kirjoittaja: Dmytri Kleiner

Perustuloa mainostetaan usein ajatuksena, joka ratkaisee eriarvoisuuden ja vähentää ihmisten riippuvuutta kapitalistisesta työstä. Sen sijaan se kuitenkin pahentaa eriarvoisuutta ja vähentää sosiaalisia ohjelmia, jotka hyödyttävät ihmisten enemmistöä.

Kanadan liberaalipuolue hyväksyi Winnipegin vuoden 2016 kaksivuotiskokouksessaan päätöslauselman perustulon puolesta. Päätöslauselma, jonka nimi on ”Köyhyyden vähentäminen: Minimitulo”, sisältää seuraavat perustelut: ”Kanadassa jatkuvasti kasvava kuilu varakkaiden ja köyhien välillä johtaa sosiaalisiin levottomuuksiin, rikollisuuden ja väkivallan lisääntymiseen… Säästöt terveydenhuollossa, oikeuslaitoksessa, koulutuksessa ja sosiaalihuollossa sekä omatoimisten, veroa maksavien kansalaisten tuottaminen maksavat investoinnit takaisin enemmän kuin hyvin.”

Monet vasemmistolaiset ovat innostuneita yleisen perustulon kaltaisista ehdotuksista siksi, että niissä tunnustetaan taloudellinen eriarvoisuus ja sen sosiaaliset seuraukset. Kun kuitenkin tarkastellaan tarkemmin, miten perustulon odotetaan toimivan, käy ilmi, että sen tarkoituksena on tarjota poliittinen suoja sosiaaliohjelmien lakkauttamiselle ja sosiaalipalvelujen yksityistämiselle. Kanadan liberaalipuolueen päätöslauselma ei ole poikkeus. Maininta ”Säästöt terveydenhuollossa, oikeuslaitoksessa, koulutuksessa ja sosiaalihuollossa sekä omatoimisten, veronmaksajien kansalaisten tuottaminen” tarkoittaa selvästi sosiaalisia leikkauksia ja yksityistämistä.

Uusliberalistiset taloustieteilijät ovat kannattaneet perustuloa jo pitkään. Yksi sen varhaisista puolestapuhujista oli uusliberalismin suojeluspyhimys Milton Friedman. Kirjassaan Capitalism and Freedom Friedman kannattaa ”negatiivista tuloveroa” keinona tarjota perustulo. Väitettyään, että yksityinen hyväntekeväisyys on paras tapa lievittää köyhyyttä, ja ylistettyään ”yksityisiä … järjestöjä ja instituutioita”, jotka tarjosivat hyväntekeväisyyttä köyhille 1800-luvun kapitalismin kukoistuskaudella, Friedman syyttää sosiaalitukia yksityisten hyväntekeväisyysjärjestöjen katoamisesta: ”Yksi valtion hyvinvointitoimien laajentamisen suurimmista kustannuksista on ollut yksityisen hyväntekeväisyystoiminnan vastaava väheneminen.”

Friedmanin ja hänen monien vaikutusvaltaisten seuraajiensa mielestä köyhyyden syy ei ole riittävä kapitalismi. Niinpä heidän ratkaisunsa on tarjota ”perustulo” keinona poistaa sosiaalituet ja korvata ne yksityisillä organisaatioilla. Friedman väittää nimenomaan, että ”jos se otettaisiin käyttöön nykyisten samaan päämäärään tähtäävien toimenpiteiden räsypussin korvikkeena, hallinnollinen kokonaisrasitus varmasti vähenisi”.

Friedman luettelee edelleen ”räsypussin” verran toimenpiteitä, jotka hän toivoo poistettavan: suorat sosiaaliturvamaksut ja kaikenlaiset sosiaaliturvaohjelmat, vanhuusavustukset, huollettavana oleville lapsille myönnettävät tuet, julkinen asuntotuotanto, veteraanien etuudet, minimipalkkalainsäädäntö sekä julkiset terveydenhuolto-ohjelmat, sairaalat ja mielisairaalat.

Friedman käyttää myös muutaman kappaleen huoleen siitä, pitäisikö ”perustulosta” riippuvaisilla ihmisillä olla äänioikeus, koska poliittisesti äänioikeutetut riippuvaiset voisivat äänestää enemmän rahaa ja palveluja niiden kustannuksella, jotka eivät ole riippuvaisia niistä. Hän käyttää esimerkkinä eläkkeensaajia Britanniassa ja toteaa, että he ”eivät ole ainakaan vielä tuhonneet Britannian vapauksia tai sen pääosin kapitalistista järjestelmää”.

Charles Murray, toinen merkittävä perustulon libertaristinen puolestapuhuja, on Friedmanin kanssa samaa mieltä. PBS:n haastattelussa hän sanoi: PBS:lle: ”Amerikka on aina ollut erittäin hyvä auttamaan apua tarvitsevia ihmisiä. Se ei ole ollut täydellistä, mutta se on ollut erittäin hyvää. Näitä suhteita on viime vuosina heikentänyt hyvinvointivaltio, joka on mielestäni heikentänyt kansalaiskulttuuria.” Friedmanin tavoin Murray syyttää hyvinvointivaltiota ilmeisen tehokkaan yksityisen hyväntekeväisyyden katoamisesta.

Murray lisää: ”Ensimmäinen sääntö on, että taatun perustulon on korvattava kaikki muu — se ei ole lisä. Ei siis enää ruoka-apurahoja, ei enää Medicaidia, vaan koko lista on lopetettava. Mitään niistä ei jää jäljelle. Hallitus antaa rahaa; muista inhimillisistä tarpeista huolehtivat muut ihmiset naapurustossa, yhteisössä ja järjestöissä. Minusta se on hienoa.”

Cato Institute katsoo, että sosiaalitukien lakkauttaminen on osa yleisen perustulon merkitystä. Suomen pilottihanketta käsittelevässä artikkelissa instituutti määrittelee perustulon seuraavasti: ”Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä poistetaan käytöstä ja sama käteisetuus jaetaan jokaiselle aikuiselle kansalaiselle ilman lisäehtoja tai kelpoisuusehtoja”. Ja itse asiassa Suomen harkitsemissa vaihtoehdoissa rajoitutaan siihen, että perustulon määrä rajoitetaan niiden ohjelmien säästöihin, jotka se korvaisi.

“Perustulo” ei lievennä köyhyyttä

Sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta katsottuna sosiaaliohjelmien korvaaminen markkinapohjaisella ja hyväntekeväisyyteen perustuvalla tarjonnalla, joka kattaa kaiken terveydenhuollosta asumiseen, lapsilisistä vanhuusavustuksiin, luo selvästi moniportaisen järjestelmän, jossa köyhimmillä saattaa olla varaa jonkin verran asumiseen ja terveydenhuoltoon, mutta selvästi paljon vähemmän kuin rikkailla — ja ennen kaikkea ilman mitään takeita siitä, että tulot riittäisivät vastaamaan heidän todellisiin tarpeisiinsa terveydenhoidossa, lastenhoidossa, koulutuksessa, asumisessa ja muissa tarpeissa, joita olisi saatavilla vain voittoa tavoittelevien markkinoiden ja yksityisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta.

Hyman A. Minsky, itse tunnettu ja arvostettu taloustieteilijä, tutki erityisesti kysymystä siitä, parantaisiko Friedmanin ehdotus todella köyhien oloja, ja kirjoitti artikkelin ”The Macroeconomics of a Negative Income Tax”. Minsky tarkastelee ”yhteiskunnallisen osingon” tuloksia, joissa ”jokaiselle elossa olevalle henkilölle, rikkaalle tai köyhälle, työssä käyvälle tai työttömälle, nuorelle tai vanhalle, siirretään nimetty rahamääräinen tulo oikeuden mukaan”. Minsky osoittaa vakuuttavasti, että tällainen ohjelma ”aiheuttaisi inflaatiota, vaikka budjetit olisivat tasapainossa” ja että ”hintojen nousu nakertaisi köyhille myönnettävien etuuksien reaaliarvoa … ja saattaisi aiheuttaa tahattomia reaalikustannuksia perheille, joilla on vaatimattomat tulot”. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kansalaisille perustulon kaltaisen välineen avulla tarjottu parempi ostovoima katoaa kokonaan välttämättömyyshyödykkeiden hintojen nousuun.

Sen sijaan, että perustulo lievittäisi köyhyyttä, se todennäköisesti pahentaa sitä. Keskeinen perustelu on melko yksinkertainen: ihmisten asunnoista ja muista perustarpeista maksamat hinnat perustuvat siihen, kuinka paljon heillä on ylipäätään varaa maksaa. Jos kuvitellaan, miten asunnot jaetaan nykyaikaisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa, köyhimmät saavat huonoimmat asunnot ja rikkaimmat parhaat. Jos kaikille, niin rikkaille kuin köyhillekin, annettaisiin enemmän rahaa, köyhimmät eivät saisi parempia asuntoja, vaan se vain nostaisi asuntojen hintaa.

Jos perustulo toteutettaisiin muiden sosiaalisten ohjelmien, kuten terveydenhuollon tai lastenhoidon kustannuksella, kuten Friedman aikoi, asumiskustannusten nousu veisi rahaa pois muilta aiemmin yhteiskunnan tarjoamilta palveluilta ja pakottaisi vaatimattomasti toimeentulevat perheet parantamaan huonokuntoisia asuntojaan hyväksymällä huonomman tai vähäisemmän lastenhoidon tai terveydenhuollon, tai päinvastoin. Vammaisella henkilöllä, jonka liikkumistarpeet edellyttävät lisämenoja esteettömään asumiseen, ei välttämättä ole riittävästi perustuloja jäljellä hänen tarvitsemaansa terveydenhoitoon. Perustulon suuri ajatus on kuitenkin korvata tarveharkinta ja erityistarpeisiin suunnatut erityisohjelmat.

Ajatus siitä, että voimme ratkaista eriarvoisuuden kapitalismissa antamalla ihmisille summittaisesti rahaa ja jättämällä kaikkien sosiaalisten tarpeiden tyydyttämisen yritysten tehtäväksi, on äärimmäisen kyseenalainen. Vaikka tämä näkemys on odotettavissa Murrayn ja Friedmanin kaltaisilta kapitalismia edistäviltä tahoilta, se ei sovi yhteen antikapitalismin kanssa. Perustulo päätyy kapitalistien käsiin. Olemme riippuvaisia näistä samoista kapitalisteista kaikessa, mitä tarvitsemme. Mutta jotta köyhyyttä voitaisiin todella lievittää, tuotantokapasiteetti on suunnattava todellisen arvon luomiseen yhteiskunnalle eikä voittoa tavoittelevien sijoittajien ”osakasarvon maksimointiin”.

Toisenlaiselle “perustulolle” ei ole mahdollisuutta

Monet ihmiset eivät kiistä sitä, että perustulon kannattajat pyrkivät vain poistamaan sosiaalisia ohjelmia, mutta he kuvittelevat, että toisenlainen perustulo on mahdollinen. He vaativat perustuloa, jossa ei oteta huomioon Charles Murrayn kannattamaa ”diiliä”, mutta haluavat perustulon lisäksi muita sosiaalisia ohjelmia, kuten tarveharkintaisia etuuksia, asumisen suojaa, takuita koulutuksesta ja lastenhoidosta ja niin edelleen. Tämä näkemys jättää huomiotta kysymyksen poliittisen ulottuvuuden. Perustulon ehdottaminen nykyisten ohjelmien lisäksi tekee virheitä, yleinen yksimielisyys sosiaalisten ohjelmien korvaamisesta taatulla tulotakuulla saa laajan tukipohjan sosiaalisten ohjelmien lisäämiselle. Tällaista laajaa pohjaa ei kuitenkaan ole olemassa.

Michal Kalecki kirjoitti vuonna 1943, kun ”täystyöllisyyspolitiikka” sai laajaa kannatusta sota-aikana, merkittävän esseen ”The Political Aspects of Full Employment”. Kalecki aloittaa kirjoittaessaan, että ”taloustieteilijöiden vankka enemmistö on nykyään sitä mieltä, että täystyöllisyys voidaan turvata jopa kapitalistisessa järjestelmässä valtion meno-ohjelmalla”. Vaikka hän puhuu täystyöllisyydestä, joka tarkoittaa ”riittävää suunnitelmaa kaiken olemassa olevan työvoiman työllistämiseksi”, sama pätee myös perustuloon. Suurin osa taloustieteilijöistä on samaa mieltä siitä, että suunnitelma tulojen takaamiseksi kaikille on mahdollinen.

Kelecki kuitenkin väittää lopulta, että täystyöllisyyspolitiikasta luovutaan: ”Täystyöllisyyden säilyttäminen aiheuttaisi yhteiskunnallisia ja poliittisia muutoksia, jotka antaisivat uutta pontta yritysjohtajien vastustukselle. Pysyvän täystyöllisyyden vallitessa ”potkut” eivät enää toimisi kurinpitokeinona. Pomojen yhteiskunnallinen asema heikkenisi, ja työväenluokan itsevarmuus ja luokkatietoisuus kasvaisi.”

Työntekijän ja kapitalistin tai rikkaiden ja köyhien välistä konfliktia ei voida välttää antamalla ihmisille rahaa, jos kapitalistien annetaan edelleen monopolisoida tavaroiden tarjonta. Tällainen käsitys jättää huomiotta poliittisen kamppailun työntekijöiden välillä, jotka pyrkivät säilyttämään (tai laajentamaan) ”perustulon”, ja kapitalistien välillä, jotka pyrkivät alentamaan sitä tai poistamaan sen vahvistaakseen yhteiskunnallista asemaansa työntekijöihin nähden ja suojellakseen ”säkkivaltaa”.

Yritysjohtajat taistelevat kynsin ja hampain työntekijöiden sosiaalietuuksien lisäämistä vastaan. Heidän vallassaan vain yhdenlainen perustulo on mahdollinen: Friedmanin ja Murrayn, Kanadan liberaalipuolueen ja kaikkien muiden, jotka haluavat alistaa työntekijät pomojen alaisuuteen, tukema perustulo. Perustulo on jatkuvan hyökkäyksen kohteena, ja toisin kuin vakiintuneet sosiaaliohjelmat, joilla on suunniteltuja tuloksia, jotka ovat sosiaalisesti vakiintuneita ja joita on vaikea poistaa, perustulo on vain numero, jota voidaan pienentää, poistaa tai yksinkertaisesti antaa sen jäädä jälkeen inflaatiosta.

Perustulo ei lievitä köyhyyttä, vaan se muuttaa sosiaaliset välttämättömyydet voittoa tuottaviksi tuotteiksi. Jotta eriarvoisuuteen voitaisiin todella puuttua, tarvitsemme riittäviä sosiaaliturvajärjestelmiä. Jos haluamme vähentää tarveharkintaa ja riippuvuutta kapitalistisesta työllisyydestä, voimme tehdä sen kapasiteettisuunnittelun avulla. Poliittisissa vaatimuksissamme olisi määrättävä riittävästä asumisesta, terveydenhuollosta, koulutuksesta, lastenhoidosta ja kaikista inhimillisistä perustarpeista kaikille. Perustulon sijaan meidän on vaadittava ja kamppailtava lopputuloksen puolesta: oikeuden elämään ja oikeudenmukaisuuden puolesta, ei vain kuluttamisoikeuden puolesta.

Lähde: https://blog.p2pfoundation.net/universal-basic-income-is-a-neoliberal-plot-to-make-you-poorer/2016/08/25