Ilmastonmuutoksen torjunnan kiireellisyyden kasvaessa kasvaa myös harhaluulo siitä, että siirtyminen kestäviin talous- ja energiajärjestelmiin on taloudellisesti mahdoton toteuttaa. Tähän artikkeliin on koottu neljä tarinaa — tai myyttiä — joita vihreää siirtymää vastustavat tahot käyttävät yleisimmin. Vastustajat väittävät usein, että vihreä siirtymä on liian kallis, joten olemme tarkistaneet heidän väitteensä todellisuudesta.
Myytti 1: Vihreä siirtymä köyhdyttää meidät
Jotkut vihreän politiikan ja ilmastositoumusten kriitikot, mukaan lukien merkittävät henkilöt kuten Belgian keskuspankin pääjohtaja Pierre Wunsch, väittävät, että vihreä siirtymä köyhdyttää maita ja niiden kansalaisia.
Siirtyminen kestävään talouteen edellyttää asuin- ja työrakennusten kunnostamista, tuotanto- ja liiketoimintatapojen muuttamista, uusien energiainfrastruktuurien rakentamista ja olemassa olevien infrastruktuurien mukauttamista ilmastonmuutokseen sekä monia muita toimia. Kyseessä on systeeminen muutos, joka vaatii epäilemättä valtavia investointeja – jopa enemmän kuin tähän mennessä. Väite, että tämä siirtyminen köyhdyttäisi Eurooppaa jollain tavalla, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Todellisuudessa se tarjoaa taloudellisen mahdollisuuden Euroopalle ja koko maailmalle, sillä nämä investoinnit toimivat itse asiassa kasvun moottorina.
Maailman talousfoorumi arvioi, että kun maailma siirtyy käyttämään vihreämpiä energialähteitä ja hyötyy niihin liittyvistä energiatehokkuuden parannuksista, energian kysyntä vähenee, päästöt ja kustannukset laskevat, ja kaikki tämä tapahtuu samalla, kun maailmantalouden kasvu jatkuu. Vuoteen 2050 mennessä ennustetaan, että vain 2,1 % maailman BKT:stä käytetään energiaan, mikä on laskua nykyisestä 3,4 %:sta.
Myös kotitaloudet hyötyvät tästä muutoksesta. Uusiutuvalla energialla toimivat kodit, jotka on suunniteltu esimerkiksi energiatehokkuuteen, auttavat ihmisiä alentamaan energiakustannuksiaan pitkällä aikavälillä.
Ilmastotoimien korkeita kustannuksia korostavien tulisi muistaa myös kolikon toinen puoli, eli ilmastotoimien laiminlyönnin huikeat kustannukset. Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportissa varoitetaan, että ilmastokriisin hillitsemiseksi toteutettavien toimien laiminlyönnin kumulatiiviset kustannukset voivat olla huomattavasti korkeammat – jopa sata kertaa suuremmat kuin hillitsemistoimenpiteiden kustannukset.
Myytti 2: Vihreä siirtymä aiheuttaa työpaikkojen katoamista ja taloudellista epävakautta
Italian Istituto Affari Internazionali (IAI) -instituutin mukaan vihreään siirtymään liittyvien avainalojen kehittäminen voi johtaa jopa 884 000 uuden työpaikan syntymiseen ilmastoystävällisillä ja hiilineutraaleilla aloilla.
Samalla on totta, että siirtyminen fossiilisista polttoaineista puhtaaseen energiaan johtaa öljy- ja kaasujättien taantumiseen ja vaatii merkittäviä muutoksia talouksiemme muissa avainaloissa. Tämä tarkoittaa, että onnistunut vihreä siirtymä ei ole mahdollinen ilman laajaa koulutusta, osaamisen parantamista ja koko talouden alojen sopeutumista uusiin teknologioihin ja prosesseihin. Eurooppalaisten maanviljelijöiden viimeaikaiset mielenosoitukset ja tyytymättömyys ovat karu muistutus siitä, mitä seurauksia näiden alojen jättäminen oman onnensa nojaan voi aiheuttaa. Hallituksilla ja EU:n toimielimillä on vastuu tukea työntekijöitä ja varmistaa, että vihreä siirtymä on myös oikeudenmukainen siirtymä.
🚨🇪🇺 FARMERS WON, EU BACKS DOWN: 4 DAYS Tractors Block EU Summit
Thousands of farmers from across the EU turned Brussels into a scene of protest, driving over 1,000 tractors into the European Quarter as leaders gathered for a summit.
Organized by Copa-Cogeca, the demonstration,… pic.twitter.com/PFyXTPgCqD
— Alex James Report (@AlexJamesReport) December 22, 2025
Toinen yleinen argumentti, jota käytetään vihreän siirtymän toimenpiteiden vastustamiseen, on se, että tämä johtaa taloudelliseen epävakauteen ja elinkustannusten nousuun. Tämä näkemys on kuitenkin perustavanlaatuisesti virheellinen.
Euroopan keskuspankki (EKP), jonka ensisijaisena tehtävänä on ylläpitää hintavakautta euroalueella, on korostanut, että nopeampi vihreä siirtymä tuo etuja kotitalouksille, pankkijärjestelmän vakaudelle ja taloudelle kokonaisuudessaan.
Viime vuosien korkean inflaation aikana olemme kokeneet omakohtaisesti, että riippuvuutemme tuontifossiilisista polttoaineista – joiden hinnat ovat alttiimpia konfliktien ja geopoliittisten jännitteiden aiheuttamille vaihteluille – on haitallista paitsi planeetallemme myös talouksillemme. Sen sijaan maat, joiden energiantuotannosta suuri osa on peräisin kotimaisista uusiutuvista lähteistä, ovat vähemmän alttiita tällaisille vaihteluille.
Myytti 3: Julkista rahaa ei ole riittävästi vihreään siirtymään, yksityisen on pakko hoitaa
Vaikka yksityisen sektorin osallistuminen vihreään siirtymään on välttämätöntä, on epärealistista odottaa, että yksityiset pankit ja yritykset, jotka hyötyvät nykytilanteesta, johtaisivat tätä siirtymää.
Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) odottaa julkisen sektorin osallistuvan noin 30 prosentilla maailmanlaajuiseen ilmastorahoitukseen. Hallitusten on oltava keskeisessä roolissa rahoittaessaan vihreään siirtymään tarvittavia infrastruktuureja ja mukautettaessa talouksiamme ilmastonmuutokseen samalla kun niistä tehdään kestäviä.
Onko julkisesta rahoituksesta näiden investointien kattamiseen todella puutetta? Meidän mielestämme varat ovat jo olemassa, mutta ne on tällä hetkellä osoitettu muille aloille, jopa fossiilisiin polttoaineisiin. Itse asiassa EU:n jäsenvaltiot jatkavat fossiilisten polttoaineiden teollisuuden taloudellista tukemista, ja sen tukitaso on ollut ennätyksellisen korkea vuodesta 2015 lähtien. Ongelmana ei siis ole niinkään rahoituksen puute vaan poliittisen tahdon puute siirtyä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta taloudesta kestävään talouteen.
Tämä siirtyminen on kuitenkin välttämätöntä, ja se edellyttää fossiilisten polttoaineiden teollisuudelle annettavan tuen asteittaista lopettamista. Samalla on lisättävä investointeja oikeudenmukaiseen energiasiirtymään, joka tarjoaa ihmisille kestäviä ja kohtuuhintaisia vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille. Hallituksemme voisivat käyttää erilaisia rahoitusvälineitä tämän siirtymän helpottamiseksi. Verotus voi esimerkiksi olla tärkeä vipuvaikutus: varallisuusverojärjestelmä voisi tuoda huomattavia resursseja ilmastohankkeiden rahoittamiseen. On arvioitu, että varallisuusverojärjestelmät voisivat tuottaa 180–1280 miljardia euroa, mikä varmistaisi oikeudenmukaisen ekologisen siirtymän kaikille. Varallisuusverotuksen ohella jotkut ehdottavat fossiilisten polttoaineiden yritysten voitoista perittävän ”ylivoittoveron” käyttöönottoa. Äskettäin YK:n pääsihteeri António Guterres puhui tämän muutoksen puolesta.
On myös tärkeää muistaa, että ilman julkista tukea yksityiset investoinnit puhtaaseen energiaan siirtymiseen epäonnistuvat. Näin on tapahtunut Saksassa ja Kiinassa, joissa tukien vähentäminen on johtanut uusiutuvan energian uusien laitosten määrän lähes puolittumiseen.
Tässä keskuspankit voivat auttaa. Olemme yhdessä kumppaneidemme kanssa kannattaneet sitä, että EKP sisällyttäisi ympäristöehdot yksityisten pankkien jälleenrahoitusohjelmiinsa. Ehdotuksemme on, että EKP tarjoaisi pankeille alhaisempaa korkoa lainoja myöntäessään sillä ehdolla, että pankit ohjaavat kohtuuhintaista rahoitusta vihreän siirtymän hankkeisiin, kuten uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden aloille. Tämä on esimerkki siitä, miten julkinen laitos voi auttaa mobilisoimaan yksityistä rahoitusta aloitteisiin, jotka ovat hyödyllisiä ihmisille, talouksillemme ja planeetalle.
Myytti 4: Me ollaan tehty jo tarpeeksi
EU on asettanut vihreän kehityksen ohjelman kautta joitakin kaikkein kunnianhimoisimmista ilmastotavoitteista, joiden tavoitteena on saavuttaa 55 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä ja tulla ensimmäiseksi ilmastoneutraaliksi maanosaksi vuoteen 2050 mennessä. Tästä huolimatta monien EU-maiden nykyiset energia- ja ilmastosuunnitelmat eivät vastaa näiden tavoitteiden kunnianhimoisuutta, kuten Euroopan komissio itse on korostanut.
Myös maailmanlaajuisesti IEA:n tuorein raportti osoittaa, että nykyiset uusiutuvan energian kehittämissuunnitelmat eivät ole linjassa viimeisimmässä YK:n ilmastokokouksessa (COP28) asetettujen tavoitteiden kanssa.
Toinen kriittinen kysymys, joka vaatii enemmän huomiota – ja toimia – pohjoisen pallonpuoliskon poliittisilta johtajilta, on eteläisen pallonpuoliskon maiden siirtymän tukeminen. Vaikka nämä maat ovat vähiten vastuussa ilmaston ja ympäristön pilaantumisesta, ne ovat usein kaikkein haavoittuvaisimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja kärsivät myös nykyisistä rahoitusmekanismeista. Siksi poliittisten johtajiemme velvollisuutena on varmistaa, että nämä maat eivät jää jälkeen siirtymässä vihreämpään talouteen. Toivomme, että tämä otetaan vakavasti prioriteettina tulevissa ilmastorahoitusta koskevissa neuvotteluissa, mukaan lukien marraskuussa järjestettävä COP29-kokous.
Yhteenveto
Tässä olemme halunneet korostaa, että siirtyminen kestävään talousjärjestelmään on paitsi välttämätöntä ympäristön ja siten myös oman tulevaisuutemme kannalta, myös taloudellisesti toteuttamiskelpoista.
On kuitenkin hallitusten ja kansainvälisten instituutioiden tehtävä varmistaa, että siirtyminen on taloudellisesti toteuttamiskelpoista kaikille.
Nykyinen järjestelmä suosii suhteettomasti eliittiryhmiä (1 %) muun väestön (99 %) kustannuksella. Äskettäinen energiakriisi on hyvä esimerkki tästä: kun ihmiset ovat kamppailleet elinkustannusten nousun kanssa, fossiilisten polttoaineiden yritykset ovat keränneet ennätyksellisiä voittoja. Vastaavasti keskuspankin viimeaikaisissa inflaation torjumiseen tähtäävissä korkojen korotuksissa yksityiset pankit ovat olleet tärkeimpiä (ellei ainoita) hyötyjiä.
Vihreä siirtymä ei voi jatkaa tällaista epätasa-arvoa. Poliittisten päätöksentekijöiden on luotava vankka poliittinen kehys, joka varmistaa, että yksilöt, yritykset ja työntekijät (eli 99 %) eivät joudu kantamaan tämän välttämättömän muutoksen kustannuksia. Toisin sanoen heidän on asetettava oikeudenmukaisuus etusijalle ja asetettava ihmiset vihreän siirtymän keskiöön. Jos näin ei tehdä, se voi aiheuttaa tyytymättömyyttä ja ilmastotoimien syyllistämistä.
Lähde: https://positivemoney.org/update/debunking-myths-why-the-green-transition-is-affordable-as-well-as-necessary