Haastattelu julkaistiin Cetimin verkkosivuilla 18. syyskuuta 2023, ja se löytyy täältä.

Cetim on yksi Defending Peasants’ Rights -järjestön perustajista, ja yksi sen taisteluista on ylikansallisten yritysten rankaisemattomuutta vastaan ja sitovan sopimuksen laatiminen ylikansallisista yrityksistä ja ihmisoikeuksista. Cetim on osa järjestöjen yhteenliittymää — The Global Campaign to Reclaim Peoples’ Sovereignty, Dismantle the Power of Transnational Corporations and Stop Impunity — joka osallistuu tätä sopimusta koskeviin neuvotteluihin YK:ssa. MultiWatch haastatteli osana näitä neuvotteluja Raffaele Morgantinia, Cetimin edustajaa YK:ssa. MultiWatch on sveitsiläisten järjestöjen yhteenliittymä, jonka tavoitteena on valvoa Sveitsissä pääkonttoriaan pitävien monikansallisten yritysten toimintaa, dokumentoida ja julkistaa niiden tekemiä ihmisoikeusloukkauksia sekä tukea asianosaisten taistelua oikeuden saamiseksi. Tässä haastattelussa Raffaele Morgantini keskustelee UNDROPin merkityksestä monikansallisten yritysten rankaisemattomuuden torjunnassa.

Multiwatchin haastattelu Raffaele Morgantinin kanssa, joka on vaikuttamistyöntekijä ja CETIMin edustaja YK:ssa.

Teemme yhteenvedon jokaisesta osallistuvasta organisaatiosta. Muutamalla lauseella, mikä CETIM on?

CETIM on tutkimus-, selvitys- ja tiedotuskeskus, joka tutkii niin sanottujen kehityshäiriöiden taustalla olevia mekanismeja. ”Ei ole olemassa yhtä kehittynyttä maailmaa ja yhtä alikehittynyttä maailmaa, vaan vain yksi alikehittynyt maailma”. Tämän tunnuslauseen avulla CETIMin toiminnassa halutaan puuttua länsimaiseen kehitysmalliin yleisesti liitettyihin myönteisiin ennakkokäsityksiin ja vastata edessä oleviin suuriin haasteisiin, jotka liittyvät sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, eriarvoisuuteen, pohjoisen ja etelän välisiin suhteisiin sekä tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen ja demokraattisen maailmanjärjestyksen luomiseen kansainvälisen solidaarisuuden ja todellisen yhteistyön pohjalta.

CETIMillä on neuvoa-antava asema Yhdistyneissä Kansakunnissa, ja se tukee globaalin etelän yhteiskunnallisia liikkeitä pääsyssä YK:n ihmisoikeussuojamekanismeihin ja osallistumisessa sellaisten uusien kansainvälisten ihmisoikeusnormien laatimiseen, jotka voivat tukea yhteiskunnallisia kamppailuja edistyksellisellä tavalla. Se tekee myös ihmisoikeuksia koskevaa tiedotus- ja koulutustyötä kumppaneidensa ja suuren yleisön kanssa.

UNDROP 2018 oli talonpoikaisliikkeiden suuri menestys. Mitä UNDROP merkitsee talonpojille maailmanlaajuisesti?

UNDROP on huipentuma pitkästä edunvalvonta- ja poliittisesta taisteluprosessista, jossa kiteytyy talonpoikaisliikkeen vaatimus sellaisen oikeudellisen kehyksen luomisesta, jossa talonpoikien oikeudet kirjataan kansainväliseen oikeuteen ja joka tarjoaa konkreettisia oikeudellisia ja poliittisia välineitä näiden oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi. Se vastaa maaseutuväestön oikeutettuihin ja kiireellisiin vaatimuksiin: mahdollisuus elää ja työskennellä ihmisarvoisissa oloissa ja kunnioittaa perusoikeuksiaan sekä samalla mahdollisuus valvoa tuotteidensa tuotanto- ja markkinointiprosessia.

Julistus koostuu 28 artiklasta, ja se sisältää innovatiivisia oikeuksia (oikeus maahan, siemeniin, biologiseen monimuotoisuuteen, perinnetietoon, terveelliseen ympäristöön, tuotantovälineisiin jne.). Sen on tarkoitus olla kattava, sillä se koskee perheviljelijöiden lisäksi myös pienimuotoista kalastusta harjoittavia kalastajia, paimentolaisia, maaseudun alkuperäiskansoja ja maataloustyöntekijöitä. Se sisältää myös kansalaisoikeudet, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, jotka on jo tunnustettu kansainvälisiksi normeiksi, mutta joita tarkistetaan UNDROPissa talonpoikien näkökulmasta, sekä valtioiden velvoitteet niiden konkreettiseksi toteuttamiseksi. Lisäksi julistuksessa korostetaan talonpoikien oikeutta osallistua vapaasti ja aktiivisesti päätöksentekoon sekä heidän oikeuttaan etsiä, vastaanottaa, tuottaa ja levittää heitä koskevaa tietoa.

On myös tärkeää korostaa ja ottaa huomioon seuraavat kaksi tekijää. Ensinnäkin UNDROP, ennen kuin se on kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön kodifioitu normatiivinen kehys, on projekti¹ , joka on syntynyt talonpoikaisyhteisöissä suojana heidän oikeuksiensa loukkauksia vastaan ja sellaista talousjärjestelmää vastaan, jota on edistetty maailmanlaajuisesti useiden vuosikymmenten ajan ja joka riistää talonpojilta heidän toimeentulonsa maatalousalan yritysten hyväksi. Ilman liikkeen protagonismia ja aktiivisuutta emme olisi saaneet aikaan YK:n julistusta. Tai pikemminkin emme olisi saaneet tätä julistusta, eli välinettä, jonka sisältö heijastaa todellisuutta ja tarpeita paikan päällä. Talonpoikaisliikkeen kansainvälisen mobilisaation synnyttämä poliittinen paine UNDROP:n puolesta sekä liikkeen sosiaalinen voima paikallisella ja kansallisella tasolla tekivät mahdolliseksi saada aikaan talonpoikien vaatimuksia vastaavan sisällön. Tässä mielessä luonnehtisin tätä prosessia loistavaksi esimerkiksi kansainvälisen oikeuden rakentamisesta alhaalta käsin. Toiseksi korostan julistuksen edistyksellistä luonnetta, sillä julistus on selkeä väline taistelussa maatalousalan väärinkäytöksiä ja valtaa vastaan, ja näin ollen sosiaalisen ja taloudellisen muutoksen näkökulmasta.

Miten UNDROP vahvistaa jo nyt talonpoikien kamppailuja? Jos mahdollista, anna esimerkki.

UNDROPin tärkein vahvuus on se, että se on hyvin konkreettinen poliittinen, ei pelkästään oikeudellinen väline, joka on talonpoikien ja muiden maaseutuyhteisöjen käsissä. Kyse ei ole vain joukosta ihmisoikeusnormeja ja -määräyksiä, vaan ennen kaikkea joukosta periaatteita ja polkuja, jotka olisi tarkoitettu eräänlaiseksi uudeksi yhteiskuntasopimukseksi maaseutualueille, jossa kunnioitetaan maaseudulla asuvien ja työskentelevien ihmisten ja yhteisöjen erityisoikeuksia; ”yhteiseksi etenemissuunnitelmaksi” oikeudenmukaisten, tasa-arvoisten ja todella kestävien maaseudun elintarvikejärjestelmien luomiseksi, jotka perustuvat elintarvikeomavaraisuuteen ja pyrkivät sosiaaliseen ja ympäristöön liittyvään oikeudenmukaisuuteen.

Ollakseen tehokas ja tuottaakseen edistyksellisiä poliittisia tuloksia talonpoikien hyväksi poliittisen välineen on luotava kollektiivinen sosiaalinen dynamiikka UNDROPin omaksumiseksi. Juuri siksi tarvitaan ruohonjuuritason talonpoikaisliikkeiden UNDROP:n yleistä ja laajaa omaksumista, jos haluamme sen vahvistavan talonpoikien kamppailuja ja toteuttavan siihen kirjattuja oikeuksia.

Edellä esitetyn perusteella voimme helposti sanoa, että olemme oikealla tiellä. Itse asiassa sen jälkeen, kun UNDROP hyväksyttiin vuonna 2018, kansainvälinen talonpoikaisliike, erityisesti La Via Campesinan ja sen liittolaisten johdolla, aloitti välittömästi edunvalvonnan ja poliittisen työn edistääkseen sitä, että talonpoikaisjärjestöt ympäri maailmaa ottavat UNDROPin omakseen, ja vaati sen tehokasta täytäntöönpanoa kaikilla tasoilla. Tässä mielessä UNDROPin hyväksyminen vahvisti talonpoikaisliikettä entisestään, kun se alkoi järjestäytyä vaatien, että paikalliset, kansalliset ja alueelliset viranomaiset kunnioittavat ja panevat täytäntöön tämän uuden oikeudellisen kehyksen.

Talonpoikien – ja laajemmin maaseudun – järjestöt ovat nyt mukana laatimassa yhteisiä strategioita UNDROP:n puitteissa, alueilla ja alueiden välillä sekä kansallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä foorumeilla ja niiden välillä. Ne ovat rakentamassa liittoutumia muiden maaseutuelinkeinojen ja muiden tahojen (kansalaisyhteiskunnan järjestöt, edistykselliset säätiöt, korkeakoulut, viranomaiset jne.) kanssa.

Vielä enemmän toiveita ja visioita: miten toivotte, että talonpoikaisliikkeet ja solidaarisuusryhmät voivat käyttää UNDROPia konkreettisissa taisteluissa?

UNDROPin käyttöön ja toteuttamiseen eri maissa ei ole olemassa ennalta laadittua mallia tai suunnitelmaa. Jokaisen järjestön ja liikkeen on laadittava oma strategiansa. Haluaisin kuitenkin esittää joitakin kohtia, joita voidaan pitää yhteisinä nimittäjinä.

Ensinnäkin on kehitettävä UNDROPia koskevaa tiedotus- ja koulutustoimintaa mahdollisimman laajasti. Ei ainoastaan maaseutuyhteisöille vaan suurelle yleisölle yleensä. Asianosaisten on otettava UNDROP omakseen, heidän on ymmärrettävä sen sisältö ja hyöty, sillä nämä ovat edellytyksiä sille, että he voivat myöhemmin vaatia sen tehokasta täytäntöönpanoa.

Toiseksi on jatkettava edunvalvontatyötä talonpoikien oikeuksien puolustamiseksi ja edistämiseksi, jotta julistuksesta tulisi keskeinen poliittinen ja oikeudellinen voimavara kussakin maassa. Edunvalvontatyö olisi suunnattava noudattamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseen kääntämällä UNDROP:n määräykset osaksi valtion lainsäädäntöä, politiikkaa ja käytäntöjä. Toisin sanoen paikallista ja kansallista lainsäädäntöä olisi tarkistettava UNDROPin sisällön perusteella. Jo nyt on monia esimerkkejä maista, jotka ovat edistyneet UNDROPin innoittamina tarkistamaan tai laatimaan uusia normeja. Jotta UNDROP:sta tulisi oikeudellinen viitekehys, sitä olisi alettava käyttää myös tuomioistuimissa, jotta oikeudenkäynneissä voitaisiin ratkaista talonpoikien oikeuksia puoltavia väitteitä. Myös tässä tapauksessa tuomarit eri kansallisissa oikeudellisissa mekanismeissa (ja jopa YK:n järjestelmään kuuluvissa ihmisoikeuksien suojelumekanismeissa) käyttävät UNDROP:ia viitteenä ja perusteluna päätöksenteossaan ja edistävät näin konkreettisesti talonpoikien oikeuksia ja tekevät niistä todellisuutta.

Kolmanneksi seurantatyö. Tämä tarkoittaa sitä, että UNDROPin täytäntöönpanoa on seurattava erityisesti ja jatkuvasti. Se on tapa tunnistaa oikeudelliset puutteet, väärinkäytökset ja rikkomukset. Seurantatyön edistäminen voisi tarkoittaa erilaisia aloitteita, kuten raporttien laatimista talonpoikien oikeuksien tilanteesta tai UNDROP:n ja siihen liittyvien kansallisten maaseutu- ja maatalouspolitiikkojen vertailevien analyysien laatimista, joiden avulla voidaan laatia ehdotuksia siitä, miten puutteet voidaan korjata tai täyttää. Seurantatyötä olisi laajennettava kansainväliselle tasolle. Tästä syystä talonpoikaisliike ja sen liittolaiset kannattavat UNDROP:n kansainvälisen seurantamekanismin perustamista, joka tehostaisi UNDROP:n täytäntöönpanon seurantaa eri maissa.

Edistyksellisessä kontekstissa ihmisoikeuksien välineellistämistä arvostellaan usein. UNDROPin myötä niistä tulee väline globaalissa talonpoikaisliikkeessä. Näettekö tämän mahdollisuutena myös muille yritysten vastaisille taisteluille?

UNDROPin ja kansainvälisten yritysten toiminnan aiheuttamien ongelmien välillä on läheinen suhde. Tämä johtuu ilmeisistä syistä: maatalousalan monikansalliset yritykset ovat nykyisten elintarvikejärjestelmien päätoimijoita, ja ne käyttävät monopolistista valtaa elintarvikeketjuissa talonpoikien kustannuksella. Yleisesti voidaan sanoa, että maatalousyritysten käytännöt ovat selvästi ristiriidassa UNDROPin määräysten kanssa. Julistusta laadittaessa pyrittiin siis luomaan vankat oikeudelliset normit yritysten vallan torjumiseksi ja tarjoamaan talonpojille konkreettiset normit ja periaatteet, joita voidaan käyttää perheviljelykäytäntöjen puolustamiseen.

Itse asiassa julistuksen 2 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että valtiot ryhtyvät toimiin näiden yksiköiden suhteen varmistaakseen, että ne kunnioittavat ja edistävät talonpoikien ja muiden maaseudulla työskentelevien oikeuksia. UNDROPissa on kuitenkin muitakin erityisaloja ja osia, jotka liittyvät suoraan yrityksiin liittyviin kysymyksiin. Esimerkiksi 17 artiklassa, jossa vahvistetaan oikeus maahan ja muihin luonnonvaroihin, tunnustetaan talonpoikien oikeus saada, käyttää ja hallita maata ja muita luonnonvaroja riittävän elintason takaamiseksi, turvallisen, rauhanomaisen ja ihmisarvoisen elämän ja kulttuurin kehittämisen mahdollistamiseksi. Maan, veden, metsien ja laidunten saanti on yksi tärkeimmistä ongelmista, joita maaseutuväestö (talonpojat, kalastajat, paimentolaiset, alkuperäiskansat jne.) joutuu kohtaamaan, koska heiltä puuttuu usein asianmukainen jakelu ja maatalousuudistukset. Maatalousalan monikansalliset yritykset valtaavat peltomaata ja käyttävät sitä tiettyjen kaupallisesti kannattavien tehoviljelykasvien viljelyyn, karjankasvatukseen tai yksinkertaisesti keinotteluun. Maaoikeuden tunnustaminen ja sen toteuttaminen tarkoittaa, että talonpojat voivat vaatia sitä oikeudessa esimerkiksi kaikkia yrityksiä vastaan, joilla heidät yritetään häätää alueeltaan, tai he voivat käyttää sitä kehottaakseen viranomaisiaan edistämään maatalousuudistuksia maan uudelleen jakamiseksi.

Myös 19 artikla, joka koskee oikeutta siemeniin, on hyvin tärkeä yritysten vastaisissa taisteluissa. Maatalousalan monikansalliset yritykset aiheuttavat itse asiassa suuria haasteita ja ongelmia teollisten siementen käyttöönotossa maaseutualueilla. Joukko monikansallisia yhtiöitä käyttää monopolivaltaansa maataloussiemeniin, ne määräävät valintansa ja hintansa. Talonpojat pakotetaan käyttämään teollisia siemeniä, jolloin he tulevat riippuvaisiksi tarvittavista tuotantopanoksista (lannoitteet, torjunta-aineet jne.). Toinen seuraus tästä on biologisen monimuotoisuuden kriittinen häviäminen standardoinnin vuoksi. Lisäksi näitä käytäntöjä suojellaan sitovilla kansallisilla laeilla ja immateriaalioikeuksia koskevilla kansainvälisillä sopimuksilla (erityisesti TRIPS-sopimuksella Maailman kauppajärjestössä ja UPOV-sopimuksella Maailman henkisen omaisuuden järjestössä). Tähän tilanteeseen vastaamiseksi UNDROP on laatinut oikeuden siemeniin, jotta voidaan taata talonpojille oikeus kehittää, tallentaa, käyttää, suojella, vaihtaa ja myydä siemeniään sekä hylätä siemenet, jotka eivät sovellu heidän tarpeisiinsa ja ympäristöönsä. Talonpojilla on nyt mahdollisuus käyttää tätä oikeutta oikeudellisissa mekanismeissa, joilla vahvistetaan heidän itsemääräämisoikeuttaan suhteessa monikansallisiin yhtiöihin.

Yhteiskunnalliset liikkeet ja järjestöt voivat nykyään käyttää muita tässä historiallisessa välineessä tunnustettuja oikeuksia vastustaakseen yritysten valtaa: 14 artiklaa (oikeus terveelliseen ympäristöön), 20 artiklaa (oikeus biologiseen monimuotoisuuteen) ja 21 artiklaa (oikeus veteen) voidaan käyttää välineenä maaseutuyhteisöille, jotka kamppailevat luonnonvaroja ja ympäristöä uhkaavia monikansallisia yrityksiä vastaan. UNDROPin 2.4 artiklassa käsitellään myös vapaakauppasopimuksia, joita monikansalliset yritykset käyttävät markkinaosuuksien hankkimiseen ja valtioiden valtaamiseen talonpoikien oikeuksien kustannuksella. Artiklan mukaan valtiot ovat velvollisia kehittämään, tulkitsemaan ja soveltamaan kansainvälisiä normeja ja sopimuksia siten, että ne ovat johdonmukaisia niiden velvoitteiden kanssa, jotka koskevat talonpoikien oikeuksia.

Geneve on YK:n ihmisoikeuspäämaja. Millaisia mahdollisuuksia tämä voi tarjota sveitsiläisille yritysvastaisille ryhmille, kun ne toimivat solidaarisesti asianomaisten ryhmien kanssa myös muualla?

YK-järjestelmä tarjoaa erilaisia tiloja, joihin yhteiskunnalliset liikkeet ja järjestöt voivat tarttua ruokkiakseen yritysten vastaista taistelua. On olemassa erilaisia ihmisoikeuksien suojelumekanismeja, joille voidaan toimittaa raportteja ja valituksia näiden tahojen tekemistä yksittäisistä rikkomuksista. Lisäksi on syytä muistuttaa, että ihmisoikeusneuvostossa on käynnissä kansainvälinen neuvotteluprosessi, jonka tarkoituksena on laatia sitova YK-sopimus monikansallisista yrityksistä ja ihmisoikeuksista. Yhteiskunnalliset liikkeet ja yhteisöt, joita asia koskee, ovat jo vuosien ajan vaatineet oikeudellisen kehyksen luomista, jolla voidaan suitsia näiden yritysten toimintaa ja rangaista niitä, jos ne eivät noudata sopimuksessa määrättyjä velvoitteita. Neuvotteluprosessi on kuitenkin jatkuvassa vaarassa, sillä yritysten etujärjestöt ja länsimaat vastustavat nimensä mukaisen sopimuksen laatimista. Meidän on laajennettava prosessin tukea ja jatkettava edunvalvontatyötä valtioiden tasolla.

Jos pienemmät ryhmät haluavat lähestyä YK:ta, kenen puoleen ne voivat kääntyä?

CETIM toimii Genevessä ja työskentelee YK:ssa edistääkseen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisempaa kansainvälistä järjestystä ajavien ihmisten oikeutta kehitykseen ja itsemääräämisoikeuteen. Kehitämme tätä työtä suoraan oikeuksien haltijoiden, yhteiskunnallisten liikkeiden ja järjestöjen kanssa, jotka ovat valmiita hyödyntämään YK:n mekanismeja paikallisten ja kansallisten kamppailujensa tukemiseksi.

Lue lisää:

• CETIMin koulutusasiakirjat UNDROPin keskeisistä näkökohdista ja oikeuksista: https://www.cetim.ch/factsheets-on-peasants-rights/
• ”YK:n julistus talonpoikien oikeuksista. Työkalu taistelussa yhteisen tulevaisuutemme puolesta”, CETIMin kirja UNDROP:sta (sähköinen versio on vapaasti saatavilla): https://www.cetim.ch/product/e-book-the-un-declaration-on-the-rights-of-peasants/

[1] Itse asiassa on muistettava, että UNDROPiin johtanut prosessi on prosessi, joka syntyi talonpoikien ruohonjuuritason ideasta ja ehdotuksesta. Vuonna 1996 La Via Campesinan (LVC) II kansainvälisen konferenssin aikana talonpoikaisliike alkoi pohtia kansainvälisen oikeuden käyttämistä heidän oikeuksiensa suojelemiseksi, koska heihin kohdistuneet loukkaukset olivat järjestelmällisiä. Vuonna 2000, kolmannessa kansainvälisessä konferenssissa, perustettiin LVC:n ihmisoikeustoimikunta, joka totesi, että oli tarpeen täyttää olemassa oleva oikeudellinen tyhjiö, ja kehotti laatimaan kansainvälisen oikeuden normeja, jotka koskisivat erityisesti talonpoikien oikeuksia. Tämän jälkeen ajatus esiteltiin YK:ssa CETIMin kautta, ja Kuuba ja myöhemmin Bolivia määriteltiin maiksi, jotka voisivat ottaa kansainvälisen johtoaseman neuvotteluprosessissa. Näin todella tapahtui, erityisesti näiden kahden maan sitoutumisen ansiosta. Vuonna 2009 Kuuba oli vastuussa päätöslauselman antamisesta, jolla YK:n neuvoa-antavalle komitealle annettiin valtuudet valmistella tutkimus talonpoikien oikeuksista, ja tämä aloite käynnisti keskustelut YK:ssa. Jatkotoimena Bolivia suostui ottamaan johtoaseman neuvotteluprosessissa ja esitti päätöslauselman, jolla luotiin neuvotteluvaltuudet julistusta varten. Luonnos talonpoikien oikeuksia koskevaksi julistukseksi oli täysin linjassa Bolivian politiikan kanssa Evo Moralesin puheenjohtajakaudella.

 

Lähde: https://defendingpeasantsrights.org/en/the-protection-of-the-rights-of-peasants-as-part-of-the-fight-against-corporate-impunity/