Michel Bauwensin luento ZDAYssa Quitossa 2014:

Historiassa on tehty kaksi epäonnistunutta yritystä luoda resurssipohjainen talous. Kuten useimmat teistä varmaan tietävät, Internetiä ei keksitty Yhdysvalloissa, vaan venäläiset keksivät sen 10-15 vuotta aiemmin. Siitä on olemassa hieno kirja nimeltä Red Plenty. Periaatteessa neuvostoliittolaisilla oli keskusjohtoinen suunnittelu ja paljon byrokraattisia ongelmia, eikä se toiminut kovin hyvin, joten he yrittivät luoda Internetin talouden koordinointia varten, mutta valitettavasti neuvostoliittolaiset huomasivat, että tämä Internet oli yhteensopimaton byrokratian kanssa, ja he vetivät pistokkeen irti, he todella tuhosivat sen, mikä puolestaan merkitsi neuvostojärjestelmän itsemurhaa.

Toisen kerran sitä kokeiltiin Chilessä vuonna 1973, ei kovin kaukana täältä. Hankkeen nimi oli Cybersyn. Kuorma-autoyhtiöiden omistajat ryhtyivät lakkoon Allenden hallitusta vastaan, ja Allende kutsui paikalle Stafford Beerin, joka oli yksi kompleksisuusteorian ja elinkelpoisten järjestelmien lähestymistavan perustajista. Beer kehitti Allendelle tuotannon ja kuljetusten keskinäisen koordinointijärjestelmän, jota kutsuttiin Cybersyniksi.

Tämä hanke todella toimi, sillä vain 25 prosenttia kuljetusajoneuvoista, lähinnä paloautoja, ambulansseja…. Allende pystyi saamaan saman määrän tavarankuljetuksia aikaan tällä kyberneettisellä koordinointijärjestelmällä ilman tietokoneita. Kun Pinochet teki vallankaappauksen, hän lähetti lentokoneensa pommittamaan, mutta ei presidentin palatsia, vaan ensin hän pommitti kyberkeskusta.

Nyt, kolmannen kerran, sitä kokeillaan täällä Ecuadorissa FLOK-projektissa, mutta älkää kertoko hallitukselle, koska he eivät vielä tiedä siitä. Nyt haluan siis tehdä ehdotuksen siitä, miten voisimme käyttää keskinäistä koordinointijärjestelmää tavaroiden ja palveluiden tuotannossa ja miten se voisi toimia.

On tärkeää ymmärtää, että meillä on jo nyt resurssipohjainen talous aineetonta tuotantoa varten, aineettomien tuotteiden tuotantoa varten. Meillä on jo resurssipohjainen talous, ja se on vapaiden ohjelmistojen, avoimen suunnittelun ja avoimen laitteiston talous, jossa on palkattomien tai palkallisten osallistujien yhteisö, jotka päättävät omien taitojensa ja energiansa avulla antaa panoksensa yhteiseen tieto-, ohjelmisto- tai suunnitteluvarantoon.

Yhdysvalloissa The Fair Use Economy -nimisessä tutkimuksessa arvioidaan, että avoimen tiedon ympärille rakentuva talous on kuudesosa bruttokansantuotteesta ja että 70 miljoonaa työntekijää saa palkkaa enimmäkseen markkinoilta, mutta he tekevät työtä, joka perustuu avoimen tiedon saatavuuteen, jota tuotetaan omatoimisen järjestelmän avulla.

Tässä taloudessa on kolme osaa. Ensimmäinen on rahoittajien yhteisö. Toinen on FLOSS-yhteisöt, jotka ovat syntyneet, koska nämä yhteisöt työskentelevät saman kohteen parissa: universaalin tietosanakirjan luominen, vaihtoehtoisen käyttöjärjestelmän luominen, Arduino-emolevyn luominen. Ihmiset luovat omia demokraattisia organisaatioitaan, jotka mahdollistavat ja vahvistavat yhteistoiminnallista infrastruktuuria. Järjestelmän kolmas osa on niin sanottu yrittäjäkoalitio, eli kaikki markkinoilla toimivat yksiköt, jotka luovat arvoa yhteisen tietovarannon pohjalta.

Yksinkertaistaen hieman:

Meillä on yhteisvaurauden kierto: vapaat panokset, osallistavat prosessit, yhteisvauraussuuntautuneet tuotokset. Tämän rinnalla meillä on pääoman kierto. Paradoksaalista on se, että meillä ei ole uusintamista yhteisvaurauden piirissä, koska jos haluamme ansaita elantomme, meidän on löydettävä työtä pääoman piiristä. Tämä on nykypäivän keskeinen ongelma, mutta uskon, että voimme ratkaista tämän ongelman kahdella tai kolmella hakkeroinnilla.

Vapaiden ohjelmistojen käyttämät lisenssit ovat kommunismia suosivia lisenssejä, ja tämä on paradoksaalista: mitä kommunismia suosivampi lisenssi, sitä kapitalistisempi käytäntö, koska monikansalliset yritykset voivat käyttää avointa tietoa ilman vastavuoroisuutta, joten ehdotan ensimmäisenä keinona kommunismia suosivien lisenssien käyttämistä vastavuoroisuuden periaatteen mukaisesti. Jos siis monikansallinen yritys vain ottaa tiedon käyttöönsä antamatta mitään takaisin, sitä pyydetään antamaan jotain takaisin, esimerkiksi tuloja. Toinen hakkerointi: miksi ette loisi ohjelmistokehittäjänä tai avoimen designin tai open source -koneiden luojana omaa osuustoiminnallista yritystä? Näin lisäarvo ei menisi pääomalle, vaan suoraan yhteisön työntekijöille.

Kolmas hakkerointi: avoin kirjanpito ja avoimet toimitusketjut. Avoimen lähdekoodin maailma toimii jo nyt sillä mitä kutsumme stigmergiaksi, se on sosiaalisten hyönteisten kieli, joten jos haluan kirjoittaa wikipediaan, katson, ettei aiheesta ole artikkelia, jonka hallitsisin, ja sanon: ”Voin kirjoittaa tämän artikkelin”, ja jos huomaat, että siinä on virhe, voit muuttaa sen, se on toinen signaali, joten meillä on valtava vapaiden ohjelmistojen, avoimen suunnittelun ja avoimen laitteiston järjestelmä, joka toimii stigmergian avulla.

Tässä meillä on siis mekanismi fyysisen tuotannon keskinäistä koordinointia varten, joka syntyy yhteisvaurausperusteisesta vertaistuotannosta orgaanisesti, emergenttinä käyttäytymisenä. Toisin sanoen meillä on nyt mahdollisuus siirtää aineettomassa tuotannossa jo olemassa oleva keskinäinen koordinointi fyysiseen tuotantoon.

Toisin sanoen meillä on mahdollisuus siirtyä maailmaan, poliittiseen talouteen ja yhteiskuntaan, jossa vertaisdynamiikasta tulee tulevan maailman arvonluonnin ja -jakelun ydin.

Katso Michel Bauwensin koko esitys Zeitgeist Day 2014 -tapahtumassa Quitossa:

Lähde: https://blog.thezeitgeistmovement.com/es/blog/andr-s-delgado/el-tercer-intento-de-una-econom-basada-en-recursos