Varsin yksinkertaisesti, tappava teksti on teksti, joka, kun se on luettu, tekee lukijansa kyvyttömäksi lukemaan. Se tuhoaa lukijan mielen. Se tuottaa vammauttavan hulluuden. Vain ne, jotka ovat lukeneet tappavan tekstin tietävät, mitä siinä sanotaan… mutta he eivät ole missään asemassa jakaa tietojaan.
Mitä tappava teksti sanoo? Määritelmän mukaan kukaan ei voi tietää ja samalla jäädä kertomaan siitä. Mutta mahdollisesti se on looginen paradoksi. Ihmismielellä on tavallaan suojaava kilpi paradokseja vastaan: se menee sekaisin ja luovuttaa, sen sijaan että yrittäisi ratkaista niitä. Ne voivat lopettaa paradoksin aiheuttaman ”ohjelman pyörittämisen”. Mutta tappava teksti jollain tavalla kykenee tulemaan kilven läpi, mikä esittää mielelle paradoksin jonka ratkaisua se ei kykene lopettamaan.
Tämän takia tappava teksti ei (mahdollisesti) ole mahdollinen: mieli ei ole tietokone. Mieli voi hyljätä paradoksin lakkaamalla ajattelemasta sitä.
Derrida on mahdollisesti päässyt lähemmäksi kuin kukaan tappavan tekstin kommunikointia. Hänen tekstinsä käyttää kieltä kuvaamaan kielen rajoitteita. Paradoksi! Mutta Derrida ei voi todella saattaa paradoksia loppuun: hän voi vain osoittaa sitä kohti metaforisella tavalla. Esimerkiksi, hän lainaa Heideggerin tekniikkaa, jossa kirjoitetaan pois pyyhkimällä. Mutta hänen tekstinsä voivat parhaimmillaankin tuhota itsensä, siinä missä tappava teksti tuhoaa lukijan.
Tuhoutuvatko lukijoiden mielet todella? Vai nousevatko ne korkeammalle tasolle, kuin Platonin luolasta paenneet, niin että ihmisen hulluus on taivaan aisti?
Tappava teksti tuntuu esiintyvän useissa tieteiskirjoissa. Piers Anthonyn Macroscopessa (1968) avaruusolennon viesti havaitaan, mikä tuhoaa kenen tahansa mielen joka on tarpeeksi kyvykäs ymmärtämään sitä. Neal Stephensonin Snow Crashissa (1994) tappava teksti siirretään tietokoneviruksella, ja se uhkaa hakkereita joiden hermoradat ovat kaikkein haavoittuvaisimpia sille. Pat Cadiganin Synners (1991) käyttää melkein samaa juonikikkaa. Se on myös mukana Arthur C. Clarken novellissa The Ultimate Melody (1956) ja The Mysterious Card. Se esiintyy myös Star Trekin episodissa Is There No Truth in Beauty? (1968).
Tappava teksti esiintyy myös, tottakai, Odysseuksen Seireenien laulussa. Se on myös roolissa 2001: Avaruusseikkailussa. Raamatussa Jumalan kasvoja käsitellään kuin tappavaa tekstiä (2. Moos. 19:21 & 33:20.)
Lähde: deoxy.org