Julkisen terveydenhuollon kriisi on lisäksi paljastanut paikallistalouksiemme hälyyttävän nykytilan, vuosikymmenten heitteillejätön, ulkoistuksen ja suhteellisen taloudellisen mahalaskun jälkeen liian monissa paikoissa ja yhteisöissä. Samaan aikaan tämä kriisi on tuonut esiin yhteisön tärkeyden. Meidän valmistellessamme itseämme rakentamaan taloutemme uusiksi, meidän tulee kamppailla sen eteen, että teemme elpymisestä uuden Britannian laajuisen yhteisön syntyhetken: meidän tulee astua Yhteisöllisen Vauraudenluonnin uuteen aikaan, joka lisää talousdemokratiaa alhaalta ylös — jota demokratisoitu valtio tukee.

Jos vastaus kriisiin toistaa vuoden 2008 virheitä, tulokseksi syntyy talous, jossa on kaikki samat eriarvoisuuden kuin aikaisemminkin, vaikka ehkä syvempään juurtuneempina ja epäsäännöllisempinä kuin koskaan ennen. Mutta sen ei tarvitse mennä näin. Nykyinen kriisi voi hyvin olla herätyssoitto jolla muuttaa kurssiamme ja rakentaa paikallisempi, generatiivisempi, sosiaalisempi ja demokraattisempi talousjärjestelmä, sekä kiteytymisen hetki jossa kansalaiset ja hallitukset työskentelevät yhdessä rakentamassa uutta yhteiskuntasopimusta ja aidosti inklusiivista taloutta.

Lisäksi yritysten kamppaillessa pysyäkseen toiminnassa kriisin keskellä on tärkeää, että paikallisyhteisöihin perustuvat yritykset — paikallistalouksien elinehto — ovat sekä suojattuja että niiden annetaan myös kukoistaa. Tämä kriisi uhkaa kärjistää bisneskentän konsolidaatiota. Juurruttamalla vastatoimemme Yhteisölliseen Vauraudenluontiin me voimme luoda perustukset pluralistisille liiketoimintamalleille, ja näin turvaamme vauraan tulevaisuuden yhteiskunnallisille yrityksille; nopeasti laajennamme työntekijäomisteisia yrityksiä; autamme osuuskuntia ja mutuaaleja kasvamaan; ja turvaamme polun kohti tulevaisuutta jolla parannetaan yhteisöyritysten toimintaa.

Yhteisöllisen vauraudenluonnin lähestymistavat voivat tehdä tilaa paikallisille Green New Dealeille ympäri maata. Vähähiilisiin paikallisprojekteihin sijoittamisesta eläkerahastojen ja kunnallisten velkakirjojen uudelleenorientaatioon oikeudenmukaisen siirtymän rahoittamiseksi, paikallisten toimitusketjujen ympäristöhyödyiksi, monet yhteisöllisen vauraudenluonnin työkalut voidaan ottaa käyttöön talouden ja ympäristön oikeudenmukaisuuden hyväksi.

Demokraattisen talouden rakentaminen tulee vaatimaan politiikkatoimien kombinaatiota valtioilta, joita ajaa eteenpäin demokratisoitu valtio, joka visioi uudelleen taloudelliset suhteet. Tämä tulee vaatimaan kahdenlaista liikehdintää: keskus- ja paikallishallinnoilta vaaditaan demokraattisen talouden vaalimista ja kasvattamista interventioista ja aloitteista, mitä tukee monenlaiset strategiat joilla kasvattaa sitä ruohonjuuritasolta ylöspäin. Käytännössä tämä voi luoda hedelmällisen maaperän olosuhteet, jonka päälle Yhteisöllinen Vauraudenluonti voi kasvaa.

Tätä voidaan pitää yllä uudenlaisella rahoitusekosysteemillä: valtiollisen holding-yhtiön perustaminen, tai useiden kehittyneiden maiden yhteinen, joka voi ostaa itselleen loppuunmyynnistä liiketoiminnan varat kriisin aikaan, kunnes koittaa sellainen aika jolloin ne voidaan ottaa uudelleen käyttöön demokraattisen omistusmuodon alaisuudessa osana taloudellista elvytystä; Sosiaalinen Sijoitusrahasto, joka investoi tulevaisuuden kestävään talouteen; Kansalliset Investointipankit, jotka tarjoavat rahoitusta julkisille ja yksityisille tahoille yhteisen hyvän palvelukseen; Inklusiiviset Omistusrahastot, jotka edistävät pluralistisen yrityskentän tavoitteita; ostopolitiikan reformi, jolla stimuloidaan paikallistuotantoa; ja Yhteisöllisen Vauraudenluonnin lainsäädännön luonti.

COVID-kriisi on herättänyt ihmiset yhteisön elintärkeyteen. Se on paljastanut meille meidän keskinäiset kytköksemme ja haavoittuvaisuutemme, sekä osoittanut jokapäiväisen paikkaperustaisen talouden tärkeyden yli finansialisoidun globaalitalouden. Se on hetki kerätä yhteen demokraattista taloutta ajava liike, edistää yhteisön todellista syntyä tässä maassa ja tehdä syviä pitkän aikavälin muutoksia.

Loppusanat

Me olemme historiallisessa risteyksessä, jossa COVID-19 -kriisi on paljastanut nykyisen systeemimme epäonnistumiset ja asettanut meidät muutoksen äärelle. Me emme voi palata entiseen maailmaan ja meidän tulee vastustaa kaikin mahdollisin tavoin neoliberalismiin paluuta, joka oli ylittämässä meidän ekologiset rajamme ja joka tunnetaan välistävedostaan, eriarvoisuudestaan, köyhyydestään ja prekaariudestaan.

Aktivistien, innovaattoreiden, yrittäjien, paikallisjohtajien ja organisaatioiden sinnikkään ja kovan kentällä tehdyn työn johdosta Yhteisöllinen Vauraudenluonti ja liike jolla edistetään demokraattista taloutta on ollut tehokas vaste systeemimme ongelmiin. Nyt on aika astua sen täyteen transformatiiviseen potentiaaliin — tehdä siitä hyväksytty niillä keinoin, joilla me transformoimme omat paikallistaloutemme, ja rakennamme kaikkia kansalaisia ja koko planeettaa palvelevan poliittistaloudellisen järjestelmän alusta lähtien.

Lähde:

https://www.common-wealth.co.uk/reports/democratic-by-design

Voimmeko luoda talousjärjestelmän — lähtien paikallistasolta — joka luo vaurautta kaikille?

1. Paikka

Yhteisön vaurauden luominen lähtee uskollisuudesta geografiselle alueelle. Jos globalisaatio on nykytalouden valtavirran virstanpylväs, relokalisaatio on vaihtoehtoisen talouden virstanpylväs.

Globalisaatio toimii hyvin pääomalle joka voi liikkua rajojen yli tietokoneen napinpainalluksella. Mutta reaalitaloudessa työpaikat, perheet ja maapläntit ovat aina sidottuna paikkaan. Reaalitalous on siis paikkasidonnaista. Ja todellinen paikka on enemmän kuin vapaiden markkinoiden liukkaasti liikkuvat pelurit, jossa firmat ovat kuten vapaasti liikuteltavia nappuloita.

2. Omistus

Varojen omistus on kaiken taloudellisen toiminnan perusta, sillä se määrittää kenellä on kontrolli ja kuka saa leijonanosan hyödyistä. Yhteisön vaurauden luonti käyttää hyväkseen koko inklusiivisen omistajuuden mallien spektriä. Ei-inklusiivisessa päässä näemme poissaolevien omistajien omistamat firmat. Julkisesti noteeratut osakeyhtiöt ovat perustavalla tavalla poissaolevien omistuksessa.

Inklusiivisuus on isompi juttu paikallisyrityksille. Kun rahat käytetään paikallisomisteiseen yritykseen, tutkimusten mukaan liikevaihto kiertää paikallistaloudessa ainakin kolme kertaa niin paljon. Paikallisomistus on elintärkeää. Mutta paikallisomistus muutaman vauraan perheen osalta ei auta meitä vaurastumaan kollektiivisesti. Kun paikalliset omistajat eläköityvät tai myyvät, kuinka firmat saadaan pysymään paikallisina?

3. Kerroinvaikutukset

Jos omistus on yrityksen luuranko, kysyntä on sen lihat. Yhteisön vaurauden rakentajat kysyvät: missä on suuren mittakaavan kysyntä joka voi edistää paikallisten ja inklusiivisten yritysten kasvua? Minkälainen kysyntä kiinnostuu paikallisuudesta?

Kriittinen tekijä paikallisyrityksille on ankkuri-instituutioiden ostovoima, kuten julkiset laitokset (sairaalat, yliopistot, voittoa tuottamattomat tahot), joiden juuret ovat paikallisessa toiminnassa ja joilla on yleishyödyllinen tarkotus. Toisenlaisia ankkuri-instituutioita ovat museot, säätiöt ja paikallishallinto. Kun ankkurit käyttävät taloudellista voimaansa vahvistaakseen paikallisia yrityksiä, erityisesti inklusiivisia yrityksiä, ne toteuttavat sitä mitä The Democracy Collaborative kutsuu ”ankkurimissioksi”. Ankkurimissio tietoisesti linkittää institutionaalisen hyvinvoinnin sen ympärillä olevaan yhteisöön.

4. Yhteistyö

Perinteinen talouskehitys näkee yhteistyön kahdenvälisenä toimintana jossa toinen osapuoli on yksityisen sektorin toimija ja toinen taas julkisen sektorin toimija. Yhteisön vaurauden rakennus on taas laajemmassa kontekstissa kollaboratiivinen — mukana ovat voittoa tuottamattomat yhteisöt, hyväntekeväisyystahot, ankkuri-instituutiot, paikallisyhteisön asukkaat, paikalliset yritykset ja työntekijät.

5. Inkluusio

Inkluusio on yhteisön vaurauden rakennuksen keskiössä. Taloudellinen inkluusio tarkoittaa taloudellisten mahdollisuuksien avaamista aiemmin alipalvelluille sosiaalisille ryhmille. Se vaatii kohteiden ja indikaattorien luomista — kuten myös osallistavaa prosessia — varmistaakseen että jollain tavalla rajoitteiset yksilöt ja yhteisöt voivat osallistua talouteen tarkoituksenmukaisella tavalla.

6. Työvoima

Jos työntekijäomisteisuus on avain pitkäaikaiseen yhteisön vaurauden luontiin, työvoiman osallistuminen on usein välittömämpi askel kohti vaurautta. Talouden kehityksen ammattilaiset jotka palvelevat kokonaista kaupunkia eivät keskity täysin ideaalisiin malleihin. He joutuvat kovaan paikkaan auttaessaan niitä kenellä on esteitä työllistymisessä ja auttaessaan matalan tulotason työntekijöitä pääsemään pois palkkaloukusta.

Työvoiman kehitykseen yhteisön vaurauden viitekehyksen mukaan ottaminen tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin systeeminäkökulman mukaanotto tarkoittaa työnantajien tarpeeseen kouluttamista ja tukipalveluiden luomista. Toiseksi se tarkoittaa suunnitelmallista inklusiivisuutta — tarkoituksellista yhteiskunnan laitaryhmien mukaan ottamista ja niiden auttamista joilla on työllistymisongelmia.

7. Systeemi

Aikaan sidottujen ohjelmien ulkopuolella yhteisön vaurauden rakentamisen tavoite on kokonaan uuden systeemin luominen. Tämä saadaan aikaan rakentamalla instituutioita jotka kestävät pitkän aikaa, jotka luovat ekosysteemin toimivan paikallistalouden tukemiseksi. Tähän kuuluu esimerkiksi paikallisen osuustoiminnan kehittäminen rahoituksen keinoin.

Nämä instituutiot on suunniteltu tukemaan kuntia ja yhteisöjä, ei kiristämään niiltä tuottoja. Ne näyttävät kuinka — lähtien yritysten omistusmuodoista ja päätyen pankkijärjestelmään — me voimme suunnitella haluamamme lopputulemat.

Nämä seitsemän yhteisöjen vaurauden luomisen ajuria toimivat yhdessä. Tarkoitus on rakentaa paikallisia assetteja. Kaiken keskiössä on keskittyminen matalan tulotason perheiden, työttömien, sairaiden, vammaisten ja muuten työmarkkinoilla ulkona olevien tarpeisiin. Lopullinen tavoite on uuden systeemin rakentaminen joka auttaa laajassa omistuksessa olevaa vaurautta kukoistamaan.

Lähde: YES Magazine