä pidettiin äärimmäisinä, mutta nykyään niitä käytetään kaikkialla ja niitä pidetään ’normaaleina’.” (95)

Kun kuka tahansa tyranni julistaa oikeudekseen hallita kansaa ottamatta sen näkemyksiä huomioon, hän haluaa perustella diktatuuriaan väittämällä, että hänellä on siihen moraalinen oikeus, koska hän on ”valistunut”.

Sama pätee myös Schwabin suuren nollauksen Covid-pohjaiseen tyranniaan, joka kirjassa luokitellaan ”valistuneeksi johtajuudeksi” ja lisätään: ”Jotkut johtajat ja päätöksentekijät, jotka olivat jo ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamassa, saattavat haluta hyödyntää pandemian aiheuttamaa järkytystä toteuttaakseen pitkäaikaisia ja laajempia ympäristömuutoksia. He käyttävät pandemiaa hyväkseen antamatta kriisin mennä hukkaan”. (96)

Maailmanlaajuinen kapitalistinen valtaeliitti on varmasti tehnyt parhaansa ”hyödyntääkseen paniikin aiheuttamaa järkytystä” ja vakuuttanut meille kaikille heti taudin puhkeamisen alkupäivistä lähtien, että jostain käsittämättömästä syystä mikään elämässämme ei voisi enää koskaan olla ennallaan.

Schwab ja Malleret käyttävät väistämättä innokkaasti New Normal -kuvausta, vaikka he myöntävätkin, että virus oli aina vain ”lievä”.

”Tämä on ratkaiseva hetki”, he kerskuvat. ”Monet asiat muuttuvat ikuisesti”. ”Uusi maailma syntyy”. ”COVID-19:n aiheuttama yhteiskunnallinen mullistus kestää vuosia, mahdollisesti jopa sukupolvia”. ”Monet meistä pohtivat, milloin asiat palaavat normaaliksi. Lyhyt vastaus on: ei koskaan”. (97)

He menevät jopa niin pitkälle, että he ehdottavat uutta historiallista erottelua ”pandemiaa edeltävän aikakauden” ja ”pandemian jälkeisen maailman” välille. (98)

He kirjoittavat: ”Tulevat radikaalit muutokset ovat niin merkittäviä, että jotkut asiantuntijat ovat viitanneet ’ennen koronavirusta’ (BC) ja ’koronaviruksen jälkeen’ (AC) -aikakauteen. Meidät yllättää jatkossakin sekä näiden muutosten nopeus että odottamattomuus – kun ne yhdistyvät toisiinsa, ne aiheuttavat toisen, kolmannen, neljännen ja useamman asteen seurauksia, kaskadivaikutuksia ja odottamattomia tuloksia. Näin ne muovaavat ”uutta normaalia”, joka eroaa radikaalisti siitä, jonka olemme asteittain jättämässä taaksemme. Monet uskomuksistamme ja oletuksistamme siitä, miltä maailma voisi tai sen pitäisi näyttää, murtuvat prosessin aikana.” (99)

Vuonna 2016 Schwab odotti ”uusia tapoja käyttää teknologiaa käyttäytymisen muuttamiseen” (100) ja ennusti: ”Käynnistymässä olevan teknologisen vallankumouksen mittakaava ja laajuus tuovat mukanaan taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia, joiden mittasuhteet ovat niin ilmiömäiset, että niitä on lähes mahdotonta kuvitella”. (101)

Yksi tapa, jolla hän toivoi teknokraattisen agendansa etenevän, oli, kuten olemme todenneet, valheellisten vihreiden kapitalistien ehdottamat valheelliset ”ratkaisut” ilmastonmuutokseen.

Schwab ja Malleret toteavat otsikolla ”Ympäristön uudelleenkäynnistäminen” seuraavaa: ”Ensi silmäyksellä pandemia ja ympäristö saattavat vaikuttaa vain kaukaisilta sukulaisilta, mutta ne ovat paljon läheisempiä ja kietoutuneempia toisiinsa kuin luulemme”. (102)

Yksi yhteyksistä on se, että WEF ja sen kaltaiset tahot ovat käyttäneet sekä ilmasto- että virus ”kriisejä” edistääkseen globaalia hallintoa koskevaa agendaansa. Kuten Schwab ja hänen kanssakirjoittajansa sanovat, ”ne ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia, ja siksi niihin voidaan puuttua asianmukaisesti vain maailmanlaajuisesti koordinoidulla tavalla”. (103)

Toinen yhteys on tapa, jolla ”pandemian jälkeinen talous” ja ”vihreä talous” (104) merkitsevät valtavia voittoja suurelta osin samoille suuryritysten sektoreille.

Covid-19 on ilmeisesti ollut loistava uutinen niille kapitalisteille, jotka toivovat saavansa rahaa ympäristötuhosta, kuten Schwab ja Malleret raportoivat: ”Useat tutkimukset ja raportit vahvistavat vakaumuksen siitä, että ESG-strategiat hyötyivät pandemiasta ja todennäköisesti hyötyvät siitä edelleen. Varhaiset tiedot osoittavat, että kestävyyssektori tuotti perinteisiä rahastoja paremmin vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä”. (105)

Niin sanotun ”kestävyyssektorin” kapitalistihait hierovat käsiään riemuissaan siitä, että he voivat tienata kaiken sen rahan, jonka he voivat saada Covidin esittelemästä suuresta fasistisesta uudelleenkäynnistyksestä, jossa valtiota käytetään välineenä heidän tekopyhän voitontavoittelunsa rahoittamiseen.

Huomautus Schwab ja Malleret: ”Avain yksityisen pääoman saamiseksi uusiin luontoa hyödyttäviin taloudellisiin arvolähteisiin on siirtää keskeisiä poliittisia vipuja ja julkisen rahoituksen kannustimia osana laajempaa talouden uudelleensuuntausta”. (106)

”Systemiqin yhteistyössä Maailman talousfoorumin kanssa laatimassa toimintapoliittisessa asiakirjassa arvioidaan, että luontopositiivisen talouden rakentaminen voisi olla yli 10 biljoonaa dollaria vuodessa vuoteen 2030 mennessä… Ympäristön uudelleensuuntaamista ei pitäisi nähdä kustannuksena vaan pikemminkin investointina, joka luo taloudellista toimintaa ja työllistymismahdollisuuksia”. (107)

Kun otetaan huomioon Schwabin esittämät ilmasto- ja Covid-kriisien yhteenkietoutuminen, voidaan arvella, että alkuperäisen suunnitelman mukaan uuden normaalin palauttaminen oli tarkoitus toteuttaa ilmastokriisin avulla.

Ilmeisesti Greta Thunbergin ja suuryritysten tukeman Extinction Rebellionin saama julkisuus ei kuitenkaan herättänyt riittävästi paniikkia, jotta tällaiset toimenpiteet olisivat olleet perusteltuja.

Covid-19 palvelee Schwabin tarkoituksia täydellisesti, sillä sen tarjoama välitön kiireellisyys mahdollistaa koko prosessin nopeuttamisen ja kiirehtimisen ilman asianmukaista tarkastelua.

”Tämä ratkaiseva ero pandemian sekä ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofin aikajänteiden välillä tarkoittaa, että pandemiariski edellyttää välittömiä toimia, joista seuraa nopea tulos, kun taas ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofi edellyttävät myös välittömiä toimia, mutta tulos (tai taloustieteilijöiden jargonissa ”tuleva palkkio”) seuraa vasta tietyllä viiveellä”. (108)

Schwabille ja hänen ystävilleen Covid-19 on suuri kiihdytin kaikelle sille, mitä he ovat halunneet tyrkyttää meille jo vuosia.

Kuten hän ja Malleret sanovat: ”Pandemia pahentaa ja kiihdyttää selvästi geopoliittisia suuntauksia, jotka olivat ilmeisiä jo ennen kriisin puhkeamista”. (109)

”Pandemia merkitsee käännekohtaa kiihdyttämällä tätä siirtymää. Se on kiteyttänyt asian ja tehnyt paluun pandemiaa edeltävään status quoon mahdottomaksi”. (110)

He pystyvät tuskin peittämään iloaan siitä, mihin suuntaan yhteiskunta on nyt menossa: ”Pandemia kiihdyttää innovointia entisestään, katalysoi jo käynnissä olevia teknologisia muutoksia (mikä on verrattavissa sen pahentavaan vaikutukseen, joka sillä on ollut muihin taustalla oleviin globaaleihin ja kotimaisiin ongelmiin) ja ”turboahdattaa” minkä tahansa digitaalisen liiketoiminnan tai minkä tahansa liiketoiminnan digitaalisen ulottuvuuden”. (111)

”Pandemian myötä ”digitaalinen muutos”, johon monet analyytikot ovat viitanneet jo vuosia, mutta eivät ole olleet aivan varmoja siitä, mitä se tarkoittaa, on löytänyt katalysaattorinsa. Yksi merkittävä rajoituksen vaikutus on digitaalisen maailman laajentuminen ja eteneminen ratkaisevalla ja usein pysyvällä tavalla.

”Huhtikuussa 2020 useat teknologiajohtajat havaitsivat, kuinka nopeasti ja radikaalisti terveyskriisin luomat tarpeet olivat saaneet monenlaisen teknologian käyttöönoton nopeutumaan. Vain yhden kuukauden aikana näytti siltä, että monet yritykset olivat teknologian käyttöönotossa siirtyneet useita vuosia eteenpäin”. (112)

Kohtalo ilmeisesti hymyilee Klaus Schwabille, sillä tämä Covid-19-kriisi on onneksi onnistunut edistämään lähes kaikkia niitä asioita, joita hän on edistänyt vuosikymmenien ajan.

Niinpä hän ja Malleret raportoivat tyytyväisinä, että ”pandemia nopeuttaa automaation käyttöönottoa työpaikoilla ja lisää robottien käyttöönottoa henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässämme”. (113)

Lukitukset eri puolilla maailmaa ovat, sanomattakin on selvää, antaneet suuren taloudellisen sysäyksen niille yrityksille, jotka tarjoavat verkko-ostoksia.

Kirjoittajat kertovat: ”Kuluttajat tarvitsevat tuotteita, ja jos he eivät voi tehdä ostoksia, he turvautuvat väistämättä verkkokauppaan. Kun tottumus alkaa kehittyä, ihmiset, jotka eivät ole koskaan aiemmin tehneet verkko-ostoksia, alkavat tehdä sitä mielellään, kun taas ihmiset, jotka olivat aiemmin osa-aikaisia verkko-ostajia, luottavat siihen oletettavasti enemmän. Tämä kävi selväksi lukitusten aikana. Yhdysvalloissa Amazon ja Walmart palkkasivat yhteensä 250 000 työntekijää pysyäkseen kysynnän kasvussa mukana ja rakensivat massiivisen infrastruktuurin verkkokaupan toimituksia varten. Tämä sähköisen kaupankäynnin kiihtyvä kasvu tarkoittaa, että verkkokaupan jättiläiset selviävät kriisistä todennäköisesti entistä vahvempina kuin ennen pandemiaa”. (114)

He lisäävät: ”Kun yhä useammat ja erilaisemmat asiat ja palvelut tuodaan meille kännyköiden ja tietokoneiden välityksellä, yritykset niinkin erilaisilla aloilla kuin sähköinen kaupankäynti, kosketuksettomat toiminnot, digitaalinen sisältö, robotit ja lennokkitoimitukset (vain muutamia mainitakseni) tulevat menestymään. Ei ole sattumaa, että Alibaban, Amazonin, Netflixin tai Zoomin kaltaiset yritykset ovat nousseet ’voittajiksi’ lukituksista.” (115)

Vastaavasti voisi sanoa, että ”ei ole sattumaa”, että hallitukset, jotka suuryritykset ovat WEF:n kaltaisten tahojen ansiosta ottaneet haltuunsa ja valvoneet niitä, ovat luoneet ”uuden todellisuuden”, jossa suuryritykset ovat ”voittajia”….

Covidin innoittamat hyvät uutiset eivät lopu koskaan kaikilla niillä liiketoiminta-aloilla, jotka hyötyvät neljännestä teollisesta sorrosta.

”Pandemia voi osoittautua siunaukseksi verkkokoulutukselle”, Schwab ja Malleret raportoivat. ”Aasiassa siirtyminen verkko-opetukseen on ollut erityisen huomattavaa, sillä opiskelijoiden digitaalinen ilmoittautuminen on lisääntynyt voimakkaasti, verkko-opetusyritysten arvostus on noussut huomattavasti ja ’ed-tech’-start-up-yrityksille on tarjolla enemmän pääomaa… Kesällä 2020 suuntaus näyttää selvältä: koulutusmaailmasta, kuten niin monista muistakin teollisuudenaloista, tulee osittain virtuaalinen”. (116)

Myös verkko-urheilu on lähtenyt liikkeelle: ”Jonkin aikaa sosiaalinen etäisyys voi rajoittaa tiettyjen urheilulajien harrastamista, mikä puolestaan hyödyttää e-urheilun yhä voimakkaampaa leviämistä. Tekniikka ja digitaalisuus eivät ole koskaan kaukana!”. (117)

Pankkialalta on vastaavia uutisia: ”Verkkopankkivuorovaikutukset ovat nousseet kriisin aikana 90 prosenttiin 10 prosentista, eikä laatu ole heikentynyt ja sääntöjen noudattaminen on lisääntynyt”. (118)

Covidin innoittama siirtyminen verkkotoimintaan hyödyttää ilmeisesti Big Tech -yrityksiä, jotka tekevät valtavia voittoja kriisistä, kuten kirjoittajat kuvaavat: ”Johtavien teknologiayritysten yhteenlaskettu markkina-arvo saavutti lukitusten aikana ennätyksen toisensa jälkeen ja nousi jopa yli tasojen, jotka olivat ennen epidemian alkua… tämä ilmiö ei todennäköisesti hellitä lähiaikoina, päinvastoin”. (119)

Mutta se on myös hyvä uutinen kaikille mukana oleville yrityksille, joiden ei enää tarvitse maksaa ihmisille töitä. Automaatiossa on aina ollut ja on aina ollut kyse kustannussäästöistä ja siten kapitalistisen eliitin voittojen kasvattamisesta.

Fasistisen uuden normaalin kulttuuri tarjoaa myös tuottoisia oheishyötyjä tietyille liiketoiminta-aloille, kuten pakkausteollisuudelle, selittävät Schwab ja Malleret.

”Pandemia lisää varmasti keskittymistä hygieniaan. Uusi pakkomielle puhtauteen johtaa erityisesti uusien pakkausmuotojen luomiseen. Meitä kannustetaan olemaan koskematta ostamiimme tuotteisiin. Yksinkertaisia nautintoja, kuten melonin tuoksua tai hedelmän puristamista, paheksutaan, ja niistä voi tulla jopa menneisyyttä”. (120)

Kirjoittajat kuvaavat myös sitä, mikä kuulostaa hyvin paljon teknokraattiselta voittoon liittyvältä agendalta, joka on ollut keskeinen osa Covidin ”uudelleenkäynnistystä”.

He kirjoittavat: ”Sosiaalisia ja fyysisiä etäisyyksiä vähentävät toimenpiteet jatkuvat todennäköisesti muodossa tai toisessa pandemian häviämisen jälkeen, mikä oikeuttaa monien eri alojen yritysten päätöksen nopeuttaa automatisointia. Jonkin ajan kuluttua jatkuva huoli teknologisesta työttömyydestä väistyy, kun yhteiskunnat korostavat tarvetta järjestää työpaikat uudelleen siten, että läheinen ihmiskontakti minimoidaan. Automaatioteknologiat soveltuvat nimittäin erityisen hyvin maailmaan, jossa ihmiset eivät pääse liian lähelle toisiaan tai ovat halukkaita vähentämään vuorovaikutustaan. Pitkään jatkuva ja mahdollisesti pysyvä pelkomme saada virus (COVID-19 tai jokin muu virus) nopeuttaa näin ollen automaation armotonta etenemistä erityisesti automaatiolle alttiimmilla aloilla”. (121)

Kuten aiemmin mainittiin, Schwab on jo pitkään ollut turhautunut kaikkiin niihin rasittaviin säännöksiin, jotka estävät kapitalisteja tekemästä niin paljon rahaa kuin he haluaisivat keskittymällä taloudellisesti merkityksettömiin asioihin, kuten ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin.

Mutta – hurraa! – Covidin kriisi on tarjonnut täydellisen tekosyyn poistaa suuri osa näistä vanhentuneista hyvinvoinnin ja kasvun esteistä.

Yksi ala, jolla häiritsevästä byrokratiasta ollaan luopumassa, on terveydenhuolto. Miksi kukaan järkevästi ajatteleva sidosryhmä voisi kuvitella, että minkään erityisen huolellisuus- ja huolellisuusvelvoitteen pitäisi antaa vaikuttaa tämän erityisen liiketoiminta-alan kannattavuuteen?

Schwab ja Malleret ovat iloisia voidessaan todeta, että telelääketiede ”hyötyy huomattavasti” Covidin hätätilanteesta: ”Tarve torjua pandemiaa kaikin käytettävissä olevin keinoin (ja lisäksi epidemia-aikana tarve suojella terveydenhuollon työntekijöitä sallimalla heidän työskennellä etänä) poisti joitakin telelääketieteen käyttöönottoon liittyviä lainsäädännöllisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä”. (122)

Kuten Schwab ja Malleret kertovat, sääntelystä luopuminen on yleinen ilmiö uuden normaalin globaalin järjestelmän aikana:

”Tähän mennessä hallitukset ovat usein hidastaneet uusien teknologioiden käyttöönottoa pohtimalla pitkään, millainen sääntelykehyksen tulisi olla paras mahdollinen, mutta kuten telelääketieteen ja lennokkitoimitusten esimerkki nyt osoittaa, pakon pakottama dramaattinen kiihtyminen on mahdollista. Lukitusten aikana sääntelyä, joka oli aiemmin haitannut kehitystä aloilla, joilla teknologia oli ollut käytettävissä jo vuosia, lievennettiin lähes maailmanlaajuisesti, koska parempaa tai muuta vaihtoehtoa ei ollut saatavilla. Se, mikä vielä äskettäin oli mahdotonta, tuli yhtäkkiä mahdolliseksi… Uudet säännökset pysyvät voimassa.”. (123)

He lisäävät: ”Nykyinen pakko vauhdittaa ”kontaktittoman talouden” kehitystä kaikin keinoin ja sääntelyviranomaisten halukkuus nopeuttaa sitä tarkoittavat, että mitään ei ole kielletty”. (124)

”Ei mitään esteitä”. Älkää erehtykö: tämä on kapitalismin käyttämää kieltä, kun se luopuu liberaalin demokratian teeskentelystä ja siirtyy täysin fasistiseen tilaan.

Schwabin ja Malleret’n teoksesta käy selvästi ilmi, että valtion ja liike-elämän fasistinen sulautuminen jälkimmäisen eduksi on heidän suuren nollauksensa taustalla.

Kuten he myöntävät, julkisista varoista on siirretty ilmiömäisiä summia 1 prosentin paisuviin taskuihin Covidin kriisin alusta lähtien: ”Huhtikuussa 2020, juuri kun pandemia alkoi nielaista maailmaa, hallitukset eri puolilla maailmaa olivat ilmoittaneet useiden biljoonien dollarien suuruisista elvytysohjelmista, aivan kuin kahdeksan tai yhdeksän Marshall-suunnitelmaa olisi otettu käyttöön lähes samanaikaisesti”. (125)

He jatkavat: ”COVID-19 on kirjoittanut monet julkisen ja yksityisen sektorin väliset pelisäännöt uudelleen. … Hallitusten hyväntahtoinen (tai muuten) suurempi tunkeutuminen yritysten elämään ja liiketoiminnan harjoittamiseen riippuu maasta ja toimialasta, ja siksi se saa monia eri muotoja.”. (126)

”Toimenpiteistä, jotka ennen pandemiaa olisivat tuntuneet mahdottomilta, voi hyvinkin tulla tavanomaisia kaikkialla maailmassa, kun hallitukset yrittävät estää talouden taantumaa muuttumasta katastrofaaliseksi lamaan.

”Yhä useammin vaaditaan hallitusta toimimaan ”viimeisenä maksumiehenä” estääkseen tai pysäyttääkseen pandemian aiheuttamat joukkoirtisanomiset ja yritystuhot. Kaikki nämä muutokset muuttavat talous- ja rahapolitiikan ’pelisääntöjä’.” (127)

Schwab ja hänen kirjoittajakollegansa suhtautuvat myönteisesti siihen, että valtion lisääntyviä valtuuksia käytetään suuryritysten voitontavoittelun tukemiseen.

He kirjoittavat: ”Yksi viimeisten viiden vuosisadan suurista opetuksista Euroopassa ja Amerikassa on tämä: akuutit kriisit lisäävät valtion valtaa. Näin on aina ollut, eikä ole mitään syytä, miksi sen pitäisi olla toisin COVID-19-pandemian kohdalla”. (128)

Ja he lisäävät: ”Tulevaisuutta ajatellen hallitukset todennäköisesti päättävät, joskin eriasteisesti, että on yhteiskunnan edun mukaista kirjoittaa joitakin pelisääntöjä uudelleen ja lisätä pysyvästi omaa rooliaan”. (129)

Ajatus pelisääntöjen uudelleenkirjoittamisesta muistuttaa taas hyvin paljon fasistista kielenkäyttöä, kuten tietysti myös ajatus valtion roolin pysyvästä lisäämisestä yksityisen sektorin auttamisessa.

Schwabin kantaa tässä asiassa kannattaa verrata Italian fasistidiktaattorin Benito Mussolinin kantaan, joka vastasi talouskriisiin vuonna 1931 perustamalla yritysten auttamiseksi erityisen hätäapuelimen, L’Istituto mobiliare italiano.

Hän julisti, että tämä oli ”keino ajaa Italian taloutta tarmokkaasti kohti korporatiivista vaihetta eli järjestelmää, joka kunnioittaa pohjimmiltaan yksityisomaisuutta ja aloitteellisuutta, mutta sitoo ne tiukasti valtioon, joka yksin voi suojella, valvoa ja ruokkia niitä”. (130)

Epäilyt Schwabin suuren resetin fasistisesta luonteesta saavat tietysti vahvistusta poliisivaltiollisista toimenpiteistä, joita on toteutettu kaikkialla maailmassa sen varmistamiseksi, että Covidin ”hätätoimenpiteitä” noudatetaan.

Se raaka voima, joka ei koskaan ole kaukana kapitalistisen järjestelmän pinnan alla, tulee yhä selvemmin näkyviin, kun se siirtyy fasistiseen vaiheeseen, ja tämä on hyvin selvästi nähtävissä Schwabin ja Malleret’n kirjassa.

Sana ”voima” esiintyy kerta toisensa jälkeen Covid-19:n yhteydessä. Joskus tämä tapahtuu liike-elämän kontekstissa, kuten lausunnoissa, joiden mukaan ”COVID-19 on pakottanut kaikki pankit nopeuttamaan digitaalista muutosta, joka on nyt tullut jäädäkseen”, tai että ”mikroresetti pakottaa jokaisen yrityksen jokaisella alalla kokeilemaan uusia tapoja tehdä liiketoimintaa, työskennellä ja toimia”. (131)

Joskus sitä kuitenkin sovelletaan suoraan ihmisiin tai ”kuluttajiin”, kuten Schwab ja hänen kaltaisensa meistä mieluummin ajattelevat.

”Lukitusten aikana monet kuluttajat, jotka eivät aiemmin halunneet luottaa liikaa digitaalisiin sovelluksiin ja palveluihin, joutuivat muuttamaan tottumuksiaan lähes yhdessä yössä: katsoivat elokuvia verkossa sen sijaan, että olisivat menneet elokuvateatteriin, hankkivat ateriat toimitettuna sen sijaan, että olisivat menneet ravintolaan, juttelivat ystäviensä kanssa etäyhteyden välityksellä sen sijaan, että olisivat tavanneet heidät henkilökohtaisesti, puhuivat kollegoidensa kanssa ruudulta sen sijaan, että olisivat jutelleet kahviautomaatilla, harrastivat liikuntaa verkossa sen sijaan, että olisivat menneet kuntosalille, ja niin edelleen…”.

”Monet tekniikkakäyttäytymiset, jotka meidän oli pakko omaksua vankeuden aikana, muuttuvat tottumuksen myötä luonnollisemmiksi. Kun sosiaalinen ja fyysinen etäisyys jatkuu, digitaalisten alustojen käyttäminen viestinnässä, työskentelyssä, neuvojen hakemisessa tai tilaamisessa yleistyy pikkuhiljaa, ja entiset tottumukset yleistyvät”. (132)

Fasistisessa järjestelmässä yksilöille ei tarjota mahdollisuutta valita, haluavatko he noudattaa sen vaatimuksia vai eivät, kuten Schwab ja Malleret tekevät varsin selväksi niin sanotun kontaktin jäljittämisen osalta: ”Mikään vapaaehtoinen kontaktinseurantasovellus ei toimi, jos ihmiset eivät halua antaa omia henkilötietojaan järjestelmää valvovalle valtion virastolle; jos joku yksilö kieltäytyy lataamasta sovellusta (ja näin ollen pidättelemästä tietoja mahdollisesta tartunnasta, liikkeistä ja kontakteista), se vaikuttaa haitallisesti kaikkiin”. (133)

Tämä on heidän mukaansa toinen Covid-kriisin suuri etu verrattuna ympäristökriisiin, jota olisi voitu käyttää uuden normaalin määräämiseksi: ”Kun pandemian tapauksessa kansalaisten enemmistö on yleensä samaa mieltä siitä, että pakkotoimenpiteitä on toteutettava, he vastustavat rajoittavia politiikkoja ympäristöriskien tapauksessa, kun todisteet voidaan kiistää”. (134)

Nämä ”pakkotoimet”, joihin meidän kaikkien odotetaan suostuvan, tarkoittavat tietenkin käsittämättömän suurta fasistista valvontaa, joka kohdistuu elämäämme ja erityisesti rooliimme palkkaorjina.

Kirjoita Schwab ja Malleret: ”Yritykset tarkkailevat ja toisinaan tallentavat, mitä työntekijänsä tekevät, niin hyvässä kuin pahassa. Suuntaus voi saada monia eri muotoja, ruumiinlämmön mittaamisesta lämpökameroilla siihen, että sovelluksen avulla seurataan, miten työntekijät noudattavat sosiaalista etäisyyttä”. (135)

Jonkinlaisia pakkokeinoja tullaan todennäköisesti käyttämään myös pakottamaan ihmiset ottamaan nyt jonossa olevat Covid-rokotteet.

Schwabilla on tiiviit yhteydet tähän maailmaan, sillä hän juttelee Bill Gatesille ”etunimellä”, ja Pfizer Inc:n pääjohtaja Henry McKinnell on kehunut häntä ”todella jalolle asialle omistautuneeksi ihmiseksi”.

Ei siis ole yllättävää, että hän vaatii Malleret’n tavoin, että ”täyttä paluuta ”normaalitilaan” ei voida kuvitella ennen kuin rokote on saatavilla”. (136)

Hän lisää: ”Seuraava este on poliittinen haaste, joka liittyy siihen, että rokottaa tarpeeksi ihmisiä maailmanlaajuisesti (olemme yhdessä yhtä vahvoja kuin heikoin lenkki) ja että rokotuksia noudatetaan riittävän hyvin rokotevastustajien noususta huolimatta”. (137)

”Anti-vaxxerit” liittyvät näin Schwabin hankettaan uhkaavien uhkien luetteloon yhdessä globalisaation ja kapitalismin vastaisten mielenosoittajien, Gilets Jaunesin ja kaikkien niiden kanssa, jotka ovat mukana ”luokkakonflikteissa”, ”yhteiskunnallisessa vastarinnassa” ja ”poliittisessa vastareaktiossa”.

Suurin osa maailman väestöstä on jo suljettu päätöksentekoprosessien ulkopuolelle demokratian puutteen vuoksi, jota Schwab haluaa korostaa sidosryhmäpainotteisella yritysvaltaisuudellaan, ”ketterällä hallinnollaan” ja totalitaarisella ”ihmisten olemassaolon järjestelmähallinnallaan”.

Mutta miten hän aikoo suhtautua ”synkkään skenaarioon”, jossa ihmiset nousevat hänen suurta newnormalistista uudelleenkäynnistystään ja transhumanistista neljättä teollista vallankumousta vastaan?

Minkäasteisen ”voimankäytön” ja ”pakkokeinojen” hän olisi valmis hyväksymään, jotta hänen teknokraattinen uusi aikakautensa koittaisi?

Kysymys on pelottava, mutta meidän on myös pidettävä mielessä historiallinen esimerkki 1900-luvun järjestelmästä, johon Schwab syntyi.

Hitlerin uuden natsinormaalin oli tarkoitus kestää tuhat vuotta, mutta se romahti 988 vuotta ennen tavoitetta.

Se, että Hitler sanoi kaikella vallan itsevarmuudella, että hänen valtakuntansa kestäisi vuosituhannen, ei tarkoittanut, että se olisi totta.

Vaikka Klaus Schwab ja Thierry Malleret ja heidän ystävänsä sanovat, että olemme nyt siirtymässä neljänteen teolliseen vallankumoukseen ja että maailmamme muuttuu ikuisiksi ajoiksi, se ei tarkoita, että se on totta.

Meidän ei tarvitse hyväksyä heidän uutta normaaliaan. Meidän ei tarvitse myötäillä heidän pelonlietsontaansa. Meidän ei tarvitse ottaa heidän rokotteensa. Meidän ei tarvitse antaa heidän istuttaa meihin älypuhelimia tai muokata DNA:tamme. Meidän ei tarvitse kävellä kuonokopassa ja alistuneina suoraan heidän transhumanistiseen helvettiinsä.

Voimme tuomita heidän valheensa! Paljastamaan heidän agendansa! Kieltäytyä heidän kertomuksestaan! Hylätä heidän myrkyllinen ideologiansa! Vastustaa heidän fasismiaan!

Klaus Schwab ei ole jumala, vaan ihminen. Vain yksi iäkäs mies. Ja niitä, joiden kanssa hän työskentelee, globaalia kapitalistista eliittiä, on vähän. Heidän tavoitteensa eivät ole ihmiskunnan suuren enemmistön tavoitteita. Heidän transhumanistinen näkemyksensä on vastenmielinen lähes kaikille heidän pienen piirinsä ulkopuolella, eikä heillä ole suostumusta teknokraattiselle diktatuurille, jota he yrittävät tyrkyttää meille.

Tämän vuoksi heidän on loppujen lopuksi pitänyt nähdä niin paljon vaivaa pakottaakseen meidät siihen viruksen torjunnan väärän lipun alla. He ymmärsivät, että ilman ”hätätilan” perusteluja emme koskaan suostuisi heidän kieroutuneeseen suunnitelmaansa.

He pelkäävät potentiaalista voimaamme, koska he tietävät, että jos nousemme esiin, voitamme heidät. Voimme kaataa heidän hankkeensa ennen kuin se on edes kunnolla alkanut.

Me olemme kansa, me olemme 99 prosenttia, ja yhdessä voimme napata vapautemme takaisin fasistisen koneiston tappavista leuoista!

Lisäluettavaa

Resist the Fourth Industrial Repression!

Fascism, newnormalism and the left

Liberalism: the two-faced tyranny of wealth

Organic radicalism: bringing down the fascist machine

Viitteet

1. Klaus Schwab with Nicholas Davis, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution: A Guide to Building a Better World (Geneva: WEF, 2018), e-book.
2. Klaus Schwab, The Fourth Industrial Revolution (Geneva: WEF, 2016), e-book.
3. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
4. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
5. Ibid.
6. Ibid.
7. Ibid.
8. Ibid.
9. Ibid.
10. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
11. Ibid.
12. Ibid.
13. Ibid.
14. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
15. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
16. Ibid.
17. Ibid.
18. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
19. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
20. Ibid.
21. Ibid.
22. Ibid.
23. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
24. Ibid.
25. Ibid.
26. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
27. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
28. Ibid.
29. Ibid.
30. Ibid.
31. Ibid.
32. Ibid.
33. Ibid.
34. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
35. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
36. Ibid.
37. Ibid.
38. Ibid.
39. Ibid.
40. Ibid.
41. Ibid.
42. Ibid.
43. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
44. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
45. Ibid.
46. Ibid.
47. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
48. Ibid.
49. Ibid.
50. Kevin Warwick, I, Cyborg (London: Century, 2002), p. 4. See also Paul Cudenec, Nature, Essence and Anarchy (Sussex: Winter Oak, 2016).
51. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
52. Ibid.
53. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
54. Ibid.
55. Ibid.
56. Klaus Schwab, Thierry Malleret, Covid-19: The Great Reset (Geneva: WEF, 2020), e-book. Edition 1.0.
57. Ibid.
58. Ibid.
59. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
60. Ibid.
61. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
62. Ibid.
63. Ibid.
64. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
65. Ibid.
66. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
67. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
68. Ibid.
69. Ibid.
70. Ibid.
71. Ibid.
72. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
73. Ibid.
74. Ibid.
75. Ibid.
76. Ibid.
77. Ibid.
78. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
79. Ibid.
80. Schwab, Shaping the Future of the Fourth Industrial Revolution.
81. Ibid.
82. Ibid.
83. Ibid.
84. Ibid.
85. Ibid.
86. Ibid.
87. Ibid.
88. Ibid.
89. Ibid.
90. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
91. Ibid.
92. Ibid.
93. Ibid.
94. Ibid.
95. Ibid.
96. Ibid.
97. Ibid.
98. Ibid.
99. Ibid.
100. Schwab, The Fourth Industrial Revolution.
101. Ibid.
102. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
103. Ibid.
104. Ibid.
105. Ibid.
108. Ibid.
107. Ibid.
108. Ibid.
109. Ibid.
110. Ibid.
111. Ibid.
112. Ibid.
113. Ibid.
114. Ibid.
115. Ibid.
116. Ibid.
117. Ibid.
118. Ibid.
119. Ibid.
120. Ibid.
121. Ibid.
122. Ibid.
123. Ibid.
124. Ibid.
125. Ibid.
126. Ibid.
127. Ibid.
128. Ibid.
129. Ibid.
130. Benito Mussolini, cit. Pierre Milza and Serge Berstein, Le fascisme italien 1919-1945 (Paris: Editions de Seuil, 1980), p. 246.
131. Schwab, Malleret, Covid-19: The Great Reset.
132. Ibid.
133. Ibid.
134. Ibid.
135. Ibid.
136. Ibid.
137. Ibid.

Lähde:

Klaus Schwab and His Great Fascist Reset – An Overview

Nämä samat lääkekorporaatiot ovat nyt mukana toisessa algoritmiprojektissa, sillä ne ovat liittoutuneet Yhdysvaltain liittovaltionhallinnon sekä jättiyritysten kerman kanssa, joihin kuuluu mm. IBM, Amazon, Dell, Google, Hewlett Packard, Microsoft ja Intel, jotka käyttävät big dataa kiihdyttämään rokotteen kehittämistä Valkoisen talon alinhankintana COVID-19 High Performance Computing Consortiumissa. Tekoälyalgoritmien avulla AstraZeneca, Moderna ja Pfizer kehuvat, että heidän rokotekokeilunsa ovat tuottaneet rokotteita, jotka ovat 70%-95% tehokkaita. Kuitenkin, näillä yrityksillä on historiaa omien tuotteiden kehumisessa, aivan kuten ne tekivät TMAP:n algoritmien tapauksessa kääriessään rahat omille tileilleen ja liioitellessaan heidän uusien “epätyypillisten” mielialalääkkeittensä vaikutuksia.

Nyt kun World Economic Forum (WEF) sekä Bill and Melinda Gates Foundation ovat käytännössä ajamassa pakkorokotusta puskemalla digitaalista immuniteettipassia, on tärkeää näyttää miten Operation Warp Speedia johtaa Moncef Slaoui, entinen GlaxoSmithKlinen rokotejohtaja sekä entinen Modernan pomo, ja Pfizerin, Modernan sekä AstraZenecan rokotteita rahoittaa Gates Foundation, joka on WEF:n jäsen yhdessä Pfizerin, AstraZenecan, Johnson & Johnsonin, Modernan, Microsoftin, IBM:n, Googlen, Amazonin, Dellin ja Hewlett Packardin kanssa.

Aivan kuten Big Pharma puski TMAP-algoritminsa pakolla mielialalääkkeidensä tuotantoon, vaikuttaa siltä että sama lääkekartelli on nyt yhdessä vehkeilemässä teknojättien kanssa WEF:ssa, joka on ajamassa Great Resetia, hypettämässä COVIDin terveysvaaroja ja pakottamassa uusia kokeellisia mRNA-rokotteita, DNA-plasmidirokotteita sekä geneettisesti manipuloituja adenovirusrokotteita, jotka laittavat käyntiin “resetin” avulla tekoälyperustaisen bioteknologian neljännen teollisen vallankumouksen.

Big Data, Big Pharma, Big Government: Tekoälybioteknoa SOTE-alalle

World Economic Forum raportoi, että normaalisti rokotteiden kehittäminen kestää parista-kolmesta vuodesta ylöspäin, jopa kymmeneen vuotta kehittää. Mutta nyt Maailman terveysjärjestö (WHO), joka saa rahaa Gates Foundationilta, on soittanut pandemiahälytyskelloja, ja normaali Yhdysvaltain lääketeollisuuden valvonta on leväperäisempää niin, että rahaa voidaan syytää teknojäteille big data -algoritmien avulla SARS-Cov2:n 3D-tekoälymallintamiseen, jonka avulla digitaalisesti tuottaa RNA-proteiineja ja DNA plasmideja, jotka vastaavat immunologisesti virtuaalimallinnetun viruksen patogeenisia rakenteita.

CORD-19 Project

Maaliskuun 16. päivänä 2020 Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikasta vastaavat julkistivat “toimintakutsun” “kansakunnan tekoälyasiantuntijoille” seurata COVID-19 Open Research Databasen (CORD-19) esimerkkiä, jota on ollut kehittämässä yhteistyössä julkisen ja yksityisen puolen toimijat Microsoft, Chan Zuckerberg Initiative, Oren Etzioni’s Allen Institute for AI, Georgetown University’s Center for Security and Emerging Technology, sekä National Library of Medicine at the National Institutes of Health.

Institute for Electronics and Electrical Engineersin julkaiseman Spectrum-lehden mukaan Valkoisen talon sponsoroima CORD-19 -projekti louhii dataa yli “130,000 tieteellisestä COVID-19 -artikkelista koneluettavaan muotoon.” Google Cloudin Kagglen “koneoppimisen” avulla skannattu CORD-19 -kansio täynnä tieteellisiä julkaisuja tukotetaan täyteen AI-algoritmeja, jotta voitaisiin ekstrapoloida ennusteanalytiikkaa COVID-19:sta kirjoitetusta lääketieteellisestä kirjallisuudesta. CORD-19:n tekoälyanalytiikan edistämiseksi Googlen Kaggle lanseerasi Covid-19 Research Challengen maaliskuun 16. päivänä. Samaan aikaan Googlen DeepMind AlphaFold “hermoverkko” on mallintanut “SARS-CoV-2-proteiinien kolmiulotteista muotoa perustuen viruksen geenisekvenssiin”, Spectrum raportoi.

Pian Valkoisen talon CORD-19 “toimintakutsun” jälkeen maaliskuun 23. päivänä Office of Science and Technology Policy lanseerasi COVID-19 High Performance Computing Consortiumin (HPC): julkis-yksityisen yhteisprojektin USA:n liittovaltion, kansainvälisten yliopistojen ja teknokorporaatioiden välillä, jolle on annettu tehtäväksi tutkia ja kehittää COVID-19-rokotetta.

COVID HPC Consortiumin jäsenistöön kuuluu IBM; Microsoft; Google Cloud; Amazon Web Services; Dell Technologies; Hewlett Packard Enterprise; Intel; NVIDIA; D. E. Shaw Research; NASA; National Center for Supercomputing Applications; Massachusetts Institute of Technology; Massachusetts Green High Performance Computing Center; Pittsburgh Supercomputing Center; Texas Advanced Computing Center; San Diego Supercomputer Center; Indiana University Pervasive Technology Institute; Ohio Supercomputer Center; Open Science Grid; Rensselaer Polytechnic Institute; UK Digital Research Infrastructure; Swiss National Supercomputing Centre; Center for High Performance Computing at the Swedish National Infrastructure for Computing; Korea Institute of Science and Technology Information; sekä Japanin RIKEN Center for Computational Science.

Tiivistettynä, Valkoinen talo on puskemassa CORD-19 -tietokantaa, COVID HPC Consortiumia ja Operation Warp Speedia rahoittaakseen Big Pharman kokeellista rokotetutkimusta jota kiihdytetään Big Pharman ohjelmoimilla 3D AI-malleilla SARS-CoV-2 -virusrakenteista, joihin voidaan kohdistaa biotuotettuja synteettisiä mRNA-proteiineja ja DNA-plasmideja, joita on tuotettu koneoppimalla ja muilla tekoälyalgoritmeilla. Liittovaltion verorahoilla rahoitettu Warp Speed sisältää seuraavat lääkejätit: Pfizer, GlaxoSmithKline, AstraZeneca, Johnson & Johnson sekä Inovio. He käyttävät yksityisten ja julkisten tahojen suurtietokantoja käynnistämään mRNA-rokotteiden, DNA-plasmidirokotteiden ja geenimuunneltujen adenovirusrokotteiden kokeiluvaiheet, jotka tuovat maailmaan World Economic Forumin bioteknologisen neljännen teollisen vallankumouksen, jota tekoälyalgoritmit pyörittävät.

Ehkäpä suurin hyppy eteenpäin bioteknorokotteiden kehityksessä saattaa kuulostaa siltä kuin se olisi tarpeen taistelussa COVIDia vastaan. Kuitenkin tulee huomata, että Yhdysvaltain Food and Drug Administration (FDA) ei ole koskaan hyväksynyt minkään aiemman koronaviruslajikkeen käyttöä rokotteessa johtuen suurelta osin siitä, että eläinkokeissa on esiintynyt vakavia sivuvaikutuksia autoimmuunisairauksien muodossa. Samaan aikaan ei mRNA-rokotteita, ei DNA-plasmidirokotteita eikä geenimuunneltuja adenovirusrokotteita ole koskaan aiemmin hyväksytty ihmiskäyttöön Yhdysvalloissa. Selvästikin tämä saa meidät kysymään: miten on mahdollista, että nämä kokeelliset rokotteet, joita FDA ei ole koskaan hyväksynyt, yhtäkkiä muuttuvat turvallisiksi ja tehokkaiksi ensimmäistä kertaa historiassa vähemmän perusteellisissa olosuhteissa kun standardit koeprotokollat ohitetaan hätätilassa “warp-nopeudella”? Miten rokotteen hosuminen markkinoille kaikkein nopeinta vauhtia historiassamme lisää sen turvallisuutta ja tehokkuutta?

Varmuuden vuoksi mikään määrä Big Dataa ei voi kuroa umpeen virhemarginaaleja aikaa vieviltä standarditestiprotokollilta ja kiirehdityiltä hätätestausprotokollilta, ei edes silloin kun ohituskaistalla pikavauhtia kiitävät protokollat saavat tukea kaikkein tehokkaimmilta supertietokoneilta ja kehittyneimmiltä tekoälyalgoritmeilta.

Warp Speedin lääkekorporaatiot pakottivat “lääkitysalgoritmiprojekteja” kavaltamaan rahaa Medicaidista

Vaikka Big AI:n algot voisivatkin potentiaalisesti päästä näitä virhemarginaaleja lähelle digitaalisen teorian ja kliinisen testauksen reaalimaailman välillä, pitää huomioida että useimmat Warp Speedin korporaatiot, mm. Pfizer, AstraZeneca, GlaxoSmithKline, Janssen Pharmaceutical ja Johnson & Johnson ovat menneisyydessä puskeneet vilpillisiä “lääkintäalgoritmiprojekteja” pumpatakseen osakkeidensa hintoja kusettamalla Medicaidista rahaa näiden firmojen mielialalääkkeiden maksamiseksi, joista on aiheutunut vakavia sivuvaikutuksia, mm. kuolemaa.

Ensimmäinen näistä Big Pharman rahoittamista algoprojekteista oli Texas Medication Algorithm Project (TMAP), jota suurelta osin rahoitti Robert Wood Johnson Foundation: Johnson & Johnson -korporaation verovapaa filantropiaosasto. USA:n voimakkaimman lobbaajan rahoittama TMAP oli malli muille osavaltioille, mm. Kalifornia, Colorado, Illinois, Kentucky, Maryland, Missouri, New Mexico, New York, Nevada, Ohio, Pennsylvania, South Carolina ja Washington D.C. Sisäpiirissä toimineen Pennsylvania’s Office of Inspector Generalin Allen Jonesin mukaan,

“rahoittamassa ja/tai suoraan mukana olleet ja ja TMAPia markkinoineet lääkeyhtiöt ovat: Janssen Pharmaceutical, Johnson & Johnson, Eli Lilly, Austrazeneca [sic], Pfizer, Novartis, Janssen-Ortho-McNeil, GlaxoSmithKline, Abbott, Bristol Myers Squibb, Wyeth-Ayerst Forrest Laboratories sekä U.S. Pharmacopeia.”

Nämä yritykset tehostivat TMAPin toimintaa kansalliselle tasolle, jossa se paketoitiin uudelleen liittovaltiotason “New Freedom Commission on Mental Healthiksi”, jota johti presidentti George W. Bush, joka käynnisti TMAPin Teksasin kuvernöörinä ollessaan.

TMAPin tavoite oli standardisoida lääkintäalgoritmit julkisille terveydenhuollon palveluille, joissa käytettäisiin TMAP-kartellin mielenterveyslääkehoitoja. Kun kliiniset kokeet epäonnistuivat näyttämään, että Big Pharman uudenlaiset epätyypilliset psykoosilääkkeet olisivat olleet parempia kuin vanhat perinteiset, TMAPin lääkelobbarit maksoivat paneelillisen lääkäreitä ja psykiatreja kuten Jack Gorman New York Psychiatric Institutesta luomaan “asiantuntijoiden konsensus-ohjeistuksen”, joka valheellisesti edisti Risperdalin (Johnson & Johnson), Seroquelin (AstraZeneca), Geodonin (Pfizer) ja muiden uusien lääkkeiden käyttöä “turvallisempina” ja “tehokkaampina” kuin niiden vanhempia verrokkeja. TMAPin lääkelobbarit maksoivat hiljaisiksi julkisterveydenhuollon viranomaisia kuten Steven Karp ja Steven Fiorello Pennsylvania Office of Mental Healthista, jotka ottivat käyttöön samanlaiset lääkealgoritmit omissa osavaltio9issaan, perustaen mielenterveysohjelmia jotka veivät rahoja Medicaidista ja muista verorahoitteisista ohjelmista maksattamaan epätyypilliset psykoosilääkkeet, joita Big Pharman rahoittamat lääkealgoritmit sitten määräsivät ihmisille.

Kun TMAP muutettiin presidentti Bushin New Freedom Commissioniksi Executive Order 13623:n avulla, joka ohjeistaa kouluja “haravoimaan” oppilaista “mielenterveysongelmia”, joita voitaisiin sitten lääkitä TMAP-lääkkeillä, 14 22:sta komissaarista oli sidonnaisuuksien kautta kiinni TMAPissa ja muiden osavaltioiden MAP-projekteissa. Näihin komissaareihin kuuluu Charles Currie (Pennsylvania); Michael F. Hogan (Ohio); Stephen W. Mayberg (California); Henry Harbin (Maryland); Randolf Townsend (Nevada); Anil Godbole (Illinois); Robert Pasternak (New Mexico); Rodolfo Arredondo (Texas); Nancy Carter Speck (Texas); Deanna Yates (Texas); Patricia Carlile (Texas); Norwood Knight-Richardson (Texas); Robert Postlehwait (Eli Lilly) ja Larke Nahme Huang (National Asian American Pacific Islander Mental Health Association). Bushin kampanjoidessa itseään presidentiksi hän sai taskuihinsa ainakin $709,440 TMAPin lääkeyhtiöiltä, mm. Pfizer ($160,109), Eli Lilly ($239,331), GlaxoSmithKline ($10,000), sekä Johnson & Johnson ($300,000).

TMAPin kusetuksen johdosta Johnson & Johnson maksoi $158 miljoonaa sovitellakseen oikeusjuttua Teksasissa, joka väitti yrityksen kavaltaneen osavaltion Medicaid-järjestelmän maksuja “hyväksymättöminä” tai Risperdal-reseptien “lääkekopioiden” (off-label) määräyksinä. Samalla tavoin AstraZeneca päätyi maksamaan $520 miljoonaa sovitellakseen oikeusjuttua sen vilpillisestä markkinoinnista Seroquel-lääkekopioiden reseptien kirjoituksina, kun taas Pfizerin valheelliset väitteet Geodon-lääkekopioiden määräyksistä maksoivat yritykselle $2.3 miljardia Yhdysvaltain oikeusjuttujen historian suurimmassa terveydenhuoltoalan petosjutussa. GlaxoSmithKline päätyi ylittämään Pfizerin ennätyksen maksamalla $3 miljardia sen petollisista lapsille määrätyistä Paxil- ja Wellbutrin-resepteistä, joita myös TMAP-algoritmit suosivat. Eli, Warp Speed Pharmalla on pitkä historia miljardien dollarien maksajana selvitellessään oikeudenkäyntejä petollisestä valtion lypsämisestä maksattaakseen sen “algoritmisesti varmennetut” lääkkeet, jotka ovat johtaneet vakaviin sivuvaikutuksiin, myös kuolemaan.

TMAP-algoritmit, jotka ovat periaatteessa vuokaavioita joiden avulla määrätä lääkkeitä epäilyttävillä diagnostisilla kriteereillä, eivät ole niin sofistikoituneita kuin Big AI:n algoritmit, joita IBM, Google, Microsoft, Amazon ja muut lääkealan kanssa tällä hetkellä samassa pedissä olevat tahot puskevat Operation Warp Speedin kautta. Lääkintäalgoritmit saattavat olla kehittyneet huomattavasti TMAPin monimutkaisuuden yli, kun Big Pharma ja Big Data ovat sulautumassa yhteen bioalan kumppanuuksissa Pfizerin ja IBM Watsonin; AstraZenecan ja BenevolentAIn; Johnson & Johnsonin sekä BenevolentAIn; ja GlaxoSmithKlinen ja sekä Exscientian että Insilicon tapauksissa. Yhtä kaikki, vaikka Operation Warp Speedilla on pääsy suurempaan datamassaan ja parempiin algoritmeihin CORD-19 -tietokannan ja COVID HPC Consortiumin kautta, se ei muuta näiden lääkejättien modus operandia, jossa heidän data-analytiikkansa hyvyyttä liioitellaan aivan kuin he tekivät TMAP-algoritmien tapauksessa.

AI-Bioteknorokotteet tuovat mukanaan transhumanistisen neljännen teollisen vallankumouksen

Vain muutama päivä Britannian Medicines and Healthcare Regulatory Agencyn (MHRA) muuttuessa ensimmäiseksi valtion virastoksi, joka on antanut hätäkäyttöluvan Pfizer-BioNTechin COVID-19 mRNA-rokotteelle, UK MHRA on jo varoittelemassa siitä, että ihmisten, joilla on ollut allergisia reaktioita, ei tulisi ottaa mRNA-rokotetta huolimatta Pfizer-BioNTechin väitteestä että rokotteella olisi väitetty 95%:n tehokkuusaste. Tuolloin paljastettiin myös, että kaksi ihmistä jotka osallistuivat Pfizer-BioNTechin COVID-rokotekokeiluihin kuolivat sen jälkeen, kun he saivat annoksen kokeellista mRNA-rokotetta. Nämä raportit eivät tule yllätyksenä koska lääketeollisuus on käyttänyt koko viime vuosikymmenen kamppaillessaan vastaan epäonnistuneita yrityksiä saada hyväksytettyä mRNA-rokotteet. Ainoa syy miksi nämä biotekno-rokotteet saavat nyt luvat, kiitos WHO:n ja WEF:n PR-kampanjoinnin, on se että julkisterveydenhuollon viranomaiset ovat uhitelleet COVID-19:n uhan olevan suurempi kuin näiden kokeellisten mRNA-rokotteiden.

Nyt kun globaali lääkekartelli, joka on lyönyt hynttyyt yhteen WEF:n kanssa, on kapitalisoinut COVID-paniikin saadakseen jalan oven väliin mRNA-rokotteiden hyväksymiseksi, kaupallinen ennakkotapaus on avannut pandoran lippaan uusille mRNA-“lääkkeille”, joita Elon Muskin mukaan voidaan käyttää geneettisesti muokkaamaan ihmislajia.

Itse asiassa jo nyt on phetta mRNA-rokotteista, joita on geneettisesti manipuloitu ehkäisemään syöpää lähitulevaisuudessa, ja mRNA-teknologioille on muitakin käyttökohteita jotka tuottavat kantasoluja. Sillä aikaa Muskin Tesla-korporaatio on kehittänyt “bioreaktorin”, joka on “RNA-printteri” jolla auttaa CureVacin mRNA-COVIDrokotteen kehittämistä. COVID-pelkoa käytetään hyväksi ohittamaan normaali rokotteiden sääntely Warp Speedin mRNA-rokotteiden tapauksessa, kera plasmidirokotteiden ja geenimanipuloitujen adenovirusrokotteiden, jotta laitettaisiin täyttä höyryä käyntiin kokeellinen bioteollisuus, joka tulee toimimaan neljännen teollisen vallankumouksen perustana. Tämä kaikki WEF:n Klaus Schwabin mukaan tulee tuomaan mukanaan transhumanistisen “fyysisen, digitaalisen ja biologisen identiteetin yhteensulautumisen” tekoälyvetoisella biogeneettisellä manipuloinnilla.

Ei ole sattumaa, että Pfizer, Moderna, AstraZeneca, Johnson & Johnson ja Gates Foundation, jotka kaikki haluavat hyötyä geenimanipuloiduista COVID-rokotteista, ovat kaikki hypänneet samaan kelkkaan World Economic Forumin kanssa, joka on usuttamassa korporaatioita ja valtioita käyttämään COVID-19:a “mahdollisuutena” käynnistää neljäs teollinen vallankumous, jota nämä Warp Speed Pharma -lafkat ja heidän Big Tech partnerinsa tulevat dominoimaan, mm. Microsoft, IBM, Google, Amazon, Dell sekä Hewlett Packard, jotka kaikki ovat samoin WEF:n jäseniä. Nämä ovat räikeitä eturistiriitoja, joita voidaan verrata korruptoituneeseen TMAP:n sekä New Freedom Commission on Mental Healthiin.

Aivan samalla tavalla kun TMAP:n lääkefirmat lypsivät rahaa Yhdysvaltain hallituksen virkamiehiltä puskeakseen ohituskaistalla valtion ja liittovaltion rahoja hyväksymättömien uusien mielenterveyslääkkeiden käyttökohteisiin, jotka aiheuttavat vakavia sivuvaikutuksia kuten kuolemaa, vaikuttaa siltä että Warp Speedin lääkefirmat samalla tavalla ovat liittoutuneet WEF:n kanssa kiihdyttääkseen kansainvälistä rahoitusta uusille biorokotteille, joita ei ole koskaan aiemmin hyväksytty, avatakseen uudet geenimanipulaatiomarkkinat, jotka laskevat WEF:n transhumanistisen neljännen teollisen vallankumouksen perustukset.

*

John Klyczek on opettanut yliopistossa retoriikkaa ja tutkimusargumentaatiota yli kahdeksan vuoden ajan. Hän on kirjoittanut kirjan School World Order: The Technocratic Globalization of Corporatized Education (TrineDay Books); ja hän kirjoittaa mm. julkaisuihin Centre for Research on Globalization, OpEdNews, the Intrepid Report, the Dissident Voice, Blacklisted News, the Activist Post, Counter Markets, News With Views, The Saker, Rense News, DavidIcke.com, sekä Natural News.

Lähde:

https://www.globalresearch.ca/tmap-warp-speed-big-pharma-algorithms-fast-track-unapproved-drugs-vaccines/5732060

Transhumanismi on eräänlainen futuristinen filosofia, jonka tarkoitus on muuttaa ihmislaji biotechnologioiden avulla. Transhumanistit näkevät sairauden, ikääntymisen ja kuoleman epähaluttavina ja tarpeettomina, ja tavoite on muuttaa ihmisolento ihmisyyden jälkeiseksi lajiksi, jolla on suurempia kyvykkyyksiä kuin nykyisillä ihmisolennoilla.

Filosofia perustuu sekulaariin humanismiin ja se näkee ihmisluonnon keskeneräisenä evoluution työnä, jossa on tilaa parannuksille ja ehostuksille. Kuitenkin se on radikaalimpi siinä, että se ajaa sekä perinteisiä keinoja parantaa ihmisluonnetta, kuten koulutus ja kulttuurievoluutio, että suoraa lääketieteen ja teknologian soveltamista biologian perusrajoitteista yli pääsemiseksi.

Transhumanistit antavat erityishuomiota geenimanipuloinnille, robotiikalle, molekyylinanoteknologialle ja tekoälylle, ja COVID-19 -pandemia on antamassa geenipohjaisille rokotteille mahdollisuuden puskea läpi globaaleille markkinoille.

Moderna ja geenimanipulointi

Tällä hetkellä on olemassa erilaisia yrityksiä kuten Inovio, Moderna ja CanSino Biologics, jotka ovat testaamassa mRNA- ja DNA-rokotteita SARS coronavirus-2:ta (SARS CoV-2) vastaan, joka aiheuttaa COVID-19:a. Mutta Moderna on eturintamassa napannut $472 miljoonan tuen Yhdysvaltain hallituksen Biomedical Advanced Research and Development Authoritylta (BARDA) rokotteen kehittämiseksi. Tämä tulee niiden $483 miljoonan päälle, jotka se oli jo saanut huhtikuussa, eli yhteensä $955 miljoonaa rahoitusta.

Yhdysvaltain hallituksen lähes $1 miljardin rahoituksen avulla yhdelle ainoalle yritykselle, Moderna voi olla too big to fail. Kuitenkin tämä on hämmentävää yritykseltä, joka ei ole koskaan tuottanut yhtä ainoatakaan rokotetta. CNN:n raportin mukaan, Moderna on perustettu vasta vuonna 2010, se ei ole koskaan tuonut yhtäkään tuotetta markkinoille, eikä se ole saanut FDA:ta hyväksymään yhtäkään sen yhdeksästä rokotekandidaatista käyttöön.

Kuitenkin yritys on pitkään ollut Pentagonin biosodankäynnin alihankkija. Se on työskennellyt läheisessä yhteistyössä Defense Advanced Research Project Agencyn (DARPA) kanssa geenimanipulointien ja mRNA-hoitojen parissa. DARPA on keskittynyt kehittämään tulevia disruptiivisia teknologioita, joilla ylläpitää kilpailuetua sen vihollisiin nähden, mm. monien ‘transhumaanien’ projektien kuten geenimanipuloinnin ja robotiikalla sotilaiden tehokkuuden parantamisen avulla.

Modernan ja mRNA-hoitojen tapauksessa DNA-rokotteita pidetään uutena paradigmana, joka disruptoisi lääketeollisuutta. Sen visiona on ottaa käyttöön uusi teknologia, joka syntetisoi viestejä välittäviä RNA-molekyylejä, eli mRNA:ta — joka on jokaisen elävän solun proteiinintuotannon ohjemanuaali — jolla saataisiin ihmiskeho tuottamaan sen omaa lääkettä.

Joten sen sijaan, että ruiskutettaisiin viruksen palaisa henkilöön stimuloimaan immuunijärjestelmää, kehoon ruiskutettaisiin syntetisoituja geenejä, jotka muokkaisivat, muuttaisivat ja uudelleensuunnittelisivat ihmis-DNA:ta vastustamaan tautia. Jos tämä onnistuu, tieteentekijät toivovat DNA-rokotteista  “transformatiivista” hoitoa sydäntautiin, aineenvaihdunnan ja perimän sairauksiin, munuaisvaurioihin ja jopa syöpään. Lisäksi se voisi olla tehokas suojautumismuoto biologista sodankäyntiä vastaan, joka on myös DARPAn ja BARDAn mandaateissa.

Transhumanismi ja hybridit

DARPA kehittää myös toisenlaisia ihmismodifikaatioita geenimanipuloinnin lisäksi. Tieteentekijät ovat jo nyt sulauttamassa robotiikkaa ihmiskehoon aivokäyttöliittymien (brain-to-computer interface, BCI) muodossa, jossa fyysisen vamman saanut henkilö saa toimintakykynsä takaisin, ja sotilaista tulee älykkäämpiä ja tehokkaampia yhteensulauttamalla aivonsa koneisiin.

Tavallaan Pentagon on rakentamassa oikean elämän teräsmiestä samaan tapaan kuin Marvelin sarjakuvissa. Sotilaiden ulkoinen tukirankapuku on fyysisesti voimakkaampi kuin sotilaat ilman pukua, kun taas toiset sotilaat bionisilla raajoilla suoriutuvat paremmin kuin ihmisraajaiset viholliset. Kun BCI:n lisätään tekoäly, taivas on rajana näille geneettisesti muokatuille ja robotiikalla parannetuille humanoideille.

Mutta USA ei ole ainoa maa, joka toteuttaa ihmisparantelua ja transhumanismia. Venäjä ja Kiina tavoittelevat myös tukirankoja, rokotteita ja aivoimplantteja. Kun tämä kilpailu saa tuulta purjeisiinsa, tulee pohtineeksi että miltä tulevaisuus oikein näyttää näille armeijoille, kun ihmisiä tasaisesti integroidaan koneisiin muuttumaan teräsmiesten armeijaksi.

Tässä Danielin kirja voi antaa hieman ideoita. Tulkitsemalla kuningas Nebuchadnezzarin unta, jossa pää oli kullasta, rinta ja kädet hopeasta, maha ja reidet pronssista, jalat raudasta ja jalkaterät raudasta ja savesta, Daniel paljasti osien olevan maailman imperiumien jatkumo, jossa rautaiset ja saviset jalat olisivat viimeisiä.

Daniel 2:43 sanoo, “Ja ettäs näit raudan sekoitetun savella, niin he kyllä ihmisen siemenellä sekoitetaan, mutta ei he kuitenkaan riipu kiinni toinen toisessansa; niinkuin ei rautaa taideta sekoittaa saven kanssa yhteen”, joka tuntuu kuvaavan ihmisen (savi) ja koneen (rauta) hybridin. Ja transhumanismin ja bioteknologian saadessa tuulta purjeisiinsa, rautaisten ja savisten ihmishybridien armeijat voivat olla todellinen mahdollisuus ei niin kauhean kaukaisessa tulevaisuudessa.

Lähde:

https://blogs.timesofisrael.com/gene-editing-moderna-and-transhumanism/