Jos me haluamme voimaannuttaa itsemme ja parantaa maailmaa, kuluttaminen ei ole jotain joka voimaannuttaa. Vain työn valloittaminen voi saada sen aikaan.
Aloitetaan faktalla: kuluttaminen on yksilön toimintaa, jotain jota me yleensä teemme yksin. Joten katsomalla yhteiskuntaa kuluttamisen kautta johtaa yleensä sellaiseen ajatteluun jossa ainoa tapa jolla voimme muuttaa ympäristöämme on ”kuluttajan täysivaltaisuuden” kautta — eli vaihtamalla brändiä. Kuluttajine me olemme yksin ja äärettömän pieniä. Edes liittymällä yhteen miljoonittain emme kykene kyseenalaistamaan suurkorporaatioiden hegemoniaa, niiden lainsäädännön kaappausta, tai niiden hyökkäystä kilpailua kohtaan. Ainoa mitä voimme tehdä on muuttaa eräitä niiden käytäntöjä puoltamaan ”vihreämpiä” tai ”sosiaalisempia” vaihtoehtoja. Eikä se ole huono asia. Mutta on selvää että se ei ole meidät vapaammaksi tai vastuullisemmaksi tekevä positio. Siksi mikä tahansa yritys rakentaa yhteisöä kuluttamisen kautta, joko yhteistyön muodoilla tai verkostojen ja alustojen kautta, ei johda mihinkään.
Toisaalta tuottava toiminta, työ, on yhteisöllistä toimintaa, jotain joka sitoo meidät yhteen sitoumuksien ja vastuiden kautta. Juuri siellä, yhteisötason tuotannossa, egalitaaristen suhteiden rakentaminen on ”spontaania”, koska kaikki ovat keskellä ja jokainen on päätöksentekijä. Ja kun ne tuotteet, jotka sisällyttävät tietomme ja työmme, pääsevät markkinoille, ne pääsevät vaihdannan maailmaan, tilaan joka vuorostaan vaatii vahvan eettisen pohjan.
Tämä työn keskeisyys muuttaa meidät. Tämä tietoisuus siitä mitä se tarkoittaa muuttaa maailman. Mikään ei ole markkinoilta ulosheitetylle sukupolvelle vallankumouksellisempaa kuin työn valloittaminen.
Lähde: P2P Foundation