Me olemme kääntäneet selkämme ilmastonmuutokselle — väärään suuntaan — ja se tapahtuu nopeammin kuin olemme ennustaneet. Ilmastonmuutos disruptoi jo yhteiskuntaa, ekosysteemejä, ja valtiontaloutta. Me olemme muuttaneet niin paljon planeetastamme että me uhkaamme jo omaa selviytymistämme.
Me tiedämme ne katastrofiset riskit jotka siirrämme jälkipolville ja ihmettelemme, ahdistuksen ja surun murtamina, mitä planeetastamme oikein tulee. Kysymme itseltämme ”mitä minä voin tehdä?”.
Eräs yksi suurimmista esteistä sanoista tekoihin ryhtymiselle aikamme suurimpien ongelmien ratkaisemiseksi on, että nämä ovat lopputulemia juurtuneista kulttuurisista, ekonomisista ja sosiaalisista järjestelmistämme. Viesti siitä, että ratkaisut ilmastonmuutokseen ja ympäristön tuhoutumiseen ovat yksilön harteilla, on suoraan ristiriidassa sen kanssa mitä ihmiset näkevät omilla silmillään: heidän kehojensa ja yhteisöjensä terveys ja hyvinvointi on jäämässä toiseksi voimakkaiden taloudellisten intressien kanssa kilpailtaessa.
Nykyiset taloudelliset laskelmat eivät tunnusta yhteisvauraudelle aiheutuneita kokonaiskustannuksia — kulttuurillista ja luonnon perintöä joka on meille yhteistä ja joka on taloutemme perusta.
Kuitenkin kasvava määrä ihmisiä on heräämässä tulossa olevaan yhteisvaurauden etiikkaan, joka sanoo että ihmisten järjestelmät on kohdistettava vastaamaan ekologisia järjestelmiä. Ihmiset uskovat, että tulevilla sukupolvilla on luovuttamaton oikeus terveeseen planeettaan, ja monet etsivät keinoja peruuttaa suostumuksensa politiikkaan ja käytänteisiin jotka johtavat myrkylliseen tulevaisuuteen.
Oikeuksiin perustuva lähestymistapa ihmisjärjestelmiin kuten talous sallii meidän avata keskustelu kysymyksille kuten: Mitä varten talous on olemassa? Mitkä ovat periaatteet joilla taataan se että me olemme reiluja tulevia sukupolvia kohtaan? Mitkä ohjenuorat tekevät oikeudesta ja yhteisvauraudesta todennäköisempää?
Women’s Congress for Future Generations, joka pidettiin Minneapolisissa, liittyi organisaatioiden ja yksilöiden joukkoon joka vaatii pääomavetoisen, äärettömän kasvun paradigman muuttamista ja toisenlaisten talousperiaatteiden käyttöönottoa, joiden mukaan monet alkuperäiskulttuurit ovat eläneet vuosisatoja. Tämä kokoontuminen pohjasi ensimmäiseen kongressiin joka pidettiin Moabissa, Utahissa syyskuussa 2012.
Moabin kongressiin osaa ottaneet laativat Ilmoituksen tulevien sukupolvien oikeuksista ja nykysukupolvia vastaavan oikeussäännöksen. Tulevan kongressin tavoite on valaa ilmoitus syvemmällä analyysilla taloudesta ja ympäristöllisestä oikeudenmukaisuudesta.
Kongressiin osallistujat tuovat esiin ideoita joilla auttaa muuttamaan tapa jolla suhtaudumme ja huolehdimme maapallosta — ideat kuten viemällä ympäristölainsäädäntö pois vapaiden markkinoiden omaisuuslainsäädännön alta oikeuslainsäädännön piiriin; huolehtimalla yhteisvauraudesta, varovaisuusperiaatteesta ja tietoon perustuvasta ennakkosuostumuksesta (FPIC). Kongressiin osallistujat — sekä miehet että naiset — luonnostelevat erilaisia taloudellisia periaatteita jotka kumoavat dominantit mutta turmiolliset paradigmat.
Eräitä keskustelun alla olleista periaatteista:
- Maapallo on kaiken elämän ja taloudellisen toiminnan lähde.
- Yhteisvauraus, kulttuuriperintö ja luonnonperintö jotka ovat meille yhteisiä, ovat talouden pohja. Tämä olettaa seuraavat asiat: a) hallituksen rooli yhteismaan edunvalvojana; b) taloudellisten järjestelmien lakien ja sääntöjen tulee aivan ensimmäisenä suojella kansainyhteisöä; c) konseptit kuten talouskasvu, jotka jättävät huomiotta kustannukset yhteisvauraudelle ovat evolutionaarisia umpikujia.
- Oikeuden toteutuminen sukupolvien sisällä ja välillä täytyy linkittää taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen.
Ja nämä ovat muutamia niistä opinkappaleista jotka johtuvat näistä taloudellisista periaatteista:
- Mittaa oikeita asioita: Tällä hetkellä yhteisvaurauden vointia ei mitata. Saasteet ja sairaudet kasvattavat bruttokansantuotetta.
- Saastuttaja maksaa: Se joka saastuttaa tai tuhoaa yhteisvaurautta olkoon siitä tilivelvollinen ja maksakoon sen entisöinnistä.
- Ei velkaa tuleville sukupolville ilman vastaavaa varaa: Me emme voi pyytää tulevia sukupolvia jakamaan varojen kuten puistojen, taiteen, puhtaan ilman ja veden kustannuksia.
- Rahoita, pidä kirjaa ja tarkasta yhteisten varojen tilit.
Tämä keskustelu koskee rajojen määrittelyä ja hyväksyntää.
Jos hyväksytään kiistaton totuus siitä, että nykyiset sukupolvet perivät maapallon aiemmilta sukupolvilta, ja että me olemme kaikki esi-isiä jossain vaiheessa, silloin elämämme on perinnön ja testamenttien määrittelemä.
Jos hyväksytään toinen kiistaton totuus siitä, että maapallo on rajallinen, tämä sallii meidän laajentaa katsantokantaa kokonaiskuvan mukaan ottamiseksi, joka kertoo meille tarinan: Se on tarina uskomattoman paljon toisiinsa kytkeytyneistä elävistä järjestelmistä jotka ovat toisistaan riippuvia, ei dominantteja. Tämä ihmiskehityksen tarina on uudelleenkalibroinut systeemin itse luonnon kanssa. Tarina sivilisaatiosta, joka kukoistaa taloudenhoidosta ja välittämisestä, sukupolvi toisensa jälkeen pitkälle tulevaisuuteen.
Lähde: On the Commons