Aina kun luet sanat ”vapaiden markkinoiden järjestelmämme”, tulisi punalippu heilua. George Akerlofin ja Robert Shillerin kirjoittamassa esimerkkiartikkelissa ”Nobel Prize Economists Say Free Market Competition Rewards Deception and Manipulation” (Economics, Jan. 6) termiä käytetään varauksetta. Jos ”vapaat markkinat” yleensäkään mitään tarkoittavat, ne tarkoittavat taloutta jossa markkinavaihdanta on vapaata ja vapaaehtoista, ilman pakottavia rajoitteita. Mutta valtavirran diskurssissa ”vapaat markkinat” tarkoittavat jotakuinkin samaa kuin ”neoliberaali kapitalismi” tai ”sellainen korporaatiotalous kuin meillä on nyt”. Kun oikeistopoliitikot ja puhuvat päät, sekä valtavirran (eli oikeiston) libertaarit puolustelevat jumalatonta voimaansa ja ison bisneksen liikevoittoja sille esitetyltä kritiikiltä, he viittaavat termiin ”vapaiden markkinoiden järjestelmämme”. Ja niin monet kapitalismin kriitikot — vaikka eivät kaikki — tapansa mukaisesti laiskasti viittaavat neoliberaaliin korporaatiokapitalismiin ”vapaina markkinoina”.
Jälkimmäisen esimerkkinä Akerlof ja Shiller ovat sitä mieltä, että ”vapaiden markkinoiden järjestelmämme” sen luontonsa mukaisesti ”pyrkii lisäämään manipulaatiota ja harhautusta”. Ja heidän kuvauksensa — ”jos liikemiehet käyttäytyisivät täysin puhtaasti itsekkäin tarkoitusperin niinkuin talousteoria olettaa” — on taloustiedettä jossa talouden toimijat ovat abstrakteja ”talousmiehiä” ja suurin osa tuottavista ja distributiivisista funktioista toimii käteisellä.
Mutta markkinoita on ollut koko ihmiskunnan ajan. Ja monet yhteiskunnista joissa markkinavaihdanta on ollut olemasa, ovat kiistämättä olleet vapaampia kuin se missä elämme nyt. Mutta yhteiskunnat joissa kaikki toimii käteisellä, ja joissa talouden funktiot toimivat voittoa tuottavien yritysten kautta, ovat suhteellisen uusi ilmiö kapitalismin ajanjaksolla. Antropologi David Graeberin mukaan voittoa tavoittelevat yritykset ovat täysin modernin kansalisvaltion luomus. Joten se mitä Akerlof ja Shiller kuvaavat on itseasiassa systeemi joka on saatu aikaan massiivisella valtion väkivallalla, ja ylläpidetty valtion pakottamana, joka suuresti vääristää spontaaneja ihmistenvälisiä suhteita. Mikä heidän osansa ”vapaista markkinoista” on?
Ja mikä, käytännön termein, on yleensäkään ”vapaiden markkinoiden” merkitys? Onko poliittis-taloudellis-sosiaalinen järjestelmä, jossa suurin osa maaomaisuudesta voidaan johtaa takaisin maaluovutuksiin etuoikeutetulle luokalle, ja käyttämättömästä maasta tulojen kiskominen näiden oikeilta omistajilta (käyttäjiltä ja viljelijöiltä), ”vapaa markkina”? Onko järjestelmä jossa suurin osa maailman mineraaleista ja energiareserveistä on peräisin kolonialististen aikojen ryöstöstä ”vapaa markkina”? Onko järjestelmä jossa suurin osa liikevoitosta riippuu patenteista ja kopiosuojauksista — eli valtion rajoittamisesta oikeuteen kopioida informaatiota tai suunnitelmia — ”vapaa markkina”? Onko järjestelmä jossa valtio rajoittaa kilpailua ja suurinta osaa teollisuudesta dominoi kourallinen korporaatioita, jotka määrittävät hinnat ja kartelleineen pyyhkivät pois kilpailun ja innovaation, ”vapaa markkina”? Onko järjestelmä jossa suurin osa korporaatioista olisi miinuksella jos valtio ei sosialisoisi suurinta osaa niiden operaatiokustannuksista ja riskeistä ”vapaa markkina”?
Jos se on, silloin termi ”vapaa markkina” ei merkkaa paljoakaan. Toisaalta, jos ”vapaa markkina” merkitsee jotain, nykysysteemi ei ole vapaa markkina. Se on järjestelmä jossa kapitalistit ja maanomistajat kontrolloivat valtiota, ja valtion pääasiallinen funktio on taata liikevoittojen ja vuokrien kilahtaminen näiden tilille.
Ainoa johtopäätös joka tästä voidaan vetää, on että ”vapaat markkinat”, siinä merkityksessä kun suurin osa ihmisistä valtavirran diskurssissa sitä käyttävät, yksinkertaisesti tarkoittaa ”nykysysteemiä”, verrattuna esim. sosiaalidemokratiaan tai idealisoituun New Deal -talouteen. Mutta se mitä meillä on nyt on vähintäänkin yhtä statistinen kuin New Deal -talous tai länsieurooppalainen sosiaalidemokratia on koskaan ollutkaan — siinä on vain vähemmän valtion väliintuloa työmarkkinajärjestöjen ja köyhien tapauksissa.
Jotkut vasemmiston tyypit kuten Naomi Klein ja Dean Baker tunnustavat mikä ero on ”korporatismilla”, tai ”korporaatiohyvinvoinnilla” ja ”vapailla markkinoilla”. Ja jotkut oikeistossa tykkäävät vastata vasemmistolle sanomalla ”se on korporatismia (tai cronyismia), ei kapitalismia”. Mutta jälkimmäiset tekevät vähintäänkin käsienheilutteluliikkeitä tunnustaakseen muutaman syrjäisen ilmiön kuten Export-Import Bank ja jotain tämänkaltaisia, samalla kun he puolustelevat olemassaolevan systeemin legitiimiyttä.
Se on puppua. Ei ole olemassa ”vapaiden markkinoiden järjestelmää”. Ei ole koskaan ollutkaan. Huolimatta kaikesta vaivannäöstä jota oikeisto yrittää esittää, että jokin aika historiassa on approksimoinut laissez-faire -kapitalismia — systeemiä joka korvasi säätylaitoksen noin 500 vuotta sitten — se perustui massiiviselle ryöstölle, väkivallalle ja orjuuttamiselle, ja on ollut luonteeltaan läpeensä statistinen siitä lähtien.
Jos poliitikot ja puhuvat päät, tai akateemiset intellektuellit, haluavat puhua korporaatiokapitalismista, annetaan heidän se tehdä. Mutta lopettakaa puhuminen niinkuin nykysysteemillä jossa elämme olisi jotain tekemistä vapauden kanssa.
Lähde: P2P Foundation