Lukija, taloustieteen tohtoriopiskelija, työskenteli samojen tietojen parissa, jotka on kuvattu artikkelissa. Hän tiesi, että niissä oli aukkoja — joskus isoja: Useista maista puuttui kokonaan havaintoja joistakin tutkimuksessa seuratuista muuttujista. Kirjoittajat eivät maininneet, miten he olivat ratkaisseet tämän ongelman. Päinvastoin, he kirjoittivat, että heillä oli ”tasapainotetut paneeliaineistot”, mikä taloustieteellisessä kielenkäytössä tarkoittaa aineistoa, jossa ei ole aukkoja.

”Olin tyrmistynyt viikon ajan”, sanoi opiskelija, joka pyysi pysymään nimettömänä, koska pelkäsi uransa vahingoittuvan. (Hänen henkilöllisyytensä on Retraction Watchin tiedossa.)

Opiskelija kirjoitti kohteliaan sähköpostiviestin artikkelin ensimmäiselle kirjoittajalle, Ruotsin Jönköpingin yliopiston taloustieteen professorille Almas Heshmatille, ja kysyi, miten hän käsitteli puuttuvia tietoja.

Retraction Watchin näkemässä sähköpostikirjeenvaihdossa ja sitä seuranneessa Zoom-puhelussa Heshmati kertoi opiskelijalle, että hän oli käyttänyt Excelin automaattista täyttötoimintoa tietojen korjaamiseen. Hän oli merkinnyt kahdesta neljään havaintoa ennen tai jälkeen puuttuvien arvojen ja vetänyt valittuja soluja alas- tai ylöspäin tapauksesta riippuen. Ohjelma täytti sitten tyhjät kohdat. Jos uudet luvut muuttuivat negatiivisiksi, Heshmati korvasi ne viimeisellä positiivisella arvolla, jonka Excel oli sylkenyt ulos.

Opiskelija oli järkyttynyt. Puuttuvien havaintojen korvaaminen korvaavilla arvoilla — operaatio tunnetaan tilastotieteessä nimellä imputointi — on yleinen mutta kiistanalainen tekniikka taloustieteessä, joka mahdollistaa tietyntyyppisten analyysien tekemisen epätäydellisille tiedoille. Tutkijoilla on vakiintuneita menetelmiä tätä käytäntöä varten; kullakin on omat haittapuolensa, jotka vaikuttavat siihen, miten tuloksia tulkitaan. Opiskelijan tietojen mukaan Excelin automaattinen täyttötoiminto ei kuulunut näihin menetelmiin, varsinkaan silloin, kun sitä sovellettiin sattumanvaraisesti ilman selkeitä perusteluja.

Mutta tilanne paheni. Heshmatin tiedot, jotka opiskelija suostutteli hänet jakamaan, osoittivat, että useissa tapauksissa, joissa ei ollut havaintoja, joita olisi voitu käyttää automaattisessa täyttötoiminnossa, professori oli ottanut arvot taulukkolaskentataulukon viereisestä maasta. Uuden-Seelannin tiedot oli esimerkiksi kopioitu Alankomaista ja Yhdysvaltojen tiedot Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Tällä tavoin Heshmati oli täyttänyt tuhansia tyhjiä soluja — reilusti yli kymmenesosan — mukaan lukien puuttuvat arvot tutkimuksen tulosmuuttujista. Taulukossa, jossa luetellaan tutkimuksen 25 muuttujan kuvailevat tilastot, viitataan ”783 havaintoon” kustakin muuttujasta, mutta siinä ei mainita, että monet näistä ”havainnoista” olivat itse asiassa imputointeja.

”Tämä kaveri, hän imputoi kaiken”, opiskelija sanoi. ”Hän on professori, hänen pitäisi tietää, että jos teet niin paljon imputointia, niin tietosi ovat täysin väärennettyjä.”

Muut asiantuntijat toistivat opiskelijan huolen, kun heille kerrottiin paperin taustalla olevista Excel-operaatioista.

”Se kuulostaa melko kauhealta”, sanoi Andrew Harvey, ekonometrian professori Cambridgen yliopistosta Englannista. ”Jos tällä tavalla täytetään paljon datapisteitä, se mitätöi monet tilastot ja niihin liittyvät testit. On olemassa keinoja käsitellä näitä ongelmia oikein, mutta ne vaativat jonkin verran työtä.

”Datan interpolointi on huono käytäntö, mutta monet ihmiset tekevät sitä, eikä se ole epärehellistä, kunhan se mainitaan”, Harvey lisäsi. ”Toinen kohta, joka koskee datan kopioimista maasta toiseen, kuulostaa paljon pahemmalta.”

Søren Johansen, ekonometrikko ja Kööpenhaminan yliopiston emeritusprofessori Tanskassa, luonnehti Heshmatin toimintaa ”huijaamiseksi”.

”Syy siihen, että se on huijaamista, ei ole se, että hän on tehnyt sen, vaan se, että hän ei ole kertonut siitä”, Johansen sanoi. ”Se on aika törkeää.”

Tutkimus ”Green innovations and patents in OECD countries” julkaistiin Elsevierin arvostetussa Journal of Cleaner Production –julkaisussa. Clarivate’s Web of Science -palvelun mukaan siihen on viitattu vain kerran.

Kumpikaan, ei kustantaja eikä lehden päätoimittajat, joille opiskelija sanoi ilmoittaneensa huolestuneisuudestaan, ei ole vastannut kommenttipyyntöihimme.

Heshmatin toinen kirjoittaja, brittiläisen Lancasterin yliopiston taloustieteen professori Mike Tsionas kuoli hiljattain. Kansainvälinen rahoitus- ja pankkialan järjestö International Finance and Banking Society kehui tammikuussa LinkedInissä julkaistussa muistokirjoituksessaan Tsionasia ”todelliseksi ekonometrian alan valopilkuksi”.

Retraction Watchille lähettämissään sähköpostiviesteissä Heshmati, joka paperin mukaan vastasi tietojen kuratoinnista, sanoi ensin, että Tsionas oli ollut tietoinen siitä, miten Heshmati käsitteli puuttuvia tietoja.

”Jos emme käytä imputointia, tällaiset tiedot ovat lähes hyödyttömiä”, Heshmati sanoi. Hän lisäsi, että artikkelin kuvaus tiedoista ”tasapainoisina” viittasi ”lopullisiin tietoihin” eli korjattuihin tietoihin.

Viitaten syytökseen Heshmati kirjoitti myöhemmin lähettämässään sähköpostissa:

Menettely on tietenkin tunnustettava ja selitettävä. Olen tahattomasti jättänyt selittämättä imputointimenettelyn aineisto-osassa kirjoitusvaiheessa. Olen täysin vastuussa imputoinneista ja olen jättänyt sen mainitsematta.

Hän lisäsi, että kun tohtoriopiskelija lähestyi häntä:

Tarjosin hänelle zoom-kokousta selittääkseni hänelle menettelyn ja annoin hänelle jopa tiedot. Jos minulla olisi muita aikomuksia enkä uskoisi imputointimenetelmääni, en jakaisi tietoja hänen kanssaan. Jos minun olisi pitänyt aloittaa alusta, olisin hallinnoinut tietoja samalla tavalla, koska vaihtoehto olisi merkinnyt useiden maiden ja vuosien jättämistä pois.

Kalifornian Claremontissa sijaitsevan Pomona Collegen taloustieteen professori Gary Smith sanoi, että tietojen kopiointi maiden välillä on ”enemmän kuin huolestuttavaa”. Hän tarkasteli Heshmatin taulukkoa Retraction Watchia varten ja löysi viisi tapausta, joissa yli kaksi tusinaa datapistettä oli kopioitu maasta toiseen.

Marco Hafner, voittoa tavoittelemattoman ajatushautomon RAND Corporationin vanhempi ekonomisti, sanoi, että ”automaattisen täyttötoiminnon käyttäminen ei ehkä ole alun alkaenkaan paras idea, koska voin kuvitella, ettei ole suoraan selvää, millä edellytyksillä puuttuvat arvot on määritetty/imputoitu”.

Hafner, joka on RAND Europen tutkimusjohtaja, lisäsi, että ”kohtuullisin oletuksin ja jos se on todella tarpeen analyyttisistä syistä, yhtä maata koskevat tietovajeet voidaan täyttää toisen maan tiedoilla”. Hänen mukaansa näiden oletusten vaikutukset olisi kuitenkin raportoitava herkkyysanalyysissä, jota Heshmati sanoi, ettei hän ole tehnyt.

”Vähintäänkin”, Hafner sanoi, paperissa olisi pitänyt mainita laskennan taustalla olevat oletukset ja se, miten se tehtiin — tämä olisi vähentänyt työn julkaisumahdollisuuksia, jos arvioijat olisivat pitäneet menetelmiä sopimattomina.

Lähde: https://retractionwatch.com/2024/02/05/no-data-no-problem-undisclosed-tinkering-in-excel-behind-economics-paper/

Tämä artikkeli on julkaistu 325:n PDF:ssä #12

Eurooppalainen tutkijoiden yö on Euroopan laajuinen tapahtuma, joka pidetään syyskuun viimeisenä perjantaina. Se pidetään Madridissa ja se on saanut Euroopan Unionin Horizon 2020 -tutkimusohjelman rahaa.

Kun nyt juhlitte päiväänne, ”tutkijoiden yötä”, te olette nostaneet itsenne muiden kuolevaisten yläpuolelle, ladanneet tietoa asiantuntijatiedon alttarille joka näyttää meille Totuuden, Järjen ja Edistyksen, ja joka delegitimisoi kaiken muunlaisen tiedon joka ei ole tieteellistä, samalla kun puette gurujen ja ihmiskunnan pelastajien vaatteet päällenne (pelastus ei kuitenkaan seuraa kaikkein pahimpien veritekojen ideologian tukemisesta). Te jotka tieteellisen ideologian nimissä ajatte teknogiedettä ainoaksi validiksi tavaksi määrittää tulevaisuutemme.

Vaikka teknotiede tarkoittaa sitä, että työnne on tuottaa koneilla faktoja, jotkut faktat eivät ole muodostettavissa koko teknologisen laitteiston marginaaleilla, joiden päällä kokeenne lepäävät ja jotka määrittävät suhdettanne todellisuuteen ja sen rakenteita (te itse olette teknoteollisen järjestelmän ehdollistamia, te itse olette muuttuneet tärkeäksi rattaaksi laitteessa, joka teknologisesti ja ideologisesti ylläpitää konemaailmaa). Te jotka perustatte kaiken tietonne ja käsityksenne ilmiöistä matematiikkaan ja joilla on tekninen ylivalta niihin nähden, te olette muuttuneet vain yhdeksi numeroksi muiden joukossa. Te jotka ihailette, jotka fetisoitte dataa ja kvantitatiivisia selityksiä, jotka antavat objektiivisille faktoille jumalan aseman ohi kaiken ymmärryksen ihmissuhteista ja monimuotoisista prosesseista.

Te olette standardoineet, homogenisoineet, hyödykkeellistäneet ja keinotekoistaneet jokaisen tämän elämänne prosessin, ja näin olette päässeet analyysiinne: reduktionisteina te tarkastelette ainoastaan sitä mitä voidaan mitata.

Taloudelliset, teolliset ja sotilasvoimat määrittävät tutkimuksenne ja tavoitteenne (te olette heidän työntekijöitään, mutta enemmän pelinappulan kaltaisia). He antavat teille rahaa, he käyttävät tutkimuksienne tuloksia lähinnä kasvattamaan taloudellista, sotilaallista ja teollista mahtiaan. Me emme hyväksy silmänsä sitoneiden selityksiä, ja monet teistä eivät edes tiedä minne tutkimuksenne päätyvät, vaikka edelleen jotkut suuntaavat katseensä toiseen suuntaan jatkaakseen uraansa kasvattaen nimeä ja valtaa. Vastuuttomuus teoistanne on moderniuden ominaispiirre, mutta selityksiä ei ole. Aivan kuten Enola Gayn pilotti yritti oikeuttaa tekojaan sanomalla, että hän vain totteli määräyksiä, niin tekin oikeutatte tekojanne: hän pudotti atomipommin ja te tottelette nitä jotka tuhoavat elämänne ja Maapallon.

Älkää hämääntykö, TIEDE EI OLE NEUTRAALIA. Se on ideologia, jonka tavoite on luoda teknoteollisuuden intressien mukainen maailma, luoda maailmankone jolla on selvä tavoite — kontrolloida ja hyödykkeellistää kaikki eläväinen.

Ehkäpä oikeutatte itsenne, kiellätte sen mille olette tähän mennessä altistuneet, ehkäpä ajattelette että työskentelette ihmiskunnan parhaaksi (sen sijaan te työskentelette pitkittääksenne tätä kurjuuden ja kauhun järjestelmää), mutta ihmiskunnan hyvää ei voida saavuttaa keskitetyilä yhteiskunnallisilla organisaatioilla ja auktoriteeteilla kuten laboratoriot ja yritykset joiden leipiin työskentelette, luoden keinotekoisen maailman joka on omien luomuksienne ja tutkimustenne tuhoama. Laboratoriot joissa luotte synteettistä elämää, mitään muuta ei olekaan kuin kaikki se tutkimus jolla luotte synteettistä biologiaa ja muokkaatte elämää mielen oikkujenne mukaan, tai pikemminkin teknoteollisen systeemin oikkujen mukaan, muuttaen elämää atomitasolla, käyttämällä uusia tekniikoita kuten CRISPR9, jolla voitte leikelle, muokata ja liittää yhteen elävien olentojen DNA:ta, rakentaa ihmisolentoja, aivan kuin he olisivat pelkkiä koneita, leikitte että siinä on vain jokin esine. Pidätte ihmistä epätäydellisenä, niinkuin pidätte luontoakin, haluatte parantaa sitä geenimanipuloimalla, parantaa sitä teollisen yhteiskunnan kaavoihin sopivaksi, parantaa sitä paremmin sopimaan teidän tuottavuuden ja tehokkuuden maailmaanne.

Tehokas ihminen tehokkaassa maailmassa, liittää yhteen elämän monimutkaisuuden ja monimuotoisuuden… Koeputkilapsien muokkauksista ihmis-konekäyttöliittymiin, kaiken tämän tarkoitus on luoda ihmiskone, joka mahtuu teidän konemaailmaanne…

Me voisimme puhua vuosikymmenien ajan eläinten laboratorioissanne kokemista kärsimyksistä ja murhista…
Me voisimme puhua biologisista aseista, jotka ovat tutkimuksienne tuotetta…
Me voisimme puhua kaikista älypuhelinten sovelluksista, jotka vievät meiltä kykymme, havaintomme ja intuitiomme..
Teidän maailman pelastuksenne on meille pelkkä katastrofi.

Pahaa oloa tuottavat ja liikevoittoa tavoittelevat tutkimuksenne piti parantaa ja ruokkia massat ja parantaa heidän elinolojaan, ja siitä huolimatta ei ole mitään nähtävää, paitsi yhteiskunnallinen ja ekologinen katastrofi ja kurjuus joka tämän puhtaaksi kynityn planeetan jokaisessa pisteessä on läsnä. Uskonne edistykseen ja modernisaatioon on aiheuttanut niin suuren ekologisen katastrofin, että useimmat ihan perusasiat ovat muuttuneet luksukseksi: puhdas ilma, puhdas vesi, ruoka, terveys jne…

Idea jatkuvasta edistyksestä olemassaolon ehdoilla, kiitos edistyksen teknikoiden, juuri ja juuri peittää henkilöiden alistumisen asioille, joita heille pakotetaan, jotka tekevät heistä riippuvaisia uusista teknologioista (jotka ovat teidän tutkimuksenne hedelmiä) ja niiden tarjoamasta kompensaatiotyydytyksestä. Riippuvuus näistä uusista teknologioista (internet, älypuhelimet ja niiden sovellukset jne.) luovat maailman, joka on vieraannuttava ja kontrolloitu.

Tieteellisen hekumanne aiheuttama tuho, ja teknotiede tämän tuhon päätekijänä, ei voi tehdä mitään säteilylle, hurrikaaneille tai syöville, jotka vain ovat ja jatkavat olemistaan katastrofeina. Niiden teknologialla ratkaisemisen yrittäminen olettaa, että pitää lukittautua absurdiin lentoon eteenpäin, joka puskee meitä askel askeleelta kohti pimeyttä… Laboratorioihinne lukkiutuneina näette aiheuttamaanne tuhoon ratkaisuna ainoastaan jonkin yhtä tuhoisan asian teknologisen kehittämisen, kuten sen että haluaisitte muuttaa autotien kotoisaksi asumukseksi.

Teknotieteilijöinä te ette näe koneen tuolle puolen, joka ruokkii ja suojelee teitä, joka keinotekoistaa elämän ja mekanisoi ihmissuhteet. Te jotka kuvittelette olevanne vapaita ja jotka työskentelette ihmiskunnan hyväksi olette itse velvoitettuja palvelemaan tieteen teknovoimaa, joka pystyttää hegemoniansa muiden mahdollisten elämänmuotojen delegitimaatiolle ja elinolojen tuholle, jotka tekisivät niistä mahdollisia.

Tutkimus, sen nykymuodossaan, on mahdoton erottaa maailman organisaatiojärjestelmästä, joka aiheuttaa kurjuutta ympäri planeettaa, ja tutkija on itse se joka antaa teknologiselle yhteiskunnalle tekniset keinot saavuttaa sen huolestuttavat ambitiot. Tutkimus sijaitsee talouskehityksen ja siihen sisäänrakennettujen katastrofien ytimessä: ihmistyön devaluaatio yksinkertaistamalla ja robotisoimalla suurimman osan sen toimista, jokapäiväisen elämän muuttaminen muodottomaksi ja kolonisoimalla se teknologisella kauppatavaralla, sotilaallisten ja poliisivoimien parantaminen, ympäristömme loppuunkuluttaminen ja lajikadon aiheuttaminen.

Me hylkäämme tutkimuksenne, jotka ovat muuttuneet asiantuntijuuden diktatuuriksi, joka delegitimoi kaiken muun tiedon ja viisauden jotka ovat tarkoittaneet ihmisille keinoja oppia asioita ilman, että turvaudutaan teknologiaan, ja kuitenkaan tieteenne ei kykene tekemään eroa universumin välineellisen ylivallan ja teknologia-avusteisen (tai sen avulla mallinnetun) tieteen välillä. Me hylkäämme teollisen yhteiskunnan morbidin rationaalisuuden, joka pyrkii kirjoittamaan kaikki asiat sen laskelmiin ja teknisiin sekä taloudellisiin ennusteisiin.

Me emme halua hoitaa katastrofeja, me emme halua ’tuoda tiedettä kansalaisille’, me haluamme hajottaa asiantuntijalogiikan ja asiantuntijoiden rationaalisen maailman. Me emme halua demokratisoida tiedettä, vaan me haluamme hajottaa laboratoriot ja yritykset, joissa elämäämme suunnitellaan. Me haluamme hajottaa hyperteknologisen ja totalitaarisen maailman, koska me rakastamme logiikkanne ulkopuolista mielenkiintoa ja viisautta.

Me rakastamme elää todellisuudessamme ja kokemuksissamme, emme teidän todellisuudessa ja synteettisissä kokemuksissa, joita tehtaillaan laboratorioissa niiden voimin, jotka pyrkivät hallitsemaan elämäämme.

Me haluamme elää villissä ja vapaassa maailmassa.

CONTRA TODA NOCIVIDAD

Ilman julkista rahoitusta yliopistot ovat pakotettuja pelaamaan yksityisen sektorin säännöillä, eli, toimimaan kuin yritykset. Yritykset tottakai tuijottavat vain vuosikertomuksessa viivan alle jäänyttä lukemaa — ja viivan alle jääneen lukeman summa riippuu liikevoiton maksimoinnista, joka taas riippuu panosten ja tuotosten perusteellisesta arvioinnista. Akateemisen tieteen tulokset, tutkijoiden Marc A. Edwards ja Siddhartha Roy mukaan heidän tutkimuksessaan “Academic Research in the 21st Century: Maintaining Scientific Integrity in a Climate of Perverse Incentives and Hypercompetition”, ovat johtaneet uudenlaisen kvantitatiivisen suoritusmittariston käyttöönottoon, joka hallitsee lähes kaikkea sitä mitä tieteentekijät tekevät ja jolla on havaittavia vaikutuksia heidän työkäytänteisiinsä.

Näihin mittareihin kuuluu “julkaisujen määrä, viittaukset, yhdistetty viittaus+julkaisu -lukumäärä (esim. h-indeksi), journaalin impaktitekijät (JIF), tutkimusrahoituksen kokonaismäärä sekä patenttihakemusten lukumäärä”. Edwards ja Roy tekevät huomion, että “nämä kvantitatiiviset mittarit nyt dominoivat päätöksentekoa tiedekuntien palkkauksessa, ylennyksissä ja urakysymyksissä, palkinnoissa ja rahoituksessa”. Tämän seurauksena akateemiset tieteentekijät yhä enemmän ovat kiihkeän halun ohjaamina tavoittelemassa rahoitusta, julkaisuja ja viittauksia.

“Lainausten perusteella mitattu tieteen tuotos on tuplaantunut aina 9 vuoden välein toisesta maailmansodasta lähtien”, huomauttavat Edwards ja Roy.

Mutta määrä ei tarkoita laatua. Päinvastoin, Edwards ja Roy seuraavat kvantitatiivisten suoritusmittarien vaikutuksia tieteellisen tutkimuksen laatuun, ja he saivat seliville että sillä on vahingollinen vaikutus. Julkaisujen määrää insentivisoiva palkkiojärjestelmä on muuttanut tieteellisten julkaisujen pituutta lyhyemmäksi ja vähemmän kattavaksi, täynnä “huonoja metodeja ja valheellisten löydösten kasvua.” Viittausten lisääntynyt painottaminen ammatillisissa arvioinneissa on johtanut siihen, että referenssilistat paisuvat mielettömästi uratarpeiden täyttämiseksi, ja yhä vain suurempi määrä vertaisarvioitsijoita pyytää, että heidän omaan tuotantoonsa viitattaisiin ehtona saada julkaisu läpi.

Samaan aikaan järjestelmä joka palkitsee suurempien apurahojen saajia useammilla ammatillisilla mahdollisuuksilla johtaa kohtuuttoman suuren aikamäärän käyttämiseen apurahahakemuksiin ja positiivisten tutkimustulosten ylimyymiseen rahoittajien huomion saamiseksi. Samalla tavalla, kun yliopistot palkitsevat laitoksiaan korkeasta arvostuksesta, laitoksilla on insentiivi “takaisinmallintaa, pelata ja petkuttaa sijoituksissa”, mikä syö tieteellisten instituutioiden uskottavuutta ja rehellisyyttä.

Akateemisen tieteen kasvaneen markkinapaineen systeemiset seuraamukset ovat potentiaalisesti katastrofaalisia. Kuten Edwards ja Roy kirjoittavat, “perverssien insentiivien ja kuihtuneen rahoituksen yhdistelmä kasvattaa painetta, joka voi johtaa epäeettiseen käyttäytymiseen. Jos tieteentekijöiden kriittinen massa muuttuu epäluotettavaksi, on mahdollista että koetaan käännekohta jossa tieteellisestä toiminnasta itsessään tulee luontaisen korruptoitunutta ja kansan luottamus on menetetty, mikä uhkaa mahdollisesti syöstä meidät uuteen pimeään keskiaikaan, jolla on tuhoisat seuraamukset ihmiskunnalle.” Uskottavuuden ylläpitämiseksi tieteentekijöiden tulee ylläpitää rehellisyyttä — ja hyperkilpailu syö maata tuon rehellisyyden jalkojen alta, mikä mahdollisesti uhkaa koko toimintaa.

Lisäksi tieteentekijät, joiden kaikki aika menee apurahojen  ja viittausten tavoitteluun, menettävät mahdollisuuksia pohtia asioita kunnolla ja syväluotaavasti, mikä on tarpeen monimutkaisten totuuksien löytämiseksi. Peter Higgs, brittiläinen teoreettinen fyysikko joka vuonna 1964 ennusti Higgsin bosonin olemassaolon, sanoi  Guardianille Nobelin palkintoa vastaanottaessaan vuonna 2013 että hän ei koskaan kykenisi suorituksiinsa nykyisessä akateemisessa ilmapiirissä.

“On vaikeaa kuvitella miten koskaan minulla olisi ollut tarpeeksi rauhaa ja hiljaisuutta nykyisen tyylisessä ympäristössä, kuin mitä minulla oli 1964”, Higgs sanoi. “En saisi nykypäivänä akateemista työtä. Se on niin yksinkertaista. En usko että minua pidettäisiin tarpeeksi tuottavana.”

Myöhemmin urallaan Higgs sanoi, että hänestä tuli “koko laitoksen häpeäpilkku, kun tutkimusarvioinnin harjoituksia tehtiin”. Fysiikan laitos Edinburghin yliopistossa lähetteli viestiä missä luki ‘Antakaa lista julkaisuistanne.’ … Lähetin takaisin lausunnon: ‘Ei mitään.’” Higgs sanoi, että yliopisto piti häntä kirjoilla huolimatta siitä että hänen tuottavuutensa ei ollut riittävä, pelkästään siinä toivossa että hän voittaisi Nobelin palkinnon, mikä olisi hyväksi yliopistolle nykyisessä kerrasta-poikki -ilmapiirissä.

Kun kapitalismin kilpailumääräykset — myy työvoimaasi jos olet työntekijä, maksimoi liikevoitto jos olet johtaja — ovat käytössä kaikkialla, vaihtoehdot väistämättä sysätään sivuun, huolimatta siitä miten yleviä ne ovat. Ylevä tieteellisen akatemian tavoite, esimerkiksi, on tarjota resursseja ja rohkaisua ihmisille suorittaa kokeita jotka parantavat kollektiivista ymmärrystä maailmasta jossa me elämme. Mutta nuo pyrkimykset kärsivät leikkausbyrokratiassa, jossa yliopistojen ja tutkimuksen rahoitus on vaakalaudalla, ja instituutiot reagoiat tähän muuttamalla rahoitusmallejaan pitääkseen homman pyörimässä.

Edwards ja Roy tekevät havainnon, että suoritusmittareiden käytöstä johtuva hyperkilpailu johtaa siihen, että akateemiset tieteentekijät korostavat määrää laadun sijaan, mikä antaa heille insentiivin oikaista kaikessa ja valita kaikkein uraorientoituneimmat ihmiset, eikä niinkään tiedeorientoituneimmat. Tiivistettynä, kapitalististen markkinoiden määräykset (“kilpailu, akkumulaatio, liikevoiton maksimointi ja työvoiman tuottavuuden kasvattaminen”) vahingoittavat tieteen rehellisyyttä ja kollektiivista pyrkimystä tavoitella tietoa.

Edwards ja Roy suosittelevat useita reformeja, jotka pääosin keskittyvät kvantitatiivisten mittareiden painotuksen keventämiseen ja tutkimuksen väärinkäytöksiin puuttumiseen. Mutta mitä todennäköisimmin ongelmat tulevat jatkumaan kunnes juurisyihin on puututtu — eli kunnes kapitalismi ei enää dominoi yliopistolaitosta ja sitä ylläpitävää yhteiskuntaa.

Lähde:

https://www.jacobinmag.com/2018/07/capitalism-science-research-academia-funding-publishing