Vuotta myöhemmin Kumpulan vaihtopiiri muutti nimeään Stadin Aikapankiksi, ja se alkoi houkutella enemmän kansalaisia, jotka halusivat osallistua tähän tyydyttävään vaihtoehtoisen talouden muotoon nimeltään aikapankkitoiminta. Aikapankkitoiminnan pääperiaate on, että kaikkien aika, työ ja tarpeet ovat samanarvoisia. Tunti lapsenvahtimista on yhtä arvokas kuin tunti vanhuksen avustamista tai kirjanpitotyötä. On reilua sanoa, että tämä aikapankin olennainen periaate on räikeässä ristiriidassa nykyisen rahajärjestelmän ja kapitalististen markkinoiden kanssa, joka arvostaa kunkin aikaa ja vaivaa  erittäin eriarvoisin tavoin. Aikapankki on vaihtoehto, joka auttaa ihmisiä tyydyttämään henkilökohtaiset ja kodin tarpeet sosiaalisesti tyydyttävimmin, samanarvoisin tavoin.

Vuoteen 2014 mennessä Stadin Aikapankkiin oli rekisteröitynyt noin 3000 jäsentä, ja kolmannes oli osallistunut ainakin yhteen vaihtoon. Tähän päivään mennessä noin 19 tuhatta tuntia on vaihdettu Stadin Aikapankin kautta, johon kuuluu myös aikapankin sisäinen työ ja toiminnan kehittäminen. Maailmanlaajuisesti on tuhansia aikapankkeja, jotka ovat mahdollistaneet henkilöiden ja monenlaisten organisaatioiden vaihtaa palveluja, joskus hyödykkeitä, aikapankin periaatteiden mukaisesti. Aikapankki on osa Community Exchange Systemiä (www.ces.org.za), joka antaa ihmisten vaihtaa tavaroita ja palveluja ilman rahaa tai markkinoita. (Verkosto toimii palvelimena aikapankeille ja paikallisvaluutoille, ja auttaa niiden välisessä keskinäisessä “treidauksessa”.)

Aikapankit nähdään usein epärelevantteina “reaalitaloudelle”, koska ne eivät käsittele “taloudellisia ongelmia” tai markkinoita. Ne kuvataan yleensä self-help -työkaluina, tiettyjen sosiaalisten ongelmien ratkaisijoina, niinkuin hyväntekeväisyys, tai uudenlaisena vapaaehtoistyön muotona. Ne nähdään alustoina ihmisille kehittää kykyjään ja vaihtaa epäammattimaisia palveluja, samalla kun ne vahvistavat yhteisöllisen yhteyden tuntoa. Aikapankit rakentavat niinkutsuttua ”sosiaalista pääomaa” tyydyttämällä todellisia tarpeita ilman rahaa. Ne tulee ottaa yhtä vakavasti kuin markkinat.

Valuutasta yhteisvaurauteen

Stadin Aikapankki on perustamisestaan lähtien pyrkinyt olemaan pohdiskeleva alusta. Sitä pyörittää ydinryhmä, joka on avoinna kaikille jäsenille, joka keskustelee siitä miten kehittää aikapankin toimintaa ja ratkoa käsillä olevia haasteita. Kaikki suuremmat ja merkittävämmät päätökset tehdään aikapankin jäseniä konsultoiden tai äänestämällä. Esimerkiksi, päätös konvertoida paikallisvaihtorinki Stadin Aikapankiksi vuonna 2010 ja antaa sen paikallsivaluutalle nimi “Tovi” tehtiin jäsenistön kesken äänestämällä.

Kun suuri kosmetiikkayhtiö omalla vaihtoringillään halusi liittyä Stadin Aikapankkiin, se herätti innokasta keskustelua siitä minkälaisia palveluja ja suhteita tulisi tukea ja miten Aikapankin rajat määritellään. Solidaarisuustalousliikkeen inspiroimana jäsenet toukokuussa 2013 luonnostelivat Stadin Aikapankin ABC:n, eli aikapankkitoiminnan arvot ja työtavat. ABC määrittelee Aikapankin “vastavuoroisuuden, Me-hengen, ekologisen kestävyyden, taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja paikallisen ja osallistavan kulttuurin” alustaksi. Myös muita periaatteita määriteltiin, jotka ohjaavat osallistujia päättämään minkä tyyppiset organisaatiot Stadin Aikapankkiin voivat liittyä.

Kun paikallinen ruokaosuuskunta halusi liittyä Stadin Aikapankkiin, se sopi sinne täydellisesti — nerokas tapa sekoittaa paikallismarkkinoita paikallisvaluuttaan. Osuusmarkkinat paikallisesti tuottavat ruokaa ihmisten saataville toveissa — ja sen vastineeksi annetaan pääsy yhteisöön ja resursseihin joilla tovit voidaan vaihtaa.

Toinen esimerkki yhteistekemisestä löytyy “Aika Parantaa”-verkostosta, joka on kasvanut Stadin Aikapankista.¹  Tämä vertaisverkosto tarjoaa emotionaalista tukea ihmisille, kun he kokevat elämässään kovia; palveluja saa toveissa. Vertaistukijat ovat itse saattaneet saada osaamisensa muodollisen koulutuksen, työkokemuksen tai elämänkokemuksien kautta. Systeemi perustuu vastavuoroisuuteen — joskus joku auttaa toista, joskus itse tarvitsee apua. Verkosto käyttää myös aikapankkia auttaakseen ihmisiä tyydyttämään konkreettisia tarpeita kuten kodinhoito ja lastenhoito.

Aikavaluutta itsessään, Tovi, ei ole hyödyke, vaan “yhteisvaurauskrediitin” yksikkö, joka mahdollistaa ihmisten vaihtaa palveluja, ansaita ja käyttää krediittejä. Periaatteiden ja sääntöjen määrittelyprosessi krediittivaluutalle on itsessään yhteistekemisen prosessi, termi jota historioitsija Peter Linebaugh käsittelee puhuessaan keskiaikaisesta englantilaisesta yhteismaasta. Tässä mielessä Stadin Aikapankin aikakrediitti toimii pedagogisena työkaluna, joka auttaa ihmisiä oppimaan yhteistyön tekemisestä ja järjestäytymisestä. Tuntemattomat voivat tavata keskenään ja kehitellä uusia tapoja suhtautua toisiinsa. Kiitos Aikapankin, ihmisillä olevat arvokkaat kyvyt saadaan hyvään käyttöön — silloinkin kun ihmiset ovat työmarkkinoiden ulkopuolella, kuten vanhukset ja vajaakuntoiset. Aikapankit auttavat ihmisiä uusintamaan tavallista elämää ilman markkinoiden väliintuloa. Aikapankki sellaisenaan on yhteistekemisen alusta.²

Stadin Aikapankin eräs suuri yhteistekemisen ponnistus oli sisäisen verojärjestelmän kehittäminen. Kun palveluntarjoaja saa toveja, prosenttiosuus toveista siirretään automaattisesti halutun eettisen taloustoimijan tilille Stadin Aikapankissa. Kyseessä voi olla ruokaosuuskunta, toinen osuuskunta tai Aika Parantaa -verkosto esimerkiksi. Aikavero mahdollistaa aikapankin jäsenten vahvistaa toimijoita ja organisaatioita, jotka toimivat esimerkillisesti ABC-arvojen mukaan. Se myös tukee työtä, joka on tärkeää aikapankin jäsenille, ja vahvistaa ja kehittää yhteisöä. Suuremmassa kontekstissa aikavero ja tovit voidaan nähdä tapoina joilla Stadin Aikapankki tukee soliraadisuustalouden rakentamista ja yhteisvaurautta Suomessa.

Valtion politiikka vastassa

Vuoden 2013 lopulla Suomen veroviranomaiset kehittelivät uudet verotussäännöt, jotka vaativat aikapankkitoiminnassa tuotettujen osaamista vaativien palvelujen verottamista niiden markkina-arvossaan (euroissa). Stadin Aikapankki kiisti tämän päätöksen, esittäen että se tuhoaa aikapankkitoiminnan ytimessä olevan samanarvoisuuden periaatteen. Aikapankki pyysi poikkeusta euroissa verottamisesta niin, että aikapankkitoiminnan varsinainen potentiaali Suomessa — mukaanlukien myös (sisäisen) aikaverotuksen hyödyt — voitaisiin arvioida. Stadin Aikapankki ryhtyi dialogiin Helsingin kaupungin kanssa vuonna 2014, ja keskustelua käydään edelleen.

Stadin Aikapankin kamppailu oli ylläpitää sen omaa autonomiaa harkinnanvaraisena yhteismaana, jota ohjaa vahvat eettiset arvot, samalla kun se pyrki etsimään muodollista juridista tunnustusta ja kunnioitusta suomalaisessa yhteiskunnassa. Eräs aloite pyrkii etsimään keinoja Helsingin kaupungille tunnustaa aikapankin sisäinen verotusjärjestelmä ja ottaa se mukaan paikallistalouteen. Jos tämä onnistuu, aikaveroa voidaan käyttää tukemaan monia erilaisia yhteistoiminnan muotoja (aikapankkilaisten ja kaupungin välillä). Sitä voidaan käyttää myös käynnistämään monenlaisia autonomisia luovia projekteja yhteisvaurauden muodossa, tavaroiden ja palvelujen luomiseen joita pidetään tärkeänä sekä kaupungilla että aikapankin jäsenten keskuudessa. Tärkeää on, että tämä voi avata uudenlaisia vallansiirron ja jakamisen muotoja kaupungissa — julkisen sektorin yhteisvauraudellistaminen!³

Kiinnostava tulevaisuuden kysymys on voidaanko aikapankkia käyttää työkaluna eettisen yritystoiminnan yrittäjien keskeiseen resurssienjakoon ja autonomian lisäämiseen markkinoista. Tämä voisi auttaa uutta taloutta vahvistamaan yhteismaata ja vähentämään riippuvuutta erittäin pääomavaltaisista markkinoista ja kilpailusta. Valitettavasti Suomessa tämä tie on nyt poikki jäykkien verosääntöjen takia, jotka estävät ammattimaisten palvelujen vaihdannan aikapankkien kautta. Vaikuttaa siltä, että säännöt on tarkoitettu estämään aikapankkitoiminnan kasvu ja markkinoiden ja valtion, sekä koko kapitalisten järjestelmän itsessään haastaminen.

Viitteet

1 https://www.aikaparantaa.net/english.html

2 Historioitsija Peter Linebaughin mukaan yhteistekemisellä vaikuttaa olevan neljä historiallista käytännön dimensiota. Ensinnäkin yhteismaa esiintyy tietyn yhteisön tietyssä ekologiassa tai inhimillisessä asenteessa. Kommonerit, tai esimodernin työväenluokan jäsenet, eivät rakentaneet elämäänsä lain tai itsevaltiaan tahdon mukaisiksi, vaan kysymällä ja tutkimalla käytännön kysymyksiä siitä miten järjestää yhteismaa, jotta taataan leipä jokaisen yhteisön jäsenen pöytään. Toiseksi, yhteistekeminen oli syvästi juurtunut työvoimaprosessiin. Kolmantena, yhteistekeminen muodosti kollektiivin ja se oli sellainen. Neljäntenä, yhteistekeminen järjestäytyi ruohonjuuritasolta ylöspäin, ja se oli riippumatonta valtiosta tai keskusauktoriteetista. Kts. Linebaugh, Peter. The Magna Carta Manifesto. Berkeley: University of California Press, 2008, pp. 44-45, 72.

3 Tämä resonoi sen kanssa mitä P2P Foundationin Michel Bauwens on sanonut  “Partnerivaltiosta”, joka takaisi elinkeinon perusasiat kaikille samalla kun se tarjoaa infrastruktuurin kansalaisille, jolla toteuttaa omia aloitteitaan. Sellainen kansalaisten mahdollistaminen ja tukeminen ei olisi yksityistämistä tai marketisaatiota, vaan julkisalan yhteisvauraudellistamista.

Lähde:

Helsinki Timebank: Currency as a Commons

Bitcoin: Kapitalismi 2.0

Bitcoin, tähän mennessä suosituin kryptovaluutta, suunniteltiin tarjoamaan “(…) sähköinen maksujärjestelmä joka perustuu kryptografiseen todistusaineistoon luottamuksen sijaan, mikä sallii kahden halukkaan osapuolen vaihtaa suoraan keskenään ilman että tarvitaan luotettavaa kolmatta osapuolta välikädeksi”¹ . Tämä näennäisen vallankumouksellinen kyky, kuitenkin, kärsii kahdesta erityisestä haittapuolesta, joilla molemmilla on juurensa varsinaisessa teknologiassa johon Bitcoin perustuu:

• se ei ota huomioon kasvavaa energiamäärää joka tarvitaan transaktioiden varmentamiseen proof-of-work -menetelmällä
• se tekee Bitcoinista (ja jokaisesta proof-of-work -valuutasta) puhtaan välistävetävän, syvästi kapitalistisen anti-yhteisvauraus-järjestelmän.

Nämä ongelmat ovat läheisesti toisiinsa kytkeytyneitä ja keskinäisesti vahvistavat toisiaan, kuten käy kokoajan selvemmäksi: vuonna 2013 Karl J. O’Dwyer ja David Malone arvioivat Bitcoin-verkoston energiakulutukseksi Irlannin vuotuisen energiakulutuksen samana vuonna², kun taas uudemmat estimaatit Bitcoinin energiakulutuksesta ulottuvat käsittämättömälle 14.600 MW:n tasolle vuoteen 2020 mennessä³. Se mitä tämä tarkoittaa on, että proof-of-work -verkostot kuten Bitcoin ovat pakotettuja näyttämään vahvan sentralisaation taipumuksensa huolimatta Nakamoton väitteistä: suuremmat louhintapoolit vaativat isompaa rautaa, joka taas vaatii suurempia investointeja (eli yksityistä pääomaa), mikä näin asettaa taas vanhan kapitalistisen aristokratian valtaan.

Massiivinen energiakulutus, ulkoisvaikutuksien huomiotta jättäminen (lähinnä saasteiden) ja vahva taipumus kohti sentralisaatiota tekevät Bitcoinista vähemmän ideaalisen valinnan jos haluamme saada yhteisvauraustalouden käyntiin.

Vaihtoehtoja etsimässä

Tottakai useiden vuosien aikana olen alkanut kiinnostua yhä enemmän ja enemmän energiapohjaisista kryptovaluutoista, ja lopulta vastaan tuli SolarCoin-projekti. Vuonna 2011 alkunsa saanut SolarCoin kehitettiin puhtaana ja kestävänä vaihtoehtona Bitcoinille. Se on suunniteltu alhaalta ylös tarjoamaan toimiva valuuttamalli sekä insentivisoimaan puhtaan energian tuotantoa. Mitä enemmän luen projektista, sitä enemmän havaitsin rajoituksia ja ristiriitoja jotka tuntuivat jääneen huomiotta alkuperäisillä kehittäjillä, joista jotkut saavat SolarCoinin muistuttamaan Bitcoinia paljon enemmän kuin on tarpeellista.

Luonnollinen askel oli, minulle, alkaa ajatella uudenlaista lähestymistapaa energiapohjaisiin kryptovaluuttoihin, sellaista joka (mahdollisesti) pääsisi yli SolarCoinin vajavuuksista. Tässä on lyhyt tiivistelmä siitä mitä minulle tuli mieleen.

Proof-of-work: ohje sentralisaatiolle

” (…) SolarCoin pohjautuu kahteen proof-of-work muotoon. Yksi on perinteinen kryptografinen proof of work joka liittyy digitaalisiin valuuttoihin. Toinen proof of work on Solar Renewable Energy (SREC) -sertifikaatti joka luodaan ja on kolmannen osapuolen varmentama“.

Suunnittelin projektin proof-of-stake -algoritmin variantin ympärille tämän ongelman korjaamiseksi, jossa noodien ei tarvitse kilpailla transaktion varmentamisesta niiden valuuttareserveillä vaan antamalla panoksensa energiaverkolle yleisesti. Noodit joilla on suurin tuotanto tietyn aikavälin yli (esim. 24 tuntia) saavat varmentaa transaktionsa ensimmäisenä, sitten ne laitetaan odottamaan kunnes jokin seuraavista toteutuu:

• aikaväli on mennyt
• kaikki noodit verkossa ovat varmentaneet transaktion ennen aikavälin loppua

Proof-of-stake -algoritmin käyttö on tärkeintä kun halutaan purkaa proof-of-work -kryptovaluuttojen taipumus sentralisaatioon. Merkittävästi pienentämällä kompleksisuutta (ja täten energiaa) joka vaaditaan varmentamaan transaktio, proof-of-stake tekee voimakkaan ja kalliin laitteiston ostamisesta tarpeetonta, ja näin vältetään vanhan pääoman kaappaamisen ja verkon sentralisaation riski.

Pääoman hamstraamisen ehkäiseminen

“Jokainen SolarCoin esittää yhden megawatin aurinkoenergiamäärän tuottamista, ja kryptovaluuttaa voidaan käyttäää maksamaan tuotteita ja palveluja niiltä yksilöiltä ja yrityksiltä jotka sen maksuksi hyväksyvät.“

Kiinteä vaihtosuhde tarkoittaa sitä, että suurin osa kolikoista menee suurimmalle noodille huolimatta verkon koosta: eniten pääomareservejä omaavat tahot kykenevät varustamaan itsensä parhaalla laitteistolla ja nappaamaan kolikoita. Lisäksi yhden megawatin vaihtosuhde tuntuu kohdistuvan suoraan teollisen kokoluokan energiatuotantoverkkoihin, joka taas kerran on siunaus kapitalistiselle aristokratialle.

Ehdotukseni korjaa tämän ottamalla käyttöön “tuotantotavoitteen“ käsitteen. Jokainen verkko automaattisesti määrittää uniikin tuotantotavoitteen tiettyjen askeleiden kautta:

• käyttäen lähimmän naapurin menetelmää kaikki noodit verkossa ryhmitellään kymmenen ryhmiin perustuen niiden energiatuotantoon
• jokaiselle ryhmälle lasketaan keskituotanto
• jokaselle ryhmälle annetaan kerroin perustuen sen paikkaan rankingissa niin että matalimmalle energiaryhmälle annetaan korkein kerroin
• lasketaan painotettu keskiarvo kaikesta tuotannosta ja tästä tulee verkon tuotantotavoite

Tässä on nopea esimerkki. Kuvittele verkko jossa on kolme noodia:

• noodi a joka tuottaa 1KW/h
• noodi b joka tuottaa 1.5KW/h
• noodi c joka tuottaa 10KW/h

Kiinteiden vaihtosuhteiden senaariossa (esim. 1 coin = 1KW/h), noodi c muuttuisi nopeasti kaikkein korkeimmin ansaitsevaksi noodiksi saaden 10 coinia joka 24:s tunti.

Tuotantotavoite-skenaariossa verkon tuotantoaste dynaamisesti adaptoituisi insentivisoimaan kaikkea muuta kuin pääoman hamstraamista: käyttämällä ehdotettua menetelmää vaihtosuhteeksi tulisi 1 coin = 2,667KW/h, täten noodi c saisi vain 3,750 coinia joka 24:s tunti.

Tämän lähestymistavan tarkoitus on insentivisoida homogeenisia verkkoja ja taivutella vahvat noodit luopumaan pienten paikallisten verkkojen hyväksikäytöstä ja valtaamisesta.

Palkitse yhteistyöstä, ei kilpailusta

“SolarCoinia (…) voi “ansaita” aurinkosähköä tuottamalla, sitä voi louhia (kuten muita kryptovaluuttoja), tai ostaa vaihtoehtovaluuttojen pörsseistä“

Olennainen ero joka pitää tuoda esiin tässä kohtaa on, että ehdotuksessani coineja ei anneta palkaksi transaktioiden varmentamisesta vaan luonnollisesti jokaiselle noodille perustuen siihen kuinka paljon energiaa kukin jakaa tiettynä aikana (esim. 1 tuotantotavoite = 1 coin). Energia virtaa vapaasti tuottajilta verkkoon samalla kun uudet voinit tuotetaan tasaiseen tahtiin. Transaktioiden varmentamisesta palkitaan edelleen paremmalla vaihtosuhteella (esim. 1 tuotantotavoite = 1.005 coinia onnistuneen varmentamisen jälkeen).

Inflaation ehkäiseminen

“SolarCoineja tulee maksimissaan olemaan kierrossa noin 98.1 miljardia“

Ehdotuksellani ei ole kovia rajoitteita tuotettavien coinien määrälle. Sen sijaan se nojaa energiakulutukseen määrittääkseen jaettavien tuotantopalkkioiden määrän: tuotettujen coinien määrä laskee sovittuun minimiarvoon kun energiantuotanto ja energian kulutus pääsevät tasapainoon (esim. 1 tuotantotavoite = 1 coin – (tuotanto/kulutus) + x; jossa x on sovittu arvo, joka ehkäisee palkkioiden virran pysähtymisen kun ollaan päästy 1:1 tuotanto/kulutussuhteeseen). Tällä lähestymistavalla on kaksi etua:

• korkeampi palkkio itsetuotantovaiheessa toimii insentiivinä kaikille niille jotka haluavat muuttua aktiivisiksi noodeiksi
• kun verkot pääsevät tasapainoon, coinien lyönti tulee olemaan niin pientä että sen arvo pysyy luonnollisesti pienenä johtuen niukkuudesta

Johtopäätös

P2P-yhteisö tajuaa nyt hyvin, että me emme voi rakentaa desentralisoitua yhteisvaurauteen pohjautuvaa yhteiskuntaa luottamalla taloudellisiin malleihin, jotka kapitalistinen maailma on kehittänyt itselleen. Kapitalismin vuosisatojen aikana käyttöönottamien välistä vetävien ja hyväksikäyttävien käytäntöjen purkamisen tapahtuessa emme saa unohtaa valuuttaa ja tapaa jolla se on aktiivinen osa nykyistä maailman tilaa. Maailmassa jossa valuutat itsessään ovat arvottomia, StarCoin oli askel oikeaan suuntaan, kuitenkin proof-of-work -algoritmin välistä vetävän luonteen vaarantamana.

Jättiläisten harteilla seisoessani olen onnistunut ottamaan kantaa osaan rajoitteista jotka vaikuttavat nykyiseen energiapohjaisten kryptovaluuttojen sukupolveen. Vakaasti uskon ehdotettujen ratkaisujen saavan aikaan kehityksen kohti desentralisoitua, energiaan perustuvaa taloutta joka on rakentunut verkostojen verkon ympärille, jota ajaa todellinen kestävä valuutta joka ei enää nojaa välistä vetäviin käytäntäntöihin sen olemassaoloa varten.

Lähdeviitteet:

1 https://bitcoin.org/bitcoin.pdf

Lähde:

For a truly decentralized energy-based cryptocurrency

Aloite toimii muiden ryhmittymien kuten New Economics Foundation thinktank, Castlemilk Timebank,yhteisöllinen tietotaidon jakoryhmä ja People’s Bank of Govanhill kanssa yhdessä.

Pidettyään konferenssin otsikolla People Powered Money: Building a community currency for Glasgow jota Glasgowin kaupunki tuki, ryhmä on kutsunut ihmisiä tapahtuhmaan helmikuun 2. päiväksi 2017 kehittämään ideoita paikallistalouden edistämiseksi paikallisvaluutalla.

Puhuessaan CommonSpacessa GPWG:n edustaja sanoi: “Ympäri maailman yhteisöryhmät ovat ‘ottamassa talouden takaisin omiin käsiinsä’ ja suunnittelevat uudelleen rahan jotta se palvelisi paremmin heidän tarpeitaan.

“Me haluamme näyttää kaikille kuinka monia eri muotoja yhteisövaluutat voivat saada, sekä mitä yhteistä niillä kaikilla on — auttaaksemme ihmisiä saamaan takaisin tiedon ja vallan talouksistamme pois suurpankeilta ja suunnittelemaan vaihtojärjestelmämme tasapainoisempaa, kestävämpää ja yhteenliittyneempää yhteiskuntaa varten.

“Me haluamme sinun inspiroituvan paikallistalousaloitteiden menestyksestä Skotlannissa ja muualla ja sitten ottaa osaa omilla ideoillasi siihen kuinka me voisimme työskennellä yhdessä miettiäksemme Glasgow’n rahajärjestelmän uusiksi. ”

Kaupungin sisällä olevia muita esimerkkejä tarkastellessa, Skotlannissa ja muualla Britanniassa, ryhmä sanoo että paikallistalous on avain monien alueiden uudistamiseen jotka kärsivät investointien puutteesta. Ensi vuoden tapahtumasta ihmiset löytävät Theory of Change (ToC) -workshopit jotka auttavat heitä ajattelemaan niitä lopputuloksia joita he haluavat luoda kaupunkiin.

Esimerkiksi Bristolin punta oli Britannian ensimmäinen kaupunginlaajuinen paikallisvaluutta ja sitä käytetään tällä hetkellä maksamaan liiketoimintaveroa, kunnallisveroa, sähkölaskuja ja junalippuja. Valuutan vuoden 2012 julkaisun jälkeen lähes 2 miljoonaa Bristolin puntaa on pantu kiertämään paikallistaloutta kasvattamaan.

People Powered Money event, Glasgow 2016 käyttäjältä Ailie Rutherford palvelussa Vimeo.

Lähde:

https://www.commonspace.scot/articles/10010/glasgow-group-puts-money-where-its-mouth-alternative-currency

Maailmassa on jo joitain maita jotka ovat aika tehokkaasti käteisettömiä. Käteistä on epäkätevää käyttää Pohjoismaissa, ja kun eräs ystävä kävi Amerikassa, hän tuskaili käteisen käytön tarpeesta, erityisesti kolikoiden. Suurin osa tästä muutoksesta tulee Pohjoismaiden teknologiapakkomielteestä. Siirtymä on ollut vähemmän hallituksen sanelemaa mitä Euroopassa ja USA:ssa ehdotetaan. Se on silti arveluttavaa, ja sen tulisi sitä ollakin. Kiitettävästi bitcoin on nyt auttanut pitämään yllä elektronista maksujärjestelmää. Voidaan kuitenkin mietiskellä mitä tapahtuisi, jos sähköverkko menisi matalaksi pitkäksi aikaa. Käteisestä tulisi yhtäkkiä todella arvokasta.

Mutta miten me voimme taistella tätä kehitystä vastaan? He tulevat yrittämään kaikkensa jotta tämä kehitys saataisiin ajetuksi läpi. Ja kuinka me voisimme myös heikentää ja supistaa hallintoa? Aivan aluksi, käteisen käyttäminen on helpoin tapa. On hyvin mahdollista että jonain päivänä käteisellä on suurempi arvo kuin bittirahalla. Todellakin, jos hommat olisivat kunnollisia, paperidollarin tulisi olla noin 10 kertaa sen arvoinen kuin elektroninen dollari. Jo nyt bensa-asemilla on käteinen etusijalla, mutta se johtuu suurimmaksi osaksi luottokorttien käytöstä aiheutuvista maksuista. Joten käteisen pitäminen käsillä fyysisesti antaa paljon etua.

Toinen hieno valinta on arvometallit. Hopea on halvempaa ja käytännöllisempää useimmille ihmisille, mutta kulta on myös tärkeäää. Aiemmin on tullut kirjoitetuksi hopean tärkeydestä ja miten valita mitä ostaa. Hopea ja kulta ovat paljon vahvempia kuin käteinen, ja paljon kestävämpiä pitkällä aikavälillä, vaikka ne saattavat kohdata manipulaatiota ja niiden hinta saattaa muuttua dollareissa. Hopealla ja kullalla on historiallinen arvo ja tunnettuus myös nykypäivänä, huolimatta Mark Dicen videoista. Ne ovat paljon kestävämpiä kuin käteinen, joka tekee niistä ylivertaisen Paska-Osuu-Tuulettimeen -tyyppisessä skenaariossa.

Bitcoin, tottakai, on kasvava vaihtoehtovaluutta joka yhdistää arvometallien ja elektronisen rahan hyödyt. Sillä on muutama ilmiselvä haitta (sitä ei voi käyttää jos sähköt menevät poikki), mutta se on hyvä valinta. Se on laskenut hieman viimepäivinä (koska dollari on vahvistunut ja forkkauskriisin takia), mutta se pysyy vahvana ja kykenevänä. Sillä on laaja hyväksyntä libertaarissa yhteisössä New Hampshiressa JA paikallisten yritysten keskuudessa. Hyvä määrä yrityksiä hyväksyy bitcoinin, vaikka suurin osa ei pidä tileistään kirjaa bitcoinissa sen volatiiliuden takia.

Päittäinen vaihtokauppa on vaikeampaa, mutta käytännöllinen vaihtoehto. Voit vaihtaa pellillisen keksejä automatkaan jolla pääsee kauppaan. Minkäänlaista rahaa ei käytetä, tuotteita ja palveluja vaihdetaan suoraan. Tämä ei aina välttämättä ole ratkaisu, mutta se auttaa.

Kun käytät näitä vaihtoehtoisia valuuttoja, jopa käteistä, pienennät dollarin arvoa, vaikkakin pienellä tavalla. Näin tekemällä teet siitä vaikeampaa hallitukselle maksaa asioista. Jokainen inflaation jyvä tekee heidän pakottamisestaan kalliimpaa. Tottakai heillä on kyky vain luoda valuuttaa niin paljon kuin heidän tarpeensa ovat, mutta tulee aika jolloin ihmiset alkavat kyseenalaistaa tämän, ja silloin se ei enää ole kestävää. Käyttämällä vaihtoehtovaluuttoja pääsemme tuohon aikaan nopeammin. Vaihtoehtovaluuttojen käyttäminen on vallankumouksellinen teko.

Toinen syy on, että suurinta osaa tästä vaihdannasta ei voida monitoroida mitenkään helpolla tavalla. Bitcoinissa on kyllä mahdollisuutensa tulla tunnistetuksi, mikäli osoitteesi on julkisesti yhteydessä henkilöllisyyteesi, mutta se asia ei ole niin paha kuin sähköisessä rahassa, ja se on enemmän tai vähemmän oma valinta julkistaa oma henkilöllisyytensä.

Yhdessä nämä syyt vaihtoehtovaluuttojen käyttämiselle tuovat vallan takaisin meille. Hallituksella tulee olemaan vaikeampaa hallita meitä, varastaa vaurauttamme veroilla ja inflaatiolla, jatkaa sen barbaarisia tapoja. Vaikka yhdellä yksilöllä ei olisikaan paljoa vaikutusta, kaikkien ponnistelujen yhteisvaikutuksella on. Ja se ei maksa paljon mitään käyttää vaihtoehtovaluuttoja. Pientä epäkäytännöllisyyttä voi esiintyä, mutta jos se on hinta joka pitää maksaa askeleesta kohti vapautta, silloin se on sen arvoista. Tämä tarkoittaa myös, että on tärkeää antaa insentiivi vaihtoehtojen käytölle ja kannustaa siihen.

Kannustamme kaikkia vetäytymään eleltronisesta ja paperisesta FIAT-valuutasta. Sen ei tarvitse olla kaikki kerralla. Aloittaaksesi voit asettaa rajan tilillesi tiettyyn summaan. Pidä loput käteisenä, metalleina ja bitcoinina. Asiaan liittyy ilmiselviä turvallisuuskysymyksiä, ja niitä tulee analysoida erikseen. Paras tapa välttää varkaus on jättää kertomatta kenellekään mistään ja antaa kämpän olla normaali tai sotkuinen, ei ainakaan näyttää siltä että siellä säilytetään kultaa ja hopeaa ja käteistukkoja. Varkaat ajattelevat yleensä saavansa uhriltaan jotain, ja heillä on pohjatietoa siitä että kämpässä on jotain, tai siellä voisi olla jotain. Kassakaappi voi olla vahva, mutta se on myös näkyvä. Kenkäparissa ei ehkä ole lukkoa, mutta aina kenkien ei oleteta sisältävän arvoesineitä. Kavereille ja ystäville voi tulle hinku kertoa hopeasta ja käteisestä, mutta kannattaa jättää kertomatta. Se ei ole sen arvoista. Joskus ystävien kanssa voi puhua hopeasta, ja silloinkin kannattaa välttää suoraan vastaamasta kysymykseen missä sitä säilyttää.

Askel askeleelta voit muuttaa suuremman osan vauraudestasi ja käymästäsi kaupasta vaihtoehtoihin. Ja ole valmiina hyväksymään vaihtoehdot kannustaaksesi niiden käyttöä. On tärkeää pitää tileistä kirjaa vaihtoehdoissa. Jos käytät vain bitcoinia, ja se muunnetaan takaisin ”viralliseksi valuutaksi”, tämä osittain lyö vastaan tavoitetta. Aloita yhdellä tilitapahtumalla viikossa, ja nosta siitä tasoa ylöspäin. Jokainen pieni askel vie meidät kohti rajoitettua tai olematonta hallintoa.

Lähde:

The Importance of Alternative Currencies