Jälleen yksi merkki työmarkkinoiden heikkoudesta on se, että Yhdysvaltojen työllisten kokonaismäärä laski lokakuussa kuukaudesta toiseen. Tämä on kolmas kerta viimeisten seitsemän kuukauden aikana, kun kokonaismäärä laski noin 158 miljoonaan.
Työvoimatilastoviraston perjantaina julkaisemien uusien työllisyystietojen mukaan lokakuussa oli kausitasoitettuna 328 000 ihmistä vähemmän työllisiä kuin syyskuussa.
Tämä jatkaa seitsemän kuukautta jatkunutta trendiä, jossa työllisten kokonaismäärä on liikkunut sivusuunnassa. Maaliskuusta 2022 lokakuuhun työllisten kokonaismäärä on kasvanut vain 150 000 hengellä, noin 158,45 miljoonasta 158,6 miljoonaan. Lokakuun pudotuksen myötä myös lokakuun kokonaistyöllisyys jää alle helmikuun 2020 huippulukeman, joka oli 158,8 miljoonaa. Toisin sanoen kotitaloustutkimus osoittaa, että työllisiä on nyt vähemmän kuin ennen Covid-paniikkia.
Lisäksi kotitaloustutkimus osoitti myös, että työttömien kokonaismäärä kasvoi noin 250 000 hengellä syyskuusta lokakuuhun. Se on kahdeksan kuukauden huippu.
Työllisten kokonaismäärän lasku johtui kokoaikaisten työntekijöiden vähenemisestä. Tutkimus osoittaa, että lokakuussa kokoaikaiset työntekijät vähenivät 433 000:lla, kun taas osa-aikaiset työntekijät lisääntyivät 164 000:lla.
Silti talouslehdistön tämänpäiväisissä otsikoissa kerrottiin, että ”Yhdysvaltojen palkkasumma kasvoi lokakuussa 261 000:lla” ja että ”kokonaistyöllisyys” on nyt 800 000 työpaikkaa vuoden 2020 helmikuun huippua korkeammalla tasolla.
Nämä luvut ovat peräisin ”toimipaikkatutkimuksesta”, joka eroaa kotitaloustutkimuksesta siinä, että toimipaikkatutkimuksessa mitataan työpaikkoja. Kotitaloustutkimus mittaa työntekijöitä. Historiallisesti nämä kaksi lukua ovat usein seuranneet toisiaan, mutta viime kuukausina näiden kahden luvun välillä on ollut huomattava ero. Tammikuusta lähtien työpaikkojen kokonaismäärä on kasvanut huomattavasti — 3,5 miljoonaa työpaikkaa. Samaan aikaan kotitaloustutkimus on kuitenkin osoittanut vain 1,4 miljoonan työllisen kasvua. Toisin sanoen molemmat tutkimukset yhdessä viittaavat siihen, että työpaikkojen määrä on kasvanut paljon enemmän kuin todelliset työntekijät, joilla on työpaikka.
Yksi johtopäätös, jonka voimme tehdä, on se, että yhä useammat ihmiset työskentelevät toisissa töissä selvitäkseen toimeentulosta. Tämä olisi järkevää, kun otetaan huomioon muut tiedot, joita meillä on kotitalouksien talouden tilasta tällä hetkellä.
Esimerkiksi talousanalyysitoimiston mukaan käytettävissä olevat tulot ovat nyt pienemmät kuin ennen Covid-paniikkia, 15 130 dollaria. Vuoden 2020 helmikuussa tämä summa oli 15 232 dollaria. Samaan aikaan henkilökohtainen säästämisaste laski syyskuussa 3,1 prosenttiin. Se on toiseksi alhaisin taso sitten vuoden 2007. Luottokorttivelka sen sijaan saavutti syyskuussa uuden huippulukeman, ja se on nyt reilusti yli vuoden 2020 huippulukeman.
Työntekijät ja kuluttajat todennäköisesti kuluttavat kaikki säästönsä, koska palkat eivät pysy hintainflaation vauhdissa huolimatta siitä, mitä väitetysti ”vahvat” työpaikkatutkimuksen luvut kertovat. Huhtikuusta 2021 lähtien kuluttajahintainflaatio on toistuvasti ylittänyt keskimääräisten tuntiansioiden kasvun vuosittain. Syyskuussa palkat kasvoivat 5,12 prosenttia, mutta kuluttajahintaindeksi kasvoi 8,2 prosenttia (vuoden takaisesta). Viimeisimmät työllisyysluvut osoittavat, että nämä tuntiansiot ovat nousseet 4,86:lla, mutta hintainflaation on laskettava hyvin pitkälle, jotta reaalipalkkojen kasvu toteutuisi jälleen.
Kaikki tämä viittaa siihen, että kotitalouksilla on todellisia vaikeuksia selviytyä kasvavista menoista ja lisätulojen tarpeesta. Esimerkiksi CNBC kertoi viime kuussa, että yhä useammat amerikkalaiset elävät palkkashekistä toiseen:
Koska hintojen nousu on edelleen nopeampaa kuin palkkojen nousu, perheiden kuukausibudjetissa on vähemmän liikkumavaraa.
Syyskuussa 63 prosenttia amerikkalaisista eli LendingClubin tuoreen raportin mukaan palkkashekistä palkkashekkeihin, mikä on lähellä maaliskuussa saavutettua 64 prosentin historiallista huippua. Vuosi sitten tiukan paikan tullen elävien aikuisten määrä oli lähempänä 57 prosenttia. …
”Työssäkäynti ei enää riitä tavalliselle amerikkalaiselle”, [Anuj] Nayar sanoi. ”Palkkojen nousu on ollut riittämätöntä, minkä vuoksi yhä useammalle kuluttajalle jää kuukausittaisten menojen hoitamisen jälkeen vain vähän tai ei lainkaan rahaa.
Moody’s Analyticsin tuoreessa tutkimuksessa todetaan myös, että keskimääräinen amerikkalainen kotitalous maksoi syyskuussa 445 dollaria enemmän perustavaroista ja -palveluista kuin viime vuoden syyskuussa.
Uutiset eivät myöskään todennäköisesti muutu paljon paremmiksi. On yhä enemmän todisteita siitä, että Yhdysvallat – ellei se ole jo taantumassa – on menossa kohti taantumaa. Ensinnäkin vuoden 2022 kaksi ensimmäistä vuosineljännestä osoittivat negatiivista kasvua. Kolmannella vuosineljänneksellä kasvua oli jonkin verran, mutta se johtui suurelta osin kauppavajeen kertaluonteisesta supistumisesta ja julkisista menoista. Kolmannen neljänneksen kasvuraporteista huolimatta CNBC myöntää, että taantuma on tulossa, ja ekonomisti Paul Ashworth toteaa: ”Vienti hiipuu pian, ja kotimainen kysyntä murskautuu korkeampien korkojen painon alla.”
Toinen suuri taantumaan viittaava tekijä on tuottokäyrä, joka on nyt kääntynyt, mikä viittaa tulevaan taantumaan. Itse asiassa tuottokäyrän käänteet ovat viime vuosikymmeninä ennustaneet taantumia täydellisesti. Viime viikosta lähtien 10 vuoden ja 3 kuukauden valtionlainojen välinen korkoero on nyt negatiivinen. Sama tapahtui toukokuussa 2019, heinäkuussa 2006 ja heinäkuussa 2000. Näissä tapauksissa viive voi olla kuusi kuukautta tai enemmän, mutta tulos on ollut sama: taantuma.
Sekä Bidenin hallinto että Yhdysvaltain keskuspankki pitävät edelleen kiinni työpaikkatiedoista todisteena siitä, että talous on ”vahva”. Kuten olemme kuitenkin nähneet, suurin osa työllisyystiedoista osoittaa itse asiassa pysähtyneisyyttä tai jopa työllisten määrän vähenemistä. Niinpä ”talous on hyvä” -yleisö pitää kiinni siitä pienestä siivusta työllisyystietoja, joka on toimipaikkatutkimus, joka viittaa siihen, että kaikki on hyvin. Jos tässä on jokin hyvä puoli, se on se, että työpaikkojen kasvu on vahvaa -narratiivi on tarjonnut jonkin verran suojaa Federal Reservelle, joka on kaukana, kaukana jäljessä inflaatiota kiihdyttävän kevytrahapolitiikkansa lopettamisesta. Koska Fed kieltäytyi kääntämästä kurssia erittäin alhaisen korkotason politiikassaan ennen kuin talous oli jo selvästi matkalla kohti 40 vuoden hintainflaation huippua, Fedillä on nyt edessään stagflaatiokriisi, jos se ei saa hintainflaatiota laskemaan ennen kuin taantuma on ilmeinen. Työpaikkatietojen huonontuessa tämä laukaisee yhä enemmän poliittisen painostuksen vyöryn, jotta ”kääntyisi” ja alkaisi jälleen kerran ”stimuloida” taloutta.
Tässä vaiheessa ei ole mitään tietoa siitä, onko Fedillä sisua todella saada hintainflaatio laskuun ja todella luopua 13 vuotta kestäneestä erittäin kevyen rahan ja niin sanotun epätavanomaisen rahapolitiikan aikakaudesta. On paljon todennäköisempää, että Fed palaa takaisin korkojen alentamiseen heti, kun se voi väittää saavuttaneensa jonkinlaisen ”voiton” hintainflaatiosta, oli se sitten kuinka vähäistä tahansa. Tämä keskeytetty perääntyminen Fedin meneillään olevista inflaatiokokeiluista johtaisi todennäköisesti siihen, että Yhdysvallat ajautuisi kohti vähintään yhtä pahaa kuin 1970-luvun stagflaatio.
Lähde:
https://mises.org/wire/number-employed-workers-fell-october-and-price-inflation-continues-outpace-wages