Kääntäjän esipuhe

Tämän tekstin tarkkaa alkuperää on vaikea selvittää. Se on ilmeisesti alun perin lähetetty joko WeChatiin (suosittu kiinalainen sosiaalisen median sovellus) ja jaettu sitten kiinankielisille foorumeille, jotka eivät ole KKP:n valvonnassa, tai päinvastoin 1. kesäkuuta 2021. Vaikka sen lähde on epäselvä ja kirjoittaja nimetön, on tärkeää ymmärtää asiayhteys, jossa se on syntynyt.

Luo Huazhong oli murskaantunut ahdistavasta 996-työkulttuurista (kello 9-21, 6 päivää viikossa), joka on lähes universaali kokemus nykypäivän Kiinassa asuville ihmisille, ja hän teki radikaalin päätöksen lopettaa osallistuminen. Nopeasti sensuroiduissa sosiaalisen median viesteissä Luo Huazhong (”hyväsydäminen matkustaja”) kertoi toisenlaisesta elämästä, jota hän kutsui Tangpingiksi.¹

Hänen kuvaamansa elämäntapa oli eräänlainen traveller/drop-out-kulttuuri, jossa korostettiin mahdollisimman vähän työssä vietettyä aikaa. Hän kertoi postauksissaan tarinoita siitä, miten hän oli ollut kaksi vuotta onnellisesti työttömänä sen sijaan, että olisi jauhanut itsensä murskaksi täyttääkseen vallitsevan kulttuurin odotukset ja jäänyt sen hyödykkeiden rasittamaksi. Tuona aikana hän huomasi, että kohtuuhintainen ruokavalio ja vaatimattomat elinolosuhteet olivat enemmän kuin riittävät, sillä ne antoivat hänelle aikaa muihin hyödyllisempiin aktiviteetteihin, kuten pyöräilyyn Sichuanista Tiibetiin, vuorikiipeilyyn ja filosofian lukemiseen.

Huhtikuusta 2021 lähtien, jolloin tämä ajatus esiteltiin ja sitten kiellettiin kaikilta kiinalaisilta sosiaalisen median alustoilta, Tangping-ajatus levisi nopeasti ja siitä tuli jonkinlainen kuuma aihe kiinalaisessa kulttuurissa. Puolue tietysti hylkäsi sen nopeasti, ja puolueen verkkosivustot kutsuivat sitä porvarilliseksi tai nihilistiseksi. Sensuuri ei kuitenkaan riittänyt hautaamaan sitä kokonaan, joten valtiollinen media alkoi keksiä vuoropuhelua siitä, mitä se väitti Tangpingin paljastaneen ”todellisista” ongelmista.

Tangping on hyötynyt siitä, että se on alkuperältään meemi, sillä sen ansiosta se on voinut kiertää sensuurin, ja kuvia kiinansipulista näkee edelleen kiinalaisessa sosiaalisessa mediassa. Tangpingia, kuten useimpia ideoita, muokkaavat sen (tässä tapauksessa enimmäkseen nimettömät) kannattajat. Luo Huazhong ei ole johtaja eikä messias. Hän oli yksinkertaisesti Tangpingin muodostaman meemin OP (alkuperäinen kirjoittaja). Tämän artikkelin kirjoittaja on vain yksi nimettömistä Tangpingin kannattajista.²

躺平主义者宣言

1. Johdanto: Suuri vaakatason kieltäytyminen

Osa nuorista, jotka ovat tympääntyneitä siitä, mitä he näkevät edessään, ovat menemässä eteenpäin. Sen sijaan, että he murskautuisivat synkän elämän alle, he yksinkertaisesti elävät vaistomaisesti. Heidän lepoa, unta, sairautta ja kuolemaa muistuttavien asentojensa tarkoituksena ei ole uudistua tai virkistyä, vaan kieltäytyä itse ajan asettamista vaatimuksista.

Ne suuruuden ajat, jotka halusivat muuttaa elämän polttoaineeksi ja jotka niin rajusti kerran kehottivat heitä menemään eteenpäin, ovat nyt pelkkää kärpäsen surinaa heidän korvissaan. Tämä on se hetki, jolloin yhdenlainen taikuus epäonnistuu ja toisenlainen herää henkiin.

Itse asiassa ilman tangpingaajien muistutusta ihmiset olisivat jo unohtaneet, että ”oikeus” on yhä olemassa. Aivan kuten riistetyt työntekijät yrittävät vaatia aikansa takaisin pomoilta koskettelemalla kaloja,³ samaa tietä kulkevat tangpingaajat vaativat korvausta menneisyyden loputtomista ylilyönneistä. Uskotaan, että tämä hyvitys vaatii harjoittajia vähentämään omia tarpeitaan selviytymään kuluttamalla mahdollisimman vähän ja työskentelemällä mahdollisimman vähän. Vielä yksi kasvava toive on koko yhteiskunnan ajan ja tilan uudelleenjako, jotta makoilusta voisi tulla useimpien ihmisten käytäntö. Tämän ensimmäinen aalto on ilmeisesti eräänlainen Tangping.

Vanhat ja uudet aristokraatit, jotka pelkäsivät menettävänsä etuoikeutensa, ryntäsivät paikalle. Heillä on kaikki syyt paniikkiin tämän tuhoisan ajatuksen vuoksi, joka halveksii työtä kuin ruttoa ja jota vastaan ei ole rokotetta. Mutta sen sijaan, että he tunnustaisivat tämän nopeasti levinneen filosofian olevan peilikuva ihmisten mielipiteistä useista todellisista ongelmista, he mieluummin tuomitsevat sen vihamielisten voimien työksi. Tietenkin on järkevää, että he sanovat niin. Sillä aiemmin ihmiset täällä ovat aina olleet esimerkillisiä tuottajia. Harvat muut sosiaaliset tehtaat maailmassa pystyvät valmistamaan koneita, jotka toimivat näin sujuvasti, ilman yhtään ääntä, ikään kuin kone itsessään olisi eräänlainen tyhjiö, ilman minkäänlaista kitkaa. Ikään kuin ihmiset itse olisivat tyhjiö ja kansakunta olisi todellisuuden muoto, joka on ihmeellisesti kaapattu tyhjyydestä.

Tangpingaajien tuomitseminen alkoi. Nämä tuomitsemiset olivat kuitenkin niin banaaleja ja elottomia, että makuulla olevan henkilön päätä ei nostettu. Mutta ne, jotka väittävät, että tangpingaajat ovat laiskaa roskaväkeä ja kunnianhimottomia kerjäläisiä, ansaitsevat ainakin yhden vastauksen. Älkää pitäkö itsestään selvänä, kuinka helppoa maassa makaaminen on. Päinvastoin, siitä hetkestä lähtien, kun tangpingaajat makasivat maassa, heidän ruumiinsa oli jo maan ulkopuolella. Heidän olemassaolonsa ei vain muodosta toista etnistä ryhmää, vaan maa, jolla he makaavat, irtoaa täysin vanhasta maasta. Jos tätä tilaa ei haluta häiritä, eikö sen pitäisi olla riippumaton suvereniteetista ja omistusoikeuksista? Keholla ei ole yhteyttä omistukseen ja jakamiseen, eikä maa ole kiinnostunut hallinnosta ja hallinnosta. Radikaali Tangping merkitsee nykyisen järjestyksen täydellistä hylkäämistä. Tangpingaajat pilkkaavat armottomasti institutionaalista osallisuutta ja ovat välinpitämättömiä kaikenlaista ylistystä tai kritiikkiä kohtaan.

Käännä maailmaa vain 90 astetta, niin ihmiset huomaavat tämän sanattoman totuuden: se, joka makaa maassa, seisoo, ja se, joka seisoo, ryömii. Tämä salainen maailmankuva on muodostunut ylitsepääsemättömäksi esteeksi tangpingaajen ja kansalaisten välille. Ja ennen kuin maailma on muuttunut täysin, tangpingisteilla ei ole mitään syytä muuttaa asennettaan.

2. Tangpingaajien “kanssamatkustajat”

Älä kuitenkaan luule, että Tangping olisi yhtenäinen ilmiö. Kun ensimmäinen tangpingaajaksi itseään kutsunut henkilö ilmestyi, hän ei olisi voinut kuvitellakaan, että se aiheuttaisi niin suuria aaltoja.

Tangping saa niin innokasta kannatusta, että sen uhaksi kokevat joutuvat teeskentelemään olevansa myös tämän teorian kannattajia. Kuinka näiden ihmisten joukossa voisi olla todellisia tovereita? Ensimmäisinä esiin astuvat vain matkisivat retoriikkaa pysyäkseen epätoivoisesti mukana. Onko olemassa muuta keinoa käsitellä näitä tangpingistisia “kanssamatkustajia” kuin heittää ulostetta heidän kasvoille?

Ensimmäisinä kasvonsa näyttivät kunniakkaat tangyingistit.⁴ Nämä aristokraatit, jotka liikkuvat kartanoidensa ja BMW-autojensa välillä, väittävät, että Tangping osoittaa heidän noudattamansa järjestyksen ylivoimaisuuden. Mutta kuka muu tässä järjestyksessä makasi heidän edessään (tangping)? Pelkästään tämä antaa heidän äänelleen voimaa. He tekevät tämän johtopäätöksen omasta elämästään ja pitävät tangpingia materiaalisen yltäkylläisyyden perustana olevana hedonismina. Mitä rikkaampi maa, sitä enemmän tyhjäntoimittajia voidaan tukea. Siksi ”Tangping tällaisessa maassa on pohjimmiltaan eräänlainen Tangying”. Olisi oikeampaa kääntää tämä lause ympäri: jos Tangyingia (valehtele voittaaksesi) ei olisi koskaan ollut, miksi ihmiset tavoittelevat Tangpingia (valehtele tasa-arvon vuoksi)?

On myös toinen, petollisempi tangyingistien ryhmä. He ovat onnistuneet paketoimaan suositun keskustelun uudelleen mainoslauseiksi, joilla myydään varainhoitotuotteita, käyttämällä hyväkseen ”Tangping-vapauden” retoriikkaa. Mikä voisi olla silmiinpistävämpää kuin mahdollisuus saada jotain ilmaiseksi (”ansaita rahaa makuulla”) tässä ylitöiden ajassa? Tangpingaajat ovat kuitenkin saaneet heidät tuntemaan, että heidän odotuksensa ovat olleet väärässä paikassa. Aiemmin, kun he vain suorittivat valtavirran heille antamat tehtävät, he tunsivat, että velat odottivat aina jossain edessä, ikään kuin he eläisivät vain velkojen takaisinmaksua varten, ikään kuin elämä itsessään tuottaisi velkaa – mutta kenelle he olivat velkaa? Kun he ottivat radikaalin Tangping-asenteen tätä järjestelmällistä sieppausta vastaan, he tunsivat löytäneensä oikean tien ulos. Tämä on vapaus, jonka tangpingaajat todella löysivät.

Heidän perässään seurasivat muutamat maltilliset tangpingaajat. He seurasivat kunniallisten ihmisten jalanjälkiä, ikään kuin peläten jäävänsä paitsi. He sanovat, että kuka ei olisi tähän mennessä huomannut muutoksia tässä maailmassa? Mutta mitkä vaikutukset näillä kasvottomilla ja keskinkertaisilla hahmoilla voisi olla? Joten heille tangpingin ydin ei ole tangping, vaan pikemminkin se, ettei ylitetä rajoja tai tehdä asioita, jotka ylittävät yksilön kyvyt. — Niin kauan kuin hallitseva kulttuuri on olemassa, miten voit kilpailla? — Siksi on kehotettu vetäytymään maaseudun tangpingiin. Voimme myös ymmärtää, että virkamiehen tuomion edessä heidän vieressään makaava ”radikaali” sai heidät vapisemaan enemmän kuin tuomari. Tällä hetkellä heidän koko puheensa oli yksinkertaisesti: ”Herrani, pyydän vain oikeutta seistä oikeaan aikaan (kuten palvelija).” Nämäkin sanat sanottiin kuitenkin polvillaan. Kuinka voimme erottaa tällaisen polvistuvan vulgaarin Tangpingin (makaa rauhan vuoksi) nykyisestä hallitsevasta filosofiasta?

Sitten tulivat taloustieteilijät, jotka puolustivat tangpingin ”rationaalisuutta”. Toisin kuin tutkijat, jotka arvostelevat tangpingia katastrofina maalle ja kansalle, nämä taloustieteilijät ovat luonnostaan ​​optimistisia. He sanovat, missä rikkaassa maassa nuoret eivät valitse Tangpingia? Involuution⁵ edessä ei ole parempaa ratkaisua kuin Tangping. Tämä on myös luonnollisin ratkaisu – mutta eikö se ole tangpingaajien oma teoria? Mutta selitys tämän takana on itse asiassa se, että kun useammat ihmiset vapaaehtoisesti vetäytyvät kilpailusta ja valitsevat Tangpingin, kokonaistyövoima luonnollisesti vähenee, joten tämä antaa jäljellä oleville työntekijöille enemmän neuvotteluvoimaa, minkä odotetaan parantavan keskipalkkoja. Tässä oletetaan, että involuution perimmäinen syy on ylitarjonta työmarkkinoilla. Vaikka Tangping vähentää myös kulutuskysyntää lyhyellä aikavälillä, he uskovat, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä markkinoiden tasapaino syntyy varmasti.

Ongelmana tässä on, että he pitävät tangpingia vain markkinakilpailun ”luonnollisena” seurauksena, kun taas involuutio on pikemminkin seurausta hallitsemattomasta väestönkasvusta kuin kilpailuhenkisestä kansallisesta luonteesta (asenteesta? ideologiasta?) – tämä on vain uusi versio Malthusin väestöteoriasta. Onneksi markkinat ratkaisevat edelleen kaiken. Heidän tangping-doktriininsa (makaa tasapainon vuoksi) on hallitsevan järjestyksen spontaanin sääntelyn dynaaminen elementti. Kuka siis olisi voinut antaa suuremman panoksen tälle yhteiskunnalle kuin tangpingaajat?

Itse asiassa he ovat hyvin tietoisia vapaaehtoisesti lopettaneiden tilanteesta. Nämä luonnolliset (”teoreettisen ohjauksen puute”) tangpingaajat on aina pidetty työmarkkinoiden säännöllisissä tarkastuksissa alimmassa luokassa. Nykypäivän kapitalistisen maailman suurimmat taloudet kehittävät kaikki nopeasti kasvavaa keikkatalousjärjestelmää. Jos tangpingaajat antoivat suurimman panoksen, se tarkoittaa, että he olivat niitä, jotka tekivät tarvittavat uhraukset järjestyksen jatkumisen vuoksi. Tässä yhteydessä mainitsemamme nöyrät polvistujat iloitsevat. Koska radikaalit tangpingaajat ovat joukko hyväuskoisia pyhimyksiä, on todellakin kannattavinta polvistua ja odottaa. Mutta taloustieteilijät eivät kerro heille pettymyksen tuottavaa totuutta: ilman demokraattista työvoimaa keikkatalouden valtaama tangpingismi ei vain lisää ihmisten palkkoja, vaan voi myös johtaa työajan pidentymiseen.

Viimeisenä, vaikkakin myöhässä, saapuivat teknologit, jotka saarnasivat automaatiokriisistä. Toisin kuin useimmat, jotka keskittyvät involuution kysymykseen, he väittävät, että automaatioteknologian leviäminen korvaa nopeasti ihmistyön. Siihen mennessä on jo liian myöhäistä puuttua työttömyyden aaltoon. Siksi Tangping on harjoitus suurten automaatiokriisien varalle. Kun kriisi koittaa, yhteiskunnan on vastattava tangpingaajien perustarpeisiin ehdoitta. Jos Tangping tarkoittaisi työn poistamista, kiihdyttäjät toisivat heille sen lahjan. Mutta toistaiseksi Tangping on vielä liian aikaansa edellä. Kuten puolueen jäsenet usein sanovat, sosiaalinen ideologia on yhteensopiva vain sen taloudellisen perustan kanssa (tässä viitataan teknologiaan ensisijaisena tuotantovoimana). Mitä syytä huolestua on tällaisesta ideologiasta, joka on tukahdutettu todellisuuden toimesta? Tämä tarkoittaa, että näille tangpingaajille ”aika herättää heidät yhä uudelleen aamunkoitteessa”.

Mutta tällaiset argumentit sivuuttavat juuri sen tosiasian, että Tangping oli alun perin reaktio kiihdyttämisajatteluun. Kiihtyvyysajattelijat eivät tarjoa selitystä sille, miksi vuosikymmenten teknologinen kehitys ei ole johtanut työajan lyhenemiseen. Tangpingaajat eivät usko teknologian messiaaseen, eivätkä he usko, että voimme luoda vaihtoehtoisen yhteiskunnan nykyisen hallitsevan teknologisen järjestelmän sisällä. Sen sijaan he toteavat käytännön tasolla, että jos työ poistetaan, sen on tapahduttava kerralla, välittömästi, tai emme koskaan pysty poistamaan sitä.

3. Tangpingaajien dilemma

Keskustellessaan eri ”kanssamatkustajien” kanssa tangpingaajat tuovat esiin myös todellisen ongelmansa.

Itse asiassa niin kauan kuin tangpingaajat pitävät kiinni individualistisesta lähestymistavasta, he joutuvat usein askeettisuuden ja riiston kierteeseen. Askeettisuuden vaiheessa halujen minimoiminen auttaa meitä myös minimoimaan riiston. Mutta tässä on todellisuus, jota taloustieteilijät yrittävät peitellä: tästä tulee sitten ei-niin-uusi hallintotekniikka, joka siirtää väestön suhteellisen ylijäämän ”työttömien” ja ilman tuloja olevien sekä oikeuksitta ja takeitta ”satunnaisia töitä” tekevien välillä – huomaa, että nämä termit ovat molemmat tuotettu tuotannon logiikan pohjalta. Ne, jotka aktiivisesti loikkasivat tangpingismiin, joko jatkoivat tuon sortavan tilanteen tuottamista tai jatkoivat sen hyväksymistä, tai molempia. Marxin ajoista lähtien tämä on ollut tärkeä keino estää työntekijöiden palkkojen nousua (hän kutsui sitä ”teollisuuden reserviarmeijaksi”).

Hämmentävä puoli atomisoituneessa Tangpingissa on se, että ilman laajamittaista toteuttamismahdollisuutta se voi kuolla pysähtyneisyyteen. Mitä enemmän sitä ymmärtää, sitä vähemmän sitä tarvitsee – se on pakotettu, suljettu pois valtavirran järjestyksestä, eikä sillä ole mitään luovutettavaa. Ja mitä enemmän sitä tarvitsee, sitä enemmän vastustaa sen todellista merkitystä – heille on aina ollut liikaa järjestystä, liikaa luovutettavaa. Ajattele niitä, jotka ovat juuttuneet avioliiton ja perheen logiikkaan, niitä, joilla on lapsia, niitä, jotka etsivät merkitystä työarvioinneista ja keskiarvoista, niitä, jotka maksavat asuntolainojaan… Jos tangpingaajat ovat saaneet niin paljon vihamiehiä, miten voimme odottaa, että hallitseva järjestys jättäisi heidät rauhaan?

Mitä siis pitäisi ajatella eristäytyneestä ja vetäytyneestä Tangpingista? Kun tangpingaajat herättivät ensimmäisen kerran huomiota sosiaalisessa mediassa, heidät esiteltiin seuraavasti: he olivat kuluttaneet sosiaalisen energiansa epäinhimillisen työn parissa, joten he sulkeutuivat halpaan vuokra-asuntoon eivätkä häirinneet ulkomaailmaa. He eivät näyttäneet ymmärtävän, että se, mikä rajasi heidät muutaman neliömetrin kokoiseen majaan, oli itse asiassa osa sitä järjestystä, jota he yrittivät kieltäytyä hyväksymästä. Mutta mitä asialle voisi tehdä? Eivätkö he olleet jo vieneet radikaalin Tangpingin uskomusta niin pitkälle kuin mahdollista?

Palataan hetkeksi Diogeneen luo. Kun Diogenes makasi tynnyrissä ja katseli maailmaa, hän ei vaikuttanut eristäytyneeltä. Hän ei epäröinyt puolustaa ajatuksiaan ohikulkijoille, ja hän sijoitti puiset tynnyrit antiikin Kreikan maailman keskellä sijaitsevalle vilkkaimmalle kadulle. Hän oli köyhä, mutta täynnä elämää: hän valaisi päivällä jokaisen kadulla kulkevan kasvoja lyhdyllä, oletettavasti etsien todellista ihmistä; hän astui Platonin talon hienolle matolle ja totesi astuvansa idealistin köyhän turhamaisuuden päälle; hän käveli vastavirtaan, kun väkijoukko poistui teatterista, ja kun häneltä kysyttiin syytä, hän vastasi: ”Sitä olen tehnyt koko elämäni.” Kun hänen puinen tynnyrinsä murskattiin rautakavioilla, ihmiset tekivät hänelle nopeasti uuden.

Harvat tietävät, että nykyinen järjestys on vieläkin yleinen ja tuhoutumaton kuin se oli kaupunkivaltioiden aikana, jolloin suurin osa orjista oli vangittuina. Ja kuka pelastaisi meidät tuhoutuneista tynnyreistämme? Jos hylkäämme järjestyksen, joka vangitsee suurimman osan meistä, mutta jätämme jälkeemme järjestyksen, joka erottaa ja jakaa meidät ja estää meitä rakastamasta toisiamme vilpittömästi, mitä olemme hylänneet?

4. Tangpingaajien liittolaiset

Nykymaailma on kova. Jotta Tangping voitaisiin pelastaa ahdingostaan ja nykyisen järjestyksen suuri hylkääminen voitaisiin toteuttaa, se saattaa tarvita individualismin lisäksi myös toisen ulottuvuuden.

Itse asiassa yleinen käsitys laajamittaisesta Tangpingista on luonteeltaan radikaali. Tangping ei tarkoita tietyn sosiaalisen siteen irrottamista, vaan kaikkien siteiden irrottamista. Tangping ei ilmene tietyn sosiaalisen luokan ja identiteettiyhteisön hajoamisessa, vaan koko työväenluokassa. Se pyrkii yhdistämään kieltäytymisen koulunkäynnistä, työnteosta, lasten saamisesta ja perheen perustamisesta, joten sillä on luonnollisesti potentiaalia yhdistää koko sukupolvi ihmisiä, jotka ovat enimmäkseen sorrettuja nykyisessä järjestyksessä. Se yrittää ottaa yhteyttä kaikkiin, jotka kieltäytyvät pakosta ja tottelevaisuudesta, miehiin ja naisiin, työntekijöihin ja työttömiin, kansalaisiin, maanviljelijöihin ja nomadeihin, huligaaneihin, opiskelijoihin ja intellektuelleihin, heteroseksuaaleihin, homoseksuaaleihin ja muihin queer-ihmisiin, kulkureihin ja eläkeläisiin… Mikä muu idea voisi hiljaa rakentaa salaisia yhteyksiä, jotka valmistaisivat maaperää yleislakolle?

Pidämme liittolaisina:

1. Naisia ja queer-ihmisiä. Hylkäämme avioliiton, perheen ja seksuaaliset suhteet, jotka tuovat heille sortavia, syrjiviä ja epätasa-arvoisia suhteita. Kieltäydymme lisääntymästä patriarkaatin jatkumisen vuoksi.

2. Työntekijöitä (olivatpa he sitten kokopäiväisiä työntekijöitä, keikkatyöläisiä tai työttömiä). Hylkäämme työvoimamääräykset, jotka luovat riistoa ja vieraantumista. Kieltäydymme luomasta työllä arvoa, joka tarjoaa pääoman lähteen byrokraattisille johtajille ja kapitalisteille.

3. Talonpoikia ja nomadeja. Kieltäydymme sulautumasta meille pakotettuun moderniin järjestykseen. Vastustamme taloudellista ryöstöä ja kulttuurista tuhoa. Vastustamme ympäristökatastrofia. Vastustamme pakkomuuttoja.

4. Opiskelijoita ja intellektuelleja. Hylkäämme valtavirran ideologioiden intellektuaalisen ja kulttuurisen tuotannon. Hylkäämme niiden monopolin tietoon.

5. Nuoria, kansalaisia, kodittomia ja työttömiä. Vastustamme korkeita vuokria ja asuntojen hintoja. Kieltäydymme maksamasta asuntolainoja ja korkoja.

6. Ikäihmisiä. Emme suostu lykkäämään eläkkeelle siirtymistä. Emme suostu kalliisiin lääketieteellisiin ja hoitopalveluihin. Emme suostu apatiaan ja laiminlyöntiin.

7. Muita teoreetikkoja ja aktivisteja, jotka kannattavat radikaalia muutosta konservatiivisen järjestyksen sijaan. Esimerkiksi jotkut marxistit, anarkistit, feministit, ekologit, osuuskuntalaiset…

5. Vaihtoehtoisia autonomisia yhteisöjä

Radikaali Tangping ilmenee paitsi laajojen liittolaissuhteiden luomisessa myös keskinäisen avun yhteisöllisissä suhteissa ja yhteyksien luomisessa olemassa oleviin tai aiemmin olleisiin vaihtoehtoisiin autonomisiin alueisiin. Ilman näiden edelläkävijöiden ponnisteluja tangpingaajat eivät olisi voineet toteuttaa visiotaan.

Tangpingaaja on pienin autonominen alue, ja heidän ruumiinsa on hallitsematon paikka, joka ajelehtii ympäriinsä. Tangpingaajat harjoittavat omaa rituaaliaan, Tangpingiä, kaikissa tilanteissa, olipa kyseessä sitten työ, viihde, opiskelu, ruokailu, suru tai häät. Tangpingaajat ovat uskollisia omalle merkilleen, Tangpingille, riippumatta siitä, onko kyseessä johtaja, pomo, divisioonankomentaja, setelit, mitalit tai kansallislippuja.

Tangpingaajat keksivät omat juhlapäivänsä. Näiden juhlien aikana he eivät juhli sadonkorjuuta tai voittoa. He makaavat valtateillä, joilla liikenne virtaa, tehtaissa, joissa koneet käyvät ja ruumiit ovat tunnottomia. He eivät kuluta rahaa eivätkä hemmottele itseään. He makaavat ostoskeskuksissa, jotka toimivat nykyajan kirkoina, komeissa tai majesteettisissa palatseissa tai moderneissa komplekseissa. Tällaisten juhlien keskellä he eivät tarjoa enemmän vapaa-aikaa itselleen, vaan muille. He eivät rakentaneet näitä suojia itselleen, vaan kaikille sorretuille.

Niille, jotka harjoittavat vaihtoehtoisen autonomian periaatetta muilla tavoin, olivatpa he sitten kamppailemassa korkean paineen alla, piileskelemässä vuorten tai viidakon huipulla, joista kukaan ei välitä, vetäytymässä maailman reunoille ja kolkkiin tai asettumassa meluisien ja vilkkaiden aukioiden keskelle, tangpingaajat yrittävät löytää inspiraatiota ja valaistusta heidän yrityksistään. Olemme kiitollisia seuraaville edelläkävijöille: anarkistit ja marxistit, jotka perustivat Pariisin kommuunin, työläiset, jotka valtasivat tehtaat Espanjan sisällissodassa, karanneet orjat, jotka muodostivat maroniyhteisöjä Yhdysvaltojen Great Dismal Swamp -suolla, kodittomat, taiteilijat, opiskelijat ja queer-ihmiset, jotka miehittivät taloja Berliinissä, Saksassa, autonomiset Zapata-alkuperäiskansat Chiapasissa, Meksikossa, ja naiset, jotka taistelivat patriarkaattia vastaan ja organisoivat osuuskuntia Syyrian Kurdistanin alueella… …

Keskinäisen avun ja itsemääräämisoikeuden kautta tangpingaajat rakentavat myös omia yhteisöjään. Etsimme vaihtoehtoa tuotantoon ja laajentumiseen keskittyvälle ylimääräisyyden järjestykselle. Etsimme Tangpingia milloin tahansa, missä tahansa. Etsimme suojaa autioille ja tyhjille maille ilman, että meitä häädetään. Etsimme infrastruktuuria, tilasuunnittelua ja kaupunkisuunnittelua vapaa-ajan ja leikin tarkoituksiin. Etsimme taloutta, joka perustuu lahjoihin ja vastavuoroisuuteen ja joka on riistosta vapaa. Etsimme kollektiivista hallintoa, jossa vallitsee suora demokratia ja sukupuolten tasa-arvo. Pyrimme yhteisomistuksen puolustamiseen. Pyrimme verottamaan nykyisiä koroillaeläjiä, jotta he maksaisivat takaisin sen, mitä meiltä on aiemmin riistetty. Etsimme tynnyrien korjausrahastoa. Etsimme mahdollisuutta, jossa asukkaat voivat harjoittaa omia mielihalujaan vähällä työllä. Etsimme teknologioita, jotka nopeuttavat Tangpingia orjuuttamisen sijaan, jotta työn väheneminen tuottaa välittömästi tulosta. Pyrimme yhteisölliseen hoitoon ja kasvatukseen. Pyrimme poistamaan rajat ja liikkumaan vapaasti autonomisten alueiden välillä. Erityisesti pyrimme kiinnittämään huomiota apua tarvitseviin – tarjoamaan hoitoa henkistä ja fyysistä kipua kärsineille, rahaa velkaantuneille, hoitoa liikuntarajoitteisille ja toimintakyvyttömille, tilaa syrjintää, leimautumista ja epäoikeudenmukaisuutta kärsineille… …

Ja niille, jotka eivät voi liittyä meihin toistaiseksi, tangpingaajien on ajateltava myös heitä……

On aika lopettaa taistelu annoksista keinotekoisen pulan aikana. Vastarinnan filosofia saa uuden elämän toimistamme. Kun aika on kypsä, tangpingaajat laativat tarkemmat tehtävät. Mutta ennen sitä meidän on valmistettava ensimmäinen tynnyri.

Kaikki maailman tangpingaajat, liittykää yhteen!

Viitteet

1. 躺平 (Tangping) tarkoittaa “vaakatasossa makaamista”. Tästä syntyi iskulause “vaakatasossa makaava ruohosipuli on vaikea leikata” 躺平的韭菜不好割. Se on tullut jonkin verran tunnetuksi translitteroinnillaan, mutta tämä määritelmä on tärkeä. ↩︎
2. Suoraan käännettynä se tarkoittaisi “Tangpingin harjoittaja”. ↩︎
3. Tangpingin tavoin myös kalojen koskettelu on uusi termi, jonka kiinalaiset nuoret ovat keksineet vastalauseena sortavalle ylityökulttuurille. Termi itsessään on sanaleikki sananlaskusta ”mutaisessa vedessä on helppo kalastaa” [浑水摸鱼], ja sen idea on hyödyntää Covid-kriisiä, joka on vienyt johdon huomion pois työntekijöiden valvonnasta. Myös tämä termi näyttää kasvavan hashtagin tasolta filosofiaksi, joten ehkä näemme pian Fish Touchers Manifesto -julistuksen. ↩︎
4. Ilmaisu Tangying [躺赢] on internet-slangia, joka tarkoittaa jotain sellaista kuin “voittaminen ilman ponnisteluja”. Tässä yhteydessä Tangyingisteja voi ajatella ihmisinä, joille menestyksekäs elämä on annettu valmiina, kuten Rooman keisarille, joka makaa tuolissaan, kun hänelle syötetään viinirypäleitä ja tuuletetaan palmunlehdillä. ↩︎
5. Involuutio on Clifford Geertzin luoma termi, joka kuvaa yleisesti taloutta, jossa lisääntynyt työvoima ei tuota vastaavaa tuotannon kasvua. Termiä käytetään usein kuvaamaan modernia elämää Kiinassa. ↩︎

Lähde: https://theanarchistlibrary.org/library/anonymous-tangpingist-manifesto

---

Silläaikaa Bluesky:ssa