kirjoittaja: Kevin Carson
Vasemmistoliberalismi on saanut viime aikoina paljon huomiota laajemmassa amerikkalaisessa libertaariyhteisössä. Termiä “vasemmistolibertaristi” on käytetty monin tavoin amerikkalaisessa politiikassa, ja libertaristien keskuudessa näyttää olevan jonkin verran epäselvyyttä siitä, keitä vasemmistolibertaristit oikeastaan ovat.
Vasemmistoliberalismin perusajatukset, kuten me Alliance of the Libertarian Left (ALL) ja Center for a Stateless Society (C4SS) -järjestöissä ymmärrämme, ovat laajemmat kuin pelkät järjestömme. 1990-luku oli eräänlaista höyryveturiaikaa yleiselle ajatukselle vasemmistolaisesta libertarismista ja vapaiden markkinoiden ideoiden käyttämisestä aseena yrityskapitalismin pahuutta vastaan; useat ajattelijat ovat kehittäneet rinnakkaisia analyysilinjoja toisistaan riippumatta, ja siitä on kasvanut laaja ja löyhästi sidottu ideologinen suuntaus. Mutta kun otetaan huomioon ALL:n ja C4SS:n suhteettoman suuri rooli tämän suuntauksen kasvavassa näkyvyydessä, on vain asianmukaista selittää, mistä me tulemme ja mitä me tarkoitamme vasemmistoliberalismilla.
Vanhin ja laajin käyttö ”vasemmistoliberalistinen”, joka on ehkä tutuin anarkistiliikkeessä toimiville, juontaa juurensa 1800-luvun loppupuolelta, ja se kattaa lähes koko ei-valtiomielisen, horisontaalisen tai hajautetun vasemmiston — periaatteessa kaikki muut paitsi sosiaalidemokraatit ja leninistit. Alun perin sitä käytettiin synonyyminä sanoille ”liberaalisosialisti” tai ”anarkisti”, ja siihen kuuluivat yleisesti myös syndikalistit, neuvostokommunistit, Rosa Luxemburgin ja Daniel DeLeonin seuraajat jne. Monet meistä C4SS:ssä pitävät itseään osana tätä laajempaa vasemmistolibertaristista yhteisöä, vaikka tarkoitammekin tarkemmin sitä, mitä tarkoitamme kutsuessamme kantaamme ”vasemmistolibertaristiseksi”.
Suurelle yleisölle ”vasemmistoliberalistinen” muistuttaa nykyään pikemminkin ajattelutapaa, jota viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ovat edustaneet muun muassa Hillel Steiner ja Peter Vallentyne. Useimmat tämän filosofian kannattajat yhdistävät uskon itseomistusoikeuteen ja hyökkäämättömyysperiaatteeseen sekä vasemmistolaiset näkemykset siitä, että yksilöt voivat vain rajoitetusti irrottaa omaisuutta yhteisöstä ja hankkia siihen rajoittamattoman käyttöoikeuden yksinkertaisesti sekoittamalla siihen työvoimaansa. Se on hyvin päällekkäinen georgismin ja geolibertarismin kanssa. Vaikka tämä versio vasemmistoliberalismista ei vastaa sitä, mitä me edistämme ALL/C4SS:ssä, ja jotkut jäsenistämme vastustaisivat sen osia, on helppo kuvitella, että tämän filosofian kannattaja olisi kotonaan keskuudessamme.
Englanninkielisen maailman libertaarisissa piireissä sekä niiden keskuudessa, jotka muualla maailmassa kutsuvat itseään ”liberaaleiksi”, ”vasemmistolibertarismi” saatetaan yhdistää Murray Rothbardin ja Karl Hessin yritykseen luoda liittouma SDS:n anarkistien kanssa noin vuonna 1970 sekä siitä kehittyneisiin vasemmistolais-rothbardilaisiin liikkeisiin, kuten Sam Konkinin agorismiin. Vaikka vasemmistolibertaarisuus ja Konkinin agorismi eivät ole ALL/C4SS:n virallinen kanta, on oikeudenmukaista sanoa, että meillä on jonkin verran organisatorista jatkuvuutta Konkinin Libertarian Left -liikkeen kanssa, ja merkittävä osa vanhimmista ydinjäsenistämme on peräisin vasemmistolibertaarisesta ja konkinilaisesta perinteestä. Itse en kuulu tähän joukkoon. Olemme monisuuntaisista suuntauksista koostuva koalitio, johon kuuluu vasemmistolaisia rothbardilaisia, klassisia 1800-luvun individualistisia anarkisteja, georgisteja ja monia muita perinteitä.
Amerikkalaisten libertaarien keskuudessa on myös taipumusta sekoittaa meidät ”Bleeding Heart Libertarians” -ryhmään, joka on itse asiassa tietyn blogin nimi. Vaikka siellä onkin hyviä kirjoituksia ja he ovat julkaisseet joitakin artikkeleitamme, emme ole varsinaisesti bleeding heart libertareita. Bleeding Heart Libertarians on paljon lähempänä ”liberaltarian” fuusionismia, ja sen näkemykset vaihtelevat Cass Sunsteinin ”libertarisen paternalismin” puolustamisesta aina riistotyöpaikkojen ja Israelin siirtokuntien puolustamiseen. Puhumattakaan siitä, että suurin osa heistä ei ole anarkisteja, kun taas me olemme.
Nyt kun olemme käyneet läpi kaikki ne asiat, joita me ALL/C4SS:ssä emme ole ja joita emme tarkoita ”vasemmistolaislibertarismilla”, mitä me sitten oikeastaan edustamme? Kutsumme itseämme vasemmistolaislibertaristeiksi ensinnäkin siksi, että haluamme palauttaa vapaamarkkinalibertarismin vasemmistolaiset juuret, ja toiseksi siksi, että haluamme osoittaa vapaamarkkina-ajattelun merkityksen ja hyödyllisyyden nykyvasemmiston huolenaiheiden ratkaisemisessa.
1800-luvun alkupuoliskon klassisella liberalismilla ja klassisella sosialistisella liikkeellä oli hyvin läheiset yhteiset juuret valistuksessa. Adam Smithin, David Ricardon ja muiden klassisten taloustieteilijöiden liberalismi oli pitkälti vasemmistolainen hyökkäys suurten whig-puolueen maanomistajaoligarkian vakiintuneita taloudellisia etuoikeuksia ja varakkaiden luokkien merkantilismia vastaan.
Kun nousevat teollisuusmiehet voittivat 1800-luvulla whig-puolueen maanomistajat ja merkantilistit ja saavuttivat hallitsevan aseman valtiossa, klassisesta liberalismista tuli vähitellen puolustava oppi, joka puolusti teollisen pääoman vakiintuneita etuja. Siitä huolimatta vapaamarkkinatalouden ajattelun vasemmistolaiset – jopa sosialistiset – suuntaukset säilyivät edelleen vakiintuneen liberalismin marginaalissa.
Thomas Hodgskin, klassinen liberaali, joka kirjoitti 1820-luvulta 1860-luvulle, oli myös sosialisti, joka piti vuokratuloja, voittoja ja korkoja keinotekoisten omistusoikeuksien ja etuoikeuksien tuottamina monopolituottoina. Josiah Warren, Benjamin Tucker ja muut amerikkalaiset individualistit kannattivat myös vapaamarkkinapohjaista sosialismia, jossa esteetön kilpailu tuhoaisi vuokratulot, voitot ja korot ja takaisi, että ”työn luonnollinen palkka vapailla markkinoilla on sen tuotos”. Monilla Tuckerin Liberty-ryhmään kuuluneilla individualistisilla anarkisteilla oli läheiset siteet radikaaleihin työväen- ja sosialistiryhmiin, kuten Knights of Labor, International Workingmen’s Association ja Western Federation of Miners.
Tämä libertarismisuuntaus oli läsnä myös kulttuurivasemmistossa, ja se oli tiiviisti yhteydessä orjuuden lakkauttamista, rotujen tasa-arvoa, feminismiä ja seksuaalista vapautta ajaviin liikkeisiin.
1800-luvun lopun luokkataistelujen raivotessa ”vapaamarkkinoiden” ja ”vapaayrittäjyyden” retoriikka amerikkalaisessa valtavirran politiikassa alkoi yhä enemmän liitettyä yrityspääoman militanttiin puolustamiseen työväenliikkeen ja maatalouspopulistien radikaaleja haasteita vastaan. Samaan aikaan anarkistisen liikkeen sisäinen hajaannus kommunistien ja individualistien välillä jätti jälkimmäiset eristyksiin ja alttiiksi oikeiston vaikutukselle. 1900-luvun alussa ”vapaamarkkinalibertarismi” alkoi liitettyä tiiviisti Misesin ja Randin oikeistolaisiin kapitalismin puolustuksiin. Selviytynyt individualistinen perinne riisuttiin vanhoista vasemmistolaisista, työväenliikkeen kannattajista ja sosialistisista kulttuuriperinteistä, ja se sai yhä enemmän oikeistolaista puolustelevaa luonnetta.
Siitä huolimatta amerikkalaisessa libertarismissa säilyi joitakin jäänteitä vanhemmasta vasemmistolaisesta perinteestä. Erityisesti georgistit ja georgistien kaltaiset ajattelijat, kuten Bolton Hall, Albert Nock ja Ralph Borsodi, jatkoivat toimintaansa 1900-luvun puoliväliin saakka.
Me libertaarisella vasemmistolla pidämme täysin kieroutuneena sitä, että vapaamarkkinalibertarismi – oppi, joka sai alkunsa hyökkäyksenä maanomistajien ja kauppiaiden taloudellisia etuoikeuksia vastaan – on koskaan kaapattu puolustamaan plutokratian ja suuryritysten vakiintunutta valtaa. ”Vapaan markkinan” käyttö voittoisan yrityskapitalismin legitimoivana ideologiana ja ”libertaristi”-propagandistien yhteisön kasvu ovat yhtä suuri vääristymä vapaiden markkinoiden periaatteista kuin stalinististen hallintojen omaksumat retoriikka ja symbolit historiallisesta sosialistisesta liikkeestä olivat vääristymä työväenliikkeestä.
Teollinen kapitalistinen järjestelmä, jota libertaarinen valtavirta on puolustanut 1800-luvun puolivälistä lähtien, ei ole koskaan edes etäisesti muistuttanut vapaata markkinataloutta. Kapitalismi, varhaisella uudella ajalla syntynyt historiallinen järjestelmä, on monin tavoin suoraa jatkoa myöhäiskeskiajan vääristyneelle feodalismille. Se perustui avoimien peltojen hajottamiseen, yhteismaiden aidattamiseen ja muihin laajamittaisiin talonpoikien omaisuuden pakkolunastuksiin. Britanniassa maaseutuväestö ei ainoastaan muuttunut omaisuudettomaksi proletariaatiksi ja ajettiin palkkatyöhön, vaan sen yhdistymis- ja liikkumisvapaus kriminalisoitiin ankarassa poliisivaltiossa 1800-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana.
Maailmanlaajuisesti kapitalismi laajeni maailmanjärjestelmäksi kolonialistisen miehityksen, pakkolunastusten ja suuren osan eteläisen pallonpuoliskon orjuuttamisen kautta. Kolonialistiset valtiot riistivät kymmeniltä ja sadoilta miljoonilta talonpojilta heidän maansa ja ajoivat heidät palkkatyömarkkinoille, ja heidän entiset tilansa yhdistettiin rahakasvien viljelyä varten – ikään kuin Ison-Britannian aidatut maat -ilmiö toistuisivat maailmanlaajuisesti. Paitsi siirtomaa-aikana myös sen jälkeen länsimaisten liike-elämän etujen nimissä kolmannen maailman maata ja luonnonvaroja on aidattu, varastettu ja ryöstetty. Nykyinen tilanne, jossa kolmannen maailman maa on keskittynyt maanomistajaeliitin käsiin, joka tuottaa yhteistyössä länsimaisten maatalousyritysten kanssa, ja öljy- ja mineraalivarat länsimaisten yritysten käsiin, on suora perintö neljäsadasta vuodesta siirtomaa- ja uuskolonialistista ryöstöä.
Me, C4SS:n ymmärtämällä tavalla toimiva libertaarinen vasemmisto, haluamme ottaa vapaamarkkinaperiaatteet takaisin suuryritysten ja plutokratian palkkalaisilta ja palauttaa ne alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa: täysimittaiseen hyökkäykseen nykypäivän vakiintuneita taloudellisia etuja ja etuoikeutettuja luokkia vastaan. Jos Smithin ja Ricardon klassinen liberalismi oli hyökkäys Whig-puolueen maanomistajaoligarkkien ja varakkaiden eturyhmien valtaa vastaan, meidän vasemmistolibertarismimme on hyökkäys nykyajan vastaavaa ilmiötä vastaan: globaalia rahoituspääomaa ja monikansallisia yrityksiä. Me torjumme valtavirran libertarismin roolin 1900-luvun yrityskapitalismin puolustajana ja sen liittoutuman konservatismin kanssa.
Me libertaarivasemmistolaiset haluamme myös osoittaa vapaiden markkinoiden periaatteiden, yhdistymisvapauden ja vapaaehtoisen yhteistyön merkityksen nykyvasemmiston huolenaiheiden ratkaisemisessa: taloudellinen epäoikeudenmukaisuus, vaurauden keskittyminen ja polarisoituminen, työvoiman hyväksikäyttö, saasteet ja jätteet, yritysten valta sekä sorron rakenteelliset muodot, kuten rasismi, seksismi, homofobia ja transfobia.
Siellä, missä on tapahtunut ryöstöä tai epäoikeudenmukaisuutta, kannatamme horjumatta täydellistä oikaisua. Aina kun uusfeodaalisten eliitien maanomistus on edelleen olemassa, sitä tulisi kohdella niiden oikeutettuna omaisuutena, joiden esi-isät ovat työskennelleet ja käyttäneet sitä. Cargillin ja ADM:n myyntikasvien viljelyyn häädetyt talonpojat tulisi palauttaa heille. Latinalaisen Amerikan haciendat tulisi avata maattomien talonpoikien välitöntä asuttamista varten. Yhdysvalloissa ja muissa siirtokuntayhteisöissä sijaitsevan tyhjän ja rakentamattoman maan omistusoikeus, jonka poissaolevat maanomistajat ovat aidanneet ja pitäneet poissa käytöstä, tulisi mitätöidä. Tapauksissa, joissa alun perin tällaisen laittoman omistusoikeuden nojalla vaadittu maa on tällä hetkellä vuokralaisten tai asuntolainan maksajien viljelemä tai asuttama, täysi omistusoikeus tulisi välittömästi siirtää heille. Siirtomaa-ajan ryöstöjen kautta hankittujen kaivosten, metsien ja öljykenttien yritysomistusoikeus tulisi mitätöidä.
Vasemmistolibertarismin vähimmäisvaatimusten listaan tulisi sisältyä kaikkien keinotekoisten omistusoikeuksien, keinotekoisten niukkuuksien, monopolien, markkinoille pääsyn esteiden, sääntelykartellien ja tukien lakkauttaminen, joiden kautta käytännössä koko Fortune 500 saa suurimman osan voitoistaan. Sen tulisi sisältää kaikkien tyhjän ja rakentamattoman maan ulkopuolisten omistusoikeuksien lakkauttaminen, kaikkien ”immateriaalioikeuksien” monopolien lakkauttaminen sekä kaikkien rahan ja luoton liikkeeseenlaskun vapaan kilpailun rajoitusten tai kaikkien transaktion osapuolten valitsemien vaihdon välineiden vapaan käyttöön liittyvien rajoitusten lakkauttaminen. Esimerkiksi patenttien ja tavaramerkkien lakkauttaminen merkitsisi kaikkien niiden oikeudellisten esteiden lakkauttamista, jotka estävät Niken Aasian urakoitsijoita välittömästi tuottamasta identtisiä kopiokenkiä ja markkinoimasta niitä paikalliselle väestölle murto-osalla hinnasta, ilman Swoosh-merkintää. Se merkitsisi kaikkien patentoitujen lääkkeiden kilpailevien versioiden tuotantoa ja myyntiä koskevien rajoitusten välitöntä lopettamista, usein jopa niinkin halvalla kuin 5 % hinnasta. Haluamme, että kaikkien tavaroiden ja palveluiden hinnasta se osa, joka koostuu ideoiden tai tekniikoiden ”omaisuuteen” liittyvistä vuokrista – usein suurin osa niiden hinnasta – katoaa välittömän kilpailun edessä.
Ohjelmamme tulisi sisältää myös kaikkien keinotekoisten esteiden lopettamisen itsenäiselle ammatinharjoittamiselle, kotoa käsin tehtävälle yrittäjyydelle, perinteisille tai itse rakennetuille asunnoille ja muille edullisille toimeentulon muodoille – mukaan lukien lupa- ja kaavoituslait tai turvallisuusmääräykset. Sen tulisi sisältää myös kaikkien laillisten rajoitusten lopettaminen, jotka koskevat työntekijöiden oikeutta järjestäytyä ja pidättäytyä palveluistaan kaikissa olosuhteissa tai osallistua boikoteihin, sekä kaikkien niiden laillisten etuoikeuksien lopettaminen, jotka antavat sertifioiduille ammattiliitoille oikeuden rajoittaa rivijäsentensä harjoittamaa villiintymistä ja muuta suoraa toimintaa.
Saastumisen ja luonnonvarojen ehtymisen tapauksessa vasemmistolais-libertaariseen agendaan on sisällytettävä kaivannaisteollisuuden etuoikeutetun maankäyttöoikeuden lopettaminen (eli Yhdysvaltain maankäyttöviraston yhteistyö öljy-, kaivos-, metsä- ja karjatalousyritysten kanssa), kaikki energian ja liikenteen kulutuksen tuet (mukaan lukien lentokenttä- ja maantietukien lopettaminen, mukaan lukien pakotettujen alueiden käyttö näihin tarkoituksiin), öljy- ja kaasuputkien pakotettujen alueiden käytön lopettaminen, kaikkien öljyvuotojen ja muun saastumisen yritysten vastuuta koskevien sääntelykattojen poistaminen, sen opin lopettaminen, jonka mukaan vähimmäissääntelystandardit syrjäyttävät aiemmin voimassa olleet tiukemmat yleisen oikeuden vastuustandardit, sekä rajoittamattoman vastuun täysi palauttaminen (sellaisena kuin se oli alkuperäisen yleisen oikeuden nojalla) saastuttavasta toiminnasta, kuten vesisärötyksestä ja vuorenhuippujen poistamisesta. Ja sen on luonnollisesti sisällettävä Yhdysvaltojen sodankäyntivaltion rooli strategisen pääsyn turvaamisessa ulkomaisille öljyaltaille tai meriväylien pitämisessä avoimina öljytankkereille.
Yrityskapitalismi ja luokkasorto elävät, liikkuvat ja ovat olemassa valtion väliintulon kautta etuoikeutettujen ja vaikutusvaltaisten puolesta. Aidot vapaat markkinat, vapaaehtoinen yhteistyö ja vapaa yhdistyminen toimivat kuin dynamiitti tämän sortojärjestelmän perustalla.
Minkä tahansa vasemmistolaislibertaristisen agendan, joka on nimensä veroinen, on sisällettävä myös huoli sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja rakenteellisen sorron torjumisesta. Tämä tarkoittaa tietenkin kaikenlaisen valtion määräämän syrjinnän lopettamista rodun, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Mutta se tarkoittaa paljon enemmän.
On totta, että libertaarien tavoin vastustamme kaikkia yhdistymisvapauden laillisia rajoituksia, mukaan lukien yksityisten yritysten syrjintää kieltäviä lakeja. Mutta meidän tulisi innokkaasti tukea suoraa toimintaa sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi. Ja historiallisesti osavaltioiden syrjimättömyyslait ovat vain kodifioineet vastahakoisesti ja jälkikäteen suorilla toimilla, kuten bussiboikoteilla, lounastiskien istumamielenosoituksilla ja Stonewallin mellakoilla, saavutettuja tuloksia. Meidän tulisi tukea suoraa toimintaa, sosiaalista painetta, boikotteja ja sosiaalista solidaarisuutta rakenteellisten sorron muotojen, kuten rasismin ja raiskauskulttuurin, torjumiseksi ja kyseenalaistaa sisäistetyt normit, jotka ylläpitävät tällaisia pakottamisjärjestelmiä.
Kaikenlaiseen epäoikeudenmukaisuuteen puuttuessa meidän tulisi omaksua intersektionaalinen lähestymistapa. Tähän sisältyy vanhan vasemmiston sellaisten käytäntöjen torjuminen, joissa rotuun ja sukupuoleen liittyvät kysymykset sivuutetaan ”jakavina” tai ”myöhemmäksi” lykkäävinä asioina luokkayhtenäisyyden nimissä. Siihen sisältyy myös ylemmän keskiluokan ammattilaisten hallitsemien rotuun ja sukupuoleen liittyvien oikeudenmukaisuusliikkeiden torjuminen, jotka keskittyvät yksinomaan mustiin tai naispuolisiin ”korkean tason kasvoihin” ja ”hallitukseen/kokoushuoneisiin, jotka näyttävät samalta kuin muu Amerikka”, samalla kun näiden korkeiden paikkojen, hallitusten ja kokoushuoneiden valta jätetään koskemattomaksi. Yhden vakiintuneen etuoikeuden muodon torjumista ei pidä nähdä muiden kamppailujen kustannuksella; pikemminkin kamppailut täydentävät ja vahvistavat toisiaan.
Erityishuomion kiinnittäminen kunkin oikeusliikkeen vähäisimmässä asemassa olevien tovereiden intersektionaalisiin tarpeisiin – työväenluokan naiset ja värilliset ihmiset; köyhät ja työssäkäyvät naiset, värilliset naiset, transnaiset ja seksityöläiset feminismin sisällä; naiset ja köyhät ja työssäkäyvät ihmiset rotuoikeuden liikkeessä; jne. – ei jaa näitä liikkeitä. Se itse asiassa vahvistaa niitä hallitsevan luokan yrityksiä vastaan jakaa ja hallita hyödyntämällä sisäisiä jakolinjoja heikkouden lähteenä. Esimerkiksi suuret maanomistajat kukistivat vuokraviljelijöiden liitot Amerikan eteläosissa 1930-luvulla rohkaisemalla ja hyödyntämällä rotuepätasapainoa ja aiheuttamalla liikkeen jakautumisen erillisiksi mustiksi ja valkoisiksi liitoiksi. Mikä tahansa luokka-, rotu- tai seksuaalioikeuden liike, joka jättää huomiotta useiden sorron muotojen yhtymäkohdat omien jäsentensä keskuudessa sen sijaan, että kiinnittäisi erityistä huomiota vähiten etuoikeutettujen erityistarpeisiin, jättää itsensä alttiiksi samanlaiselle opportunismille. Viime kädessä tällaiseen intersektionaalisiin huolenaiheisiin keskittymiseen on sisällytettävä turvallisten tilojen lähestymistapa, joka luo tervetulleen ilmapiirin aidolle keskustelulle kaikille ilman tahallisen häirinnän ja herjausten hyytävää vaikutusta.
Libertaristit – usein omasta syystämme – on monien taholta leimattu ”pilvenpolttajarepublikaaneiksi”, jotka kannattavat pääasiassa Piilaakson startup-yritysten valkoisiin keskiluokkaisiin miehiin keskittyvää eristäytynyttä ideologiaa. Liian monissa valtaa pitävissä libertaarijulkaisuissa ja verkkoyhteisöissä refleksinomaisena taipumuksena on puolustaa suuryrityksiä työntekijöiden ja kuluttajien hyökkäyksiä vastaan, vuokranantajia vuokralaisia vastaan ja Walmartia ruohonjuurikauppaa vastaan, sivuuttaa kaikki kriitikot vapaiden markkinoiden vihollisina ja kohdella yrityksiä ikään kuin ne olisivat markkinaperiaatteiden ilmentymiä. Tätä rinnastaa samanlainen taipumus sivuuttaa kaikki rotuun ja seksuaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät huolenaiheet ”kollektivistisina”. Tuloksena on liike, jota köyhät ja työssäkäyvät ihmiset, naiset ja värilliset ihmiset pitävät täysin merkityksettömänä heidän huolenaiheidensa kannalta. Samaan aikaan valkoiset miespuoliset parikymppiset teknologiatyöntekijät selittävät naisten ja vähemmistöjen puutetta viittaamalla ”luonnolliseen kollektivismiinsa” ja lainaavat synkästi Nockia ”Jesajan Jobin kirjasta” toisilleen.
Me libertaarivasemmistolaiset emme halua joutua katakombeihin tai olla nykyajan jakobiitteja, jotka istuvat kahviloissa muistellen Bonnie Prince Charlieta. Emme halua valittaa siitä, kuinka yhteiskunta on menossa päin helvettiä, samalla kun suurin osa ihmisistä, jotka taistelevat asioiden parantamiseksi, jättävät meidät huomiotta. Haluamme ideoidemme olevan oikeudenmukaisuuden ja paremman elämän puolesta käytävän kamppailun keskiössä kaikkialla. Ja voimme tehdä tämän vain kohtelemalla todellisten ihmisten todellisia huolenaiheita ikään kuin ne olisivat kunnioituksen arvoisia ja osoittamalla, kuinka ideamme ovat relevantteja. Tähän pyrimme.
Lähde: https://c4ss.org/content/28216